Heipsuli lukijat, toivottavasti kaikilla on ollut sellainen jouluaatto kun on toivonutkin ja mahat on täynnä herkkuja.
 |
| I feel like a contradiction |
Mulla jäi noi viimeiset joulukalenterin luukut vähän tekemättä, ihan siitä jouluhöpötyksestä ja läheisten kanssa hengailusta johtuen. Vaikken nyt viitsi enää joulukalenterin luukuksi tätä laittaa voi tää sellainen leikisti olla. Joulukuu on vielä menossa, joten jätetään tästä kuukaudesta tiivistelmä tekemättä. Palaillaan muistoissa ihan vain pari kuukautta taakseppäin.
Lokakuu:
Tämä kuukausi alkoi kauniina ja nautin syksystä tosissani, vaikka vakavat asiat vaivasivat mieltä. Kuukauden alku meni mieli sumussa ja luonnon kauneus katosi nopeammin kun olin varautunut. Kun mieli alkoi selkiytyiä katosi se takaisin sumuun ilman muuttuessa synkäksi, sateiseksi ja pimeäksi.
Kynttilöitä paloi jokaisena iltana ja kodin pölyt jäivät pehmeän valon varjoihin. Kuukauden lopussa ryhdistäydyin ja otin kunnon suursiivouksen. Siivosin kaikki paperit, löysin mun vanhoja päiväkirjoja joiden ansioista aloin myös suunnittelemaan yhtä mun joululahjoista.
Lokakuun suloisin yllätys oli tuo ihana kääpiöpinseri, joka muutti poikaystäväni äidille. Meillä oli kaksi kivaa reissua kun ensin kävimme katsomassa pentua ja lopulta tyttö porukalla haettiin pikku- Arvo kotiin.
Oikeastaan koko kuukauden valmistauduin jo tulevaan vuoteen ja suunnittelin muutenkin paljon tulevaisuutta. Ahdistuin kevyesti, mutta se kuuluu joskus ainakin mun elämään. Pieni ahdistuminen myös haastaa oman elämän eri osa-alueiden käsittelyyn ja saattaa paljastaa itsessään tai muissa uusia puolia.
Marraskuu:
Pappa kävi kylässä ja vietin muutenkin kesästä alkaen omasta mielestäni vietin aika paljon aikaa perheeni luona. Ulkopuolisten mielestä ehkä en, mutta minun mielestä kyllä. Olen aika erakko ja välillä saatan tajuta etten ole nähnyt ketään rakasta perheeni jäsentä pariin kuukauteen. Olen vaan välillä vähän outo tai tai joku sellainen.
Marraskuussa olin välillä aivan järkyttävä stressaaja ja välillä taas rauhan perikuva. Ihmeellistä tunteiden vuoristorataa jota käsittelin yksin. Oli myös hyvä mietiskellä asioita leipoessa.
Mun synttärit oli kuun lopussa ja vietin aikaa ystävien ja muiden rakkaiden kanssa.
Marraskuusta siirryttiin hienosti joulun odotukseen eikä sitä lunta millään jäänyt jouluksi, vaikka kuinka toivoin. Maa näytti hetken niin kauniilta valkoisen peittonsa ansiosta. Viime päivien aikana en ole oikeastaan reagoinut tummaan maisemaan mitenkään. Se vaan on enkä voi siihen vaikuttaa mitenkään.
Jouluaatto oli ihan ja onnistunut. Sanoin etten tule tänne jokaista lahjaani mainostamaan yksi kerrallaan, mutta kyllä ne vilahtelevat blogissa aivan varmasti jatkossa erilaisten kuvien yhteydessä. Lahjat eivät tietenkään olleet se tärkein juttu joulussa, vaan RUOKA, tunnelma ja mahtava seura. Mun mielestä on vaan ihana jouluna heittäytyä henkisesti takaisin pikkuiseksi ja olla vaan. En mä jostain syystä heittäytynyt ihan niin paljon kun yleensä, kutsutaanko sitä aikuistumiseksi? (hahahaha)
American Music Awards tekee mun kirjoittamisesta hidasta ja katkonaista! One Direction on saanut tässä kohtaa jo kaksi palkintoa ja Macklemore on tietysti ihan paras!
Kärsin varmaan jonkinlaisesta jouluväsymyksestä tai jotain, mutta nyt nautin mun kynttilöistä, omasta seurastani, peitosta ja tyynystä ja käyn lepäilemään. Ehkä tän ohjelman jälkeen nappaan hyvän kirjan ja uppoudun aivan toiseen maailmaan (käy se ilman kirjaakin.)
Ihanaa viikon jatkoa, toivottavasti kaikilla on hyvä olla <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti