Joulu hässäkkää

Ihan uskomatonta ajatella, että on TAAS maanantai. Edellisen viikon kaikki kivat tapahtumat on jäänyt kirjoittamatta ihan yksinkertaisesti järkyttävän kiireen takia!
Päivät jatkuu pitkälle iltaan ja pitkän päivän jälkeen ensimmäinen asia mitä haluaa tehdä on avata kone, katsoa "pari" jaksoa hyvää sarjaa. (Parin tuotantokauden verran ehdin viime viikolla katso The Big Band Theorya.) Lähes jokaisen yön pikku tunnitkin on käytetty johonkin muuhun kuin nukkumiseen tai blogin päivitykseen. Nyt kuitenkin olen täällä niin voisin kirjoitella vähän viime viikosta.

Maanantaina keskityttiin meidän Pikkujoulu, Santa Lucia-juhlan harjoituksiin. Idan ja mun lasten kanssa yhdessä toteutettava esitys on siis Lucian päivänä 13 joulukuuta, eli tän viikon torstaina!
Ollaan selvitelty kaiken maailman pulmia, mutta nyt laulut ainakin sujuvat. (Enää koreografia, leipomukset ja asenne korjaus yhdellä lapsella niin varmasti tulee hyvä!)

Ylemmässä kuvassa mun ja Idan piirtelyjä treenien jälkeen. (Lapset sai 30 minuuttia vapaata leikki aikaa harjoitusten jälkeen, joten me taiteiltiin. Oon erittäin ylpeä meiän taiteellisesta näkemyksestä.)

Torstaina ikävöin taas kotiin ja poltin kynttilää mun huoneessa Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Katsoin Tvkaistalta suorana linnan juhlia ja pillitin vähän väliä. (On se käveleminen tosi koskettavaa.) Oli taas kerran ihana katsoa nättejä mekkoja ja oli siellä yks nimeltämainitsematon Rap-artisti kenet halusin nähdä. Itsenäisyyspäivästä tuli myös mieleen mummin äiti, joka menehtyi tänä vuonna 95-vuoden iässä. Muistelin siis myös Mammaa tuona päivänä. Lepää rauhassa, rakas mamma.

Meillä oli myös ihania suunnitelmia perjantaille, mutta tyhmyyksien tyhmyyksissä Ida meni sairastumaan ja naapurin Irkku tyttö joutui töihin, joten mun perjantaissa ei ollut mitään ihmeellistä. Tosin mun mielestä on aina ihanaa kävellä pitkin Dublinin katuja ja tuijotella näyteikkunoita. Oikeasti Dublinissa niihin on panostettu. Lunta ei täällä päin näy, mutta joulufiilikseen olen päässyt ihan ehdottomasti kaikkien kauniiden koristeluiden ja muiden ihmisten fiiliksen takia. Kaikki kadut muistuttavat enemmän satukirjan kuvia kuin aitoja maisemia.
Tempel Bar alueella vietin huomaamattani aikaa parin tunnin verran ja sen jälkeen totesinkin kodin olevan hyvä vaihtoehto. Perjantaina kuitenkin hetki ihanissa tunnelmissa.

Olen pariin otteeseen maininnut Suomi-kerhosta ja mun mielestä Suomalaisilla on erittäin hyvät mahdollisuudet Irlannissa pitää yllä omaa kulttuuriaan ja juhlia suomalaisia juhlia muiden Irlannissa asuvien Suomalaisten kanssa. (Sekä tietysti heidän  puolisoidensa kanssa)

Lauantaian järjestettiin siis Suomen Itsenäisyyspäivä-juhla mikä muodostui kahdesta isommasta osasta. Ensin aamupäivä ja päivä menivät Suomi-kaupan, kahvittelun ja joululaulujen parissa ja ilta syödessä, juodessa, arvonnassa ja keskittymisessä itse juhlimiseen aikuisten kanssa.

Päivä meni todella nopeasti. Hirveästi Suomalaisia veti puoleensa Suomi-kauppa mistä sai kaikkea Puurosta Fazerin siniseen. (Kaikki meni, mutta mä en ostanut mitään kun kohta taas Suomessa olen.)
Mun tehtävänä oli tarjoilla kahvia, mutta siinä se työnkuva aika nopeasti muuttui koko homman pyöritykseen. Myin siis kahvia, glögiä, teetä ja mehua sekä joulutorttuja, kanelipullia, pipareita ja otin maksun vastaan.
Yleisesti meni hyvin, mutta mulle tuli hirveän ärsyyntynyt olo kun sain valitusta kahvin loppumisesta sun muusta erittäin ilkeään sävyyn. Kyllä asiakaspalvelussa saa aina negatiivista palautetta (mä vaan satuin tekemään tätä hyväntekeväisyytenä, joten ei kauheasti negatiivinen palaute nappaa..) huomasin taas valitettavasti sen Suomalaisen käytöksen, mitä en ole pitkään aikaan joutunut kokemaan. Ihan yleisesti Irlantilaiset ovat paljon kohteliaampia, ystävällisempiä ja ennen kaikkea ymmärtäväisempia kuin Suomalaiset, enkä saanutkaan Irlantilaisilta samaa palautetta kun joiltain Suomalaisilta. Jos kahvi oli loppu ilmoittivat Irlantilaiset odottavansa (Ei kenenkään tarvinnut siinä seisoskella ja odottaa, kilttinä tyttönä painoin muistiin ihmisten kasvot ja menin heidän luokseen ilmoittamaan, että kahvia on taas tarjolla. Jos joku joutui odottamaan kauan tarjosin kahvin ihan käteen asti eikä tarvinnut edes peppua penkistä nostaa.) Silti sain kuulla huonosta Organisointi-kyvystäni (Kahvin keitin siis meni rikki, mutta tottakai mun olisi se pitänyt osata korjata.)

Onneksi paikalla oli myös ihania ihmisiä ja kyllä Suomeen on taas kiva mennä. (Suomessa en tosin ihan heti  ala tekemään vapaaehtoistyötä asiakaspalvelussa. Oon käyttänyt jo mun kaiken tekohymyn ja kärsivällisyyden tältä vuodelta ;)

Illalla kuitenkin palasin takaisin erilaisin fiiliksin. Pikasuihku, vaatteiden vaihto ja taksilla takaisin. (Mulla oli valkoinen mekko ja siniset kengät. Kuka tajuaa idean?)
Upeat ruokatarjoilut ja ihanat ihmiset nostattivat saman tien juhlafiilikset kattoon ja arpojen myynti ei tuntunut ylitsepääsemättömältä työltä.
Puheita pidettiin, maljoja kohotettiin ja kolmen drinkki- lipun lisäksi mulle tarjottiin pari ennen jatkoille siirtymistä, joten mulla oli kyllä tunnelmat ihan katossa. Tuona iltana en ehtinyt miettiä ikävää vain keskittyä hyvään oloon ja se on aika paljon multa se. En mä tietenkään aikaani tuhlaa kokoajan muutenkaan ikävään, mutta rehellisesti sanoen mietin joka päivä jotain asiaa/ihmisiä Suomesta ja siinä samalla ikävöin joskus vähemmän ja joskus enenmmän. Illalla sain kuitenkin pyyhkäistyä ne asiat mielestä. (Tästä seurauksena järjetön sunnuntai-krapula!)

Tässä meidän arpojen palkinto pöytää. Siellä on muumi-kalenteria, kirjoja, elokuvia ja parit puhelimet. (Mm. NOKIA Lumia!!) Yllättäen mun kökkö-tuurilla ei puhelin päätynyt mulle, mutta mä voitin! Mä oikeasti voitin jotain ja olin niin onnellinen!! Tossa kuvassakin se näkyy! Poro-kirja!! Oli aika huvittavaa siirtyä baariin kirjekuorilaukku ja Poro-kirja kainalossa. Mulla ei valitettavasti (onneksi) ole paljoa muistikuvia, mutta Poro-kirjaa esittelin kovasti kaikille. Sisällä kirjassa oli myös Tero Mäntykankaan nimikirjoitus, joten toihan oli ihan kymppi voitto! (Pitää oikeesti lukea toi kirja, että saan hyvän syyn syödä poroa.)
Lauantai siis kovissa merkeissä. Sunnuntai sitäkin kovemmissa kivuissa. Vieläkin tulee kylmät väreet kun miettii, hyi hyi mitä tää Irlanti mulle tekee? Oon kohta ihan rappiolla. (Hah, hyvä vitsi!)
Sunnuntai meni Idan kanssa. (Niin puoli 4 kun vihdoinkin pääsin sängystä ylös ilman tutinaa, hytinää, kieppumista jne.)
Kierrettiin kaupunkia, ostin söpöt kengät pikkuiselle (Mun siskopuoli sai neljännen lapsensa<3 Onnea sinne, muruille. Nyt perheessä siis kolme prinssiä ja pikku prinsessa. Olen tosi onnellinen teidän puolesta. Ehkä voin mennä Suomeen au pairiksi? ;)

Muistutan vielä, että oon kehityksessä kaukana aikuisesta. Lupasin Idalle, että käydään leffassa, mutta tietysti mulle ei kelvannut mikään muu kuin tämä. Ida huokaili kaihoisasti Twilight- leffan perään, mutta kun ei niin ei. Suomeksi tää leffa tais olla Viisi legendaa, mutta oon tosi tyytyväinen, että mentiin katsomaan tää täällä, englanniksi. Huono olo vaivasi mua vielä leffassa, mutta puolitoista tuntia viihdettä ja vesipullo helpottivat kummasti. Löydettiin myös Idan kanssa itsemme noista hahmoista! Ida on ihan ilmiselvä nukkumatti ja mä oon joulupukki tai yks noista tontuista! Haahah nauroin niin paljon! (Oli toi silti liian pelottava pienille lapsille.) Mitä sanoisitte jos ottaisin tollaset tatuoinnit? Eiks ois aika hienot ;D

Eilinen myöhäinen ilta meni sit Skypen parissa ja laatusarjojen (Olipa kerran ja The Big Bang Theory)
Tää viikko pitäisi olla vielä pahempaa hulinaa kuin edellinen ja työtunteja varmasti kertyy edellistä viikkoa reippaammin yli 40, mutta jos tulee kirjoittamisen aihetta (mulla on aina jotain mielessä.) niin lupaan tsempata ja kirjoittaa.
Tästä uusi viikko taas lähtee!