Missä mä olen?

Täällä mä olen taas. Vieläkin hieman hämmentyneenä, ajoittain herkkänä, mutta toisinaan hyvin onnellisena.

Kotiin paluu ei vieläkään tunnu ihan todelta, vaikka jo yli viikonpäivät olen Suomessa ehtinyt olla. 

Matkalaukut on suurinpiirtein purettu, mutta viimeiset läksiäislahjat ja rakkaimmat Irlanti tavarat odottavat vielä laukussa omaa paikkaansa. Vielä ei ole niiden aika..

Relax in the countryside <3

On ehtinyt tapahtua paljon ja päivät menevät nopeasti. 

Poikaystävän kainalossa oleminen ja ystävien näkeminen on parasta mitä voi olla, mutta silti yksin ollessa on helppo palata muistelemaan Irlantia ja arkisin kun ei ole poikaystävää lähellä on aika karua istua yksin kotona ja itkeä pillittää. (Hahahah oon niin dramaattinen taas!) 

Onneksi mulla on niin ihania ystäviä ja tää kotiin paluu alkaa tuntua pikkasen enemmän todelta kun vietin koko eilisen päivän ystävän luona ja eksyin takaisin kotiin vasta tänä aamuna.  Odotan vielä kovasti monen ystävän näkemistä ja oikeasti mulla on todella kovat odotukset kesän suhteen :)

Ensimmäisinä päivinä en edes kertonut kenellekkään, että olen jo takaisin Suomessa vaan pidin matalaa profiilia. Nyt kuitenkin alkaa tää yksinäisyys ja piilottelu riittää ja tuntuu, että voin mä sanoa käyttäytyväni kuin normaali ihminen ;) 

My perfect face ;)

Arki alkaa pikkuhiljaa jo rullaamaan. Töitä on tiedossa, pääsykokeita on tehty ja asiat alkaa näyttämään kaikin puolin mahtavilta. 

I'm best femail driver ever!! ;)

Ylemmät kuvat maanantailta kun siskon kanssa vietetiin aikaa ennen mun muita menoja ja siskon leiriä. Oon mahtava kuski muuten, harmi ettei kuvassa näy mun maailman tyylikkäin mansikkapipo, joka toimii mun ajohattuna. Mun ajotaidot jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse oon tyytyväinen ;)

 Eilisen vietin siis melkein koko päivän mun hyvän ystävän luona ja sille iski kunnon innostus ja se halus leikkii mun hiuksilla ja tällätä naamaa. Ihania vanhoja aikoja muisteltiin ja kauhistelin miten ensviikolla pitäis uskaltaa katsoa American horror story yksin!! Oikeesti nautin kauhuleffoista ja on kiva katsoa niitä, mut kaiken pelottavan katselun jälkeinen olo on niin hirvee.. Pitää varmaan ensviikolla kattoo jakso taas ystävän luona!

Yleisesti olen siis onnellinen. Irlannista on hirveän vaikeaa päästää irti, mutta elämä menee eteenpäin ja toivottavasti Irlanti löytyy myös mun tulevaisuudesta <3 

Muutin eilen myös blogin ulkoasua ja mitä kauemmin katson sitä enenmmän tykkään. Siitäkin kiitos mun ystävälläni <3 Mulla on sellanen tyyli, että luotan hirveästi asioita ystävien käsiin. (Se varmaan tuli jo selväksi noista meikkaus ja hiusjutuista ;) Halusin siis, että joku muu tekee mulle uuden ulkoasun ja vaihtoehtoina olivat siskoni ja tämä kyseinen ystävä ja edelleenkin erittäin tyytyväinen olen, kiitos <3 

Aika lähteä taas ihmisten pariin. Mulla onkin pari hassua päivää jo töitä ja ensviikon jälkeen alkaa se varsinainen arki eli työt tutussa paikassa. Mulla ei ole nyt stressiä mikä on ihme! Mä olen saanut Irlannissa jonkun "elä ilman stressiä"- viban ja tällä hetkellä tunnen itseni niin tasapainoiseksi ja rauhalliseksi. 

Kirjoittelen taas kun arki alkaa tuntuö enemmän arjelta ja viimeisetkin "Ei tää oo totta" fiilikset katoaa. Kuka tietää ehkä ensviikolla täällä taas kirjoittelee hermoheikko, ahdistunut sekopää ;)

Vietetään ihania päiviä murut <3