Nautin todella paljon iltakävelyistä. Vaikka olenkin sydämeltäni ikuinen aamuihminen on ihanaa tehdä kevyt kävelylenkki pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Olin tietoinen, että lähellämme on hevostalli ja eräänä kirpeänä iltana päätin lähteä ihastelemaan näitä kaunokaisia♥ Haluaisin niin päästä takaisin ratsastamaan, mutta sitä täytyy odottaa, ratsastus ei ole halpa harrastus..
Timppa on aina työpäivän jälkeen todella väsynyt eikä muutenkaan mikään kävelijä, mutta iltakävely yksin on ihan hyvä idea, ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä.
Auringon lasketessa katselin miten laitumet täyttyivät näistä kauniista eläimistä ja hetken silittelyn ja ihastuneiden huokailujen jälkeen maailma tuntui paljon paremmalta paikalta ♥
Oltiin ilmeisesti tämän hevosen kanssa samanlaisissa fiiliksissä. Ihan älyttömän ihania eläimiä ja niin sanoin kuvaamattoman kauniita ♥
Hevosten aiheuttaman rentoutumisen vastapainoksi meidän kanit ovat aiheuttaneet vakavaa vaivaa! Viime viikonloppuna rentouttavan sauna- illan katkaisi järkyttävä meteli kanitalossa. Meidän neidit alkoivat tappelemaan. Järkyttyneenä tungin käsiäni näiden riitapukareiden väliin ja oikeastaan kaikkea muutakin mahdollista mitä löysin. Kanien erottaminen ei ole ihan helpointa hommaa.
Saatuamme Murun ja Nimettömän erilleen oli lopputuloksena Murun vasen korva puoleen väliin asti (alhaalta ylös) poikki. Muru oli peloissaan ja tärisi. Jouduimme tekemään ikävän päätöksen ja Nimetön sai lähteä. Onneksi ei kovin kauas sillä siskoni suostui ottamaan tämän erittäin ihmisläheisen ja muutenkin sosiaalisen pupun hoitaakseen ♥ Tässä tilanteessa meillä kävi hyvin ja Nimetön sai onnellisen lopun :) Minun siskoa parempaa pupu-ihmistä ei olekkaan.
Murun korvaa on hoidettu siihen määrätyllä rasvalla ja Muru alkaa pikkuhiljaa taas reipastumaan. Valitettavasti jonkun tasoinen pelko pikkuiselle jäi, mutta kyllä me siitä yhdessä selvitään♥ Monelta kanipalstalta olen lukenut ihmisten syyttäviä kommentteja yksin asuvien pupujen kohdalla, mutta meidän Murun tuntien tiedän, että se pärjää ihan vain meidän ihmisten kanssa, onhan meitä kaksi tarjoamassa sille rakkautta.
Eläimiä hankkiessa on aina suuri vastuu ja koin hirveän huonoa oloa siitä, että jouduimme toisesta tytöstä luopumaan. Mielestäni on vaan parempi, että Muru saa nyt olla ihan yksin eikä tarvitse vuorotella kanien vapaana olo aikoja. Jonkun mielestä päätökseni oli varmasti väärä, mutta meille tämä ratkaisu sopi paremmin kuin hyvin.
Näiden eläimellisten höpinöiden jälkeen kutsuu taas uni. Olen niin väsynyt tästä viikonlopusta ja minulla on taas kauhea ikävä Irlantiin. Ärsyttää tämä jatkuva murehtiminen ja varsinkin iltaisin!
Kirjoittelen varmasti huomenna lisää, hyvää yötä ihanat ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti