Joulukuu!

Voi ei miten ihanaa! Joka ikinen vuosi se tulee enkä mä ikinä vaan voi kyllästyä. Jouluun liittyy aina toive lumesta, mikä ei nykyään enää olekkaan itsestäänselvyys, vaikka pienenä lumet tuli aina mun syntymäpäivien aikana marraskuussa.

Useaan otteeseen olen kuitenkin saanut jo kuulla (skypen kautta ihan nähdä!), että Suomeen on tullut kaunis lumi ja joulun odotus senkun tiivistyy.

Täällä Irlannissa on erilaista. Plussan puolella pyöritään ihan reippaasti, vaikka kylmän tuulen  perusteella ei uskoisi lämpötilan yltävän melkein kymmeneen asteeseen.

Näyteikkunat on koristeltu viimeisen päälle, eikä joululahjojen ostaminen ole erityisen vaikeaa. Jokainen kauppa pursuilee ihmisiä ja joulutohinat on niin suurella voimalla päällä kuin mahdollista. (Tietysti budjetti ei ole riittävä, joten jokaisesta kaupasta saa lähteä tyhjin käsin, itku silmässä.)

Idan kanssa joulufiilis on syntynyt erittäin hyvin. Hihitellään jouluasioille ja suunnitellaan koko ajan mahtavia juttuja jouluksi, sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaksi! (Kaksi jouluhömppäilijää.)
Perjantaina minä ja Ida eksyttiin siis pukin syliin kahden paikkeilla yöllä, kun isäni ja äitipuoleni olivat jo lähteneet takaisin hotellille.

Meillä oli muuten erittäin mukavaa torstaina Hard rock-cafessa ja eilen ennen kunnon bilettämistä syötiin The Brazen Headissa. (Se kuuluisa Irlannin vanhin pubi!)
Perjantai on tunnetusti se rauhallisempi ilta, mutta täällä rauhallinen on kymmenellä kerrottu ilta Kotkan Seurahuoneella. (Kaikella rakkaudella Seurahuoneelle, viimeksi oli tosi ihanaa!) Tunnelma ei ikinä petä Dublinin kaduilla. Huonoa fiilistä on lähes mahdoton saavuttaa, vaikka millaiset ääliöt tulis aukomaan päätänsä.  (Saksalaiset on ottanu mut silmätikuks!)

Eilen siis juhlittiin ihanassa Tempel Baarissa ja isäni yritti tuoda meille juomisia tiskiltä. Valitettavasti tiellä oli kaksi metrinen, ruma, miespuolinen, lihava saksalainen. Ystävällisesti pyysin miestä väistämään, mutta tämä alkoikin huutamaan naama punaisena ja uhkailemaan mua! Yleensä mun luonne ei suvaitse tollasta pään aukomista, mutta säikähdin niin paljon, että iskän piti vähän kovistella tätä törkeää äijää.
Lihava saksalainen rauhoittui ja kyseisen herran kaveri alkoi kyselemään kelpaisiko seura. Haistattelin kohteliaaseen tyyliin herroille, että etsikööt muualta seuraa ja niinhän he lähtivät.

Voi ei, tota tunnelmaa. Voisin laittaa kymmenen sydäntä jokaisen lauseen perään, mutta koitan nyt pitää itseni kasassa ja tyytyä vain huokailemaan täällä näytön toisella puolella. Kuva siis Tempel Baarista ja kitaristina kuuluisa Dave Browne! (Nyt kaikki miettii kuka hemmetti tää äijä on)
Kyseisellä herralla on siis kitaran soiton maailman ennätys nimissään. Herra on soittanut 114 tuntia ja 30 minuuttia kitaraa putkeen tässä kyseisessä Pubissa ja rikkonut siis edellisen ennätyksen!! (Edellinen 113 tuntia)  Googlettakaa vain (Jostain syystä mä löysin vain artikkeleita miehen yrittämisestä, mutta kyllä herralla on virallinen ennätys hyppysissään. Englanniksi löytyy artikkeli voitosta.)
Tempel Baarista iskä ja äitipuoli siirtyi kohti hotellia lähipubin kautta ja minä ja Ida jatkettiin bileitä. Meillä oli mahtavaa ja kovalla vaivalla koitettiin meiän lempipoitsuille koti Suomeen (ja Ruotsiin) hankkia aitoja Guinnes-laseja. Hinta kaupassa on ihan naurettava, joten todettiin, että pubeissahan laseja riittää!

Meidän vaki lempipaikassa nautittiin musiikista, kunnes TAAS kerran Saksalainen tuli häiritsemään. Tällä kertaa kyseessä oli naishenkilö joka puski mun ja Idan viereen hyppimään ja riehumaan. Nooh huomautin tytölle monet kerrat, että mulla on juoma kädessä, joten jos vähän varoisi hyppimisen kanssa. Tyttö senkun kikatti ja niin se käsi heilahti ja samaten mun Bulmersit lensi kauniissa kaaressa mun paidalle. (Tuntui oikeen mukavalta kun siiderit valu koko yläkropalle) Olisinhan mä asian siihen jättänyt, mutta ei kun Saksalainen alkaa aukomaan päätänsä! Mulla sitten "vahingossa" kaatui loput siiderit tytön kengille ja voitteko kuvitella?! Tää ämmä hakee poikaystävänsä uhoomaan mulle. Ois nyt sen verran naista ollut, että oltais saatu asiat kahestaan selvitettyä.

Seuraavassa hetkessä Saksalainen mies on uhittelemassa mulle (Säälittävää!!) Olin ihan sovittelukannalla siihen asti kun poikaystävä erehty koskemaan muhun. Refleksinä potkaisin Saksalaista sukukalleuksille ja idjootti lensi pihalle. (Niin en minä vaan se Saksalainen poikaystävä.) Onneksi koko pubi oli täynnä Irlantilaisia, ihania ihmisiä, ketkä ei valittanut portsarille mun käytöksestä. (Oltaishan me molemmat voitu lentää pihalle, vaikka se saksalainen olikin agressiivisempi osapuoli.)
Niin uskomatonta käytöstä, vaikka itekkin olisi voinut käyttäytyä paremmin. (Ensikerralla ehkä) Sanonpahan vaan, että todella säälittävää käytöstä. Kehtaa mua päätä pidempi mies alkaa uhittelemaan ja kehtas vielä koskea!

Mun ja Idan ilta jatkui kuitenkin hyvissä merkeissä ja meillä oli oikeasti hauskaa, ihanaa ja mukavaa. Höpöteltiin taas käsittämättömän monelle ihmiselle ja kuultiin taas vaihteeksi sellasia stooreja. (Mun stoorit on silti kaikkein hölmöimpiä.) Pääsin taas vauhtiin ja selitin kovalla äänellä, että joulupukki asuu Suomessa ja siks suomalaisilla on paras joulu. (Yllättävän moni samaa mieltä.)
Kuitenkin niin monet kerrat hyvän illan jälkeen herää kamalaan aamuun.

Kuusi kaunista lasia tuhoutuneena mun laukussa. Koko yön hieno rosvo-leikki mennyt täysin hukkaan ja tietysti mun ainut hyvä laukku rikkinäisenä lasin palasista ja haisevana Guinnesista. Oon todennäkösesti rikkonu lasit jo pubissa, koska mun laukku on sen verran kärsinyt, että lasi tosiaan on ehtinyt rikkoa kankaan korjauskelvottomaksi. (Yhyy, tän siitä Irlantilaisesta tanssimisesta saa!) Meillä oli siis laukussa viisi Guinnes-lasia ja yksi Bulmers-lasi Idalle.
Hieman nihkeästi lähti päivä käyntiin, mutta päivän ohjelmana oli näyttää iskälle ja äitipuolelle kaupunkia, joten kauniissa säässä ja kauniissa maisemissa saatiin viettää koko päivä.

Hyvä laittaa tällasia kuvia ja puhua kauniista maisemista.. Käytiin siis kaikki ihanat kaupat mitkä jo varmasti olen täällä ennestään mainostanut. Pitäisi varmaan mainostaa vähän kattavammin. Dublin on kuitenkin upea paikka shoppailun kannalta. Voisin kirjoitella mun lempparipaikoista.

Iskän sponssaamana sain uuden matkalaukun kun ne torvelot rikkoi sen edellisen Frankfurtissa (Saan kohta syytteen Saksan mollaamisesta.)

Joulumieli löytyi joka kulmasta ja tää pikkasen härskin puoleinen lumiukko heilutteli tota isoa takamustaan aika viehkeästi. Saatiin päivän ekat naurut. (Huomaatteko miten toi peppu heiluu?)
Syötiin hyvää ruokaa ja höpöteltiin. Oli tosi outoa puhua koko ajan vain suomea. Kaikki höpötykset tuli niin nopeasti etten enää muista mitä kaikkea ollaan puhuttu. (Huomenna täytyy taas Idan kanssa höpötellä englantia ettei ihan jää suomi-vaihe päälle.
Olen selvästi myös alkanut tulla vanhaksi, sillä iskän ja äitipuolen hyvästelin kello kuuden aikoihin illalla ja siitä asti olen vain nauttinut rauhasta mun huoneessa.
Saunan puhtaana nautin koko loppu illan vain omasta seurasta ja parista hyvästä leffasta. Ida on pubeilemassa, mutta mä vaan välillä huomaan tarvitsevani enenmmän arkisia "tylsiä" juttuja kuten leffat ja saunomisen.
Mä jatkan nyt nauttimista ja huomenna vietetään vielä iskän ja äitipuolen kanssa hyvä sunnuntai ennen heidän lähtöään takaisin suomeen. Uskomatonta, mutta mä olen ollut täällä jo yli kolme kuukautta! Niin ja kaksi viikkoa ja viisi päivää niin olen jo tähän aikaan matkalla takaisin kotiin.
Toisaalta aika katoaa nopeasti, mutta toisaalta muistoja on niin paljon, että niistä riittäisi puoleksi vuodeksi!
Mulla alkaa ajatukset taas karkailla ihme pohdintoihin, joten parempi siirtyä laatu sarjan pariin.
Hyvää yötä murut!