Jouluksi kotiin

Täällä mä nyt olen, kotona! Rakastan olla kotona! Lunta on jokapuolella isot nietokset ja lisää vain tulee kokoajan! Jouluaatto on jo mennyt ja olen ehtinyt nauttia Suomesta jo melkein neljä päivää! Kamalaa miten nopeasti aika menee, kohta tässä joutuu jo heräämään lähtöpäivään. (En halua ajatella sitä vaan hehkuttaa kaikkea Suomesta!)

Olin Kotkassa puoli neljän paikkeilla aamu yöstä lauantaina, mutta reippaana sain itseni ylös lauantaina kymmenen paikkeilla (Irlannin aikaa siis, täällä kello näytti jo kahtatoista.) Fiilistelin poikaystävän ikkunasta lunta heti kun jaksoin avata silmät. Valkoista kultaa sanon minä! (Voin kuvitella tässä kohtaa jokaisen lumitöissä rehkineiden ihmisten kiroilun ja paheksunnan mun lumen palvontaan.) Käytiin myös poikaystävän äidillä ja siinä sivussa näin ihania murusia ketä on ehtinyt kaipaamaan jo ihan hirveästi!

 Sunnuntaina fiilistelin Kotkan katuja ja näin ihanan ystäväni. (Pasaatissa näki myös ihan koko ajan tuttuja naamoja! On  tää Kotka ihana kun näkee kokoajan vaan tuttuja naamoja :D)

Musta tuntuu koko ajan, että mitään en ole tehnyt, vaikka kalenteria kun alkaa lukemaan niin on tehnyt, vaikka mitä! Sunnuntaina käytiin myös äitillä ja heti sen jälkeen taas paria ihanaa näkemään. (Kotkassa on liikaa ihania!)

 Äitin luona synttäri ja joululahjapaketit näytti tältä! Kukaan ei varmaan voi ymmärtää miten onnelliseksi tulin mun satumetsä astiaperheen kasvamisesta!  Mukit mulla on ollut jo pienen ikuisuuden, mutta nyt perhe lisääntyi kulhoilla ja lautasilla. (Huomatkaa myös nuo ihanat turkoosit isot lautaset! En malta odottaa, että pääsen taas laittamaan ruokaa ja syömään kauniista astioista!) Mulla on alkanut tulla ihan kamala ikävä mun omaa rakasta kotia ja se oma koti on ihan varmasti yksi parhaita asioita kun jään taas Suomeen. Olisipa mulla jo nyt oma kaunis asunto! <3 (Vanhaa kotiani en varmasti voi saada takaisin, mutta toivottavasti löydän uuden rakkaan kodin.)

Sain taas aivan ihania lahjoja muiltakin, mutta niitä varmaan pomppailee aina silloin tällöin täällä blogissa, mutta todella ihania lahjoja sain :) Ylemmässä kuvassa mun kauan kaipaama nilkkakoru. Kyllä se muru osaa ostaa laatutavaraa <3 Kalevalakarhu herättää mussa ihastusta jo ihan pelkän tarinansa perusteella (minkä kalevalakorujen sivuilta voi lukea), mutta myös monesta muusta tarinasta. (Elän vaan tarinasta tarinaan, vois alkaa elää jo tässä maailmassa ;)

Jouluaatto vietettiin kahdessa osoitteessa. Päivä mun perheeni kotona ja ilta poikaystävän perheen kotona. Ihanaa oli ja näin taas siskon lisäksi mummin, papan ja monta muuta ihmistä kenen näkeminen saa aina iloiseksi. Mulla oli niin hyvä olo koko jouluaaton. Olisipa mulla aina tällainen olo!  Poikaystävän äidin luokse jäätiin yöksi ja aamulla talo oli taas täynnä porukkaa kun perhettä taas pyöri asunnossa. (Ihanaa kaaosta sanon minä <3 )

Miten mä voin enää haluta mennä jonnekki Irlantiin kun Suomessa näyttää tältä?! Ikuinen talvi-ihminen varmaan tulen olemaan japulkkamäet ja luistimet huutaa jo mua luokseen! (Laskettelu edelleenkin jää jonnekkin ensivuodelle..)
Syötiin taas hyvää jouluruokaa, mä näin mun vakio jouluohjelmat  (Lumiukko <3 ) sitten söin taas vähän lisää. Ei tässä muuta. Jokainen muisto jää taas mielen sopukoihin ja taas rakkaudella odotan tulevaa joulua. Vielä on onneksi pari pyhää jäljellä ja sitten poikaystävä menee taas pariksi päiväksi töihin.

Mulla kuitenkin täysi loma, joten saa taas aikaa kaikille mun ihanille ystäville. Siitä puheen ollen kohta lähen kahden  ihanan tytsyn kanssa viettämään aikaa mm. Hobitin merkeissä. Ihanaa leffailua Suomessa!
Oon jo varmaan kuluttanut tätä lausetta "vähän", mutta "Rakastan olla kotona."
Muistelin myös tänään ihmisiä, ketkä eivät enää vietä kanssame joulua täältä käsin. Hyvää joulua sinne Enkeleillekkin <3
Mä lähden nyt hyppimään lumihangessa! Toivottavasti kaikilla oli ihanaa rakkaidensa parissa :)

The atmosphere is so tense

Viimeisen kahden päivän aikana kaikki on ollut  todella hektistä. En ole osannut toimia normaaleissa arkirutiineissa rauhallisesti vaan toiminut asenteella "kaikki tänne nyt ja heti!"

Normaalisti jaan pyykin pesun, ruuan laiton sun muun yleiseen siisteyteen liittyvät asiat omiin päiviinsä. Pyykit ovat maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja yleinen siivous maanantai, tiistai ja perjantai (okei vähän viikosta riippuen.) Tällä viikolla kuitenkin olen jättänyt kokonaan perjantain pois mun arkijutuista. Kaikki on siis pitänyt tapahtua samana päivänä (Pyykit, yleinen siivous, ruoka jne..)

Ihan naurettavaa sinänsä. En mä ole huomenna aamulla herätessäni kipeä eikä mua rajoita huomenna mikään fyysinen este. Silti olen painanut tukka putkella ja koittanut pitää kaikki pikkuriikkisetkin jutut tarkassa aikataulussa (vaikka seuraavana päivänä ne on kuitenkin pitänyt siivota uudestaan.)
Kaikki tämä johtuu vaan siitä, että stressaan niin paljon huomisesta! Mulla on siis tosi hyvä olla, mutta oon vaan aina sattunut olemaan turhasta stressaava, neuroottinen sätkyjalka. Niinpä huomenna mikään organisointia vaativa asia ei varmastikkaan onnistu. Mä lasken vaan tunteja siihen kun pitää olla lentokentällä ja valmiina reissaamaan Tanskan kautta Suomeen! (Mun laukku muuten painaa liikaa, eli tavaraa pois)

Mä oon miettiny tässä tän illan koko mun aikaa Irlannissa. Ensinnäkin on ihan käsittämätöntä, että nyt on JOULU. Siis se Joulu mikä tuntui alussa niin kaukaiselta. Kaikki ne kauniit lämpimät päivät ja tutustuminen Idan kanssa tuntuu joltain viimevuoden jutuilta. Kaikki se ikävä mitä en aluksi osannut yhtään hallita (Joo ketä mä huijaan! Opin vasta ton Suomen pikavisiitin jälkeen hallitsemaan sitä.)
Juttelin Idan kanssa tossa ja tällä hetkellä rehellisesti mulla on suuri tarve päästä kotiin. Mä tarvitsen lomaa. Mä tarvitsen maiseman vaihdosta ja oman piirin mun ympärille paijaamaan päätä ja sanomaan kuinka reipas tyttö oon ollu. (Ei nyt ihan kirjaimellisesti.)

Suomen reissu tekee mulle pelkästään hyvää ja mikä parasta, kun tulen takaisin Irlantiin pääsen vihdoinkin selvyyteen siitä mitä mä haluan. (Niin mä toivon!)
Mä odottelen jo jännityksellä näkeväni kevättä, vaikka se tuntuukin tällä hetkellä niin kaukaiselta ajatukselta. Tosin niin se joulukin piti olla kaukana edessä ja hups vaan täällä se jo on!

Yhtään liioittelematta ihastuin ja kiinnyin Dubliniin heti mun ensimmäisenä viikonloppuna täällä. Mulla oli niin paha ikävä, mutta silti koko kaupunki vaan puristi mut syleilyynsä ja jokaisessa kadun kulmassa mun silmät vaan kiilteli täynnä unelmia ja mahdollisuuksia mitä tää kaupunki pystyy mulle tarjoamaan. Alkuihastus on muuttunut selväksi rakkaudeksi ja olen entistä kiintyneempi kaupunkiin. Huomenna lähtiessäni pois mulla tulee olemaan ihan samanlainen olo kuin joka kesä kun pitää lähteä pois mökiltä ja tietää kesän olevan ohi ja mökille pääsee seuraavan kerran vasta seuraavana kesänä.

En voi tarpeeksi korostaa sitä, että tää ei ole ollut mitään lomailua. Töitä on tehty enenmmän kun normaalisti kotona ja työtunteja kertyy ihan helposti yli 40 joka viikko. (Muistakaa palkka!) Työssä tarvittava organisointi kyky, maltillisuus ja tasapainoinen käytös eivät aina tule luonnostaan kun takana on huonosti nukuttu yö tai tieto ongelmasta kotona Suomessa. Silti on kokoajan poissa siitä omasta elämästä. Kaikki ne "oikeat asiat" on jääneet kotiin odottamaan eikä mun tarvitse ratkaista tai kohdata niitä ennenkuin tulen pois täältä. Opiskelupaikan stressaus, asunnon vuokra sekä muut laskut ovat täysin poissa mun päästä ja mitä kauemmin olen Irlannissa sitä enemmän osaan sitä arvostaa.

Viimeiset kaksi päivää tosiaan täällä on ollut hirveä keli. On satanut tai muuten vain ollut erittäin synkkää. Normaalisti täällä ei sellaista ole! Siis joo sataahan täällä silloin tällöin, mutta tää pimeys ja synkkyys tekee mun kotiin pääsystä vielä paremman. Otan vaan niin osaa kaikille ketkä kärsi tänä vuonna vaihteeksi Suomen syksystä. En mä edes muistanut miten kamalaa synkkyys on ja meillä sitä on ollut vasta kaksi päivää. Suomi tulee aina olemaan mun ykkösmaa jollain tasolla. En mä siellä välttämättä aio koko elämääni asua, mutta silti vahva tunneside tulee aina olemaan. (Tähän varmasti suurimpana tekijänä perhe).

Kuitenkin on tosi hämmentävää kun itselleen on muodostunut tunneside maahan tai pikemminkin kaupunkiin jossa ei ole loppujen lopuksi ehtinyt viettämään aikaa kun neljä kuukautta. Silti noin kuukausi sitten olin jo valmis etsimään asuntoa täältä ja suunnittelemaan opiskelupaikan hakua. (Mun unelmat kaatu siihen kun kurkkasin kuinka arvokasta opiskelu täällä onkaan. Vahvasti opintolainaa vastaan olevana tämä ratkaisu ei siis käy päinsä.) Pari ihanaa jo vinkkasikin, että Uusi-Seelanti olisi hyvä vaihtoehto jos haluaa opiskella ulkomailla. Harmi vaan, että mulla on ne tunteen Dublinia kohtaan ja Dublinissa mä haluan olla.

Tässä vedetään niin kahteen suuntaan kuin olla ja voi. Suomi vai Irlanti. Eihän vielä ole ratkaisujen aika, mutta on vaan edelleenkin niin hämmentävää, että todella mulle muodostui näin voimakkaat tunteet Dubliniin. (Olen ylitunteellinen ihminen, tää olis pitäny jo tajuta!) Mun perhe on mulle kuitenkin aina etusijalla, joten enhän mä voi olla niistä loppuelämääni erossa aina neljää kuukautta kerralla! (Rakkaita vaan tarvitsee <3)
Tän kirjoituksen idea tais siis olla vaan hämmennys, koska en taaskaan saanut tästä mitään loistavaa ratkaisua keksittyä. Kuitenkin  nyt lähden stressailemaan ja suunnittelemaan vähän lisää ja odottelemaan, että pääsen sinne kotiin kauniiseen lumimaahan<3 (Teen heti ensimmäisen lumienkelin kun pääsen ulos lentokentältä!)
Huomenna illalla se lento lähtee ja lauantaina mä oon jo siellä!
Hyvää yötä murut, älkää te stressailko ;)

So many ways

Täällä sitä jo jännitetään niin paljon kotiin pääsyä! :) Tiistai- päivä on peitttynyt paksun usvan peittoon ja Dublinissa on vähän viileää. Linnut laulaa ja viimeiset ruusut koristavat kukkapuskia. Tää yhdistelmä on vaan niin hämmentävä, mutta todella kaunis. Kokoajan on sellainen olo, että pakkasen pitäisi iskeä ihan lähipäivinä. (Säätiedotus on kuitenkin kaukana sellaisista lupauksista.)

Tiedän niin monta ihmistä ketkä haluaisivat vaihtaa kanssani paikkoja ja päästä karkuun kamalia lumitöitä kello kuusi aamulla. (Niin ja uusia lumitöitä kello kuusi iltapäivällä pimeässä.)
Mulla on silti kamala lumen tarve! Voin kuvitella jo kiljuvani kuin pikkutyttö ja tekeväni loputtomasti lumienkeliä! (Yhtään lumitöitä en kuitenkaan usko tekeväni ;)
Koko maanantai meni läpi yhdessä pitkässä unessa. Heräsin aamulla normaalisti keittämään puuroa, mutta perheen irkku-mami keittiössä jo odotteli ja passitti mut takaisin nukkumaan. "On pelkästään typerää työskennellä kipeänä." Onneksi sain nukkua, vaikka joulun aikaan on kiireitä enemmän kuin tarpeeksi.
Vetelin eilen siis 15 tunnin unet, heräsin, söin ja puhuin Skypessä ja nukuin 12 tuntia lisää. Tuntuu kuin olisin skipannut maanantain kokonaan tältä viikolta. (Vieläkin vähän jännä fiilis siitä. Mutta ainakin olen paranemaan päin ja kuume on poissa!)
Ihmettelen kokoajan itsekkin mistä tämä joulufiilis kumpuaa, vaikka käytännössä olen kokoajan kotona poikien kanssa. Meillä ei ole täällä tosiaan sitä luntakaan, mutta kai tieto siitä, että kotona on nostattaa joulumielen Dubliniin asti! (Niin ja onhan täällä kauniit joulukadut, mitä toivottavasti pääsen huomenna ihastelemaan.)
Tänään tosiaan on Babysitting-ilta, joten omille asioille ei ole ollut aikaa. Huomenna olisi toiveena päästä perheen edellisen au pairin kanssa syömään viimeinen ateria yhdessä ennen joulua. Torstai-ilta on varattu täysin mun omien ostosten hankinnalle ja ihanasti ne kaupatkin ovat myöhään auki juuri sopivasti!
Ostoslistalle kuuluu ainakin näitä asioita:

Kannettavalle laukku

Talvikengät suomeen

Koriste <3

Apteekin harja

Pikku pompulat

Hanskat!

Oloasu

Matkalaukkua olen aloittanut myös pakkaamaan ja sisältö on tällähetkellä aika lahja painotteista. Mulla on kokoajan ihan haluamattakin tullut kamalat paineet ostaa lahjoja.

Tietysti kaikki ihanat ihmiset varmasti ymmärtää, että au pairin palkoilla ei osteta puolillekkaan kavereista lahjoja, mutta silti tuntuu, että kun nyt olen  täällä ulkomailla niin pakko olisi kaikille jotain tuoda! Mun budjetti on kuitenkin erimieltä, mutta katsotaan sitten ensivuoden puolella jos saisi tuotua vähän niillekkin ketkä jäävät nyt ilman.

Mulla on kalenteri vielä ihan tyhjä Suomen loman ajalta, mutta sinä päivänä kun mä olen Suomessa se täyttyy pienintäkin paperin palasta myöten ja alan järjestelemään tekemistä jokaiselle päivälle! Oikeastaan olen järjestänyt jo tekemistä neljälletoista päivälle, mutta nyt jokaisen suunnitelman pitäisi saada oma päivänsä. Mun reilu kolmen päivän vierailu oli viimeksi niin kaaos, että tälläkertaa on tehtävä parempi suunnitelma jos oikeasti haluan ehtiä nähdä kaikki ne ihmiset keitä olen ikävöinyt. Viimekerralla mulla oli kyllä ihanaa, mutta en kokenut itseäni kovinkaan rentoutuneeksi. (Siksi Irlantiin palaaminen oli tosi rankkaa kun tuntui, että kaikki jäi kesken kotona.) Jokaisella on tietysti omatkin menonsa, mutta pari ihanaa on jo ilmoittanut, että mennään ihan mun aikataulujen mukaan. Oikeasti, ihanaa <3

Luvassa paljon lumileikkejä, sillä mulla on aikaa nauttia tuosta valkoisesta unelmasta vain kaksi viikkoa! (Ensivuoden puolella on kyllä suunnitelmissa tulla kotiin päin helmikuussa, joten siinä olisi mahdollisuus, vaikka pienelle laskettelu päivälle Messilään. Mitäs sanot iskä?)
Noita juttuja järkkäilen sitten ensivuonna, mutta tosiaan tähän lomaan kuuluu paljon haleja, pusuja, lunta,
rakkaita ja kaakaota <3

You’re different now

Ihanissa tunnelmissa vietettiin tyttöjen kanssa eilen meidän viimeistä yhteistä iltaa. Lähdin siis molempien Ida tytsyjen kanssa Malahide nimiseen kaupunkiin (kylään) viettämään iltaa. Mun mielestä ois ollu kiva viettää ilta lempparipaikoissa Dublinissa, mutta toisen Idan pyynnöstä lähdettiin tuonne.

Helpoiten päästiin Dartilla (juna) ja matka kesti noin 25 minuuttia. Malahide oli tosi sympaattinen paikka ja Irkku tunnelmat oli taas vaihteeks ihan katossa. En katunut sitä, että sinne lähdettiin. 

Määränpäänä meillä oli Gibney's  niminen pubi ja ton kylän koon takia sitä ei ollut vaikea löytää.

Meidän alkuperäinen suunnitelma oli siis mennä pubiin "parille" ja höpötellä mukavia, mennä viimisellä junalla takaisin kotiin (23.25) ja herätä aamulla reippaina tekemään jotain yhdessä.

Nii on se tietysti kiva aina suunnitella. Gidneys oli ihan mielettömän kokoinen paikka ja erillisiä isoja huoneita ja baaritiskejä oli niin monta, että eksyin siinä paikassa pariin otteeseen vessa reissulla. 

Meillä oli kerrankin hyvä tuuri ja saatiin varmaan viimiset  istumapaikat (oltiin perimmäisessä huoneessa ja ei me kauaa ehditty istua kun paikka täyttyi tanssivista ja seisoskelevista ihmisistä. Tää oli sitä Ruotsalaisen tuuria.)

Siinä me tytöt istutaan. Kaksi upeaa blondia Tanskasta ja Ruotsista ja sit lakanan kalpea hirmumörkö Suomesta. Ei tsiisus tolle naamalle pitää tehdä jotain ja äkkiä. Idat yritti viel lohduttaa, että mähän olen kuumeessa, mutta ei lohduta yhtään! Voi voi tota naamaa.. Nii ja molempien tyttöjen hiuksista vois rakentaa, vaikka taloon katon! (Nää mun vertauskuvat on mahtavia.) Siis varsinkin Tanskalaisen hiukset riittäis kymmenelle tytölle ja ne ois silti paremmat kun mun! On tää vaan niin epäreilua..

Ilta päättyi kahden aikaan siihen, että kaikki haluttiin ruokaa. (Skandinaavian tytöillä on aina ruoka mielessä.) Suunnattiin ensimmäiseen roskaruokamättö mestaan ja ostettiin Chipsejä ja mulle viel hamppari kaupan päälle. Taksimatka kotiin oli ihan mahtava ja yllättäen taksi-kuski rakasti meitä. (Ihan sama miltä näytän mut jos liikun ruotsalaisen ja tanskalaisen blondin kanssa niin aina kaikki tykkää ;)

Aamulla heräsin 39 asteen kuumeessa, joten tää sunnuntai on ollut ihan tyhmä. Päätukossa vietin pari viimeistä tuntia Idan huoneessa ja palakurkussa katsoin kun huoneesta tyhjenivät tavarat. Alkoi oma valmistautuminen ja mietityttämään. Mun huone on aina vähintäänkin suht siisti (Humalassa sotkemista ei lasketa! Sillon tää huone on aina ihan kaaos.) mulla vaan on liikaa tavaraa. Oon uskomattoman lahjakas keräämään itselleni omaisuutta ja nyt mietin miten saisin kaiken kuljetettua kotiin. Sais joku luvan tulla mua katsomaan tänne ja ottaa mun tavaroita vähän mukanaan.

Idan kuitenkin hyvästelin ja nyt toinen istuu jo onnellisena lentokoneessa! Onneks viikko menee nopeasti ja mulla on ainakin paljon aikaa itelleni, kun toinen ei oo kokoajan soittelemassa ;)

Tällä viikolla lähetin myös parit joulukortit, mutta valitettavasti en saanut kaikille lähetettyä :( Tuon sitten mukanani joulukortteja, mutta parin päivän sisällä pitäisi postilaatikkoon ainakin mummille ja papalle kolahtaa punainen kirje. (Mummit ja papat <3)

 Suomi-kerho oli myös lauantaina ja perjantai meni sitten askartelujen parissa. Mä toteutin siis tällä viikolla askartelun lapsille ja kivaa se oli, vaikka olin kerhon jälkeen taas kerran ihan poikki. Ulkona oli ihanan lämmintä (eli siis plus yksitoista edelleenkin) mutta en mä päässyt siitä nauttimaan kun lepäsin kerhon jälkeen koko päivän. (Silti olin kamalan näköinen pubissa!)

Perjantai-iltana mulla oli ihan älyttömän hauskaa. Olin väsynyt, mutta pienimmän pojan joulujuhlan jälkeen ahersin jouluaskartelujen parissa ja katsoin siinä sivussa leffaa mun irkku-iskän kanssa.

 Leffaa en kuitenkaan malttanut seurata vaan alettiin juttelemaan kaiken maailman juttuja. Mun mielestä on aina niin mielenkiintoista kuunnella irkku-isin juttuja ja ollaan Idan kanssa todettu, että mun irkku-isällä on erittäin miellyttävä ääni. (Nää on taas jotain ihme yksityiskohtia, mutta oikeesti mun irkku-iskää jaksaa ja haluaa kuunnella!) Siinä me juteltiin (mä join vaan limua koko illan.) ja saatiin taas järkyttyä toistemme kulttuuri-eroista. Kaikkien juttujen perusteella mitä oon kuullu en ymmärrä miten Ida ees voi tapailla irlantilaista kundia ;D Pakko täällä on ihaniakin olla, kun niin moni suomalainen nainen tänne jää, mutta ite en sitä riskiä ottais! ;D 

Jokatapauksessa limppari ja kalja virtas ja keksittiin mulle taas niin hyvä tarina kerrottavaks, että ihmiset menee ihan sekasin. (Okei irkku iskä keksi. Mä vaan nauroin ja kuuntelin.) Pääpiirteittän tarina menee niin, että mä olen tullut Irlantiin etsimään mun isää (oon aina luullut, että mun isäpuoli on mun oikea isä, mutta mulle paljastuikin 18-vuotiaana, että isä on Irlannissa. Siitä lähti mun tarve löytää isä ja kahden vuoden jälkeen vihdoin löysin isäni ja sain samalla kolme velipuolta ja ilkeän äitipuolen. Asun heidän kotonaan ja hoidan kolmea veljeäni, jotta saisin paremmat välit isääni. Tää on taas näitä tarinoita :D

 Mun pingviini ja Iglu tarina uppos tosi hyvin, mutta tähän asti vaan kaks on jaksanu kuunnella mun tarinan loppuun asti ja toinen niistä oli Ida ja toinen joku hyypiö, joten ei sitä lasketa! Tällästen juttujen parissa siis mun perjantai-ilta!

Viikonloppu taas vaihteeksi oli ja meni ja se ikuinen vihollinen maanantai on TAAS huomenna. Ihan uskomatonta, että pääsen kotiin viikon päätteeksi ja nyt oikeasti oikealle lomalle. Kaksi mahtavaa viikkoa ja sen jälkeen tammikuun kunniaksi alkaa varmasti uudet tuulet. Työmäärä vähenee, opiskelut alkaa ja aletaan taas ahkerasti reissaamaan. (Kiitos joulupukille etukäteen, kaikki lahjoituksesi menevät suoraan mun matkakassaan.) 

Mä yritän nyt selvitä tän yön vähän paremmin kuin edelliset ja toivottavasti maanantai menis ilman sen kummempia ongelmia. Pakkaamisen yritän aloittaa heti huomenna niin kaiken saisi sopivasti perjantaiksi valmiiksi. Perjantaina siis viideltä lentokentälle ja 01.15 oon suomessa! Just tarkistin eli nyt vaan joku ihana vapaaehtoinen hakemaan mua! 

Tässä mulle ihan tarpeeks mietittävää ensviikolle. Nyt lähden nauttimaan Once upon a time-sarjasta ja sit toivottavasti nukkumaan. Hyvää yötä kaikille ja ihanaa viikkoa! :)

Santa Lucia and Little Christmas

Nii jotain mä taisin luvata, että olisin ahkera kirjoittaja tällä viikolla, mutta niin se vaan taas on lauantai-ilta eikä mitään ole tästäkään viikosta tultu kerrottua.
Oikeasti tää joulun aika on niin ihanankalamaa. Mä odotan kotiin pääsemistä tosi paljon, mutta samalla kaipaan jo valmiiks pikkasen Irlannin katuja. (Tällästä oloa ei ole kertaakaan aikaisemmin ollut, mutta hyvältä se tuntuu.) Töitä on edelleenkin ihan liikaa, mutta sitä tää nyt on väliaikaisesti. Kohta oon Suomessa lumen ja rakkaiden keskellä! Mulla on joulufiilis jo aika hyvin hallussa, mut Irlannin ilmasto tekee kyl kaikkensa tehdäkseen kevät fiiliksen. (Tänään plus yksitoista!! Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa)
Meillä Idan kanssa oli molemmilla kiireinen viikko ja kaikki järjestelyt huipentuivat 13.joulukuuta torstaihin. Santa Lucian päivänä päätettiin juhlistaa Suomen ja Ruotsin joulunodotusta pienellä jouluesityksellä lasten kanssa. Molemmat ollaan niin jouluihmisiä, että tää oli ihan täysin meidän vapaaehtoinen oma keksimä yhteinen tekeminen lasten kanssa.

 Meidän harkat alko noin 2-3 viikkoa ennen varsinaista päivää joten lasten puolella ei ollut mitään epäselvyyksiä siitä etteikö esitys onnistuisi. (Ajottaisia asenneongelmia ja väsymystä ei nyt lasketa eikä ne kuulu tähän. Kaikilla lapsilla on sellaista ja niistä selvittiin.)

Tietysti haluttiin meidän asuilla tehdä vähän piristystä pelkkään normaaliin laulamiseen ja Lucia-kulkueeseen väsäsin Tähtipojalle hattua, tähtitikkua sun muuta Keskiviikko-iltana päivää ennen esitystä. Meillä oli tietysti Lucia, kaksi piparkakku poikaa, tonttu ja tähtipoika.

 Ylemmässä kuvassa mun leipomat joulutortut ja alemmassa Idan. Tässä todiste miksei ruotsalaisten pidä ikinä ees yrittää leipoa suomalaisia herkkuja. Ne ei vaan onnistu. (Kaikella rakkaudella Idalle. Se itekki oli ihan järkyttynyt, että ees yritti jotain suomalaista ;)

Oon jo aikasemminkin valittanu siitä et minne tää aika oikein katoaa. Toisaalta on ihanaa kun aika menee nopeasti eivätkä viikot matele niinkuin monet kerrat suomessa sai huomata. (Tosin koko tää vuosi on mun mielestä menny tosi nopeasti, eli ei ne työt ole tylsiä olleet!)
Enemmän tää viikko on kuitenkin keskittynyt tyon tekoon kuin hauskanpitoon, joten ensiviikolla kaikki vapaa-aika minkä saan revittyä istun mielummin, vaikka leikkikentällä kun sisällä. (The Big Bang Theory ja Skype on vaan liian koukuttavia!)

Ida tosiaan leipo alkuperäisiä ruotsalaisherkkujakin, joten kyllä se oikeasti osaa :) Suomiherkut vaan ei onnistu! (Nämä herkut ovat nimeltään lussebullar.) Tässä alhaalla vielä meidän herkku tarjoiltavat tylsästi pöydällä ennen hienosäätöjä ja asetteluja! Leipomuksiin käytettiin oikeasti aikaa varmaan 8 tuntia yhteensä, mutta jotenkin me Idan kanssa ollaan sekaisin ja nautittiin kaikesta siitä härdellistä ja tekemisestä. Kuvassa siis joulutorttuja, Tryffeleitä, Lussebullarit ja piparit. (Tossa siis se ensimmäinen tarjoiluosa, näitä jäi sitten vähän yli..)

Lapset lauloivat tosi kauniisti ja meidän ohjelma onnistui hyvin. Ihan toisen perheen äidin toiveesta en julkaise mitään muuta materiaalia Lucia esityksestä. (Valitettavasti tää on hirveän pintapuolinen raapaisu kaikesta siitä mitä oikeasti tuona Torstai päivänä tapahtui.) 

Kaikilla kuitenkin oli hauskaa ja illalla nukutti! Valitettavasti oon siitä lähtien ollut kuumeessa, joten viikonloppu ei oo kauhean hyvältä tuntunut. Ida lähtee jo sunnuntaina (Huomenna!!)  Ruotsiin, joten tää lauantai-ilta on meidän viimeinen yhteinen. Pakko siis oli pistää meikit naamaan, vaikka peilistä tuijottaakin kamala kuumehirmu. Mä lähden nyt siis päätukossa, kuumehoureessa, täristen viettämään iltaa. (Saan kaiken aina kuulostamaan ihan ylidramaattiselta :D Kyllä mä pärjään!)

Siinä vielä mun murunen, joka ei milllään voinut käsittää, että hän esitti Star poikaa ei Starwars poikaa ;)

Mulla on niin hopeareunaiset unelmat joululomalle! Jotenkin kaikki mitä kotona tapahtuu tuntuu ainakin puoliksi ihan sadulta ja täällä Dublinissa elettävä elämä on se todellinen elämä. (Taas menee niin nurinkurisesti.)

Odotan joululomalta paljon lunta, pulkkamäkeä (mä haluan myös olla auton perässä vedettävän pulkan kyydissä!!) Luistelua, Glögiä, joulusuklaata, lämpimiä iltoja perheen ja ystävien kanssa, sekä paljon hyvää fiilistä. Suomessa pääsen taas ehostamaan tukkaa ja naamaa mikä tuleekin tarpeeseen. Dublin on täynnä upeita kauneidenhoidon paikkoja, mutta aina haluaisin ensin jonkun suosittelevan paikkaa ennenkuin oikeasti uskaltaa mennä. Täällä niitä suosittelijoita on vähän vaikea saada, eikä sitä aikaakaan ole, joten tälläkin osa-alueella Suomi pelastaa! Mä lähden nyt nauttimaan (kärsimään) tästä illasta. Höpöttelen huomenna muista jutuista mitä tällä viikolla tapahtui. (Oli kivaa oikeasti, vaikka välillä uupumus yrittikin ottaa ylivallan.) 

Hyvää Lauantai-iltaa kaikille! Uskomatonta olla kohta taas kotona <3 

Joulu hässäkkää

Ihan uskomatonta ajatella, että on TAAS maanantai. Edellisen viikon kaikki kivat tapahtumat on jäänyt kirjoittamatta ihan yksinkertaisesti järkyttävän kiireen takia!
Päivät jatkuu pitkälle iltaan ja pitkän päivän jälkeen ensimmäinen asia mitä haluaa tehdä on avata kone, katsoa "pari" jaksoa hyvää sarjaa. (Parin tuotantokauden verran ehdin viime viikolla katso The Big Band Theorya.) Lähes jokaisen yön pikku tunnitkin on käytetty johonkin muuhun kuin nukkumiseen tai blogin päivitykseen. Nyt kuitenkin olen täällä niin voisin kirjoitella vähän viime viikosta.

Maanantaina keskityttiin meidän Pikkujoulu, Santa Lucia-juhlan harjoituksiin. Idan ja mun lasten kanssa yhdessä toteutettava esitys on siis Lucian päivänä 13 joulukuuta, eli tän viikon torstaina!
Ollaan selvitelty kaiken maailman pulmia, mutta nyt laulut ainakin sujuvat. (Enää koreografia, leipomukset ja asenne korjaus yhdellä lapsella niin varmasti tulee hyvä!)

Ylemmässä kuvassa mun ja Idan piirtelyjä treenien jälkeen. (Lapset sai 30 minuuttia vapaata leikki aikaa harjoitusten jälkeen, joten me taiteiltiin. Oon erittäin ylpeä meiän taiteellisesta näkemyksestä.)

Torstaina ikävöin taas kotiin ja poltin kynttilää mun huoneessa Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Katsoin Tvkaistalta suorana linnan juhlia ja pillitin vähän väliä. (On se käveleminen tosi koskettavaa.) Oli taas kerran ihana katsoa nättejä mekkoja ja oli siellä yks nimeltämainitsematon Rap-artisti kenet halusin nähdä. Itsenäisyyspäivästä tuli myös mieleen mummin äiti, joka menehtyi tänä vuonna 95-vuoden iässä. Muistelin siis myös Mammaa tuona päivänä. Lepää rauhassa, rakas mamma.

Meillä oli myös ihania suunnitelmia perjantaille, mutta tyhmyyksien tyhmyyksissä Ida meni sairastumaan ja naapurin Irkku tyttö joutui töihin, joten mun perjantaissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tosin mun mielestä on aina ihanaa kävellä pitkin Dublinin katuja ja tuijotella näyteikkunoita. Oikeasti Dublinissa niihin on panostettu. Lunta ei täällä päin näy, mutta joulufiilikseen olen päässyt ihan ehdottomasti kaikkien kauniiden koristeluiden ja muiden ihmisten fiiliksen takia. Kaikki kadut muistuttavat enemmän satukirjan kuvia kuin aitoja maisemia.
Tempel Bar alueella vietin huomaamattani aikaa parin tunnin verran ja sen jälkeen totesinkin kodin olevan hyvä vaihtoehto. Perjantaina kuitenkin hetki ihanissa tunnelmissa.

Olen pariin otteeseen maininnut Suomi-kerhosta ja mun mielestä Suomalaisilla on erittäin hyvät mahdollisuudet Irlannissa pitää yllä omaa kulttuuriaan ja juhlia suomalaisia juhlia muiden Irlannissa asuvien Suomalaisten kanssa. (Sekä tietysti heidän  puolisoidensa kanssa)

Lauantaian järjestettiin siis Suomen Itsenäisyyspäivä-juhla mikä muodostui kahdesta isommasta osasta. Ensin aamupäivä ja päivä menivät Suomi-kaupan, kahvittelun ja joululaulujen parissa ja ilta syödessä, juodessa, arvonnassa ja keskittymisessä itse juhlimiseen aikuisten kanssa.

Päivä meni todella nopeasti. Hirveästi Suomalaisia veti puoleensa Suomi-kauppa mistä sai kaikkea Puurosta Fazerin siniseen. (Kaikki meni, mutta mä en ostanut mitään kun kohta taas Suomessa olen.)
Mun tehtävänä oli tarjoilla kahvia, mutta siinä se työnkuva aika nopeasti muuttui koko homman pyöritykseen. Myin siis kahvia, glögiä, teetä ja mehua sekä joulutorttuja, kanelipullia, pipareita ja otin maksun vastaan.
Yleisesti meni hyvin, mutta mulle tuli hirveän ärsyyntynyt olo kun sain valitusta kahvin loppumisesta sun muusta erittäin ilkeään sävyyn. Kyllä asiakaspalvelussa saa aina negatiivista palautetta (mä vaan satuin tekemään tätä hyväntekeväisyytenä, joten ei kauheasti negatiivinen palaute nappaa..) huomasin taas valitettavasti sen Suomalaisen käytöksen, mitä en ole pitkään aikaan joutunut kokemaan. Ihan yleisesti Irlantilaiset ovat paljon kohteliaampia, ystävällisempiä ja ennen kaikkea ymmärtäväisempia kuin Suomalaiset, enkä saanutkaan Irlantilaisilta samaa palautetta kun joiltain Suomalaisilta. Jos kahvi oli loppu ilmoittivat Irlantilaiset odottavansa (Ei kenenkään tarvinnut siinä seisoskella ja odottaa, kilttinä tyttönä painoin muistiin ihmisten kasvot ja menin heidän luokseen ilmoittamaan, että kahvia on taas tarjolla. Jos joku joutui odottamaan kauan tarjosin kahvin ihan käteen asti eikä tarvinnut edes peppua penkistä nostaa.) Silti sain kuulla huonosta Organisointi-kyvystäni (Kahvin keitin siis meni rikki, mutta tottakai mun olisi se pitänyt osata korjata.)

Onneksi paikalla oli myös ihania ihmisiä ja kyllä Suomeen on taas kiva mennä. (Suomessa en tosin ihan heti  ala tekemään vapaaehtoistyötä asiakaspalvelussa. Oon käyttänyt jo mun kaiken tekohymyn ja kärsivällisyyden tältä vuodelta ;)

Illalla kuitenkin palasin takaisin erilaisin fiiliksin. Pikasuihku, vaatteiden vaihto ja taksilla takaisin. (Mulla oli valkoinen mekko ja siniset kengät. Kuka tajuaa idean?)
Upeat ruokatarjoilut ja ihanat ihmiset nostattivat saman tien juhlafiilikset kattoon ja arpojen myynti ei tuntunut ylitsepääsemättömältä työltä.
Puheita pidettiin, maljoja kohotettiin ja kolmen drinkki- lipun lisäksi mulle tarjottiin pari ennen jatkoille siirtymistä, joten mulla oli kyllä tunnelmat ihan katossa. Tuona iltana en ehtinyt miettiä ikävää vain keskittyä hyvään oloon ja se on aika paljon multa se. En mä tietenkään aikaani tuhlaa kokoajan muutenkaan ikävään, mutta rehellisesti sanoen mietin joka päivä jotain asiaa/ihmisiä Suomesta ja siinä samalla ikävöin joskus vähemmän ja joskus enenmmän. Illalla sain kuitenkin pyyhkäistyä ne asiat mielestä. (Tästä seurauksena järjetön sunnuntai-krapula!)

Tässä meidän arpojen palkinto pöytää. Siellä on muumi-kalenteria, kirjoja, elokuvia ja parit puhelimet. (Mm. NOKIA Lumia!!) Yllättäen mun kökkö-tuurilla ei puhelin päätynyt mulle, mutta mä voitin! Mä oikeasti voitin jotain ja olin niin onnellinen!! Tossa kuvassakin se näkyy! Poro-kirja!! Oli aika huvittavaa siirtyä baariin kirjekuorilaukku ja Poro-kirja kainalossa. Mulla ei valitettavasti (onneksi) ole paljoa muistikuvia, mutta Poro-kirjaa esittelin kovasti kaikille. Sisällä kirjassa oli myös Tero Mäntykankaan nimikirjoitus, joten toihan oli ihan kymppi voitto! (Pitää oikeesti lukea toi kirja, että saan hyvän syyn syödä poroa.)
Lauantai siis kovissa merkeissä. Sunnuntai sitäkin kovemmissa kivuissa. Vieläkin tulee kylmät väreet kun miettii, hyi hyi mitä tää Irlanti mulle tekee? Oon kohta ihan rappiolla. (Hah, hyvä vitsi!)
Sunnuntai meni Idan kanssa. (Niin puoli 4 kun vihdoinkin pääsin sängystä ylös ilman tutinaa, hytinää, kieppumista jne.)
Kierrettiin kaupunkia, ostin söpöt kengät pikkuiselle (Mun siskopuoli sai neljännen lapsensa<3 Onnea sinne, muruille. Nyt perheessä siis kolme prinssiä ja pikku prinsessa. Olen tosi onnellinen teidän puolesta. Ehkä voin mennä Suomeen au pairiksi? ;)

Muistutan vielä, että oon kehityksessä kaukana aikuisesta. Lupasin Idalle, että käydään leffassa, mutta tietysti mulle ei kelvannut mikään muu kuin tämä. Ida huokaili kaihoisasti Twilight- leffan perään, mutta kun ei niin ei. Suomeksi tää leffa tais olla Viisi legendaa, mutta oon tosi tyytyväinen, että mentiin katsomaan tää täällä, englanniksi. Huono olo vaivasi mua vielä leffassa, mutta puolitoista tuntia viihdettä ja vesipullo helpottivat kummasti. Löydettiin myös Idan kanssa itsemme noista hahmoista! Ida on ihan ilmiselvä nukkumatti ja mä oon joulupukki tai yks noista tontuista! Haahah nauroin niin paljon! (Oli toi silti liian pelottava pienille lapsille.) Mitä sanoisitte jos ottaisin tollaset tatuoinnit? Eiks ois aika hienot ;D

Eilinen myöhäinen ilta meni sit Skypen parissa ja laatusarjojen (Olipa kerran ja The Big Bang Theory)
Tää viikko pitäisi olla vielä pahempaa hulinaa kuin edellinen ja työtunteja varmasti kertyy edellistä viikkoa reippaammin yli 40, mutta jos tulee kirjoittamisen aihetta (mulla on aina jotain mielessä.) niin lupaan tsempata ja kirjoittaa.
Tästä uusi viikko taas lähtee!

Idan sanoin

Reilu kolmen kuukauden ajan olen höpissyt tytöstä nimeltä Ida. Hän on naapurini, täydellinen vastakohta minulle, mutta silti tärkein tuki minulle Irlannissa. Ida on neljä kuukautta nuorempi, mutta silti monissa asioissa niin tyynen aikuismainen. (Verrattuna mun lapselliseen innokkuuteen.)

Kerron aina omin sanoin Idasta, mutta nyt on Idan vuoro kertoa itsestään  ja siitä mitä minusta ja koko ystävyydestämme ajattelee. Olen tottunut Idan tyyliin ja viikon ajan hän on kirjottanut tekstiä ajatuksistaan. Teksti on tietysti englanniksi, mutta voin tehdä tulevaisuudessa käännöksen tänne. 

Nyt kuitenkin antaa Idan kirjoittaa:

      Jenni smiles, because she has absolutely no idea what’s going on!

When Jenni asked me if I wanted to write something on her blog about her, I said “Yes, of course!” So why haven’t I done it until now? Because there are so many things to say about her, that I didn’t know where to start. And so I think this text will be as messy and confusing as she is...

The first time I met Jenni, she was trying to talk all the time (of course!), but didn’t really find the right words in English. So then it was me who was smiling because I had no idea what was going on! ;) And yeah, this was before we developed this weird mind reading and our own language that we use now to communicate.

Anyway. The first time we met each other, we went down town for some shopping with a big group of German au pairs. I and the German girls lost Jenni for a short while, and then she came back with her hands full of high heels. When I am about to buy a new pair of shoes, I have been thinking about it before I go shopping. I search for hours after the right shoes. I try the shoes for one hour to see if they really are the right shoes. Then I put the shoes back because I have to have another look around if these really are the right shoes, or if there possibly are another pair of shoes that are even better than these ones. So that’s a lot of time for one pair of shoes. Back to Jenni. She bought two (or three?) pair of high heels in less than 5 minutes. That was when I knew it for the first time – this girl is crazy!

A few days later I had it confirmed that she really is crazy. This was our first night out together. Both of us wanted to save some money and decided to go to SPAR to buy some drinks. We bought a bottle of Woo-Woo (never again!!) and a couple of Smirnoff bottles. “Ok, so we’re not allowed to drink in public. Where do we go? What the hell, let’s sit down up on the big statue, in the middle of the road over there!” And this was the beginning of The Stupid Scandinavian Girls. So we brought our drinks and climbed up on the O’Connell Monument in the middle of Dublin’s biggest street O’Connell Street. And then we realized that none of us had a bottle opener. Jenni stands up, trying to open it on an edge of the statue. I’m trying with my keys. We got disturbed when a bus stops in front of us. The bus driver turns down his window. Jenni and I expect that he was gonna say something like “It’s illegal to drink in public, you stupid Scandinavian girls!”. But instead he was laughing so hard and said “Do you need any help, girls?” By then we knew two things – 1. Irish people really are as nice and funny as people say. 2. Irish guys love Scandinavian girls

Because how many times haven’t we had this scenario in the pubs. Irish guys obviously have a thing for Scandinavian girls (next Friday we are gonna find out why). They talk, Jenni smiles. They ask her a question, she smiles and nods and then she says “OR WHAT?” I ask Jenni “Did you understand at all what he just said?” And she answers “NO!” So when I found the cup I gave her for her birthday “I smile because I have absolutely no idea what’s going on”, I just had to buy it!

The first weeks I had to listen to a lot of: Ida, I want a face painting! Ida, I neeeeed chocolate! Ida, I want a Dublin hoodie! Ida, I want a green hat! Ida Ida Ida, pleeeeease! By this time I became Jenni’s second mum. Every day we had conversations about patience, how you can’t have everything you want, that you have to save money and that you sometimes have to do boring things. But to be honest, this is Jenni’s funniest side. She gets obsessed with everything and when she has made up her mind, it is happening. Nothing can stop her! Her mission right now is to find Yoda. Not just any kind of Yoda, it has to be a big, soft Yoda...

We are soooo different compared to each other. She is fast - I am slow. She is obsessed with Star Wars, Lord of the rings and all other fantasy things – I haven’t even seen the movies. She talks (a lot!) – I talk like a normal person (hah!) We have asked ourselves if we would be friends if we would have met each other somewhere else. Probably not. But I think these opposites are what make our friendship so fun! But of course we have a lot of things in common as well. Like the non existing navigation ability. We get lost ALL the time. Or the ability to push out our stomachs so we look pregnant – very useful!? We always think of food and chocolate.

She is one of them who I can say anything too and really be myself with. She doesn’t judge if I say something stupid (because she’s afraid I will judge her when she says something stupid, which means most of the time haha <3 )

Now I can’t believe that we might not see each other every day anymore... The thought of that makes me so sad. But what also makes me sad is to see you sad. So if you are happy, I’m happy! You know I love you, my stupid Scandinavian girl <3 

Minä!: I cry so much when i read you're text Ida! I remember so funny things what we have done together and I really am so happy that I have you here with me<3 Thanks to you I have so much better English now and thanks to you I never need to be alone if  i'm sad. You are so important to me. Everything is so much nicer together. I love you Ida, thank you <3 

 Tää Idan kirjoitus nosti niin tunteet pintaan. Kaikki se positiivinen mitä täällä koen ja nään tapahtuu suurimmaksi osaksi yhdessä Idan kanssa. Tietysti pojat ovat ihania ja olen todella kiintynyt pikkuisiin apinoihini, mutta ne henkeäsalpaavat, kauniit, pelottavat ja unohtumattomat hetket olen kokenut Idan kanssa.  Kaikki muistot näiltä kolmelta kuukaudelta nyt vaan tulvii yli mun mielessä. Tiedän, että ihmissuihteita on hirveän vaikea pitää yllä (Varsinkin kun ei edes asuta samassa maassa.) ollaan kuitenkin luvattu toisillemme, että me pidetään yhteyttä. Idan vaan täytyy yksinkertaisesti vaan kestää mua loppuelämänsä ;) 

Tällästä täällä tänään. Näin joulun aikaan tulee olemaan muitakin vähän erilaisia postauksia niinkuin Idakin vähän tuolla paljasti saatte kuulla vähän irkku miestin pohdintoja seuraavien viikkojen sisällä. 

Muutenkin joulu on juhlan aikaa joten oottakaa vaan, Dublinissa räjähtää! 

Olipa kerran Sunnuntai

Niin mukava sunnuntai takana, että ihan hirvittää seuraavien viikkojen työrupeama. Näin joulun aikaan kaikista ympärillä olevista ihmisistä tulee entistä kiireisempiä, suorataan skitsoja! Paitsi Idasta, uskomattoman rauhallinen ja ihana persoona halutessaan <3 Saa nähdä meneekö mulla kaikki puhti vai mitä täällä tapahtuu. Kalenterin ohjelmisto kuitenkin hirvittää..
Tän sunnuntain vietin kuitenkin isän ja Merjan (äitipuoleni) seurassa ja nautittiin vielä viimeisestä päivästä yhdessä. Kun joulunakaan ei sitten nähdä, vaikka olenkin kotona oli tää viikonloppu meille kaikille todella tärkeä.

Aamupala vietettiin lähikuppilassa, missä en itseasiassa ole ikinä vieraillut. (Niin paljon kahviloita ettei edes vuodet riitä käymään kaikkia läpi!) Paikka oli kuitenkin ihan mun tyylinen! Pinkit suola ja pippuri purkit, musta valkoinen shakki-ruutu lattia ja ihanat herkut. (Mun taivas) 

Aloitettiin se "aamu" kahdentoista paikkeilla, mutta oikeesti en muista edes milloin viimeksi olisi ollut näin miellyttävä aamu. Iskä tarjos herkku pannari annoksen ja ei voinut valittaa. Todella ihanaa.

Irlanti tietysti näytti taas, että on maineensa arvoinen ja sunnuntain sää oli täysi vastakohta täydelliselle lauantaille. Pilvinen, sateinen ja tuulinen päivä oli luvassa, joten kaikki alustavat suunnitelmat merenrannalla tai vuorilla vierailusta jäivät suosiolla pois ohjelmasta,

En muuten malta odottaa, että pääsen suomeen fiilistelemään lunta! Mä niin vaan rakastan sitä. (Irlannissa on kyllä kaunista ilman luntakin.) Talvi nyt vaan yleensä on se mun lemppari, joten jouluna pulkkamäki-retki on ihan ehdoton! (Murun kanssa ollu jo suunnitelmia tehty.) Laskettelua kaipaan aina, mutta kyllä sekin johonkin väliin on järkättävä! 

Me tosiaan tarvittiin päiväksi jotain tekemistä sisätiloissa. Dublinissa on älyttömän monta kehuttua museota, mutta iskä ja Merja ei niistä oikein innostuneet. Tosin aika moneen museoon pitää varata liput netin kautta etukäteen, joten helpompi oli keksiä jotain muuta. (Uskomatonta, etten ole ehtinyt käymään vieläkään Leprechaun- museossa. Pakko toteuttaa ennen joulua!) 

Guinnesilla ollaan kaikki ehditty jo käydä, mutta astetta vahvempaan Irlannin historiaan en ole itsekkään vielä kerennyt perehtymään.

Mikä siis sen parempi vaihtoehto kun viski-tehdas?! Ihan varmana en olisi ikinä eksynyt yksin enkä varmastikkaan Idan kanssa kyseiseen paikkaan, mutta niin Guinnes kun Jameson kuuluvat molemmat Irlannin historiaan ja nykyisyyteen erittäin näkyvästi. 

Voi voi kun menee perheen kanssa rappiolle. Tällaista siis Jenni vetelee kello kahden jälkeen sunnuntaina (hirveet saarnat pidin tytsyille kun erehtyivät yksi sunnuntai juomaan kaljat kello neljä.) 

Drinkissä siis:

Jameson 

Caramel Ligueur 

Sweet Vermouth 

Pineapple Juice 

Dash of Bitters

Pistin kaiken luoton siihen, että ei se Jameson voi niin pahaa olla kun tällaset sekotukset, mut lopulta drinkistä suurin osa pääty jonnekki ihan muualle kun mun suuhun. Ei tää mun Irlantilaistuminen onnistu kun siidereissä, Bulmers <3 

Tosiaan Jamesonin tehdas ei ollut niin iso ja mahtava kun Guinnes, mutta vaikuttava silti. Taas sain uutta jännää tietoa. (Pistän oman viski tehtaan pystyyn kun palaan kotiin!) Maisteltiin siis viskiä ja tollanen ihana lumiukko heilutteli hattuaan  siellä tehtaalla. (Näkyy ylemmissä kuvissa.) 

Tää joulukoristelu on niin ihanaa ja mulle tulee joka päivä olo kun olisin jossain sadussa. Ei sille vaan voi minkään ettei ne suomen joulukoristelut tee samanlaista fiilistä kun täällä Irlannissa. (Koti on silti aina koti) Tietysti Dublinin kadut huokuu ihan omaa "taikuuttaan." 

Mä onneton jätin kameran pois matkasta, joten puhelimen laatuun pitää nyt tyytyä. Tehtaassa oli ihan kivoja juttuja, mutta tää 230 vuotta vanha myllykivi oli mun suosikki. Opas kertoi myllykiven koskettajalle tulevan 10 vuotta hyvää onnea, joten olihan sitä pakko silitellä ihan kunnolla! 

Viski-kierroksen jälkeen siirryttiin vähän shoppailemaan ja  nauttimaan viimeisen kerran yhdessä aidosta pubista ja irkkumusiikin ja tuoppien jälkeen suunnattiin mahtavaan Italialaiseen ravintolaa. Tarkoituksena oli itseasiassa mennä mulle ennestään tuttuun ravintolaan, mutta sattuman kautta päädytiin mullekkin tuntemattomaan paikkaan. 

Kaikella tosiaan on tarkoituksensa! Niin mahtavaa lihaa en ole ikinä syönyt ja jälkiruoka vei kielen mennessään. Idan kanssa jos ehditään niin mennään varmasti! (Tiukille käy aika.) 

Täydellinen päätös erittäin mahtavalle viikonlopulle! Iskä vielä osti mulle uuden matkalaukun ja nyt saan tavarani varmasti turvassa kotiin. 

Ensiviikolla tosiaan taas uudet jutut ja paljon, paljon tekemistä! Nyt menen nauttimaan illan viimeisistä hetkistä komedian parissa. The big bang theoryn 1-5 tuotantokaudet sain Merjalta lahjaksi, joten kyllä nyt kelpaa. Iskä ja Merja jäi hotelliinsa tyytyväisinä ja mä pääsin ihan mahtavan taksi-miehen kyydissä kotiin. En ymmärrä mikä onni mulla aina on. Sai taas jutella kaikki jutut maan ja taivaan välillä ja matka meni nopeasti. Mulla on aina niin ihania taksikuskeja! Illalla vielä Skypetin murun kanssa. Nopeasti se aika menee kun on kivaa.  Kiitos mahtavasta viikonlopusta! 

Nyt mä lähden sinne komedian maailmaan, ei tunnu niin rankalta tää maanantain odottaminen. Yötä murut, mitä jos skipattais maanantai ensviikolla? 

Joulukuu!

Voi ei miten ihanaa! Joka ikinen vuosi se tulee enkä mä ikinä vaan voi kyllästyä. Jouluun liittyy aina toive lumesta, mikä ei nykyään enää olekkaan itsestäänselvyys, vaikka pienenä lumet tuli aina mun syntymäpäivien aikana marraskuussa.

Useaan otteeseen olen kuitenkin saanut jo kuulla (skypen kautta ihan nähdä!), että Suomeen on tullut kaunis lumi ja joulun odotus senkun tiivistyy.

Täällä Irlannissa on erilaista. Plussan puolella pyöritään ihan reippaasti, vaikka kylmän tuulen  perusteella ei uskoisi lämpötilan yltävän melkein kymmeneen asteeseen.

Näyteikkunat on koristeltu viimeisen päälle, eikä joululahjojen ostaminen ole erityisen vaikeaa. Jokainen kauppa pursuilee ihmisiä ja joulutohinat on niin suurella voimalla päällä kuin mahdollista. (Tietysti budjetti ei ole riittävä, joten jokaisesta kaupasta saa lähteä tyhjin käsin, itku silmässä.)

Idan kanssa joulufiilis on syntynyt erittäin hyvin. Hihitellään jouluasioille ja suunnitellaan koko ajan mahtavia juttuja jouluksi, sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaksi! (Kaksi jouluhömppäilijää.)
Perjantaina minä ja Ida eksyttiin siis pukin syliin kahden paikkeilla yöllä, kun isäni ja äitipuoleni olivat jo lähteneet takaisin hotellille.

Meillä oli muuten erittäin mukavaa torstaina Hard rock-cafessa ja eilen ennen kunnon bilettämistä syötiin The Brazen Headissa. (Se kuuluisa Irlannin vanhin pubi!)
Perjantai on tunnetusti se rauhallisempi ilta, mutta täällä rauhallinen on kymmenellä kerrottu ilta Kotkan Seurahuoneella. (Kaikella rakkaudella Seurahuoneelle, viimeksi oli tosi ihanaa!) Tunnelma ei ikinä petä Dublinin kaduilla. Huonoa fiilistä on lähes mahdoton saavuttaa, vaikka millaiset ääliöt tulis aukomaan päätänsä.  (Saksalaiset on ottanu mut silmätikuks!)

Eilen siis juhlittiin ihanassa Tempel Baarissa ja isäni yritti tuoda meille juomisia tiskiltä. Valitettavasti tiellä oli kaksi metrinen, ruma, miespuolinen, lihava saksalainen. Ystävällisesti pyysin miestä väistämään, mutta tämä alkoikin huutamaan naama punaisena ja uhkailemaan mua! Yleensä mun luonne ei suvaitse tollasta pään aukomista, mutta säikähdin niin paljon, että iskän piti vähän kovistella tätä törkeää äijää.
Lihava saksalainen rauhoittui ja kyseisen herran kaveri alkoi kyselemään kelpaisiko seura. Haistattelin kohteliaaseen tyyliin herroille, että etsikööt muualta seuraa ja niinhän he lähtivät.

Voi ei, tota tunnelmaa. Voisin laittaa kymmenen sydäntä jokaisen lauseen perään, mutta koitan nyt pitää itseni kasassa ja tyytyä vain huokailemaan täällä näytön toisella puolella. Kuva siis Tempel Baarista ja kitaristina kuuluisa Dave Browne! (Nyt kaikki miettii kuka hemmetti tää äijä on)
Kyseisellä herralla on siis kitaran soiton maailman ennätys nimissään. Herra on soittanut 114 tuntia ja 30 minuuttia kitaraa putkeen tässä kyseisessä Pubissa ja rikkonut siis edellisen ennätyksen!! (Edellinen 113 tuntia)  Googlettakaa vain (Jostain syystä mä löysin vain artikkeleita miehen yrittämisestä, mutta kyllä herralla on virallinen ennätys hyppysissään. Englanniksi löytyy artikkeli voitosta.)
Tempel Baarista iskä ja äitipuoli siirtyi kohti hotellia lähipubin kautta ja minä ja Ida jatkettiin bileitä. Meillä oli mahtavaa ja kovalla vaivalla koitettiin meiän lempipoitsuille koti Suomeen (ja Ruotsiin) hankkia aitoja Guinnes-laseja. Hinta kaupassa on ihan naurettava, joten todettiin, että pubeissahan laseja riittää!

Meidän vaki lempipaikassa nautittiin musiikista, kunnes TAAS kerran Saksalainen tuli häiritsemään. Tällä kertaa kyseessä oli naishenkilö joka puski mun ja Idan viereen hyppimään ja riehumaan. Nooh huomautin tytölle monet kerrat, että mulla on juoma kädessä, joten jos vähän varoisi hyppimisen kanssa. Tyttö senkun kikatti ja niin se käsi heilahti ja samaten mun Bulmersit lensi kauniissa kaaressa mun paidalle. (Tuntui oikeen mukavalta kun siiderit valu koko yläkropalle) Olisinhan mä asian siihen jättänyt, mutta ei kun Saksalainen alkaa aukomaan päätänsä! Mulla sitten "vahingossa" kaatui loput siiderit tytön kengille ja voitteko kuvitella?! Tää ämmä hakee poikaystävänsä uhoomaan mulle. Ois nyt sen verran naista ollut, että oltais saatu asiat kahestaan selvitettyä.

Seuraavassa hetkessä Saksalainen mies on uhittelemassa mulle (Säälittävää!!) Olin ihan sovittelukannalla siihen asti kun poikaystävä erehty koskemaan muhun. Refleksinä potkaisin Saksalaista sukukalleuksille ja idjootti lensi pihalle. (Niin en minä vaan se Saksalainen poikaystävä.) Onneksi koko pubi oli täynnä Irlantilaisia, ihania ihmisiä, ketkä ei valittanut portsarille mun käytöksestä. (Oltaishan me molemmat voitu lentää pihalle, vaikka se saksalainen olikin agressiivisempi osapuoli.)
Niin uskomatonta käytöstä, vaikka itekkin olisi voinut käyttäytyä paremmin. (Ensikerralla ehkä) Sanonpahan vaan, että todella säälittävää käytöstä. Kehtaa mua päätä pidempi mies alkaa uhittelemaan ja kehtas vielä koskea!

Mun ja Idan ilta jatkui kuitenkin hyvissä merkeissä ja meillä oli oikeasti hauskaa, ihanaa ja mukavaa. Höpöteltiin taas käsittämättömän monelle ihmiselle ja kuultiin taas vaihteeksi sellasia stooreja. (Mun stoorit on silti kaikkein hölmöimpiä.) Pääsin taas vauhtiin ja selitin kovalla äänellä, että joulupukki asuu Suomessa ja siks suomalaisilla on paras joulu. (Yllättävän moni samaa mieltä.)
Kuitenkin niin monet kerrat hyvän illan jälkeen herää kamalaan aamuun.

Kuusi kaunista lasia tuhoutuneena mun laukussa. Koko yön hieno rosvo-leikki mennyt täysin hukkaan ja tietysti mun ainut hyvä laukku rikkinäisenä lasin palasista ja haisevana Guinnesista. Oon todennäkösesti rikkonu lasit jo pubissa, koska mun laukku on sen verran kärsinyt, että lasi tosiaan on ehtinyt rikkoa kankaan korjauskelvottomaksi. (Yhyy, tän siitä Irlantilaisesta tanssimisesta saa!) Meillä oli siis laukussa viisi Guinnes-lasia ja yksi Bulmers-lasi Idalle.
Hieman nihkeästi lähti päivä käyntiin, mutta päivän ohjelmana oli näyttää iskälle ja äitipuolelle kaupunkia, joten kauniissa säässä ja kauniissa maisemissa saatiin viettää koko päivä.

Hyvä laittaa tällasia kuvia ja puhua kauniista maisemista.. Käytiin siis kaikki ihanat kaupat mitkä jo varmasti olen täällä ennestään mainostanut. Pitäisi varmaan mainostaa vähän kattavammin. Dublin on kuitenkin upea paikka shoppailun kannalta. Voisin kirjoitella mun lempparipaikoista.

Iskän sponssaamana sain uuden matkalaukun kun ne torvelot rikkoi sen edellisen Frankfurtissa (Saan kohta syytteen Saksan mollaamisesta.)

Joulumieli löytyi joka kulmasta ja tää pikkasen härskin puoleinen lumiukko heilutteli tota isoa takamustaan aika viehkeästi. Saatiin päivän ekat naurut. (Huomaatteko miten toi peppu heiluu?)
Syötiin hyvää ruokaa ja höpöteltiin. Oli tosi outoa puhua koko ajan vain suomea. Kaikki höpötykset tuli niin nopeasti etten enää muista mitä kaikkea ollaan puhuttu. (Huomenna täytyy taas Idan kanssa höpötellä englantia ettei ihan jää suomi-vaihe päälle.
Olen selvästi myös alkanut tulla vanhaksi, sillä iskän ja äitipuolen hyvästelin kello kuuden aikoihin illalla ja siitä asti olen vain nauttinut rauhasta mun huoneessa.
Saunan puhtaana nautin koko loppu illan vain omasta seurasta ja parista hyvästä leffasta. Ida on pubeilemassa, mutta mä vaan välillä huomaan tarvitsevani enenmmän arkisia "tylsiä" juttuja kuten leffat ja saunomisen.
Mä jatkan nyt nauttimista ja huomenna vietetään vielä iskän ja äitipuolen kanssa hyvä sunnuntai ennen heidän lähtöään takaisin suomeen. Uskomatonta, mutta mä olen ollut täällä jo yli kolme kuukautta! Niin ja kaksi viikkoa ja viisi päivää niin olen jo tähän aikaan matkalla takaisin kotiin.
Toisaalta aika katoaa nopeasti, mutta toisaalta muistoja on niin paljon, että niistä riittäisi puoleksi vuodeksi!
Mulla alkaa ajatukset taas karkailla ihme pohdintoihin, joten parempi siirtyä laatu sarjan pariin.
Hyvää yötä murut!