What I have to say is far more important than how long my eyelashes are

Tänään ajattelin aloittaa uuden aihealueen liittyen pintapuolisempiin asioihin, kuten meikit, hiukset ja ripset. Jos siis pintapuoliset asiat eivät kiinnosta, ei kannata lukea, kuvat voi kuitenkin selata jos haluaa naureskella ;)

Blogini tyyli on vaihdellut alusta asti enkä osaa luokitella sitä oikein mihinkään kategoriaan.
Alkuksi aiheena oli tietenkin matkablogi, josta se muuttui lifestyle-tyyppiseksi blogiksi, sitten tulivat paremmat kuvat erilaisin teemoin ja tällä hetkellä blogia selaamalla saattaa löytää juttuja ihan laidasta laitaan.

Niinpä päätin nyt aloittaa tunnisteella "turhamaisuus" kertomaan  pinnallisempia asioita omasta elämästäni. Tähän kuuluvat mielestäni kaikki puunaamiseen liittyvät asiat. Turhamaisuus mielletään yleensä negatiivisena asiana, mutta siitä ei ole tässä kysymys. Minusta kaikelle on vaan hyvä antaa nimi ja tulevaisuudessa tunnisteesta " turhamaisuus" tulee löytymään erilaisia ulkonäköön liittyviä juttuja.

Aloitan aiheella, jossa olen omasta mielestäni kehittynyt käyttäjänä huomattavasti, nimittäin ripset.

Muistan miten vuosia sitten alkoi kadulla näkyä ihania räpsysilmiä, jotka herättivät monenlaista mielipidettä. Niinkun yleensäkin kaikki uusi tuntuivat myös ripsipidennykset kauhistuttavan monia.

 Näin itsekkin monesti ylilyöntejä kun esimerkiksi kassatytöllä oli selvästi noin sata ripseä liikaa ja välillä meinasin kiljaista kun samalla kassatytöllä sojotti enää kolme pitkää jäljelle jäänyttä ripseä muuten pelkkien tynkien keskeltä. Silloin omakin suhtautumiseni oli epäluuloinen, mutta en koskaan sulkenut pois mahdollisuutta ottaa omia.

Liikkui myös erilaisia tarinoita miten ripset laitetaan kiinni ja minä hölmö vielä uskoin, että ne oikeasti ommellaan :D Oivoi kaikkea sitä uskoo! Liikkui myös huhuja erittäin alleergisoivista liimoista, jotka turvottivat silmät kiinni sekunneissa ja liimoista joiden takia sokeutuu yms. 

Yhtenä päivänä aamuvuorossa kuitenkin työskentelin tytön kanssa, kenellä oli maailman kauneimmat ripset. Katsoin ihaillen miten vielä kello kolme (jolloin itse näytin tukka sekaisin ja ilman ripsiväriä lähinnä zombilta.) näyttivät hänen kasvonsa täydelliseltä ja mun mielestä juuri niiden ripsien takia!! 

Siitä se sitten lähti. Irlantiin lähtiessä otin ensimmäiset ylihintaiset ripseni ja yllä olevassa kuvassa sain ripsituppoja joululomalla kun ihana Emma, laittoi ne mun hiusten lisäksi. (Taisin maksaa tosta hiusten laitosta (ompele pidennykset) ja ripsistä samanverran kun liikkeessä pelkistä ripsistä.) Tuosta kuvasta siis noin vuosi ja 3kk.

Joululomasta se pakkomielle taisi sitten virallisesti lähteä! 

Palatessani takaisin Irlantiin lähtivät viimeiset tupot pikkuhiljaa, eikä naama näyttänyt omasta mielestäni enää miltään. Saatoin jopa ahdistua, kun lähtiessäni ulos näytin enemmän räjähtäneeltä kotiäidiltä, kun nuorelta naiselta. Siksi viikonloppuisin oli ihana panostaa! 

Pelastukseni löytyi eräänä shoppailu-päivänä, kun Penneys tarjosi apuaan. (Penneys on sama halpatavara kauppa kun Primark Briteissä.) Tais olla irkku-mami, joka vinkkas hyvästä ripsitarjonnasta. 

Siitä se sitten lähti! Ensimmäiset kerrat ripsipidennyksiä laitettiin jo kauan ennen joulua, mutta joulun jälkeen olin jo sen verran niitä käyttänyt, etten tarvinnut enää Idan apua vaan liimailin ripset parissa minuutissa ihan itsekkin. 

Yllä olevassa kuvassa ripset ennnen rajausta (joka mun mielestä oli välttämätön, että noi rumat reunat sai "piiloon". Kuva on otettu salamalla, siksi rumat heijastukset rispsistä.) Aika hurjalta näyttää ylläolevassa kuvassa mun mielestä näin jälkikäteen kun katson. Tietysti silmät auki sai ihan erilaisen vaikutelman. 

Jostain syystä mun oli hirveen vaikee löytää kuvia missä mulla olisi silmät auki tai sitten kuvassa ei ole niin hyvää laatua, että ripsiä edes huomasi. Ylhäällä kuitenkin edes jotenkin ripset esillä. Juuri nuo ripset oli mun lempparit ja pyrinkin aina ostamaan samanlaiset. 

Jossain vaiheessa mulla kuitenkin iski kauhea innostus ja aloin ostamaan erilaisia tosin kuvassa taitaa olla kolme paria juuri niitä mun lempi ripsiä. Se oli ärsyttävää huomata noissa halvoissa ripsissä, että ne eivät olleet identtisiä, vaikka samalla nimellä kulkivatkin. Riippui myös päivästä kuinka hyvin sain ripset istumaan ja siitä kuinka paljon leikkasin ripsien leveyttä. Yksi pari masoi 3,50 ja kolme paria tais saada vitosella. Samoja ripsiä pystyin uudelleen käyttämään 3-5 kertaa riippuen siitä kuinka nätisti sain liiman irti ja kuinka rankka ilta oli takana. (Kuinka pahasti olin siis hinkannut naamaa yöllä tyynyyn :D)

Jossain vaiheessa se homma alkoi mennä mulla vähän yli ja viikonloppujen lisäksi ripset jäivät päähän arkisinkin. Ensimmäinen kerta taisi oikeasti olla vahinko. Kävin lauantaina ulkona, sunnuntaina suihkussa, eivätkä ripset lähteneetkään ihan niin helposti. Niinpä suihkun jälkeen lisäsin  vaan liimaa ja alkuviikko meni myös ripsien kanssa. 

Jotenkin mä kuvittelin, että tukka takussa, ilman meikkiä ne kilometrin mittaiset ripset näyttäisivät hyvältä. Voi huoh, miten ihania kaikki ihmiset olivat. Kukaan ei koskaan sanonut miten tyhmältä mä oikeasti näytin...

Tietysti ripsirakkaus vain kasvoi ja kasvoi ja muistan, että keväällä ne normaalit ripset eivät enää riittäneet vaan ostin tuuheampia ja vielä edellisiäkin pidempiä räpsyjä. Näihin en sentään tunkenut ripsiväriä, mutta se toisaalta teki niistä vielä feikimmät kun niihin ei laittanut yhtään pintaa.

Muistan kun iskä näki mun ripset, siinä oli ensimmäinen ihminen, joka kauhisteli niitä päin naamaa :D Silmät auki taisin näyttää peuralta ajovaloissa :D

Tietysti joskus ne näytti tosi nätiltä ja sain hyviäkin kommentteja, mutta mun yleiseen arki tyyliin tälläset mega räpsyt eivät vaan sopineet. 

Ylhäällä oleva kuva on Galwayn reissusta lähtö päivänä kun olin pitänyt samoja ripsiä neljä päivää. Ripset olivat katkeilleet sieltä sun täältä, liima oli loppu ja silti mä pidin niitä väkisin! Oikeesti Idan olis pitäny lyödä mua tossa kohtaa päähän ja repiä noi ripset, vaikka väkisin!! 

Mun mielestä toi on kamalan näköistä! Ihan nuutunut, meikitön naama muuten, mutta silmissä puoliksi rikki menneet party-räpsyt. Kaikenlisäksi olin vatsataudissa, joten ripset ei todellakaan auttaneet tilannetta yhtään. Itku miks mä aina vedän kaiken niin yli? 

Pari todistetta vielä mun pahimmasta addiktiosta. Mä ihan tosissani laitoin ripset, kun lähettiin katsomaan noita ihania maisemia ja tuulen tuiverrukseen.

Muistan miten bussissa ton reissun päätteeksi Ida nauroi ja totesi ripsien olevan vielä täydellisesti paikallaan. Nuo ripset vielä näyttivätkin hyvältä! Silti taas kerran kysyn itseltäni, miksi mun piti laittaa tekoripset tuonne?

Kesän lähestyessä, pidin ripsiä lopulta taas vähemmän ja ystäväni Joanna totesi minun näyttävän paremmalta luonnillisena ja pyysi etten laittaisi mega ripsiä enää ollenkaan. Tämän pyynnön jälkeen käytin ulkona käydessä taas pienempiä ripsiä, mutta käytin kuitenkin.

Suomessa taisin kaksi kertaa laittaa ripset ja sen jälkeen viimeisten mennessä rikki, en raaskinut enää uusia ostaa. Kotona tuntui jotenkin tyhmältä pitää niitä. En edes tiedä miksi. Kai yksi syy oli se, että olin paljon töissä ja muutenkin kesällä keskityin ruskettumiseen.

Meripäivillä näin yhden tutun kenellä oli upeat ripset! Taas se sama mielikuva syntyi kun silloin edellisenä kesänä töissä, ihaillessani työkaverin ripsiä. Silloin mun oli pakko saada ne!! 

Nyt puolen vuoden ajan mulla on ollut ripsipidennykset, jotka aivan mahtava nuori nainen laittaa! Mun ripsiteknikko on lahjakas ja sen lisäksi ihana ihminen ja meistä on tullut ystäviä. Mun mielestä on ihanaa joka kerta laittaa hänelle viestiä ja sopia uusi aika, koska tiedän olevani tyytyväinen lopputulokseen. 

Yleisesti haen hienovaraista parannusta ripsiini ja suht luonnollista ilmettä, mutta olen huomannut taas pikkuhiljaa haluavani pidempää ripseä. Ensikerralla varmaan pyydänkin vähän pidempää, mutta pyrin pysymään kohtuuden rajoissa ja luotan siihen, että ripsiteknikkoni sanoo , jos alan taas vetämään överiksi. 

Tällä hetkellä olen tyytyväinen ripsiini, jotka ovat ihan eriluokkaa kun Irlannissa käyttämäni. Tietysti kyseessä on kaksi täysin erilaista laittotapaa ja kaksi täysin erilaista materiaalia! 

Uskon myös siihen, että Irlannissa totuin tietynlaiseen katukuvaan, jossa tytöt olivat erittäin voimakkaasti meikattuja, sekä suurimmaksi osaksi todella epäaidon näköisiä. Kotkan pienissä piireissä sitä ei halunnut vetää enää niin suurta ehostusta ihan tavallisen illan takia. 

Tällainen tarina siis mun ripsiseikkailu tähän päivään asti. Katsotaan kuinka monet tekoripset ostan tulevalta Irlannin matkalta ;) 

Huomenna alkaa yötyöt pitkästä aikaa, saa nähdä miten käy! 

Hyvää viikonloppua kaikille töihin ja vapaalle!  ♥

It's spring fever

Auringonpaiste houkuttelee varmasti jokaisen nauttimaan tänään keväisestä säästä ja pikkuhiljaa lämpenevästä ilmasta. On jo kolmas päivä putkeen kun saadaan nauttia oikeasta keväästä, eikä talvea taida enää tulla.

On vielä aika vaikea uskoa tätä ilmaa ja verrata edellisten vuosien helmikuisiin säihin. Tosin viimevuonna skippasin oikeastaan koko lumisen talven, koska asuin Irlannissa ja ainut oikea kosketus talveen tapahtui helmikuussa lomaillessani Suomessa. Siksi odotinkin tältä talvelta paljon, eivätkä toiveet toteutuneet. Tässä kohtaa haluan kuitenkin mielummin mennä kohti kesää kun palata enää takaisin talveen, vaikka talvi aina lähellä sydäntäni onkin. 

Muistan noin neljä vuotta sitten miten kevään musiikkilistaani kuului vain Owl cityn- kappaleita. Muistan  selvästi miten kouluun mennessä ihanat hyvänmielen biisit toisensa jälkeen soivat korvissa ja maailma näytti ihanalta lumen kadotessa ja keväisten vaatteiden päästessä oikeuksiinsa.

Jokatapauksessa Owl city palasi eilen takaisin soittolistalleni ja hieman nostalgisissa fiiliksissä kiertelin kaupungilla hetken aikaa ajattelematta mitään muuta kuin hyvää oloa.

Kyllä keväällä on ihmeellinen vaikutus mun herkkään mieleeni. Tosin kuka ei nauttisi auringosta pitkän pimeyden jälkeen? :)

Eihän tuolla ulkona oikeasti vielä ihan näin kevyiden vaatteiden keli ole, mutta kyllä yksien kuvauksien ajan voi ilman takkia hillua.

On ihanaa miten auringosta saa niin paljon voimaa. Kieltämättä aamulla oli vähän vaikeaa nousta kuuden aikaan, mutta samantien kun pääsi liikenteeseen ja kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittivät kasvoja oli fiilis mitä mahtavin.

Myös jokaiseen vastaantulijaan oli tarttunut sama hyväolo ja tänään sain enemmän kohteliaita katseita kun yhteensä koko viime syksynä! Innostuin kaupan kassalla juttelemaan pappa-iässä olevan miehen kanssa (vaikka tilanne päättyikin nolosti kun avasin salikassin turhan reippaasti ja rintaliivini paskautuivat liukuhihnalle..) Olipahan ainakin mieleenpainuva keskustelu.

Tämä hyvä olo pitäisi saada talteen, jotta huonon päivän tullen sen voisi aina saada takaisin, eikä pitkään jatkuva pimeys pääsisi lannistamaan. Tai jos pääsisi niin siihen olisi ainakin hoitokeino.

Eilen illalla ja tänään aamulla oli menossa suurenluokan härdelli mun lentolippujen kanssa, eikä Irlannin matka ollutkaan enää hallinnassa. Iskä sai  lippuongelman juuri ratkaistua ja kaikki on ennallaan, vaikka olinkin jo hysteerian partaalla. Silti tää keväinen sää piti mut kokoajan edes jotenkin positiivisena. Jos sama ongelma olisi ilmennyt viimesyksynä olisin tehnyt peiton alle majan ja itkenyt kolme päivää putkeen, toimintakyvyttömänä ja itsesäälin partaalla. (kevyesti liioiteltuna..)

Enää ei ole mitään syytä miksei päivä voisi olla täydellinen. Mun täytyy vielä lähteä uudestaan vähän reippailemaan kun ei siellä salin hämärissä päässyt auringosta nauttimaan. Pieni lenkki ennen päivän oikeita askareita, olisipa jokainen aamu yhtä ihana ♥

Kevät vaatteista puheen ollen mä varmaan joudun vararikkoon kun pääsen Dubliniin tyhjentämään lempikaupat taas kaikesta pakollisesta!

Tarviin ehdottomasti kevät kenkiä, kevät mekkoja, tuliaiset ja jotain Irlantia muistuttavaa kotiin tuotavaa, sisustus juttua. Onneksi mulla on "tarkka budjetti" (= tyhjä lompakko), joten voin aina haaveilla.

Mun onnellisten hetkien purkki on muuten täyttynyt ihan hyvää vauhtia ja kohta joudun vähentämään positiivisten ajatusten kirjoittamista, ellen osta toista purkkia. Kieltämättä mun purkki näyttää säälittävän pieneltä valtavan telkkarin vieressä, jonka Timppa tänne raahasi (en valita, on aika luksusta katsoa telkkaria ilman silmälaseja ;) Näissä sisustusjutuissa on kuitenkin aika paljon neuvoteltavaa ja seuraavaksi ostoslistalla olisi oikeat verhot. Niistä saadaan aikaiseksi varmaan mukava äänenavaus ;)

Iltavuorot ja yövuorot ovat loppuviikon ohjelmassa, mutta toivottavasti ihana sää jatkusi ja jatkuisi ja pääsisin taas ensiviikolla nauttimaan. Ilman kunnon verhoja mun nukkumisyrityksistä voi tulla vähän haastavia, mutta laput vaan silmille ja enköhän mä viimeistään kolmannen yön jälkeen oo niin väsynyt, että ennen neljättä nukun niin pitkään kun mahdollista.

Nyt äkkiä ulos ja nauttimaan kaikesta ihanasta! Keväistä keskiviikkoa, ihanat ♥

I spend a lot of time upside down

Launtaina käytiin äitin luona kahvittelemassa pikkusiskoni 18-vuotis syntymäpäivien kunniaksi, jotka lähestyvät kovaa vauhtia. 

Ihan kauheeta aatella, että se pikkuriiviö pääsee kohta Kotkan yöhön viilettämään. (Ylisuojeleva isosisko mielikuvitus valloillaan täällä hermoilee.) 

Äitin luona oli taas niin kaunista ja koti oli täynnä erilaisia kauniita kukkia ruusuista, tulppaaneihin. Kevättä ilmassa!

Tietysti herkkujakin oli tarjolla. (Synttäreiden koko pointtihan on syödä herkkuja! ;)

Mun ilme on aina tää sama kun nään herkkuja. Harmi ettei ollut jätti kermakakkua tarjolla, mut onneksi on tullut syötyä yliannostus kermaa laskiaispullien kanssa.

Timppa kyllästyi kuvattavana olemiseen. Mulla on sellainen tapa, että aina kun mennään äitille täytyy mun siskon ottaa meistä ainakin pari kuvaa ja aina ton saman pöydän ääressä :D Voisin tehdä tästä joskus kuvakollaasin!

Käydään kuitenkin aika harvoin yhdessä mun perheen luona, joten ei Timppa kauheasti ole joutunut kärsimään äidin luona kuvattavana olemisesta. :)

Mä en vaan osaa ottaa peilin kautta hyviä kuvia :D Meiän ilmeet on ihan mahtavat kun toinen yrittää samaan aikaan keskittyä poseeraamaan ja opastamaan mua peilikuvauksessa. Ei mun juttu :D

Heti näyttää paremmalta kun sisko ottaa kuvia :)

Itse synttärisankarikin suostui kuviin ja Laura tosiaan hallitsee tän peilinkautta kuvailun. 

Näin myös mummia ja pappaa mikä on aina yhtä kivaa. Katsottiin vähän vanhoja valokuvia ja vähän vaikeaa uskoa, että kuvassa minä ja mummi. Mummi ei ole vanhentunut kuvasta päivääkään, mutta mun kohdalla ei voi sanoa samaa :D

Tuleekohan jonain päivänä mun lapsista  yhtä pulleita, tummatukkaisia ja sinisilmäisiä?

Olen myös lyhyen ajan sisään saanut molemmilta mummeilta suklaata ja täytyy sanoa, että kyllä mummit tietää mistä lapsenlapsi tykkää! Suklaata parempaa herkkua ei ole <3

Jääkiekko on pyörinyt tietysti suurena osana elämää ja vielä lauantaina sai viimeisen kerran virittäytyä kunnolla kisatunnelmaan ja kannustaa Suomea voittoon.

Oli kyllä pelin jälkeen niin tunteet pinnassa, että huh huh. Katsottiin vielä sunnuntai-iltana tietysti Kanada-Ruotsi ottelu ja ennen nukkumaan menoa vielä Selänne-elokuva. Kylmiä väreitä ja liikutuksen hetkiä siitäkin sai kokea.

Jääkiekko on yksi upeimmista urheilulajeista ja olen ylpeä Suomen joukkueesta. Tietysti vanhempien pelaajien hyvästit surettavat, mutta sitäkin suuremmalla innolla odotan mitä nuoret tulevaisuuden pelaajat saavat aikaan.

Jotenkin musta tuntuu, että tehtyäni lupauksen yrittää käsitellä vain yhtä aihetta per postaus, on syntynyt vain entistä sekavampia ja heikompia postauksia. Toisaalta jos jokin asia jää vaivaamaan, mikään ei estä mua palaamasta aiheeseen :)

HUOMIO: Viimeisenä toivoisin teidän lukijoiden kirjoittavan kommenttiboksiin teitä askarruttavia asioita. Onko jotain mitä haluatte tietää, kysymyksiä, postaustoiveita tai ihan mitä vain mitä mieleen juolahtaa :) Rohkeasti vain!

Loppuviikosta on odotettavissa vähän erilaisia juttuja, joten uudet kysymykset olisi kivoja, vaikka tottakai vanhatkin käyn läpi :)

Hyvää viikkoa murut! :)

Tell me what you know about dreams

Päivä jona Ruotsin piti hävitä, vai miten se meni? Täällä pleikkarin nhl- peli on täysillä päällä ja pientä turhautumisen purkamista havaittavissa.. Vieläkin kirpaisee, mutta näin se vaan meni. (Myöskään ystäväni Ruotsista ei helpota tilannetta..)

Nojoo asiasta toiseen, turha jäädä märehtimään, blogia tulin kuitenkin kirjoittamaan juuri siksi, ettei ketuttaisi niin paljon ;)

Eilinen huipentui koulussa kanylointiin, mikä sujui mulla juuri niinkuin piti eli onnistuneesti! Stressattiin asiaa jo edellisenä päivänä, eikä aluksi hermot meinanneet pysyä millään hallussa, kun jokaisen kädet tärisivät ja ensimmäisellä "uhrilla" kyyneleet valuivat.

Itse en stressannut neulatyynynä olemista vaan enemmänkin toisen ihmisen pistämistä neulalla. (kamalaan kohtaan!!)  Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja helpotuksen tunne valtasi heti kun pääsi ulos koulusta. 

 

Tänään aamu alkoi ihanalla salitreenillä, joka kuitenkin keskeytyi mun käsien takia. Oon tammikuussa saanut uudestaan aloitettua salilla käynnin ja siitä asti olen hammasta purren koittanut kestää rakkuloita sun muita hankaumia joita käsiin aina syntyy. Kovin hyvin en ole kipua kestänyt vaan pariin otteeseen lopettanut treenin tai siirtynyt tekemään vatsalihaksia (en voi koskaan tehdä liikaa vatsalihaksia!) 

Tänään hammasta purren kestin rakot, kunnes kaksi niistä puhkesi. Salilta lähdin suoraan hanskojen hakuun, joten nyt ei ole enää mitään tekosyytä miksei tuloksia voisi alkaa syntymään! :) 

Kävin myös Sokoksella piipahtamassa ja voi, että täytyy  kertoa miten mun kodin näköistä siellä on! (Mun kotiin sopivan näköistä siis.) Jos kynttilät, valkoiset tekstillä varustetut tyynyt, vaaleanpunaiset asiat ja kauniit tarjottimet kiinnostaa niin ihmeessä suunnatkaa Sokokselle! Mulla olisi lähtenyt mukaan puolet jutuista jos lompakko olisi ollut samaa mieltä. 

Ollaan Timpan kanssa pariin kertaan keskusteltu ohimennen sisustuksesta (mun johdosta tietysti.) eikä kumpikaan tunnu lämpenevän toisen sisustukselle. Nykyinen asunnon ulkonäkö miellyttää Timppaa, mutta kaikki mun tulevaisuuden suunnitelmat on Timpalle ihan kauheeta kuultavaa. Ollaan siis tehty kompromissi ja sen mukaan mä en saa tuoda taloon enää yhtään vaaleanpunaista tavaraa, eikä Timppa mitään mustaa  (lukuunottama sohvaa.Olisin halunnut vaalean sohvan :( Katsotaan miten raukka reagoi, kun tuon lisää pitsiä, sun muuta "maalaisromantiikkaa." 

Mun tukkaunelmointi jatkuu.. Arvasin, että tässä käy taas näin. Ei hätää en ole vaihtamassa väriä, vaikka kuinka haluisin, mutta miksi ihmisillä pitää olla niin ihania hiusvärejä?! Tänään kaupungilla käveli laventeli-nuttura-tyttö ja mun ilmeen voi todeta alla olevasta kuvasta..

Jostain syystä tää ihana laventeli tukka ei lämmennyt mun tuijotukselle, vaan sain takaisin ikävän mulkaisun. Ehkä mun ilme ei ollut ihan sellainen kun kuvittelin. 

Jokatapauksessa mä vissiin lupasin yrittää pitää jokaisessa postauksessa vain yhden aiheen, mutta taas mennään ja seuraavana kuvituksena sekä aiheena taas jotain ihan muuta. 

Seuraavat kuvat on otettu alkuviikosta, jolloin tyhmä keli pilasi suuren osan fiiliksestä. Oltiin "pitkästä aikaa" kuvailemassa, mutta suunnitelmat meni kyllä mun osalta ihan mönkään. Joskus ei vaan nappaa.

Tää vuosi on alkanut todella tapahtumarikkaana, kiireisenä, mutta mun mielestä myös vähän outona! Ihan ensinnäkin tuosta säästä ei ota yhtään selvää. Itse kaipailisin vielä talvea, mutta kevätkin on ihan yhtä tervetullut. Tää ankea välimaasto sää on kuitenkin ihan tyhmää, eikä koskaan tiedä mitä pukea päälle. (Kuten tänään, huomasin käveleväni lumisateessa, uusissa, ihanissa tennareissa, nilkat paljaana, ups.. )

Muutenkin kaikki on ollut vähän epätodellista. Mulla on asiat niin hyvin ja niin moni lähiaikoina tapahtuva asia tulee vielä tekemään mut entistäkin onnellisemmaksi. Silti kaikki tuntuu joskus niin epätodelliselta! Ehkä mä vaan oon niin onnellinen :)

Huonossa säässä ei viihdytty siis kauaa vaan suunnattiin takaisin Mian luokse ja ihan muihin juttuihin.

Tukka vaan kiinni ja iltapäivä brunssille. Iltapäivä brunssi on mun ja Mian uusi hieno nimitys iltapäivä kahveille, jotka eivät edes sisällä kahvia :D 

Oikeesti masentavan päivän jälkeen on vaan kiva istua kahvilassa ystävän  kanssa, puhumatta oikeestaan yhtään mitään. 

Päivän jälkeen oli vaan rento fiilis, eikä sateinen, loskakeli ärsyttänyt enää yhtään niin paljon.
Ensiviikon alku menee lomaillessa, mutta loppuviikosta pääsen taas töihin! Maaliskuu menee myös suureksi osaksi töissä, mikä on aivan ihanaa! On niin kiva päästä taas tuttuun työporukkaan, tuttuihin rutiineihin (vaikka mua varotettiinkin aika kauheista työvuoroista..)

Viikonloppuna käydään ainakin äitin luona, kun kahvitellaan siskon synttäreitä, nähdään mummia ja pappaa, sekä järkkäillään muuttoa. Tietysti huomenna myös pronssiottelu, jota jännityksellä odotetaan!

Koska aiheet heittelehtivät niin laidasta laitaan, lisätään loppuun vielä kuva jostain hyvin kaukaisesta ajasta. vuodelta- 95. ;)

Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat! :)   (Ps. Tuttia ei ole tarvittu syyskuun jälkeen.)

My weekend was extremely precious

Mulla oli todella suuret odotukset viikonlopulle ja kirjoitinkin jo kuukausi takaperin isoja sydämiä ja hymiöitä kalenteriini perjantai 14 päivälle, sekä ylipäänsä koko viikonlopulle. 

Perjantaina ystävänpäivän lisäksi (josta kirjoitinkin edellisen postaukseni.) rakkaalla pikkusiskollani oli wanhojen tanssit. 

Kuvia mulla on enemmän kuin tarpeeksi, mutta jätän ne siskon omiin arkistoihin ja julkaiskoon niitä itse jos tahtoo :) Tässä kuitenkin pari otosta ihanasta siskostani <3

Jostain syystä mua jännitti ihan hirveesti koko päivän! Juoksentelin aamusta asti kaupungilla kuin päätön kana ja yksinkertaiset asiat tuntuivat kauhean hankalilta, kun kokoajan hiki virraten keskityin tuijottamaan kelloa ja laskemaan tunteja kyseiseen hetkeen.

Taas kerran kauhistelin miten nopeasti aika on mennyt. Tuntuu ihan uskomattomalta, että puvun ensisovituksesta on jo melkein puolivuotta! Silloin wanhojen tanssit sekä moni muut asiat tuntuivat niin kaukaisilta.

Laura on mun ainut oikea sisko ja minä olen aina ollut se kovaäänisempi, puheliaampi sekä ärsyttävämpi! Laura on aina ollut hiljainen, varautunut, vaikkakin pippurinen luonteeltaan. Meinasin itkuun purskahtaa kun ajattelin miten suuri muutos siskossa on tapahtunut kaikkien näiden vuosien aikana. Ihan yhtä ärsyttävän tempperamenttinen Laura on, mutta avoimuus ja iloisuus ovat lisääntyneet vuosien aikana, eikä ujosta ja hiljaisesta siskosta ole enää tietoakaan :) 

Olen ylpeä isosisko <3

Tansseista suuntasin kiireellä kaverin synttäreille (joista en julkaise kuvia täällä.) ja vietettiinkin kiva ilta pitkästä aikaa :) Mä nään muutenkin harvoin mun ystäviä ja mun mielestä on aina ihan älyttömän kivaa kun on bileet joihin on kutsuttu kaikki jolloin on mahdollista jutella vähän kaikkien kanssa vuorotellen. 

Olin kyllä vähän pihalla vissiin koko illan enkä jutellut melkein kenenkään kanssa tarpeeksi :D

Miellä oli Timpan kanssa "aikainen" herätys seuraavanapäivänä, joten lähdettiin kotiin 11 paikkeilla. 

Helsingin reissusta oli ollut puhe jo monta viikkoa ku tarkotuksena oli, että Timppa kuskaisi siskonsa ja tämän ystävän Helsinkiin viettämään aikaa ja juhlimaan :) 

Meidän suunnitelmat oli ihan auki vielä lähtöaamuna eikä mulla aluksi ollut sen suurempia odotuksia päivästä.

Aluksi kierreltiin vähän kauppoja.. 

Oltiin tosi tyylikkäinä noi lasit päässä. Mä olisin oikeesti halunnut ostaa nuo, mutta Timppa oli erimieltä niiden tyylikkyydestä :D 

Kaupoilla oli ihan älyttömän hauskaa kierrellä! Kesken shoppailun Timppa päätyikin tutkimaan hotellihuoneiden hintoja, eikä siinä kauaa mennyt kun meilläkin oli oma huone samasta hotellista! (Sokos hotel Vaakuna) Halvemmaksi olisi tietysti tullut asuminen iskän luona, mutta tää on meidän suhteen aikana ensimmäinen kerta yhdessä hotellissa. (Ollaan kerran oltu Tahkolla vuokramökissä :) 

Ennen illanviettoa käytiin vielä nelistään syömässä ja Manhattan Steak house- Forumissa oli just sellanen paikka mistä tykätään hirveesti. Ollaan Timpan kanssa ihan hulluna kaikenlaisiin pihveihin, joten toi oli ihan meidän paikka.

Illalla syötiin vielä Sushia hotellihuoneessa, kylvettiin pariinkin kertaan, katottiin putous ja herkuteltiin muutenkin. Ihana rauhallinen ilta ihan jossain muualla ja pitkästä aikaa irtiotto arjesta ja ihan kahdestaan olemista <3 

Mun täytyy varmaan alkaa tekemään Sushia myös kotona, koska hyvin maistu myös Timpalle! 

Kaupoilla kierrellessä sain salihousut, mitkä Timppa oli luvannut mulle ostaa. Vähän huonompi laatuinen kuva tällä kertaa.

Sain myös ihanat vaaleanpunaiset kengät, jotka joutuvat odottamaan kaapissa vielä jonkun aikaa. Helsingissä näillä kelpasi kävellä, mutta Kotkaan kun tultiin niin vastassa oli vähän talvisempi maisema.

Reissussa parasta oli ehdottomasti se, että tehtiin jotain yhdessä. Arki on kuitenkin aina arkea ja joskus sitä huomaa miten paha mieli tulee kun ainoa asia mitä toiselle päivän aikana sanoo on huomenta- ja hyvää yötä.

Juhlistettiinhan me samalla meidän yhteistä päivää :) Ollaan oltu kaksi ja puolivuotta yhdessä ;)

Mun puhelimesta loppui akku jo lauantaina mikä teki viikonlopulle myös toisenlaisen irtioton, välillä on hyvä olla ilman puhelinta!

Sunnuntai-aamuna herättiin pirteinä, syötiin hotelliaamiainen ja lähdettiin takaisin kotiin. Tehtiin myös Timpan kanssa iso päätös jonka johdosta mun täytyy alkaa raivaamaan kaappitilaa ;) 

Tälläistä tänne siis! Tulossa varmasti paljon kirjoiteltavaa ja uusia juttuja, toivottavasti vielä jaksatte lukea ;) 

 Ihanaa viikkoa murut! :)