“Snow will always find my heart."

Täällä mä olen, Suomessa! Oon taas viimiset kolme päivää kuluttanut sanaa "ihanaa" ja nauttinut jokaisesta hetkestä kotona.
En ole nähnyt läheskään kaikkia kenet olisin jo halunnut nähdä, mutta se on sitten tämän viikon tavoite.
Tultiin perjantai-iltana Suomeen. Äiti oli vastassa ja pääsin ihanan vaivattomasti Kotkaan.
Perjantai meni ihan vain perheen parissa enkä lähtenyt mihinkään vaan pidin matalaa profiilia kotona. (Olin ihan poikki ja menin melkein heti nukkumaan.)
Lauantai aamuna olin reipas ja nousin puoli kymmenen aikaan. (Huom, Irlannissa puoli kahdeksan!)
Söin aamupalaa ja mun mieli oli niin korkealla. Kukaan ei varmaan tajua miten onnelliseksi mä tulin mun omista muumimukeista, mun satumetsä astioista ja mun omista ihanista jutuista, mitkä tekee mulle kodin, hyvän olon ja Suomen! (Ei musta saa mitään tolkkua kun oon tässä mielentilassa!)

Moni muu olis varmaan lähtenyt ensimmäisenä ystävä-kierrokselle, mutta mä lähinki lumikenkäilemään!!
Oikeesti oon huomannut miten paljon vaikeempaa oon lähteä pois Suomesta kun on paljon rakkaiden kanssa. Tietysti koko Suomessa vierailun idea on saada helpotettua ikävää, nähdä kaikkia ihania ja sitten palata reissuun. Ainahan mä kuitenkin tulen takaisin :)
Mä en kuitenkaan pystynyt näkemään ketään heti ja tuntu vaan, että otan eka kaiken irti tästä lumesta!

 Näin vaatimattomissa, helpoissa maastoissa liikuttiin mun isäpuolen Ekin kanssa. Voisko mun talentti olla lumikenkäily? Eki on ehkä eri mieltä :D

Hiki virtasi, mutta kyllä hymyilytti!

Lähetin Idalle tän kuvan ja mukaan tekstin "Suomen metsissä kasvaa viikatteita." (Ida järkyttyi tästä kuvasta hirveesti ja totesi, että Suomi tekee musta kamalan brutaalin.)

  (Nää kaikki yllä olevat kuvat on otettu puhelimella niin laatu ei oo mitä parhainta.) 

 Kävelin yksinäni näissä maisemissa ja vaan olin. Kaikki tuttu ja turvallinen mun ympärillä. Meidän perhe on niin ihana <3

Aurinko ei paistanut, mutta se ei haitannut yhtään. Kaikki oli silti niin kaunista.

Luulin olevani tosi edellä ajastani kun ihastuin noihin housuihin, mut aika nopeasti mut palautettiin maanpinnalle ja sain kuulla et joka toisella on tollaset housut. Nooh mun housut on Irlannista :D Mut joo joka tapauksessa rakastin vaan noita mun vaatteita kun sai taas käyttää kauan suomessa odottaneita kenkiä<3

Mulla oli nyt myös mahdollisuus viettää aikaa mun suloisen, ihanan pikku siskoni kanssa ja saatiin taas höpöteltyä kaikkea kivaa. Mulla on oikeasti niin ihana perhe <3 

Siellä mun ihana punahilkka pikku siskoni <3 

Mun voiton hetket taas menossa. Oon kyllä yks urpo ;)

Myöhemmin iltapäivällä ryhdistäydyin ja suuntasin Mian luokse. Siellä vietettiin sitten tälläsissä merkeissä iltapäivää ja alku iltaa :) 

Oikeesti mä tarviin näitäkin hetkiä mun elämään!

Mia muutti tossa vähän aikaa sitten ihanaan uuteen kotiin ja se on niin kiva! (Mä haluun samasta talosta oman asunnon!) 

Vielä pieniä paloja Mian kodista

Siellä me jutskattiin ja Mian baari oli auki koko illan. 

Siitä mun ilta sit alko ja soittelin mun ihanille murusille ja lähin yksille (jotka muutti sitten aika moneksi.)

Olin ihan kauhea, enkä soittanut kenellekkään, että oon kotona tulkaa tänne! (Vaikka mulla on niin iso ikävä ;( Näin silti tosi, tosi monta ihanaa tyyppiä ja mulla on nyt jo palakurkussa kun mietin, että ei nähdä taas piitkään aikaan. 

Siinä vielä mun ilta tällinki, kun päästin Mian vauhtiin. Onneks mun kaverit on niin monilahjakkaita niin mun ei tarvii ikinä oppia tekemään mitään mun hiuksille tai naamalle ;)

Tähän mun kuvat loppuukin. Ilta oli ihana ja mulla oli hauskaa. Harmi vaan ettei oma muru ollut lomilla, sillon kaikki olis ollu paljon täydellisempää. Onneks loppuviikosta nähdään <3

Nyt siis Helsingissä poitsujen kanssa ja tarkotuksena tehdä kaikkea kivaa! Keskiviikkona tai torstaina nähdään taas Kotkassa! Purr purr <3