Small thoughts

Välillä sitä itsekkin säikähtää  huomatessaan kuinka sekaisin päivistä oikeasti onkaan ja kun yhtäkkiä herääkin todellisuuteen eikä ollakkaan ihan siinä ajassa mitä itsekseen pienessä päässä on kuvitellut tuntuu elämä hetken verran hallitsemattomalta. Jokainen meistä varmasti sekoilee välillä päivistä ja se on mun mielestä ihan ok, mutta kun viikot ja oikeastaan koko ajantaju katoaa hallitsemattomaksi pitää osata pysähtyä hetkeksi ja hengähtää.

Haluan vielä korostaa sitä kuinka paljon oikeasti rakastan mun työtä ja kuinka tunnerikasta elämää saan elää varsinkin työn kautta. Tapaan töissä jatkuvasti ihania, mahtavia tyyppejä ja huomaan myös ensimmäisiä kertoja, että haluan oikeasti ottaa enemmän vastuuta kuin ennen. Mikä hienointa olen myös saanut enemmän vastuuta.

Jostain syystä olen kuitenkin huono erittelemään työ- ja vapaa-ajan toisistaan. Esimerkiksi viimeyönä heräsin tunnin välein valmiina töihin ja kaikki ne nukutut hetket, näin levottomuuksia liittyen työhön ja sen tekemiseen.

Tänä aamuna ja eilen illalla sovin koko ensiviikon ohjelman tajuamatta esimerkiksi sellaista asiaa kun meripäivät. Olen kokoajan tiennyt niiden tulevan, mutta vatsanpohjassa muljahti ikävästi kun tajusin niiden olevan jo nyt. Toinen asia jota säikähdin oli täysi unohdus siitä, että huomenna koittaa mökkireissu. Tarkoituksena on siis huomenna töistä juosta bussiin, suunnata Helsinkiin ja sieltä junalla Karjaalle.

Mahtava idea, mutta unohdin yksinkertaisesti koko jutun!

Totesin käyneeni jo pari viimeistä päivää ihan ylikierroksilla, joten tänään päivän päätteeksi lähdin kävelemään kohti rantaa ihan yksin.

Istuskelin laiturilla jonkin aikaa ja tyhjensin pääni ihan täysin kaikista ajatuksista. Olen siinä mielessä ainakin tullut äitiini ( ja äiti pappaan.)  sillä rakastamme merta ja niinkuin äiti myös minä pystyn rentoutumaan ja rauhoittumaan veden äärellä. 

En edes muista milloin oikeasti olisin nauttinut täydellisestä hiljaisuudesta. Yleensä rikon hiljaisuuden viimeistään hyvällä musiikilla jos en muuta keksi, mutta tänäiltana puhelin oli kiltisti laukussa, kuulokkeet kotona enkä hetkeen kuullut yhtään mitään. 

Noin tunnin verran viihdyin rannan tuntumassa veneitä bongaillen kunnes hiippailin hidastetusti kohti kotia. Näin pienellä hetkellä oli suuri vaikutus ja tänä yönä aion nukkua kunnolla.

Asia mistä en voi lopettaa hehkuttamista on mun puhelin! Olkoon vaikka kuinka vanhaa mallia on aivan ihanaa kun kaikki hommat toimii ja kamera on hyvä. Lisäksi mun puhelimen kuori tuo mieleen yhden mun lempisarjoista (Pushing Daisies) joka viihdyttää mua aina kun tarvitsen jotain piristävää katsottavaa. 

Puhelimen kamera tekee myös ihosta sopivan silkkisen ;) 

Kuvailen muutenkin ihan innoissani kaikkea ja tänä kesänä taidan saada ihania muistoja pelkästään puhelimen täyteen ♥

Ennen iltakävelyä herkuteltiin vielä vähän suklaalla ja mansikoilla. Pientä luksusta silloin tällöin arkeen ;) 

Huomenna siis töistä suunta kohti reissua. Niin sanottua lomaa ei tule vietettyä kuin kaksi päivää, mutta toivottavasti keskiviikkoiltana Kotkaan saapuu takaisin virkeä bloggaaja, joka työskenteleekin reippaasti meripäivät ;) 

Ihanaa alkavaa viikkoa murut ♥