Päivä jona Ruotsin piti hävitä, vai miten se meni? Täällä pleikkarin nhl- peli on täysillä päällä ja pientä turhautumisen purkamista havaittavissa.. Vieläkin kirpaisee, mutta näin se vaan meni. (Myöskään ystäväni Ruotsista ei helpota tilannetta..)
Nojoo asiasta toiseen, turha jäädä märehtimään, blogia tulin kuitenkin kirjoittamaan juuri siksi, ettei ketuttaisi niin paljon ;)
Eilinen huipentui koulussa kanylointiin, mikä sujui mulla juuri niinkuin piti eli onnistuneesti! Stressattiin asiaa jo edellisenä päivänä, eikä aluksi hermot meinanneet pysyä millään hallussa, kun jokaisen kädet tärisivät ja ensimmäisellä "uhrilla" kyyneleet valuivat.
Itse en stressannut neulatyynynä olemista vaan enemmänkin toisen ihmisen pistämistä neulalla. (kamalaan kohtaan!!) Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja helpotuksen tunne valtasi heti kun pääsi ulos koulusta.
Tänään aamu alkoi ihanalla salitreenillä, joka kuitenkin keskeytyi mun käsien takia. Oon tammikuussa saanut uudestaan aloitettua salilla käynnin ja siitä asti olen hammasta purren koittanut kestää rakkuloita sun muita hankaumia joita käsiin aina syntyy. Kovin hyvin en ole kipua kestänyt vaan pariin otteeseen lopettanut treenin tai siirtynyt tekemään vatsalihaksia (en voi koskaan tehdä liikaa vatsalihaksia!)
Tänään hammasta purren kestin rakot, kunnes kaksi niistä puhkesi. Salilta lähdin suoraan hanskojen hakuun, joten nyt ei ole enää mitään tekosyytä miksei tuloksia voisi alkaa syntymään! :)
Kävin myös Sokoksella piipahtamassa ja voi, että täytyy kertoa miten mun kodin näköistä siellä on! (Mun kotiin sopivan näköistä siis.) Jos kynttilät, valkoiset tekstillä varustetut tyynyt, vaaleanpunaiset asiat ja kauniit tarjottimet kiinnostaa niin ihmeessä suunnatkaa Sokokselle! Mulla olisi lähtenyt mukaan puolet jutuista jos lompakko olisi ollut samaa mieltä.
Ollaan Timpan kanssa pariin kertaan keskusteltu ohimennen sisustuksesta (mun johdosta tietysti.) eikä kumpikaan tunnu lämpenevän toisen sisustukselle. Nykyinen asunnon ulkonäkö miellyttää Timppaa, mutta kaikki mun tulevaisuuden suunnitelmat on Timpalle ihan kauheeta kuultavaa. Ollaan siis tehty kompromissi ja sen mukaan mä en saa tuoda taloon enää yhtään vaaleanpunaista tavaraa, eikä Timppa mitään mustaa (lukuunottama sohvaa.Olisin halunnut vaalean sohvan :( Katsotaan miten raukka reagoi, kun tuon lisää pitsiä, sun muuta "maalaisromantiikkaa."
Mun tukkaunelmointi jatkuu.. Arvasin, että tässä käy taas näin. Ei hätää en ole vaihtamassa väriä, vaikka kuinka haluisin, mutta miksi ihmisillä pitää olla niin ihania hiusvärejä?! Tänään kaupungilla käveli laventeli-nuttura-tyttö ja mun ilmeen voi todeta alla olevasta kuvasta..
Jostain syystä tää ihana laventeli tukka ei lämmennyt mun tuijotukselle, vaan sain takaisin ikävän mulkaisun. Ehkä mun ilme ei ollut ihan sellainen kun kuvittelin.
Jokatapauksessa mä vissiin lupasin yrittää pitää jokaisessa postauksessa vain yhden aiheen, mutta taas mennään ja seuraavana kuvituksena sekä aiheena taas jotain ihan muuta.
Seuraavat kuvat on otettu alkuviikosta, jolloin tyhmä keli pilasi suuren osan fiiliksestä. Oltiin "pitkästä aikaa" kuvailemassa, mutta suunnitelmat meni kyllä mun osalta ihan mönkään. Joskus ei vaan nappaa.
Tää vuosi on alkanut todella tapahtumarikkaana, kiireisenä, mutta mun mielestä myös vähän outona! Ihan ensinnäkin tuosta säästä ei ota yhtään selvää. Itse kaipailisin vielä talvea, mutta kevätkin on ihan yhtä tervetullut. Tää ankea välimaasto sää on kuitenkin ihan tyhmää, eikä koskaan tiedä mitä pukea päälle. (Kuten tänään, huomasin käveleväni lumisateessa, uusissa, ihanissa tennareissa, nilkat paljaana, ups.. )
Tukka vaan kiinni ja iltapäivä brunssille. Iltapäivä brunssi on mun ja Mian uusi hieno nimitys iltapäivä kahveille, jotka eivät edes sisällä kahvia :D
Oikeesti masentavan päivän jälkeen on vaan kiva istua kahvilassa ystävän kanssa, puhumatta oikeestaan yhtään mitään.
Päivän jälkeen oli vaan rento fiilis, eikä sateinen, loskakeli ärsyttänyt enää yhtään niin paljon.
Ensiviikon alku menee lomaillessa, mutta loppuviikosta pääsen taas töihin! Maaliskuu menee myös suureksi osaksi töissä, mikä on aivan ihanaa! On niin kiva päästä taas tuttuun työporukkaan, tuttuihin rutiineihin (vaikka mua varotettiinkin aika kauheista työvuoroista..)
Viikonloppuna käydään ainakin äitin luona, kun kahvitellaan siskon synttäreitä, nähdään mummia ja pappaa, sekä järkkäillään muuttoa. Tietysti huomenna myös pronssiottelu, jota jännityksellä odotetaan!
Koska aiheet heittelehtivät niin laidasta laitaan, lisätään loppuun vielä kuva jostain hyvin kaukaisesta ajasta. vuodelta- 95. ;)
Ihanaa viikonloppua ihanat lukijat! :) (Ps. Tuttia ei ole tarvittu syyskuun jälkeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti