Sydämiä sukissa ja hiuksissa ♥

Apua miten paljon voi väsyttää! Pääsin eilen nukkumaan puoli kahdentoista paikkeilla ja tänään päiväni alkoi puoli viideltä. Tänne kuuluu väsymystä ja silmäpusseja! Työviikko jatkuu huomenna ihan normaalisti ja seuraava vapaapäivä koittaa vasta torstaina. Ihan oikeasti aina välillä ahdistaa kun miettii, että näin sitä tullaan menemään vielä seuraavat neljäkymmentä vuotta..Mietin tällä viikolla useaan otteeseen kuinka paljon hoitotyössä ollaan säästöjen takia menetetty hyviä asioita lyhyen ajan sisällä. Ihan oikeasti pelottaa mihin tässä kaikessa ollaan menossa.

Väsynyt Jenni on nyt vähän vauhdissa näiden negatiivisten ajatusten kanssa, mutta onneksi positiivisia juttuja on myös mielessä!

Ihan oikeasti hiukset on yksi suurimmista ongelmista elämässäni. Olen ihan varma, että jos muiden ihmisten mielipiteet eivät minua kiinnostaisi roikkuisi päästäni varmaan hopeanarua ja hiuksissani olisi enemmän värejä kuin sateenkaaressa. Onneksi olen aika herkkä henkilö ja häpeilen helposti omaa ulkonäköäni. Minulle on myös viimeisen vuoden aikana tullut hirveitä häpeäntunteita huonokuntoisesta hiuksesta, mutta nyt hiukseni ovat vaiheessa, jossa ne eivät ole olleet kymmeneen vuoteen!!

Olen niin tyytyväinen, että hiukseni ovat vihdoinkin kasvaneet edes vähän pitutta! Omat hiukseni ovat olleet näin pitkät viimeksi peruskoulussa. Hiuksia on tippunut huomattavasti vähemmän kun en ole jatkuvasti tunkemassa niihin väriaineita. Hyvä asia on etteivät ne edes tarvitse tällä hetkellä väriä kun oma karvani on lähes yhtä tummaa kun tuo värjätty sävy. Kaksi kuukautta on kulunut ilman minkäänlaista hiusväriä.

Yllätys sinänsä, että olen taas vaihteeksi kyllästynyt hiuksiini ja haluaisin jotain super siistiä ja jännää! En vaan uskalla mennä kampaajalle, koska en halua menettää yhtäkään milliä hiuksistani. Näiden hiusten eteen on nähty jo ihan älyttömästi vaivaa, itkisin varmaan kolme kuukautta jos pilaisin taas hiukseni kaiken tämän jälkeen... Hiusten korjaus ja kasvatus urakasta myöhemmin!

Olen vaan ihan älyttömän ylpeä itsestäni etten joka päivä tunge pidennyksiä päähäni. Hiukset näyttävät paljon paremmilta ilman, vaikka surullisen ohut hiukseni tuleekin aina olemaan.

Mutta mitäs tykkäätte?

Kävin taas ihastelemassa heppoja ja sain jo upean hoitoheppa ehdokkaan. Hevostelu saa mielialani niin korkealle, että selviän vuoden loppuun vaikka mikä olisi ♥

Tallilta nappasin heti mukaan yhden hevosen kengän ja kehittelen juuri uusia sisustus ideoita :D Kynttilät ovat myös päällä joka päivä.

Perjantaina sain postista noudettua aivan ihanan pehmeän paketin siskopuoleltani Aulilta, joka on ennenkin tehnyt ihania käsitöitä minulle ♥ Kynttilöiden palaessa, villasukat jalassa istun nytkin tätä postausta kirjoittaessa. Aivan ihanaa ♥

Aivojeni tilalla taitaa olla puuroa kun teksi ei suju yhtään, jatketaan täällä blogin puolella taas ensiviikolla. Kivaa viikon alkua ihanat ♥  ♥ ♥

Every ending is a new beginning

Heippa kaikki! Ihmeellisten teknisten ongelmien vuoksi viimeiset pari postausta on jäänyt kokonaan pois esimerkiksi facebookista, mutta toivotaan tänään parempaa onnea sen kanssa. Jos haluatte siis lukea aikaisempia löpinöitä niin käykää ihmeessä kurkkimassa ;)

Viime viikonloppu oli valehtelematta upein pitkään aikaan! Rakastan syksyn värejä ja ihanaa lämmintä säätä. Ilma on juuri sopiva, aika Irlantilaistyyppinen! Mun puoleasta tämänkaltaisena sää saisi pysyä pitkään ja voitaisiin suoraan hypätä kaiken loskan ja märän yli siihen oikeaan talveen ja monen metrin lumikinoksilla! 

Takaisin viikonlopun muisteluihin! 

Lauantaina käytiin iskän- ja Merjan kanssa Korkeasaaressa, mutta siitä ei ole hyvää, laadukasta kuvamateriaalia. Päivä oli kuitenkin mitäpä muuta kuin IHANA.

Sunnuntaina vietettiin ihanaa päivää mm. Hietaniemen hautausmaalla. Rakastan hautausmaita ja pienenä käytiin useaan otteeseen mun ystävän kanssa hautausmaalla. Kuulostaa ehkä vähän hurjalta, mutta me kasteltiin kukkasia ja makoiltiin nurmikolla ja juteltiin niitä näitä. Kuolema ei ole koskaan pelottanut minua, menettämisen pelkoni on sitäkin suurempi.

Hietaniemen hautausmaalle ei menty tietenkään kastelemaan muiden kukkasia vaan ihailemaan vanhoja hautoja ja arkkitehtuuria sen ympärillä.

Syksyn värejä pääsi ihastelemaan ihan kunnolla ja retki olisi ollut täydellinen jos Mia olisi ollut myös mukana. Mia olisi saanut niin paljon hienompia kuvia kun minä ja muutenkin ikävä ystäviäni. Kaikkia heistä ♥

En ole itse erityisen uskonnollinen, mutta välillä iskee voimakkaampia uskon tuntemuksia. Haluan uskoa johonkin suurempaan kuin me ihmiset, mutta iltarukoukset jäivät lapsuuteen. Raamattua olen viimeksi lukenut viikko sitten kun kirjoitin siskolle pari värssyä sieltä, mutta oikeastaan muuten en voi sanoa olevani kovinkaan uskovainen.

Rakastan kyseisen hautausmaan kerroksellisuutta. Voiko noin edes sanoa? Tarkoitan sen monipuolista ulkonäköä. Yhdessä osassa saa nauttia merinäkymästä, toisessa kohdassa tuntuu aivan kuin olisi keskellä metsää ja uusi- ja vanha puoli ovat luonnollisesti kuin yö ja päivä. Katsottavaa riitti.

Loppujen lopuksi luin aika vähän hautakiviä, vaikka yleensä minua kiinnostaa ihmisten nimet ja kuolin ikä hirveästi, tuolla oli kuitenkin niin paljon muutakin kuin ne haudat, että vähemmälle jäi. Tietysti sankarihautoja tuli luettua aika ahkerasti ja tyhjemmillä alueilla ajatus keskittyi juurikin hautoihin eikä siihen luontoon.

Upeita kiviä oli paljon ja hautapaikkoihin oli panostettu useassa kohdin hyvin paljon..

Kaikenlaisten yksityiskohtien näkeminen teki kunnon seikkailufiilikset ja olen ihan varma, että monen haudan sisään kätkeytyy suuria aarteita.

Hautausmaa tuntui olevan oravien paratiisi. Näitä tyyppejä vipelsi ohi vähän väliä, mutta vain pari uskaltautui ihan lähelle.

Vanha puoli oli ehdottomasti minun suosikkini. Oli hurjaa miten hautakivien alta kasvoi puita ja ruostuneita penkkejä ja muita aarteita oli ympärillä.

Metsän keskellä kuului hento humina. Kävellessämme lähemmäs näimme pienen ryhmä mustiin pukeutuneita ihmisiä ja papin. Auringon paistaessa tuona kauniina syyspäivänä viettivät toiset hautajaisia. Se toi mieleeni eräät toiset hautajaiset parin vuoden takaa ♥ Haikeus täytti mieleni tuona hetkenä ja mietin viimeisen kahden vuoden tapahtumia. Aika kuluu niin nopeasti, mutta kyllä elämä on kaunista ♥

Sorrun todella usein ikävöimään menneitä. Mietin aina vain muistoissani hyviä asioita, vaikka tosiasia on, että myös menneisyydessä on huonoja muistoja paljon. Tietysti on hyvä, että olen pystynyt jättämään pahat asiat taakseni, mutta kyllä ne hyvätkin pitäisi nimenomaan jättää sinne taakse eikä kantaa jatkuvasti mielessä.

Kuvissa näkyvä kaunis ilma on ainakin tämän päivän ollut kadoksissa ja ulkona on ehdottomasti syksyn tuulisin päivä menossa. Vapaapäiväni meni suurimmaksi osaksi peittojen alle käpertyneenä, mutta huomenna takaisin taas arkeen!

I became insane, with long intervals of horrible sanity

Mukavaa perjantaita ihanat! Täällä minä kiroittelen olohuoneen lattialla, sijauspatjan päällä istuen. Vanha sänky saatiin vihdoinkin myytyä, mutta sohvaa odotellessa aiotaan pitää sijauspatja lattialla.  Meidän oli tarkoitus viettää perjantai-iltaa leffateatterissa, mutta Timpan kohdalla väsymys vei voiton ja nyt tyyppi vetelee jo sikeitä. Tuli kauhea ikävä blogiin ja niinpä päätin vähän kirjoitella :)

Ilmat ovat olleet edelleen upeat ja siksi kuvani ovat ehkä turhan ankeita. On vaan jotenkin todella outoa miten kaunista ja lämmintä ulkona jatkuvasti on. Kylmistä tai sateisista päivistä ei ole ollut tietoakaan. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minut valtaa tietynlainen melankolisuus ja hyvälaatuinen angsti, jota ruokin niiden ansaitsemalla tavalla. Tänä vuonna se fiilis ei ole vielä löynyt ja olisi mukavaa vaihtelua jos selviäisin marraskuuhun tällä samalla positiivisuudella. 

Kaiken tämän positiivisuuden keskellä olen kuitenkin tehnyt samoja asioita kuin masentavina aikoina joten tässä pari niistä. 

Teetä ja kauhua! Rakastan Edgar Allan Poen tekstejä ja pari vuotta sitten joulun aikoihin bongasin tämän kirjan ale- kojusta jostain Helsingin kirjakaupasta! Tämä kirja on yksi parhaimpia suomesta tehtyjä löytöjä ja uppoudun näihin traagisiin tarinoihin aina syksyn tullen. Ylikasvanut kuppi teetä ja illan vietto on valmis.

Nautin jollain erikoisella tavalla kauhusta ja siitä pakokauhun tunteesta mitä lukiessa saan. Poe osaa sanoilla luoda hahmojensa tunteet myös minulle mikä on toisinaan hyvin mielenkiintoista. Kirjan käydessä liian pelottavaksi tai muuten ahdistavaksi voin aina sulkea sen jos tunnen tarvitsevani hengähdystauon. Se on yksi monista syistä miksi kirjan lukeminen on paljon parempaa kuin elokuvan katsominen.

Kirjojen lisäksi olen hurahtanut teinien draamaan ja katsonut aika monta jaksoa Pretty Little Liarsia putkeen. Välillä jaksoissa on niin kauheita juttuja, että sarjan voisi oikeasti luokitella kauhuksi!! Sarjan idea on myös hyvin ahdistava, mutta silti mielenkiiinnolla katson jokaisen jakson! 

Totesin myös ettei minusta ikinä tulisi hyvää postinkantajaa. Uteliaisuuteni tuhoaisi urani sillä en kestäisi kantaa salaperäisiä paketteja muille ihmisille. Minun olisi ihan pakko kurkistaa edes vähän. 

Kaksi pientä pakettia saapui meidän postiluukusta alkuviikosta ja niistä kuoriutui kivoja pikkujuttuja. Musta goottihenkinen kissapaita ja kaulakoru tulevat näkymään blogissa myöhemmin. Myös pukeutumiseni on siirtynyt pari astetta synkemmäksi! (Okei vaaleanpunaista on ollut joka viikko edes kerran päällä.) 

Pukeutumisesta meikkeihin. Tämä dramaattinen meikkileikki oli vain yhden päivän höpsähdys kun halusin olla oikein hurja. Ennen hurjasteluni tarkoittivat hiusten värjäämistä vaalenapunaiseksi tai ruskean kuontalon teho vaalennusta. Olen luvannut itselleni ja muille ettei hiuksiin kosketa vaan niiden on aika levätä ja saada olla normaalit! En vain koskaan ole pitänyt itseäni kovinkaan normaalina ja nyt "normaalilta" näyttäminen on yllättävän vaikeaa. 

On muuten taas aika tehdä postaus hiuksistani sillä ihan oikeasti olen huomannut laadussa ja pituudessa positiivisia muutoksia joista on aika kertoa! 

Niin ja ei hätää nenässä roikkuva rengas ei ole aito, työni yksinkertaisesti estää kaikki näkyvät lävistykset. 

Töistä puheenollen minulla alkaa työt taas maanantaina!! Olen ihan älyttömän onnellinen ja ihana päästä taas hoitotyön pariin. Lähihoitajana työskentelen ja uudelta esimieheltäni saan apua opiskelujen siirtämiseen, haluan kuitenkin päästä mahdollisimman pian takaisin sh-opiskelujen pariin, vaikka se ensivuodelle meneekin.. On todella jännittävää päästä kokemaan hoitotyö Espoossa ja huomaamaan eroavaisuudet edellisiin työpaikkoihini. Työnkuvasta myöhemmin jos mahdollista..

Postauksen oli tarkoitus olla tummanpuhuva ja surumielinen, mutta ei näin innollisella mielellä voi mitään agstia ottaa päälle :D

Timppa lupasi, että huomenna mennään katsomaan minun valitsema leffa, koska tämän iltainen peruuntui. Ihan mahtava päivä siis huomenna tulossa :D Kivaa viikonloppua ihanat, minä aion nauttia siitä, nauttikaa tekin ♥

Hevosia ja pupuilua ♥

Nautin todella paljon iltakävelyistä. Vaikka olenkin sydämeltäni ikuinen aamuihminen on ihanaa tehdä kevyt kävelylenkki pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Olin tietoinen, että lähellämme on hevostalli ja eräänä kirpeänä iltana päätin lähteä ihastelemaan näitä kaunokaisia♥ Haluaisin niin päästä takaisin ratsastamaan, mutta sitä täytyy odottaa, ratsastus ei ole halpa harrastus.. 

Timppa on aina työpäivän jälkeen todella väsynyt eikä muutenkaan mikään kävelijä, mutta iltakävely yksin on ihan hyvä idea, ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. 

Auringon lasketessa katselin miten laitumet täyttyivät näistä kauniista eläimistä ja hetken silittelyn ja ihastuneiden huokailujen jälkeen maailma tuntui paljon paremmalta paikalta ♥

Oltiin ilmeisesti tämän hevosen kanssa samanlaisissa fiiliksissä. Ihan älyttömän ihania eläimiä ja niin sanoin kuvaamattoman kauniita ♥

Hevosten aiheuttaman rentoutumisen vastapainoksi meidän kanit ovat aiheuttaneet vakavaa vaivaa! Viime viikonloppuna rentouttavan sauna- illan katkaisi järkyttävä meteli kanitalossa. Meidän neidit alkoivat tappelemaan. Järkyttyneenä tungin käsiäni näiden riitapukareiden väliin ja oikeastaan kaikkea muutakin mahdollista mitä löysin. Kanien erottaminen ei ole ihan helpointa hommaa.

Saatuamme Murun ja Nimettömän erilleen oli lopputuloksena Murun vasen korva puoleen väliin asti (alhaalta ylös) poikki. Muru oli peloissaan ja tärisi. Jouduimme tekemään ikävän päätöksen ja Nimetön sai lähteä. Onneksi ei kovin kauas sillä siskoni suostui ottamaan tämän erittäin ihmisläheisen ja muutenkin sosiaalisen pupun hoitaakseen ♥ Tässä tilanteessa meillä kävi hyvin ja Nimetön sai onnellisen lopun :) Minun siskoa parempaa pupu-ihmistä ei olekkaan. 

Murun korvaa on hoidettu siihen määrätyllä rasvalla ja Muru alkaa pikkuhiljaa taas reipastumaan. Valitettavasti jonkun tasoinen pelko pikkuiselle jäi, mutta kyllä me siitä yhdessä selvitään♥ Monelta kanipalstalta olen lukenut ihmisten syyttäviä kommentteja yksin asuvien pupujen kohdalla, mutta meidän Murun tuntien tiedän, että se pärjää ihan vain meidän ihmisten kanssa, onhan meitä kaksi tarjoamassa sille rakkautta. 

 Kuvassa Murun "parempi" puoli tulee hyvin esiin. Kovista seikkauluista huolimatta ruoka on maistunut hyvin ja pehmeä ristiturpamme on hyvässä kunnossa ♥

Eläimiä hankkiessa on aina suuri vastuu ja koin hirveän huonoa oloa siitä, että jouduimme toisesta tytöstä luopumaan. Mielestäni on vaan parempi, että Muru saa nyt olla ihan yksin eikä tarvitse vuorotella kanien vapaana olo aikoja. Jonkun mielestä päätökseni oli varmasti väärä, mutta meille tämä ratkaisu sopi paremmin kuin hyvin.

Näiden eläimellisten höpinöiden jälkeen kutsuu taas uni. Olen niin väsynyt tästä viikonlopusta ja minulla on taas kauhea ikävä Irlantiin. Ärsyttää tämä jatkuva murehtiminen ja varsinkin iltaisin!
Kirjoittelen varmasti huomenna lisää, hyvää yötä ihanat ♥

New way home

Hei taas kaikki ihanat pitkästä aikaa! Ensimmäinen postaukseni uudesta kodista Espoon asukkaana! Viimeiset pari viikkoa ovat kulkeneet todella nopeasti ohi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tekemistä on ollut niin paljon etten ihmettele. Päällimmäisinä asioina olen hoitanut työnhakua ja koulujuttuja. Virallinen opiskelupaikkani on edelleen Kotkassa ja tämä on aiheuttanut paljon järjestelyjä. Töitä ei myöskään ole tullut niin nopeasti kun toivoin, mutta haastatteluja sitäkin enemmän. 

Olen viettänyt päiviä hoitaen tylsiä asioita, kuten erilaisia sopimuksia ja terveyspalveluja selvittäen. Huomasin migreeni lääkkeiden lähenevän loppuaan ja jouduin etsimään lääkäriä joka uusisi reseptin. Pieniä käytännön asioita on todella paljon näin paikkakunnan vaihtajalle! 

Myös kuntosalin etsiminen ja lähikauppaan tutustuminen on ollut tärkeää. Hirveää, ettei lähikauppana ole enää Siwa! 

Säät ovat olleet upeat, mutta olemme ulkoilleet hävettävän vähän. Pari lenkkiä on tullut tehtyä, mutta pääasiassa olen kävellyt vain kodin ja kauppakeskus Iso omenan väliä. On jotenkin nostalgista kävellä Ompussa kun osa siitä on niin tuttua lapsuudesta, mutta niin paljon muutoksia on tapahtunut ettei kauppakeskusta voi kuitenkaan samaksi sanoa.

Espoo on kohdellut meitä hyvin. Mitä nyt saatu pari mukavaa parkkisakkoa. Matinkylä on oikeasti ihana paikka mun mielestä. Asutaan "paremmalla" puolella ja meitä ympäröi hienot lenkkimaastot sekä uudet kerrostalot. Ystäväni huomauttikin, että muutos puutalo unelmasta uusien kerrostalojen keskelle ei ole ihan pieni muutos ja hän on oikeassa!

Parkkipaikan etsiminen on yksi turhauttavimmista asioista. Itse en autoa joudu käyttämään, mutta on suorastaan julmaa, että Timo joutuu kärsimään iltapäivä ruuhkissa tunnin ja sen jälkeen vielä kävelemään pitkän matkaa, koska autoa ei yksinkertaisesti saa mihinkään. Surkuhupaisinta on, että parkkikiekkoa täytyy käydä vielä kääntämässä kerran illan aikana, jotta se näyttää aamulla oikein. Tietysti myös autoa pitää siirtää edes vähän sillä pelkkä kiekon siirto ei riitä. Ymmärrän, että monelle ihmiselle tämä kaikki on arkipäivää ja joku saaattaa ehkä ärsyyntyä tästä valituksesta, mutta ihan oikeasti Kotkassa tien reunat kerjää parkkeerausta ja täällä se on tehty lähes mahdottomaksi!

Meillä on myös oikea ongelma, sillä kerrostalossa eläminen ei selvästikkään meidän pupuja kiinnosta. En edes tajunnut miten kovaäänisiä pitkäkorvamme ovatkaan ennen tänne muuttoa! Hieman pelonsekaisin tuntein odotan naapureiden valituslappusia tippuvan postiluukusta, sillä kaniemme töminä päivin ja öin on hyvin rasittavaa jopa meidän mielestä. Edellisessä asunnossa metelöinti ei kaikunut kuten täällä ,mutta voin kuvitella miten pahalta pupujen meteli kuulostaa kello kaksi yöllä.

Positiivista on se, että olen ollut päivistä suurimman osan ajasta kotona ja puput saavat olla vapaana (niinkuin nytkin) mutta töiden taas alkaessa en uskalla edes ajatella minkälaiset meteliyöt meillä tulee olemaan kun puput pääsevät ulos vain rajatuksi ajaksi!

No ei pupuista sen enempää täytyy varmaan vuorata molemmat kanit pumpulin sisään.

Sää on ollut jatkuvasti upea ja villapaidassa hyppiminen on aiheuttanut hikikarpaloita otsalle. Olen palellut vasta yhden päivän kun erehdyin lähtemään Helsinkiin ilman takkia. Nyt on todella vaikeat säät pukeutua sillä välillä villapaita on liikaa, mutta kuitenkaan ilman sitä olo tuntuu alipukeutuneelta.

Kodista ei ole mitään edustavaa kuvattavaa! Tärkeimmät taulut on paikallaan samoin kello, muuten koti on tyhjän tuntuinen.

Olen mielessäni rakentanut kotimme sisustusta ja vaikka siitä tuleekin osaksi hyvin maskuliininen pyrin myöhemmin pehmentämään sitä omilla pienillä jutuilla. Tällä hetkellä en vaan malta odottaa, että saadaan sohva ja pöytä! Niin ja uusi sänky on tulossa!

Sauna on ehdottomasti yksi isoimmista plussista kotonamme! Ollaan käyty melkein joka päivä löylyttelemässä, mutta sähkölaskun suuruus alkoi sen verran jännittämään, että viimeiset kolme päivää ollaan pärjännyt ilman. 

Saunan lisäksi suuri rakkaus on iso lasitettu parveke, joka pääsee oikeuksiinsa todennäköisesti vasta ensi kesänä. Kaikki kodin sisustuksessa riippuu nyt siitä miten minä saan töitä ja pääsen mukaan normaaliin arkeen!

Kaikkienn tylsien juttujen lisäksi on tapahtunut paljon ihania asioita. Vietin perjantai aamua mm. auringonkukkapellolla ja todellinen syksyn fiilis vasta tulikin kun kotiin saatiin näitä kaunokaisia. Muistan vieläkin edellisen kertani pellolla auringonkukkia keräten ja siitä on kymmenen vuotta!

Ympäristömme on muuttunut kauniin oranssin, punaisen ja keltaisen sävyihin. Lämmin ilma ja väriloisto eivät ihan sovi yhteen, mutta nautin vielä kun voi. Tämä on upein syksy pitkään aikaan!

Ensimmäinen mahtava alennus muuten bongattu! Ilmeisesti on menossa joku vihannes-viikko ja sen kunniaksi sai lapata ämpärin täyteen porkkanaa, perunaa, sipulia, punajuurta, lanttua.... ja koko homma maksoi viisi euroa. Ämpäri tuli täyteen ja nyt syödään varmaan viikon ajan peruna- ja porkkana ruokia! 

Muutoksia on tullut lyhyen ajan sisään paljon, mutta jostain syystä en ole yhtään hermostunut tai ahdistunut. Töihin on kova ikävä, mutta  muuten kaikki tuntuu todella hyvältä. Tuntuu, että olen juuri siellä missä pitääkin olla ♥

Tänään en voinut vastustustaa ajatusta saunomisesta, joten lähden viettämään lauantai-iltaani lauteille. Palaan taas pian ja toivottavasti hyvissä merkeissä työjuttujen kannalta! ;) Ihanaa viikonloppua tyypit♥