Olen myös oppinut uusia asioita itsestäni ja yksi niistä on, että en enää ikinä halua myydä mitään tavaroitani tuntemattomille ihmisille tai ainakaan tehdä sitä somen kautta. Olen kärsinyt kauheasta stressihepulista ja meidän oven takana on käynyt kaiken maailman tinkijää ja vinkujaa. Ainoa sujuva myynti hetki tapahtui entisen luokkalaiseni kanssa, mutta hän onkin minulle tuttu ihminen. Mutta ei siitä sen enempää myytävää tavaraa on ihan älyttömästi jäljellä, mutta ne joudutaan heittämään pois. Tärkeimmät pyrin laittamaan uuden kodin häkkikellariin odottamaan ostajaansa.
 |
| Mihinköhän mun kirjat mahtuu :( |
Muutto on virallisesti huomenna, mutta se tuntuu silti erittäin kaukaiselta ajatukselta. Ensiviikolla "joudun" viettämään ainakin pari päivää Kotkassa, joten aika sujuvasti sitä varmasti tulee "liukenemaan" Espoon asukiksi. Kotka on kuitenkin sen verran lähellä, että on helppo hiippailla käymään keskellä viikkoakin jos hätä-ikävä iskee ja vapaa-aikaa löytyy.
Kodista luopuminen on se hirvein asia. En vieläkään ole unohtanut sitä tunnetta kun kahdeksan? (en muista enää kauan olen Kotkassa asunut :D) vuotta sitten ajoimme viimeisen kerran pois Kirkkonummen kodistamme kohti Kotkaa. Se tuska ja pahaolo mitä jouduin käymään silloin läpi ei unohdu, vaikka muutosta toivuinkin. Toipuminen oli kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen aika hidasta. Sain heti ensimmäisenä päivänä ystävän ja meistä tuli läheisiä. Silti ne hetket kun jäin yksin itkin huoneessani tai koulun vessassa koko typerää maailmaa. Jo silloin huomasin miten kaikki tunsivat toisensa ja miten ulkona olin kaikissa asioissa. Ulkopuolisuuden tunne on kadonnut mielestäni jo aikoja sitten enkä joudu sitä kokemaan kun enintään kerran kuukaudessa. (Se on vähän tässä kaupungissa!)
Tällä kertaa en tietenkään tunne samanlaista vihaa muuttoa kohtaan, sillä odotan tätä uutta elämänvaihetta enemmän kuin mitään! Olen ylpeä Timpasta, joka päätti hakea töitä muualta ja olen iloinen siitä, että hän uskalsi ottaa tämän askeleen minun kanssani ♥
(Tietysti tähän tasapainoisempaan ajatteluun voi vaikuttaa myös ikä. Teini- ikäinen minä ei ollut ihan yhtä sinut minkään asian kanssa vaan elin dramaattisesti jokaisen elämäni hetken.)
Kotimme Espoossa ei tietenkään vastaa samalla tavalla unelmien asuntoa kuin tämä maalaisromanttinen, hirsiseinillä varustettu puutalo, mutta ihmisethän sen kodin loppupeleissä tekevät, ei lattian väri tai huoneiden koko.
Aion kirjoittaa vielä haikeamman postauksen tästä muutosta kunhan saamme asiat vähän paremmin järjestykseen Espoossa. En malta odottaa, että pääsen mummin kanssa tutustumaan Espoon lähimaisemiin ja opettelemaan julkisella liikkumisen itsenäisesti. (Tällä suuntavaistolla uskon olevani eksyksissä joka toinen päivä.) Silti kaikki innostus uutta ja vanhaa kohtaan saa minut unohtamaan miten suuresta muutoksesta kuitenkin on kyse. En malta odottaa, että pääsen töihin ja kouluun enkä sitä, että menemme Hakaniemen kauppahalliin ostamaan nekkuja!
Olen kironnut enemmän kuin kerran tätä tavaroiden siivoamista ja vannonnut itselleni, että seuraava muutto tapahtuu aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että muutto tulee tapahtumaan aikaisemmin. En vaan osaa pysyä paikallani kaikesta stressailusta huolimatta.
Käytiin taas kerran Timpan kanssa kiivas keskustelu sisustamisesta ja ihan oikeasti lupaan, että kukaan muu mies ei ole yhtä hankala sisustamisen kanssa kuin Timo! Kauheinta tässä on juuri se, että meidän tyylit on kuin yö ja päivä. Unelmieni koti on täynnä harsoa, pitsiä, pehmeyttä, valkoista ja vaaleanpunaista. Timpan unelma on joku biljardipöydällä varustettu äijäluola, missä lattia on musta ja seinistä roikkuu raatoja! Lupaan, että nämä vertailut ei ole liioteltuja ja havainnollistamiseksi otin vähän kuvamateriaalia pari päivää sitten..
Ihan oikeasti kirves? Miten ihmeessä voidaan tehdä kompromisseja kun molemmat ollaan niin jääräpäitä. Pitää varmaan jakaa asunnosta makkari ja "keittiö" minulle ja olkkari ja suihkuhuone Timpalle. Saan tästä kuvasta jo ihme lumikki- ja metsästäjä vibat eikä pari söpöä kynttilää pelasta tätä kuvaa siltä tosiasialta, että se on kirves!! Toisalta meidän uudessa kodissa voisi olla jokaisessa huoneessa oma teema. Voitaisiin jättää kirves eteiseen niin saisivat vieraat ainakin hyvän käsityksen siitä mitä me heistä ajatellaan :D
Kaikkien näiden ja miljoonan muun asian pohtiminen on ollut todella huormittavaa. Huomaan olevani erittäin väsynyt ja aika herkillä, mutta syksyllä on varmasti osuutta asiaan. Katson vielä pari minuuttia Netflixiä sillä olen taas löytänyt uuden sarjan ja olen koukussa!
Palaan taas pian, sillä niinkuin edellisessä postauksessa kirjoitin; Asiaa on!
Hyvää yötä ihanat ♥
(Pahoittelut ettei parempaa kuvamateriaalia ole. Kamera on lomalla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti