Hei taas kaikki ihanat pitkästä aikaa! Ensimmäinen postaukseni uudesta kodista Espoon asukkaana! Viimeiset pari viikkoa ovat kulkeneet todella nopeasti ohi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tekemistä on ollut niin paljon etten ihmettele. Päällimmäisinä asioina olen hoitanut työnhakua ja koulujuttuja. Virallinen opiskelupaikkani on edelleen Kotkassa ja tämä on aiheuttanut paljon järjestelyjä. Töitä ei myöskään ole tullut niin nopeasti kun toivoin, mutta haastatteluja sitäkin enemmän.
Olen viettänyt päiviä hoitaen tylsiä asioita, kuten erilaisia sopimuksia ja terveyspalveluja selvittäen. Huomasin migreeni lääkkeiden lähenevän loppuaan ja jouduin etsimään lääkäriä joka uusisi reseptin. Pieniä käytännön asioita on todella paljon näin paikkakunnan vaihtajalle!
Myös kuntosalin etsiminen ja lähikauppaan tutustuminen on ollut tärkeää. Hirveää, ettei lähikauppana ole enää Siwa!
Säät ovat olleet upeat, mutta olemme ulkoilleet hävettävän vähän. Pari lenkkiä on tullut tehtyä, mutta pääasiassa olen kävellyt vain kodin ja kauppakeskus Iso omenan väliä. On jotenkin nostalgista kävellä Ompussa kun osa siitä on niin tuttua lapsuudesta, mutta niin paljon muutoksia on tapahtunut ettei kauppakeskusta voi kuitenkaan samaksi sanoa.
Espoo on kohdellut meitä hyvin. Mitä nyt saatu pari mukavaa parkkisakkoa. Matinkylä on oikeasti ihana paikka mun mielestä. Asutaan "paremmalla" puolella ja meitä ympäröi hienot lenkkimaastot sekä uudet kerrostalot. Ystäväni huomauttikin, että muutos puutalo unelmasta uusien kerrostalojen keskelle ei ole ihan pieni muutos ja hän on oikeassa!
Parkkipaikan etsiminen on yksi turhauttavimmista asioista. Itse en autoa joudu käyttämään, mutta on suorastaan julmaa, että Timo joutuu kärsimään iltapäivä ruuhkissa tunnin ja sen jälkeen vielä kävelemään pitkän matkaa, koska autoa ei yksinkertaisesti saa mihinkään. Surkuhupaisinta on, että parkkikiekkoa täytyy käydä vielä kääntämässä kerran illan aikana, jotta se näyttää aamulla oikein. Tietysti myös autoa pitää siirtää edes vähän sillä pelkkä kiekon siirto ei riitä. Ymmärrän, että monelle ihmiselle tämä kaikki on arkipäivää ja joku saaattaa ehkä ärsyyntyä tästä valituksesta, mutta ihan oikeasti Kotkassa tien reunat kerjää parkkeerausta ja täällä se on tehty lähes mahdottomaksi!
Meillä on myös oikea ongelma, sillä kerrostalossa eläminen ei selvästikkään meidän pupuja kiinnosta. En edes tajunnut miten kovaäänisiä pitkäkorvamme ovatkaan ennen tänne muuttoa! Hieman pelonsekaisin tuntein odotan naapureiden valituslappusia tippuvan postiluukusta, sillä kaniemme töminä päivin ja öin on hyvin rasittavaa jopa meidän mielestä. Edellisessä asunnossa metelöinti ei kaikunut kuten täällä ,mutta voin kuvitella miten pahalta pupujen meteli kuulostaa kello kaksi yöllä.
Positiivista on se, että olen ollut päivistä suurimman osan ajasta kotona ja puput saavat olla vapaana (niinkuin nytkin) mutta töiden taas alkaessa en uskalla edes ajatella minkälaiset meteliyöt meillä tulee olemaan kun puput pääsevät ulos vain rajatuksi ajaksi!
No ei pupuista sen enempää täytyy varmaan vuorata molemmat kanit pumpulin sisään.
Sää on ollut jatkuvasti upea ja villapaidassa hyppiminen on aiheuttanut hikikarpaloita otsalle. Olen palellut vasta yhden päivän kun erehdyin lähtemään Helsinkiin ilman takkia. Nyt on todella vaikeat säät pukeutua sillä välillä villapaita on liikaa, mutta kuitenkaan ilman sitä olo tuntuu alipukeutuneelta.
Kodista ei ole mitään edustavaa kuvattavaa! Tärkeimmät taulut on paikallaan samoin kello, muuten koti on tyhjän tuntuinen.
Olen mielessäni rakentanut kotimme sisustusta ja vaikka siitä tuleekin osaksi hyvin maskuliininen pyrin myöhemmin pehmentämään sitä omilla pienillä jutuilla. Tällä hetkellä en vaan malta odottaa, että saadaan sohva ja pöytä! Niin ja uusi sänky on tulossa!
Sauna on ehdottomasti yksi isoimmista plussista kotonamme! Ollaan käyty melkein joka päivä löylyttelemässä, mutta sähkölaskun suuruus alkoi sen verran jännittämään, että viimeiset kolme päivää ollaan pärjännyt ilman.
Saunan lisäksi suuri rakkaus on iso lasitettu parveke, joka pääsee oikeuksiinsa todennäköisesti vasta ensi kesänä. Kaikki kodin sisustuksessa riippuu nyt siitä miten minä saan töitä ja pääsen mukaan normaaliin arkeen!
Kaikkienn tylsien juttujen lisäksi on tapahtunut paljon ihania asioita. Vietin perjantai aamua mm. auringonkukkapellolla ja todellinen syksyn fiilis vasta tulikin kun kotiin saatiin näitä kaunokaisia. Muistan vieläkin edellisen kertani pellolla auringonkukkia keräten ja siitä on kymmenen vuotta!
Ympäristömme on muuttunut kauniin oranssin, punaisen ja keltaisen sävyihin. Lämmin ilma ja väriloisto eivät ihan sovi yhteen, mutta nautin vielä kun voi. Tämä on upein syksy pitkään aikaan!
Ensimmäinen mahtava alennus muuten bongattu! Ilmeisesti on menossa joku vihannes-viikko ja sen kunniaksi sai lapata ämpärin täyteen porkkanaa, perunaa, sipulia, punajuurta, lanttua.... ja koko homma maksoi viisi euroa. Ämpäri tuli täyteen ja nyt syödään varmaan viikon ajan peruna- ja porkkana ruokia!
Tänään en voinut vastustustaa ajatusta saunomisesta, joten lähden viettämään lauantai-iltaani lauteille. Palaan taas pian ja toivottavasti hyvissä merkeissä työjuttujen kannalta! ;) Ihanaa viikonloppua tyypit♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti