20: Springtime

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! (Vai onko nyt yö?) Vietettiin tänään pikkujouluja mun hyvän ystävän Mian kanssa. Oikeestaan nää oli meiän kaveri mikälie joulujuhlat jossa jaettiin lahjat ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Tietysti piti myös vähän laittautua ja pikkuisen juoda. Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta ja ehdin vielä päivittämään tämän päiväistä luukkua ihmisten aikoihin. (Onko tää enää edes ihmisten aika?)

Huhti, touko- ja kesäkuu on ehkä tän vuoden tunne sekaisimmat kuukaudet. En tarkoita, että olisin ollut surullisimmillani näinä kuukausina, mutta tuo toukokuu kyllä aika läheltä käyttää.. Ainakin vuoden ristiriitaisimmat tunteet koin näinä kuukausina ja kuten yleisestikkin tämä vuosi eivät nämäkään kuukaudet olleet helppoja. 

Huhtikuu:

Tämän kuukauden tapahtumat jatkuu ihan suoraan maaliskuusta. Aloitettiin kuukausi lähtemällä ihanalle pääsiäisreissulle yhteen Irlannin kauneimpaan paikkaan eli Galwayhin. Kauneus on tottakai katsojan silmissä, mutta en usko kenenkään kokevan noita kauniita vuoria ja turkoosin-sinistä merta vastenmieliseksi. Puhumattakaan valtavista aalloista ja kauniista valkoisista vaahtopäistä monien metrien päässä alapuolella. 

Galway oli uskomaton reissu ja sen lisäksi, että vierailtiin upeissa luonnon kohteissa, kuunneltiin hassua musiikkia, naurettiin lelukaupoille (Star wars pojalle!)  ja lähennyttiin Idan kanssa vieläkin enemmän ystävinä jos mahdollista. Galwayn reissun jälkeen oltiin koko ajan ihan riippuvaisia toisistamme eikä haluttu hyväksyä sitä tosiasiaa, että meidän ero läheni. 

Tän kuukauden aikana tapahtui niin paljon ja siksi kaksi kollaasia. 

Mun perhettä tuli käymään ja vierailtiin ihanissa paikoissa, nähtiin pubeja. syötiin hyvin, sekä siskon kanssa vietettiin tosi tiiviisti aikaa. Meillä oli ihanaa.

Juotiin me Idan kanssa parina iltana, mutta eksyttiin oikeasti vain yhtenä iltana oikeasti juhlimaan ja sekin ilta meni jäätelöiden merkissä, keskellä yötä Dublinin keskustassa. (Kiitos myöhään auki olevat kioskit!) Huhtikuu oli ehkä mun paras kuukausi, vaikka Galwayn reissulla lensi laatta kerran jos toisenkin. 

Toukokuu:

Tämä kuukausi oli vaikeinta aikaa ikinä. Mä olin rehellisesti sanoen ihan sekaisin. Mulla oli pääsykokeita odottamassa Suomessa, poikaystävä sekä ihania ystäviä. Silti mun sydän ja sielu itki jokaisena toukokuun päivänä kun vaan mietin lähtöä.

Iltaisin kun puhuin Timpan kanssa puhelimessa mulla oli niin ikävä sitä. Olin onnellisempi kun koskaan tietäessäni, että ei mene enää kauaa siihen kun nähdään. Kuitenkin kaikki aamut ja päivät mun mahassa myllersi, pidättelin itkua, kauhistelin lähtöä ja vuodatin kyyneliä.

Otin mun Irlantiin liittyvän tatuoinnin tuona kuukautena ja vietin lasten ja irkku perheeni kanssa päivän puistossa, jonne oli pystytetty ihana huvipuisto alue.

Juhlin monen mun ystävän kanssa, sanoin hyvästejä, itkin lisää, katsoin surullisia ja onnellisia elokuvia, halailin mun poikia ja vietin kokoajan tiiviisti aikaa heidän kanssaan. En mä voi sille mitään, että taas nousee pala kurkkuun. Tuli vaan mieleen miten Timppa harmitteli kun ei enää nää intti kavereitaan niin usein. Mä en ole nähnyt monia mulle tärkeitä ihmisiä melkein seitsemään kuukauteen ja vietin heidän kanssaan kuitenkin yhdeksän kuukautta vielä tiiviimmin kun monissa muissa olosuhteissa ihminen viettää aikaa toisen ihmisen kanssa.

Mä rakastan niitä lapsia, mä kiinnyin niihin lapsiin ja mä ikävöin Idaa joka viikko, vaikka puhutaankin Skypessä ja viestitellään ahkeraan. Mä kaipaan sitä maata ja niitä tunteita, mä kaipaan sitä kaikkea ja mä vaan haluaisin sinne käymään.

Kesäkuu:

Kuukausi joka oli täynnä muutoksia.
Muistan vieläkin ne fiilikset kun istuin Eetun autossa Helsingistä matkalla kohti Kotkaa. Mikään ei tuntunut todelliselta. Mulla oli samaan aikaan niin hyvä kuin pahakin olla.

Mä en postaillut kesän aikana paljon mitään. Vietin paljon aikaa äidin luona. Oikeasti mä asuin siellä kun äiti ja Eki seikkaili merellä. Mä ajoin päivittäin autoa, kävin töissä, pääsykokeissa  enkä tavannut niin paljon mun kavereita kun olin suunnitellut. Mua vähän pelotti.

Värjäsin mun hiukset pastellin väreillä ja herkuttelin paljon. Olin tavallaan ihan eksyksissä mun elämän kanssa ja sekaisin kaikesta. Mua pelotti liikkua ulkona, kaikki tuntui niin oudolta.

Tietysti mä sopeuduin. Tottakai, sopeuduinhan mä aikoinani myös Irlantiin. Suomi on kuitenkin mun koti. Heinäkuussa elämä alkoi jo helpottaa, mutta siitä enenmmän seuraavassa vuosi katsauksessa.

Mun elämä on heittänyt enemmän kuin kerran kuperkeikkaa tän vuoden aikana ja tuntuu, että olen vieläkin ihan pyörryksissä. Onneksi mulla on mun ystävät, perhe ja muut tutut ympärillä olevat, ketkä varmistaa omalla olemassa olollaan, että elämä menee eteenpäin ihan omalla painollaan.

Näistä kolmesta kuukaudesta tulee niin haikea fiilis, varsinkin kun tietää mitä edessäpäin odottaan. Onneksi monia hyviä asioita tapahtui varsinkin heinä- ja elokuussa.

Nyt mä olen väsynyt ja huomenna jatkan ehkä vähän jouluisemmilla jutuilla jos kerkeän. Hyvää yötä tai huomenta kuitenkin kaikille. Mä istun täällä intin Baretti päässä ja fiilistelen, vaikken tiedä edes mitä mä oikeen fiilistelen :D

Huomenna taas uusi päivä ja uudet kujeet, apua kohta on jouluaatto!