Auringonpaiste houkuttelee varmasti jokaisen nauttimaan tänään keväisestä säästä ja pikkuhiljaa lämpenevästä ilmasta. On jo kolmas päivä putkeen kun saadaan nauttia oikeasta keväästä, eikä talvea taida enää tulla.
On vielä aika vaikea uskoa tätä ilmaa ja verrata edellisten vuosien helmikuisiin säihin. Tosin viimevuonna skippasin oikeastaan koko lumisen talven, koska asuin Irlannissa ja ainut oikea kosketus talveen tapahtui helmikuussa lomaillessani Suomessa. Siksi odotinkin tältä talvelta paljon, eivätkä toiveet toteutuneet. Tässä kohtaa haluan kuitenkin mielummin mennä kohti kesää kun palata enää takaisin talveen, vaikka talvi aina lähellä sydäntäni onkin.
Muistan noin neljä vuotta sitten miten kevään musiikkilistaani kuului vain Owl cityn- kappaleita. Muistan selvästi miten kouluun mennessä ihanat hyvänmielen biisit toisensa jälkeen soivat korvissa ja maailma näytti ihanalta lumen kadotessa ja keväisten vaatteiden päästessä oikeuksiinsa.
Jokatapauksessa Owl city palasi eilen takaisin soittolistalleni ja hieman nostalgisissa fiiliksissä kiertelin kaupungilla hetken aikaa ajattelematta mitään muuta kuin hyvää oloa.
Kyllä keväällä on ihmeellinen vaikutus mun herkkään mieleeni. Tosin kuka ei nauttisi auringosta pitkän pimeyden jälkeen? :)
Eihän tuolla ulkona oikeasti vielä ihan näin kevyiden vaatteiden keli ole, mutta kyllä yksien kuvauksien ajan voi ilman takkia hillua.
On ihanaa miten auringosta saa niin paljon voimaa. Kieltämättä aamulla oli vähän vaikeaa nousta kuuden aikaan, mutta samantien kun pääsi liikenteeseen ja kun ensimmäiset auringonsäteet lämmittivät kasvoja oli fiilis mitä mahtavin.
Myös jokaiseen vastaantulijaan oli tarttunut sama hyväolo ja tänään sain enemmän kohteliaita katseita kun yhteensä koko viime syksynä! Innostuin kaupan kassalla juttelemaan pappa-iässä olevan miehen kanssa (vaikka tilanne päättyikin nolosti kun avasin salikassin turhan reippaasti ja rintaliivini paskautuivat liukuhihnalle..) Olipahan ainakin mieleenpainuva keskustelu.
Tämä hyvä olo pitäisi saada talteen, jotta huonon päivän tullen sen voisi aina saada takaisin, eikä pitkään jatkuva pimeys pääsisi lannistamaan. Tai jos pääsisi niin siihen olisi ainakin hoitokeino.
Eilen illalla ja tänään aamulla oli menossa suurenluokan härdelli mun lentolippujen kanssa, eikä Irlannin matka ollutkaan enää hallinnassa. Iskä sai lippuongelman juuri ratkaistua ja kaikki on ennallaan, vaikka olinkin jo hysteerian partaalla. Silti tää keväinen sää piti mut kokoajan edes jotenkin positiivisena. Jos sama ongelma olisi ilmennyt viimesyksynä olisin tehnyt peiton alle majan ja itkenyt kolme päivää putkeen, toimintakyvyttömänä ja itsesäälin partaalla. (kevyesti liioiteltuna..)
Tarviin ehdottomasti kevät kenkiä, kevät mekkoja, tuliaiset ja jotain Irlantia muistuttavaa kotiin tuotavaa, sisustus juttua. Onneksi mulla on "tarkka budjetti" (= tyhjä lompakko), joten voin aina haaveilla.
Mun onnellisten hetkien purkki on muuten täyttynyt ihan hyvää vauhtia ja kohta joudun vähentämään positiivisten ajatusten kirjoittamista, ellen osta toista purkkia. Kieltämättä mun purkki näyttää säälittävän pieneltä valtavan telkkarin vieressä, jonka Timppa tänne raahasi (en valita, on aika luksusta katsoa telkkaria ilman silmälaseja ;) Näissä sisustusjutuissa on kuitenkin aika paljon neuvoteltavaa ja seuraavaksi ostoslistalla olisi oikeat verhot. Niistä saadaan aikaiseksi varmaan mukava äänenavaus ;)
Nyt äkkiä ulos ja nauttimaan kaikesta ihanasta! Keväistä keskiviikkoa, ihanat ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti