Heippa kaikki! Ihmeellisten teknisten ongelmien vuoksi viimeiset pari postausta on jäänyt kokonaan pois esimerkiksi facebookista, mutta toivotaan tänään parempaa onnea sen kanssa. Jos haluatte siis lukea aikaisempia löpinöitä niin käykää ihmeessä kurkkimassa ;)
Viime viikonloppu oli valehtelematta upein pitkään aikaan! Rakastan syksyn värejä ja ihanaa lämmintä säätä. Ilma on juuri sopiva, aika Irlantilaistyyppinen! Mun puoleasta tämänkaltaisena sää saisi pysyä pitkään ja voitaisiin suoraan hypätä kaiken loskan ja märän yli siihen oikeaan talveen ja monen metrin lumikinoksilla!
Takaisin viikonlopun muisteluihin!
Lauantaina käytiin iskän- ja Merjan kanssa Korkeasaaressa, mutta siitä ei ole hyvää, laadukasta kuvamateriaalia. Päivä oli kuitenkin mitäpä muuta kuin IHANA.
Sunnuntaina vietettiin ihanaa päivää mm. Hietaniemen hautausmaalla. Rakastan hautausmaita ja pienenä käytiin useaan otteeseen mun ystävän kanssa hautausmaalla. Kuulostaa ehkä vähän hurjalta, mutta me kasteltiin kukkasia ja makoiltiin nurmikolla ja juteltiin niitä näitä. Kuolema ei ole koskaan pelottanut minua, menettämisen pelkoni on sitäkin suurempi.
Syksyn värejä pääsi ihastelemaan ihan kunnolla ja retki olisi ollut täydellinen jos Mia olisi ollut myös mukana. Mia olisi saanut niin paljon hienompia kuvia kun minä ja muutenkin ikävä ystäviäni. Kaikkia heistä ♥
En ole itse erityisen uskonnollinen, mutta välillä iskee voimakkaampia uskon tuntemuksia. Haluan uskoa johonkin suurempaan kuin me ihmiset, mutta iltarukoukset jäivät lapsuuteen. Raamattua olen viimeksi lukenut viikko sitten kun kirjoitin siskolle pari värssyä sieltä, mutta oikeastaan muuten en voi sanoa olevani kovinkaan uskovainen.
Loppujen lopuksi luin aika vähän hautakiviä, vaikka yleensä minua kiinnostaa ihmisten nimet ja kuolin ikä hirveästi, tuolla oli kuitenkin niin paljon muutakin kuin ne haudat, että vähemmälle jäi. Tietysti sankarihautoja tuli luettua aika ahkerasti ja tyhjemmillä alueilla ajatus keskittyi juurikin hautoihin eikä siihen luontoon.
Kaikenlaisten yksityiskohtien näkeminen teki kunnon seikkailufiilikset ja olen ihan varma, että monen haudan sisään kätkeytyy suuria aarteita.
Hautausmaa tuntui olevan oravien paratiisi. Näitä tyyppejä vipelsi ohi vähän väliä, mutta vain pari uskaltautui ihan lähelle.
Vanha puoli oli ehdottomasti minun suosikkini. Oli hurjaa miten hautakivien alta kasvoi puita ja ruostuneita penkkejä ja muita aarteita oli ympärillä.
Metsän keskellä kuului hento humina. Kävellessämme lähemmäs näimme pienen ryhmä mustiin pukeutuneita ihmisiä ja papin. Auringon paistaessa tuona kauniina syyspäivänä viettivät toiset hautajaisia. Se toi mieleeni eräät toiset hautajaiset parin vuoden takaa ♥ Haikeus täytti mieleni tuona hetkenä ja mietin viimeisen kahden vuoden tapahtumia. Aika kuluu niin nopeasti, mutta kyllä elämä on kaunista ♥
Sorrun todella usein ikävöimään menneitä. Mietin aina vain muistoissani hyviä asioita, vaikka tosiasia on, että myös menneisyydessä on huonoja muistoja paljon. Tietysti on hyvä, että olen pystynyt jättämään pahat asiat taakseni, mutta kyllä ne hyvätkin pitäisi nimenomaan jättää sinne taakse eikä kantaa jatkuvasti mielessä.
Kuvissa näkyvä kaunis ilma on ainakin tämän päivän ollut kadoksissa ja ulkona on ehdottomasti syksyn tuulisin päivä menossa. Vapaapäiväni meni suurimmaksi osaksi peittojen alle käpertyneenä, mutta huomenna takaisin taas arkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti