Uusi aika

Päivät ovat lipuneet ohi niin nopeasti taas kerran. Blogia olen ehtinyt kurkistamaan vain pikaisesti, mutta tekstiä en ole saanut aikaiseksi en mitenkään.

Joululoma on ollut ihana! Oon ehtinyt tehdä niin paljon kivoja juttuja eikä kivoilla jutuilla näy loppua. Tänä aamuna mua alkoi vähän pelottaa uusi vuosi ja uudet kujeet. Tää vuosi on ollut rehellisesti sanoen suurimmaksi osaksi kamala enkä usko kaipaavani tästä vuodesta kuin Irlantia.

Tällä postauksella ei ole virallista aihetta. Odotan uutta vuotta enemmän kun ikinä, mutta samalla se pelottaa mua. Joulun kestävä rentoilu näkyy rankasti koulussa taas ensiviikolla ja kevät tulee olemaan ainakin mulla koulun suhteen todella rankka. Tällä hetkellä en näe, että vuodesta 2014 tulisi millään tasolla rentouttavampi, jännittävämpi tai muutenkaan elämää mullistava. Ehkä se onkin vikana, että ihmiset odottavat uudelta vuodelta aina niin paljon. Ehkä mä en laitakkaan niin suuria odotuksia vaan menen mukana ja annan ajan näyttää olisiko vuosi 2014 ihana vuosi. Nämä kaikki mun ajatukset tulivat pintaan ihan siitä, että sana "koulu" ahdistaa mua jo nyt.

Toisaalta on myös rankkaa sanoa hyvästit vuodelle 2013 tarkoittaahan se monien asioiden taakse jättämistä, vaikka joitakin tämän vuoden asioita ei voi unohtaa ikinä.

Vaihdoin jo punaisen pöytäliinan vaaleaan ja nätimpään liinaan. Otin joulukynttilät pois ja vaihdoin tilalle vaaleita sävyjä. Mun puolesta joulu on nyt ohi ja uusi vuosi saa luvan tulla.

Käytiin tänään äitin kanssa katsomassa mulle kokovartalopeiliä, mutta mukaan lähtikin myös tv-taso! Oon vielä enemmän rakastunut mun kotiin nyt ja tuntuu hyvältä kun koti saa täytettä ja näyttää enemmän ja enemmän minulta. Kiitos vielä äiti :)

Toiset mun enkelin siivistä siirtyivät pois nurkasta ja pääsivät keittiön tuolin nojalle. Mun seurassa ruokailee aina yksi enkeli <3 

Käytiin mummilla eilen (sain mun uuden pöytäliinan sieltä!) ja sieltä löytyi monia ihania aarteita lapsuudesta. Ylhäällä oleva lappu on mun kirjoittama vuosia sitten. Kaikkea sitä mummilta ja papalta löytää :D

Meillä oli kiva päivä Espoossa ja mummi pakkasi mukaan vielä eväätkin niinkun aina ollessani pieni. Mun lapsuus on ollut kyllä niin monessa asiassa onnellinen, on ihana palata muistoissa takaisin lapseksi. 

Tänään oli vähän tälläistä höpinää. Kohta lähden ystävien kanssa juhlimaan tulevaa vuotta ja toivottavasti saadaan kiva ilta. Ihanaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja nähdään taas ensivuonna <3

Be yourself; everyone else is already taken

Heipsuli lukijat, toivottavasti kaikilla on ollut sellainen jouluaatto kun on toivonutkin ja mahat on täynnä herkkuja. 

I feel like a contradiction

Mulla jäi noi viimeiset joulukalenterin luukut vähän tekemättä, ihan siitä jouluhöpötyksestä ja läheisten kanssa hengailusta johtuen. Vaikken nyt viitsi enää joulukalenterin luukuksi tätä laittaa voi tää sellainen leikisti olla. Joulukuu on vielä menossa, joten jätetään tästä kuukaudesta tiivistelmä tekemättä. Palaillaan muistoissa ihan vain pari kuukautta taakseppäin. 

Lokakuu: 

Tämä kuukausi alkoi kauniina ja nautin syksystä tosissani, vaikka vakavat asiat vaivasivat mieltä. Kuukauden alku meni mieli sumussa ja luonnon kauneus katosi nopeammin kun olin varautunut. Kun mieli alkoi selkiytyiä katosi se takaisin sumuun ilman muuttuessa synkäksi, sateiseksi ja pimeäksi.

Kynttilöitä paloi jokaisena iltana ja kodin pölyt jäivät pehmeän valon varjoihin. Kuukauden lopussa ryhdistäydyin ja otin kunnon suursiivouksen. Siivosin kaikki paperit, löysin mun vanhoja päiväkirjoja joiden ansioista aloin myös suunnittelemaan yhtä mun joululahjoista.

Lokakuun suloisin yllätys oli tuo ihana kääpiöpinseri, joka muutti poikaystäväni äidille. Meillä oli kaksi kivaa reissua kun ensin kävimme katsomassa pentua ja lopulta tyttö porukalla haettiin pikku- Arvo kotiin.

Oikeastaan koko kuukauden valmistauduin jo tulevaan vuoteen ja suunnittelin muutenkin paljon tulevaisuutta. Ahdistuin kevyesti, mutta se kuuluu joskus ainakin mun elämään. Pieni ahdistuminen myös haastaa oman elämän eri osa-alueiden käsittelyyn ja saattaa paljastaa itsessään tai muissa uusia puolia.

                                                                         Marraskuu: 

Pappa kävi kylässä ja vietin muutenkin kesästä alkaen omasta mielestäni vietin aika paljon aikaa perheeni luona. Ulkopuolisten mielestä ehkä en, mutta minun mielestä kyllä. Olen aika erakko ja välillä saatan tajuta etten ole nähnyt ketään rakasta perheeni jäsentä pariin kuukauteen. Olen vaan välillä vähän outo tai  tai joku sellainen.

Marraskuussa olin välillä aivan järkyttävä stressaaja ja välillä taas rauhan perikuva. Ihmeellistä tunteiden vuoristorataa jota käsittelin yksin. Oli myös hyvä mietiskellä asioita leipoessa.

Mun synttärit oli kuun lopussa ja vietin aikaa ystävien ja muiden rakkaiden kanssa.

Marraskuusta siirryttiin hienosti joulun odotukseen eikä sitä lunta millään jäänyt jouluksi, vaikka kuinka toivoin. Maa näytti hetken niin kauniilta valkoisen peittonsa ansiosta. Viime päivien aikana en ole oikeastaan reagoinut tummaan maisemaan mitenkään. Se vaan on enkä voi siihen vaikuttaa mitenkään.

Jouluaatto oli ihan ja onnistunut. Sanoin etten tule tänne jokaista lahjaani mainostamaan yksi kerrallaan, mutta kyllä ne vilahtelevat blogissa aivan varmasti jatkossa erilaisten kuvien yhteydessä. Lahjat eivät tietenkään olleet se tärkein juttu joulussa, vaan RUOKA, tunnelma ja mahtava seura. Mun mielestä on vaan ihana jouluna heittäytyä henkisesti takaisin pikkuiseksi ja olla vaan. En mä jostain syystä heittäytynyt ihan niin paljon kun yleensä, kutsutaanko sitä aikuistumiseksi? (hahahaha)

American Music Awards tekee mun kirjoittamisesta hidasta ja katkonaista! One Direction on saanut tässä kohtaa jo kaksi palkintoa ja Macklemore on tietysti ihan paras!

Kärsin varmaan jonkinlaisesta jouluväsymyksestä tai jotain, mutta nyt nautin mun kynttilöistä, omasta seurastani, peitosta ja tyynystä ja käyn lepäilemään. Ehkä tän ohjelman jälkeen nappaan hyvän kirjan ja uppoudun aivan toiseen maailmaan (käy se ilman kirjaakin.)

Ihanaa viikon jatkoa, toivottavasti kaikilla on hyvä olla <3

22: Ready for Christmas

Lähestyy, lähestyy ei enää kauaa joulupukin tuloon ;) 

Olen tainnut jo kertoa pariinkin otteeseen mun lempi jutuista jouluaattona. Ensiksi aamulla on pakko edes pikkasen katsoa joulupukin kuumalinjaa, vaikka se kieltämättä ei ole ihan mun ikäluokalle tarkoitettu. Sen jälkeen on ihan pakko katsoa kaikkien vuosien suosikki eli "Lumiukko." En pääse ikinä yli tästä klassikosta Perinne katsoa kyseinen ohjelma aattona on alkanut niin pienestä kun muistan ja joka vuosi toteutunut ilman poikkeuksia.  

Ennen kun jatkan mun jouluhömpötystä niin tässä kuva meidän perheen yksinäisestä karvapallosta. 

Toinen on niin hellyyttävä. Tuntuu niin pahalta kun Indi on Oulan kuoleman jälkeen ollut selvästi ihan raasu. Mun mielestä on sydäntä särkevää katsella miten pikkumies haahuilee varsinkin äitin perässä, eikä suostu jäämään hetkeksikään yksin. Omakin ikävä Oulaan on vielä todella pinnassa ja Indi muistuttaa mua vielä enemmän Oulasta. Toisaalta siinä ei ole mitään pahaa, Oula tulee aina olemaan mun muistoissa ja niin sen pitääkin.

Vähän iloisempiin juttuihin! Kävin tänään äitin luona leipomassa ja muutenkin viettämässä aikaa. Omatkin joulukoristelut sain valmiiksi tänään ihan vain äidin innoittamana. Äidin luona on aina niin kaunista, että itsekkin saan kauheita sisustuspuuskia kotiin lähtiessä.

Vaikkei ulkona olekkaan valkoista maisemaa ja paukkuvaa pakkasta, on äidin luona valkoinen joulu.

Ihastelin äidin saamaa joulukorttia ja tänään tyhjentäessäni postiluukun olikin postimies tuonut monta kivaa joulukorttia, kiitos kaikille paljon niistä <3 Hymyilytti kyllä niitä lukiessa.

Naureskelin juuri sitä, etten edes kiinnittänyt huomiota noihin joulukortteihin kovinkaan tarkasti kun kuvia napsin. On aina yhtä jännää katsella kuvia koneelta kun tekee uusia löytöjä ja kiinnittää aivan eritavalla huomiota kuvissa oleviin asioihin ja esineisiin.

Jostain ihme syystä multa jäi pipareista kuvat ottamatta, mutta me leivottiinkin niin ahkerasti monta, monta kiloa piparitaikinaa, että ei siinä kiireessä ehtinyt kameraa mukaan juttuun ottamaan.
Tosin kaikki teistä ovat varmasti joskus nähneet pipareita (ette yhtä hienoja kun meidän!) joten ei varmaan kauhea menetys tää piparittomuus, kun sosiaalinen media on niitä kuvia muutenkin täynnä.

Mun mielestä nää joulupallerot oli ihan vastustamattomia.

Äiti oli vissiinkin just huoltamassa tätä asettelua kun mä menin räpsimään kuvia. Normaalisti tuo luukku ei ole auki ja kokonaisuus on vaikuttavampi. Malttamattomana oli taas pakko jo mennä ottamaan kuvaa.

Myös äitillä on enkelin siivet <3 Mulla on ihan selvästi samanlainen sisustusmaku kun äidilläkin. Harmi ettei mun toteutus ole niin hyvä kun äidillä, mutta onneksi mun koti on kaunis muutenkin, ilman mun sisustustakin.

Sitten lahjoihin!

Vaikkei joulupukki ole vielä edes lähtenyt Korvatunturilta on pari tonttua jo antanut ihania paketteja. Siskopuoleni Auli jonka blogia voitte kurkata  täältä lähetti ihanat villasukat koko perheelle <3

Parasta oli, että luulin siskoni vieneen hienomman väriset sukat, mutta nähtyäni nuo vasemman puoleiset totesin niiden olevan paljon enemmän minua kuin kirkkaan pinkin. (Vaaleanpunainen onkin asia erikseen..) Olen ihan rakastunut näihin villiksiin ja taas tuli yksi joulun perinteistä suoritettua kun paketista paljastui villasukat!  Kiitos Auli :)

Toinen tonttunen kävi luonani jo aikaisemmin viikolla. Saana toi minulle niin heleää vaaleanpunaista ja oikean prinsessan sisustus tavaroita, että meinasin kiljua ilosta. Suupielet korvissa kiittelin lahjoista ja vietettiin muutenkin ihana ilta jutellen monta tuntia putkeen, kertaakaan hiljentymättä!

Perjantaina sain avata Mian paketin ja tällä kertaa oikeasti kiljuin!! Mua vähän hermostuttaa kuinka hyvin mun ystävät oikeesti mut tuntee. Kaikki lahjat ovat menneet ihan nappiin ja oon ollu tosi onnellinen.

Ennen seuraavaan asiaan siirtymistä, ei hätää en mä tule tänne hehkuttamaan jokaista suklaapatukkaa jotka jouluna avaan. Halusin vain näille kolmelle lahjalle antaa vähän erityismainintaa, olin niin otettu <3

Mian kanssa juotiin myös oma kehiteltyä drinkkiä eli "Joulu-poplea." Lasiin siis glögiä, poplea ja tilkka juissia. Sekoita ja maku on ihana "jouluinen pople!!"

 Leikittiin myös tähtisädetikuilla ja nyt niitä on jo valmiiksi varastossa uutta vuotta varten!

Joulukoristeluja mun kotiin on tullut vähän lisää viimekertaisesta. Tietenkään en kaikesta taaskaan napsinut kuvia, mutta jo ylhäällä olevista kuvista voi huomata ainakin punaisen pöytäliinan.

Ehkä mä vielä otan kuvia mun jouluisemmasta sisustuksesta jos ehdin ja muistan.

Lopuksi vielä mun pikkuinen, valkoinen joulukuusi, sekä pari pakettia parille tyypille. Ennen kuusiostoksia sanoin, vannoin ettei mulle tule mitään feikkiä kuusta vaan aito ja oikea vihreä kuusi. Hah! Kun menin kaupoille kiertämään ja tämä kuusi osui silmiin en enää suostunut katsomaankaan muita. Kaikki vihreät kuuset näyttivät tän valkoisen tapin vierellä ihan pliisuilta.

Nyt pienen koristelun jälkeen rakastan mun kuusta ja sitä, että ympärillä on paketteja joita saan antaa muille ihmisille. Tuli juuri mieleen, että kuvastahan puuttuu vielä pari lahjaa.

Toivotaan, että kaikilla alkaa joulumieli vähän kasvamaan, vaikka ulkona onkin synkkää ja lumi on jäänyt jumiin jonnekkin Turkin seudulle. Mä jatkan mun päivää, kivaa sunnuntaita kaikille :)

21: The hard times. They make us stronger

Mun ilta on mennyt ihan  tönkkönä! 

Leivottiin tänään äitin luona pipareita ja joulutorttuja ja muutenkin on ollut aktiivinen päivä. Kotiin päästyäni aloin taas penkomaan vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja. Apua mitä kaikkea ihanaa ja kamalaa mä niistä löysin! 

Musta tuntuu, että mitä lähempänä itse jouluaatto ja joulun muut pyhät ovat sitä vähemmän mulla jää aikaa tälle harrastukselle. Toisaalta ihanaa kun on paljon tekemistä, mutta ihanampaa on palata takaisin rahalliseen elämään näiden rakkaiden pyhien jälkeen. 

Käydään taas kuukausien kimppuun! 

Heinäkuu:

Oikeesti mulla ei ole mitään kuvia kyseiseltä kuukaudelta! Tein ihan innoissani töitä, kävin mun uutta kotia katsomassa vähän väliä, vaikka muutto oli vasta elokuussa ja yritin hengailla ihmisten kanssa.

Vähän kaaos kuukausi, jonka aikana tapahtui kuitenkin ihan älyttömästi. Ilman kuvia en kuitenkaan osaa kertoa mitään, koska aivoni ovat sekoittaneet muistikuvat mössöksi, enkä osaa enää sanoa missä kuussa olen tehnyt mitäkin.

Juhannusta vietettiin ja mä otin sen ihan rauhallisesti, ihan kivaa oli, mutta ei sen erityisempää. Oli kiva nähdä kaikkia kavereita kuitenkin :)

Elokuu:

Ihania muistoja! Näitä kuvia katsellessa mä voisin niin palata tuohonkin kuukauteen. 

Elokuun aikana sain oikeasti kauniin rusketuksen. Juhlittiin meripäiviä, käytiin kauniissa Porvoossa, mummi oli kylässä mun luona ja mä aloitin koulun!! 

Elokuu oli mun kesäkuukausista paras. Elokuussa, sekä rentouduin, että tein paljon asioita sopivassa tasapainossa. 

Elokuussa mä vihdoinkin myös muutin virallisesti mun uuteen kotiin ja aloin pikkuhiljaa asettua taloksi. Tähän päivään mennessä voin sanoa, että turhaa jännitin, tässä kodissa on ihanaa asua. 

Syyskuu:

Alku vaiheessa kuukautta paljon kuvauksia. Koulu oli ihan uusi juttu ja kaikki oli sellasta hakemista.

Menetys, joka vaikuttaa varmasti aina meihin, sekä siitä seurannut suru, joka teki syyskuun lopun mahdottomaksi muistaa. Mä en oikeasti muista mitään, mutta huonosti nukuttuja öitä, epävarmuutta, pelkoa ja koulussa perässä laahaamista.

Syyskuu oli täysin vastakohta niin ihanalle elokuulle ja näin jälkikäteen on ihan hirveää muistella näitä asioita. Vasta nyt tajusin miten voimakkaasti elämä oikeasti heitti kuperkeikkaa. Tavallaan täydellisestä unelmasta suureen painajaiseen.

Mua kylmää ja unikin haluaisi jo tulla. Pahoittelut huonosta panostamisesta blogiin, mä yritän tsempata huomenna. Ehkä niitä joulujuttuja saisi esiteltyä.

Sytytän tänään kynttilän niinkuin jokaisena iltana tuon syyskuisen päivän jälkeen. Nuku hyvin <3

20: Springtime

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! (Vai onko nyt yö?) Vietettiin tänään pikkujouluja mun hyvän ystävän Mian kanssa. Oikeestaan nää oli meiän kaveri mikälie joulujuhlat jossa jaettiin lahjat ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Tietysti piti myös vähän laittautua ja pikkuisen juoda. Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta ja ehdin vielä päivittämään tämän päiväistä luukkua ihmisten aikoihin. (Onko tää enää edes ihmisten aika?)

Huhti, touko- ja kesäkuu on ehkä tän vuoden tunne sekaisimmat kuukaudet. En tarkoita, että olisin ollut surullisimmillani näinä kuukausina, mutta tuo toukokuu kyllä aika läheltä käyttää.. Ainakin vuoden ristiriitaisimmat tunteet koin näinä kuukausina ja kuten yleisestikkin tämä vuosi eivät nämäkään kuukaudet olleet helppoja. 

Huhtikuu:

Tämän kuukauden tapahtumat jatkuu ihan suoraan maaliskuusta. Aloitettiin kuukausi lähtemällä ihanalle pääsiäisreissulle yhteen Irlannin kauneimpaan paikkaan eli Galwayhin. Kauneus on tottakai katsojan silmissä, mutta en usko kenenkään kokevan noita kauniita vuoria ja turkoosin-sinistä merta vastenmieliseksi. Puhumattakaan valtavista aalloista ja kauniista valkoisista vaahtopäistä monien metrien päässä alapuolella. 

Galway oli uskomaton reissu ja sen lisäksi, että vierailtiin upeissa luonnon kohteissa, kuunneltiin hassua musiikkia, naurettiin lelukaupoille (Star wars pojalle!)  ja lähennyttiin Idan kanssa vieläkin enemmän ystävinä jos mahdollista. Galwayn reissun jälkeen oltiin koko ajan ihan riippuvaisia toisistamme eikä haluttu hyväksyä sitä tosiasiaa, että meidän ero läheni. 

Tän kuukauden aikana tapahtui niin paljon ja siksi kaksi kollaasia. 

Mun perhettä tuli käymään ja vierailtiin ihanissa paikoissa, nähtiin pubeja. syötiin hyvin, sekä siskon kanssa vietettiin tosi tiiviisti aikaa. Meillä oli ihanaa.

Juotiin me Idan kanssa parina iltana, mutta eksyttiin oikeasti vain yhtenä iltana oikeasti juhlimaan ja sekin ilta meni jäätelöiden merkissä, keskellä yötä Dublinin keskustassa. (Kiitos myöhään auki olevat kioskit!) Huhtikuu oli ehkä mun paras kuukausi, vaikka Galwayn reissulla lensi laatta kerran jos toisenkin. 

Toukokuu:

Tämä kuukausi oli vaikeinta aikaa ikinä. Mä olin rehellisesti sanoen ihan sekaisin. Mulla oli pääsykokeita odottamassa Suomessa, poikaystävä sekä ihania ystäviä. Silti mun sydän ja sielu itki jokaisena toukokuun päivänä kun vaan mietin lähtöä.

Iltaisin kun puhuin Timpan kanssa puhelimessa mulla oli niin ikävä sitä. Olin onnellisempi kun koskaan tietäessäni, että ei mene enää kauaa siihen kun nähdään. Kuitenkin kaikki aamut ja päivät mun mahassa myllersi, pidättelin itkua, kauhistelin lähtöä ja vuodatin kyyneliä.

Otin mun Irlantiin liittyvän tatuoinnin tuona kuukautena ja vietin lasten ja irkku perheeni kanssa päivän puistossa, jonne oli pystytetty ihana huvipuisto alue.

Juhlin monen mun ystävän kanssa, sanoin hyvästejä, itkin lisää, katsoin surullisia ja onnellisia elokuvia, halailin mun poikia ja vietin kokoajan tiiviisti aikaa heidän kanssaan. En mä voi sille mitään, että taas nousee pala kurkkuun. Tuli vaan mieleen miten Timppa harmitteli kun ei enää nää intti kavereitaan niin usein. Mä en ole nähnyt monia mulle tärkeitä ihmisiä melkein seitsemään kuukauteen ja vietin heidän kanssaan kuitenkin yhdeksän kuukautta vielä tiiviimmin kun monissa muissa olosuhteissa ihminen viettää aikaa toisen ihmisen kanssa.

Mä rakastan niitä lapsia, mä kiinnyin niihin lapsiin ja mä ikävöin Idaa joka viikko, vaikka puhutaankin Skypessä ja viestitellään ahkeraan. Mä kaipaan sitä maata ja niitä tunteita, mä kaipaan sitä kaikkea ja mä vaan haluaisin sinne käymään.

Kesäkuu:

Kuukausi joka oli täynnä muutoksia.
Muistan vieläkin ne fiilikset kun istuin Eetun autossa Helsingistä matkalla kohti Kotkaa. Mikään ei tuntunut todelliselta. Mulla oli samaan aikaan niin hyvä kuin pahakin olla.

Mä en postaillut kesän aikana paljon mitään. Vietin paljon aikaa äidin luona. Oikeasti mä asuin siellä kun äiti ja Eki seikkaili merellä. Mä ajoin päivittäin autoa, kävin töissä, pääsykokeissa  enkä tavannut niin paljon mun kavereita kun olin suunnitellut. Mua vähän pelotti.

Värjäsin mun hiukset pastellin väreillä ja herkuttelin paljon. Olin tavallaan ihan eksyksissä mun elämän kanssa ja sekaisin kaikesta. Mua pelotti liikkua ulkona, kaikki tuntui niin oudolta.

Tietysti mä sopeuduin. Tottakai, sopeuduinhan mä aikoinani myös Irlantiin. Suomi on kuitenkin mun koti. Heinäkuussa elämä alkoi jo helpottaa, mutta siitä enenmmän seuraavassa vuosi katsauksessa.

Mun elämä on heittänyt enemmän kuin kerran kuperkeikkaa tän vuoden aikana ja tuntuu, että olen vieläkin ihan pyörryksissä. Onneksi mulla on mun ystävät, perhe ja muut tutut ympärillä olevat, ketkä varmistaa omalla olemassa olollaan, että elämä menee eteenpäin ihan omalla painollaan.

Näistä kolmesta kuukaudesta tulee niin haikea fiilis, varsinkin kun tietää mitä edessäpäin odottaan. Onneksi monia hyviä asioita tapahtui varsinkin heinä- ja elokuussa.

Nyt mä olen väsynyt ja huomenna jatkan ehkä vähän jouluisemmilla jutuilla jos kerkeän. Hyvää yötä tai huomenta kuitenkin kaikille. Mä istun täällä intin Baretti päässä ja fiilistelen, vaikken tiedä edes mitä mä oikeen fiilistelen :D

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, apua kohta on jouluaatto!

19.12.2013

Anteeksi taas myöhästymiseni joulukalenterin suhteen. Eilen mulla oli kuitenkin syy sille, että mua ei täällä näkynyt. Siihen tän päivän luukkukin liittyy. 

Eilen nimittäin päättyi poikaystäväni armeija aika ja 347 päivää tuli täyteen ja nyt se on ohi! Mä en ole enää inttileski ja Timppa jää nyt kotiin. Mä oon niin onnellinen :) 

Välillä meillä molemmilla menee varmaan hermo (kenellä ei menis?) Kaksi vuotta ja neljä kuukautta kuitenkin yhteistä aikaa takana ja kaikki on tapahtunut niin nopeesti, että kohta vuosia on mennyt toiset kaksi lisää. 

Toisaalta se on pelottavaa miten nopeasti aika menee, mutta on ihanaa jakaa jokainen päivä toisen kanssa tai edes tietäen, että se toinen on olemassa. 

Yllä oleva kuva on meidän ensimmäinen yhteinen kuva. Näytetään niin nuorilta ja höpsöiltä! Oltiinhan me nuoria kun ollaan sitä vieläkin.

Ei suhde toiseen aina ole helppoa, koska ollaan oltu pitkiä aikoja erossa myös armeijan takia ja mä olen myös asunut toisessa maassa. Tässä suhteessa on koettu monta rankkaa hetkeä. Kaikki asiat ei edes liity vaan meihin vaan ympärillä tapahtuviin asioihin, jotka tahtomatta vaikuttaa myös parisuhteeseen. Surua ja riitaa on ollut, mutta niin myös iloa, naurua, luottamusta, rohkeutta ja paljon rakkautta.

Me kuitenkin ollaan todettu, että osataan olla yhdessä ja erikseen, vaikka ainakin mulla on aina kauhea ikävä. Niin paljon asioita on ehtinyt suhteen aikana tapahtua, ettei niitä kaikkia voi enää kokea kenenkään muun kanssa. Esimerkiksi Timppa ei enää ikinä muuta ensimmäistä kertaa pois kotoa (niin mä ainakin luulen!) 

Oon aina ollut ylpeä siitä, että mulla on joku jota rakastaa näin paljon. Olen saanut mun elämään niin paljon ihmisiä ja kokemuksia Timpan kautta, että olen aina kiitollinen siitä. Tietysti Timppakin on saanut mun kautta elämään uusia ihmisiä ja asioita ja ollaan molemmat osittain erilaisia ihmisiä kun suhteen alussa.

Ollaan jouduttu hyvästelemään niin eläimiä kun rakkaita ihmisiäkin. Kaikki se on aiheuttanut paljon surua ja tuskaa, mutta silti ollaan aina löydetty toisemme, pystytty suremaan yhdessä (ja erikseen), sekä jatkamaan elämää yhdessä. Timppa oot mulle niin rakas <3

Nyt tää mun höpötys menee niin lässytykseksi, että pitää miettiä jotain muuta. (Tässä ihan herkistyy.)

Luukku yhdeksäntoista on mun ja Timpan yhteinen luukku. Tästä lähtee meidän uusi aika ja toivottavasti saan kirjoittaa taas kahden vuoden päästä meistä ja meidän onnesta.

Rakastakaa niin paljon kun jaksatte <3

"Rakkaus ei ole toinen toisensa tuijottamista silmiin,
vaan katsomista yhdessä eteenpäin samaan suuntaan."


"Rakkauden ensi huokaisu on järjen viimeinen."

18: Love Harry Potter

Hupsista, taas jäi vähän myöhään kirjoittelu, noh ei ainakaan vielä väsytä, joten mikäs tässä.

Tänään on ollut kiireinen päivä, mutta muuten viikko on sujunut rauhallisesti. Olen lukenut jo monta mun vanhaa päiväkirjaa läpi ja selaillessani sivuja muistanut nuo kirjoitetut tunteet ja tapahtumat, jotka ilman päiväkirjaa olisivat kadonneet jo kauan sitten muistista. Osa kirjoittamistani tarinoista saikin ihan uuden näkökulman. Vaikka kyse onkin mun omasta elämästä en todellakaan muistanut jokaista yksityiskohtaa ja välillä pyyhkien niin ilon kun surunkin kyyneleitä kävin läpi elämäni viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Aika pelottavaa oikeastaan.

Monia sivuja on vielä lukematta, mutta aion perehtyä niihin ennen joulua.

Toinen asia mihin olen kuluttanut aikaa on Harry Potter <3 Ihan päiväkirjan sivujen jutuista muistin, että jokavuosi (lukuun ottamatta viimejoulua) olen lukenut kaikki Harry Potter kirjat joululoman aikana. Jotenkin musta tuntuu, etten ehdi tänäkään vuonna perinnettä toteuttaa, mutta leffoihin olen taas perehtynyt sitäkin enemmän.

Oon ehtinyt tässä neljän päivän aikana siihen pisteeseen, että viimeisen elokuvan ensimmäinen osa on menossa. En pysty eläytymään ihan niin hyvin tarinaan elokuvien kautta, mutta silti ihan riittävästi oon ehtinyt kyynelehtiä ja nauraa.

¨

En oikeasti tajua vanhempia, ketkä ei ole lukenut lapsille Harry Potteria. Tai sitten en tajua lapsia, jotka eivät ole tajunneet pyytää näitä kirjoja. Tietysti ihmisillä on niin erilaisia kiinnostuksen kohteita, että ehkä on ihan ymmärrettävää ettei kaikkia voi kiinnostaa. Itse en voi ees ajatella mun lapsuutta ilman Harry Potteria!! Okei tajusitte varmaan jo mun pointin.. 

Kirjoitin jo aikaisemmin, että Ron Weasley on mun ensimmäinen julkkis-rakkaus ja on se vieläkin aika ihana :)

Noi Twilight- kirjat olen myös lukenut ja kieltämättä aluksi tykkäsin niistä. Lopulta mulla meni ihan hermo koko sarjaan ja mun mielestä se on edelleenkin kevyesti överi. Kaikki osat kuitenkin olen lukenut ja sarjaa oikein tasokkaana pitänyt. Silti se ei koskaan saanut fanitusta Pottereiden rinnalla. 

Siriuksen kuolemasta kärsin traumoja varmaan kolme vuotta, mutta Dobbyn pois menoa koitan vieläkin käsitellä. No jooh pientä dramatisointia, mutta lopulta kaikki mun lempparin kuoli paitsi Ron. Elämä on epäreilua.

Vihatuimmasta hahmosta ei ole epäilystäkään.. 

Naureskelen jo nyt tälle mun arvostelulle. Tosi tasokkaasti ilmasen mun mielipiteitä, teini-ikäisenä olisin varmasti muotoillut mielipiteeni paremmin :D 

Halusin vain kertoa miten rakas koko kirja-sarja on mulle <3 Tietysti myös elokuvat! 

 Viimeisenä kysynkin

Mun viikko on loppua kohden vaan kiireisempi, mutta mulla on aika rajuja suunnitelmia kirjoittaa monta oikeasti ajan kanssa väsättyä luukkua!

Joululahjojen osto on vissiinkin nyt ohi, luulen ainakin hankkineeni jo kaiken. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä valmista ja sen todistaa mun kodin jouluinen kaaos.

Koristeltiin äiskän kanssa tänään kivasti mun kotia, pikkaisen sieltä sun täältä ja huomenna keskitys paketoimaan paketit ja SITTEN aloitan virallisesti mun joululoman.

Ihanaa miten joulu on ihan kohta täällä <3 Olisipa luntakin!

17: Beginning of the year

Heipati hei! Mun päivä on ollu aika tuskainen. Ensinnäkin joululahjojen ostosta ei tullut mitään. Mä koitin kipeän jalan kanssa hyppiä kaupoilla ja huomasin jo puolentunnin jälkeen, että vasemman jalan polvi oli kolminkertaistunut. Kipeytin sen viikonloppuna ja tänään sainkin kuulla, että polvilumpio oli ollut pois paikoiltaan.. Parantumisaika on lääkärin mukaan korkeintaan kaksi viikkoa, koska tilanne ei ollut erityisen paha. Eihän siinä mitään, mutta joululahjojen shoppailu keppien varassa ei innosta.. Onneksi saan äitistä huomiseksi apua ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. 

Mä ajattelin nyt tehdä tälläistä kollaasia koko vuodelta ja tiivistää jokaisen kuukauden juttuja kuvakollaaseihin ja vähän itsekkin muistella kuukausien sisältöä. Huomasin kuvia ja juttuja selaillessa, että paras mahdollinen tapa tehdä tämä on postata kolme kuukautta kerralla. Positiivista, että jokaisessa kuussa on tapahtunut niin paljon juttuja etten jaksa kirjoittaa enempää kuukausia kerralla. (Oon vaan laiska.)

Tälläsillä fiiliksillä mentiin aika monta viikonloppua maaliskuussa.. Oli vaan pakko laittaa ylläoleva kuva, mun mielest se on huvittava.  Onnistuin muuten pitämään kolme kuukautta täysin samaa hiusväriä ja kampausta. Mä kyllä tykkäsin tosta Emman loihtimasta, ihanasta tukasta :)

Tammikuu:

Tammikuussa palasin takaisin Irlantiin joululomalta ja haluttiin Idan kanssa ehdottomasti lähteä reissaamaan. Molemmille valitettavasti maistui enemmän vain Butlersin kaakao ja noi suklaanapit tuli juotua viikossa. (Tässä vaiheessa luulin sen olevan paljon.)

Jostain syystä tammikuu oli mulle hirveen rankka ja osaksi johtui varmaan siitä, että poikaystävän kanssa oli vaikea pitää yhteyttä. Timppa aloitti tuolloin armeijan eikä meiän aikataulut halunnu mitenkään käydä yksiin. 

Reissu Malahide-linnaan ja Avocaan oli tammikuun paras päivä! Minä, Ida ja Annika lähdettiin käymään pikkuisessa lähikylässä ja päivä koostui kävelystä Malahide linnan tiluksilla, syöden sekä hengailen maailman kauneimmassa kaupassa Avocassa. Näin jälkikäteen kaikista kaupoista mä eniten ikävöin Avocaa <3 (Pennys on heti toisella sijalla!)

Yllä olevat kuvat Avocasta ja mun ja Idan kuva on hotellihuoneesta.

Toinen reissu tehtiin Waterford nimiseen kaupunkiin, jossa oikeesti vaan sekoiltiin. Mä en vieläkään tiedä mitä ihmettä me siellä tehtiin, mutta ainakin nautittiin toistemme seurasta ja juhlittiin hienossa ja halvassa hotellissa. Nätti paikka, ei sen kummempaa. Tuosta vasemmalla olevasta kuvasta näätte aika hyvin tammikuun sään, vaikka pimeää onkin. Ei todellakaan lunta!

Helmikuu :

Vietin tosi paljon aikaa poikien kanssa. Mä lueskelin mun päiväkirjaa ja jokaiselta päivältä oon höpissy vaan mitä mun irkkupojat on sanonu tai tehny.

Vierailtiin Suomessa ja meillä oli tosi kivaa. Alkuviikon olin poitsujen kanssa Stadissa ja loppuviikon sain olla kotona. Lumikenkäilin ja tein kaikkia talvisia juttuja, pussailin Timppaa ja pelasin perheen kanssa musta Pekka- peliä. Se on vieläkin mun suosikki lapsuudesta!

Fiilistelin myös Ruotsin lentokenttää. Oikealla siis Tukholman kentän leikkipaikkaa. Se oli upea.

 Maaliskuu:

Niin railakas kuukausi, että huh huh!

Kuun alussa hengailtiin vaan maailman parhaassa kahvilassa (Hipetty's) ja oltiin kunnon mummosieluja. Maaliskuussa sain yliannostuksen kermavaahtoa, kaakaota ja melkein suklaata.

Lähdettiin etsimään peuroja!! Meidän erään viikonlopun tavoitteena oli löytää ne kauan puhutut peurat Feeniks-puistosta ja me löydettiin ne! Hemmot oli majoittunu jalkapallo kentälle ja sain peurakuiskaajan maineen houkutellessani peurat mun luokse. Eipä kukaan muu saanu peuroja lähelle kun minä!

Peurojen näkemisen jälkeen lähdettiin pubeilemaan ja oli ihan älyttömän kiva ilta Idan kanssa.

Juhlittiin monta päivää Pyhän Patrickin päivää ja fiilisteltiin kaikkea Irlantiin liittyvää. Tunnelma oli ihan katossa ja paraatissa oli siistejä härveleitä! Mä ainakin inspiroiduin kaikista niistä vekottimista, upeista puvuista ja tunnelmasta.

Hehkutin kevyesti One Directionia ja pääsiäisen juhlinta alkoi, meidän reissu alkoi myös maaliskuun puolella, mutta kerron siitä seuraavalla kerralla.

Lopussa vielä vinkkiä kaikille peurakuiskaajaksi haluaville. Tyhmät ilmeet, matalalla hengailu, naaman vääntely ja englanniksi puhuminen kesyttivät tämän yksilön nuuhkimaan mun kättä. (Ei mulla mitään porkkanaa ole, ei tietenkään..)

Tällästä mun alkuvuoteen kuului. Aika paljon kaikkia kivoja juttuja jäi pois, mutta ne isoimmat jutut on tässä ja ainakin loppuvuoteen kun vertaa niin alussa oli paljon jännempää.

Kauheeta aatella, että aika on mennyt niin nopeasti, mutta toisaalta siks pitäisikin muistaa elää arvostaen jokaista päivää :)

16: Love like winter

Ehkä kevyesti taas masennuin herätessäni tänään synkkään aamuun ja taas kerran toteamaan lumen kadonneen, nyyh.. 

Ei tää lumettomuus muuten haittaisi, mutta viimevuonna sain nauttia lumesta vain kaksi viikkoa ja oikeesti odotin tältä talvelta paljon. Onhan tässä vielä aikaa, mutta pikkasen ehdin jo unelmoida talvi harrastuksista jo joululomalle. 

Lisäilen vähän kuvia vuosien varrelta mun talvilta ja tän päivän luukkuna kerronkin vähän mun rakkaudesta talveen.

Ylhäällä oleva kuva on mun äitin luota ja mun mielestä koirien ja perheen kanssa lenkkeily on parasta nimenomaan talvella. Niin ihanan rauhallista, valoisaa ja yksinkertaisesti kaunista.

Viimetalvena vieraillessani kotona mun oli pakko päästä lumikenkäilemään! Ei mikään suosittu laji ja ihan ala-arvostettu ehdottomasti. Koittakaapa rämpiä pehmeässä lumessa edes tunti noilla kengillä niin kroppa kiittää seuraavat pari päivää. Olin niin innollinen, vaikka hiki valui ja vähän väsytti. Kuvassa myös koirat kurkkaa <3

Talviurheilu on muutenkin maailman siisteintä! Lumikenkäily, laskettelu, luistelu ja hiihto on ihan mahtavia aktiviteetteja ja ois ihanaa saada taas sukset ja päästä laduille! 

Mulle ei ihan tyylipisteitä heru kummastakaan laskettelukuvasta, mutta oikeesti uskallan sanoa olevani oikeasti ihan hyvä laskettelija. Laskettelu on ihan paras talviurheilu, mutta hintansa puolesta se jää nykyään vaan pariin kertaan vuodessa. Onneksi silloin tällöin on mahdollisuus reissuihin ja niissä tulee laskettua koko talven edestä. 

Moottorikelkkailu oli muuten kans aika siistiä, tolla reissulla ;)

Poroja <3 Mä ihan vakavasti voisin harkita asuvani jossain pohjoisemmassa, vaikka kesät ois asia erikseen.

Mun mielestä Suomi on ihana maa ja arvostan meidän talvea niin paljon. Tietysti kesäkin on upeaa aikaa, mutta kyllä mä olen enemmän fiiliksissä talvesta tai siis siitä lumesta!! Tää pimeys ja synkkyys vois lähteä menee ja vähän vauhdilla!!

Joulujuttuja tulossa ehkä loppuviikosta, mutta sitä ennen kirjoittelen ihan toisenlaisia juttuja! Hyvää viikon alkua kaikille :)

Kohta on loma!!