Lazy

Torstaihin kuuluu mahan kiprsitelyä ja kourimista!
Aamun rauhallinen tunnelma särkyi kun irkku-mami soitti ja kertoi vanhimman pojan sairastuneen koulussa.
Kuumat kaakaot ja Heath Ledger- elokuva Idan kanssa jäi pelkäksi unelmaksi ja lähin suuntaamaan kohti koulua.
Eipä siinä mitään ihana Ida lähti mun mukaan koululle ja meidän reipas 7-vuotias lähti mun kanssa kohti kotia.
Kotona tietenkin se paha olo aina helpottuu. (On kodilla ihania parantavia voimia.) Joten todellisen kaaoksen estämiseksi katsottiin Joulupukki ja Noitarumpu (Ihan mun lapsuus tulee mieleen, hihiii <3 Mauri Kunnas <3)

Tää viikko on ollut täynnä kaikenlasia juttuja. Ei kuitenkaan mitään sen erityisempää vaan välillä arki on luistanut ja välillä ei.
Pojilla on taas koko viikon ollut hassuja juttuja ja niille on saanut nauraa.

"Jenni you are my puuttuva palanen." (Nuorin on totaalisen hurahtanut Robinin puuttuva palanen- biisiin.)

"Jenni miksi et vaan käytä sun oikeaa nimeäs? Mymmeli on tosi kiva nimi." (Muumit on kovassa huudossa ja ilmeisesti mä olen se ihana Mymmeli. Ei haittaa kyllä yhtään)

"Mikä se magic word olikaan? " (Tää siitä hillo jutusta. Tommy olisi halunnut hilloa puuroon. Mun mielestä hunaja riittää!)

Se tunne kun kaikki kolme poikaa tunkee mun syliin.
Minä: "Miks teiän kaikkien pitää tunkea mun syliin?"
Vanhin poika: "Koska siinä on aina tilaa kaikille."

" Oh my gosh! I need to see your dad!!" (Keskimmäinen poika oli järkyttynyt kun sanoin, ettei iskä ja äitipuoli nuku mun huoneessa.)

"Jenni miks sä aina tiiät kaiken mitä meiän elokuvissa tapahtuu? Eiks sulla ole omia elokuvia?" (Vanhimman pojan kommentti kun kerroin Joulupukki ja Noitarummussa elokuvan kulkua. Sanoin siis vaan, että nyt tulee hyvä kohta jne! Sama juttu on käynyt myös muumeissa ja parissa muussa lasten leffassa. Mut mun mielestä on aika normia tietää Muumit ja Disney leffat.)

"Jenni miks et oo naimisissa?"
"Oon liian nuori sellaseen. Sitäpaitsi eka haluun asua samassa asunnossa mun poikaystävän kanssa."
"Mut sä asut mun kanssa. Eli meidän pitää mennä naimisiin." (Ratkaistiin asia sillä, ettei kukaan mene kenenkään kanssa naimisiin ennen kun on täyttänyt 25.)

Jostain syystä tällä viikolla kaikki erikoisemmat jutut on jäänyt tekemättä. En ole käynyt musiikki iltamissa tai muissakaan jutuissa, vaan joka ilta linnoittautunut huoneeseeni Skypettämään ja nauttimaan "Olipa kerran"- sarjasta.
Pikkusiskoni hyvällä vinkkauksella avasin TvKaistan ja aloitin katsomaan sarjaa. (Olen koukussa! Onko kukaan muu?)

Pienenä pintaraapaisuna sarjasta. Ideana on, että kaikki ihanat satuhahmot ovat kirouksen takia joutuneet "normaaliin" elämään eivätkä muista menneisyydestään mitään. Satu- ja arkimaailma siis kohtaavat. Tää on vaan ihan mun sarja ja kun suuvaahdossa kerroin Idalle sarjasta totesi Ida rauhalliseen tapaansa, että sarja kuulostaa ihan multa eikä ihmettelisi, vaikka olisin yksi sarjan tekijöistä. (On Ida vaan ihana!) Mulla tietysti olisi ihan mahtavia ideoita sarjaan, hah!

Maanantaita lukuun ottamatta olen siis vain hengaillut mun huoneessa. (Tosi kamalaa, siis ihan  kaksi kokonaista päivää, miten oon pystynyt siihen, hahhah!) On oikeesti aika hölmöä, että täällä tuntuu parinkin päivän rentoilu hirveeltä viiikkojen mittaisilta laiskotteluilta. Suomessa saatoin mennä kaksikin viikkoa siihen, että heti töiden loputtua katselin Täydellisiä naisia, Pushing Daisieta tai Angelia peiton alla piilossa ja mussuttamassa suklaata ilman minkäänlaista fiilistä siitä, että olisin jotenkin laiska. Parina iltana ihan muuten vain saatoin raahautua pyjamassa parin talon päähän Mian luokse kaakao muki kädessä. Ihan vain, koska huvitti.
Täällä kuitenkin tulee tehntyä edes se pieni kävely joka ilta Idan kanssa. Onneksi mun "laiskottelu" loppuu taas ja tänään menen toivottamaan Isin ja äitipuolen tervetulleiksi Irlantiin. Ne on jo täällä!
Luonnollisesti koko viikonloppu menee sitten heidän kanssaan ja täytyyhän Idan tavata pieni pala mun perhettä! (Onneksi Ida on luvannut vierailla Suomessa tulevaisuudessa, joten saa sitten suuren annoksen mun sukulaisia! Hahaaa, se ei tiedäkkään mihin on lupautunut.)
Niin oli mulla tosta kuvastakin jotain sanottavaa. Lumikki ja Punahilkka on mun lemppareita, mutta punahilkkaa ei ole vielä sarjassa esiintynyt, joten Lumikki on mun ykkönen. (Voi olla, että se jää mun ykköseksi jos punahilkalla on huono näyttelijä. Tosin kuulin vähän juttua, että Mulan tulee olemaan sarjassa tulevaisuudessa ja Mulan on varmasti mahtavin ikinä!)

Samu Sirkka vei myös mun sydämen ja olin tosi tyytyväinen näyttelijä valintaan.
Mulla on myös tiedossa mahtava lasten leffa mikä pitää mennä kattomaan! (Koska kasvan aikuiseksi?) Oon niin rakastunut ja kerron heti tästä leffasta kun oon päättänyt käynkö kattomassa sen Suomessa vai täällä.
Hobitti myös on tulossa! Mut taitaa jäädä Suomeen sen katsominen, Ida ei innostunut ja täällä ensi-ilta on jo täynnä. (Kyllä yritin varata lippuja..)
Lopettelen nyt nää mun suht turhanpäiväiset höpöttelyni ja heitän jotain pakkelia naamaan. Tää tytsy lähtee kohta katsomaan Iskää ja äitipuolta! :)
On kauhea ikävä Suomeen ja kaikille muruille paljon haleja. Joulu tulee jo kovaa vauhtia ja täälläkin on mun mielestä ekaa kertaa oikeesti kylmä. Nähdään pian!

Obsession is magic

Täytin tänä vuonna pyöreitä vuosia ja nyt on se ensimmäinen "aikuisen" ikä eli 20 mittarissa. (Tunnen ihan selvästi, miten raskasmieliseksi ja totiseksi olen muttunut, hah!)
Synttäreitä sain viettää Suomessa pienen juopottelun ja rauhallisen perhe-juhlan merkeissä. Kumpikin juhla oli ihana eikä hyvästä mielestä ollut epäilystäkään. (Tulee pelkästään hyvä mieli kun miettii kaikkien höpöjen naamoja!)

Irlannissa sain myös omat partyt, mutta mulla oli hirveän vaivautunut olo melkein koko ajan. Onneksi naapurin Ida ja entinen au pair oli aivan ihanaa höpöttely seuraa ja lahjoista olin niin otettu ettei mitään rajaa.
Meidän perheen vanhin poika piirsi mulle ihanan Yoda kortin (missä mä myös ratsastin) ja nauroin tosi kauan tälle kortille. Niin random juttuja mut silti sellasia mistä pidän todella paljon!

Ahhahaha kattokaa nyt miten ihana! (Tässä vaiheessa kortti oli vielä kesken ja lopulta sisällä oli paljon sydämiä ja toinen Yoda <3

Meiän Ida teki mulle niin hyvän mielen ja koko kortti on täynnä vaan meiän kahen omia ihan hassuja juttuja. Ollaan me vaan niin erilaisia mutta silti niin samanlaisia :)
Sain Idalta pari muuta aivan ihanaa lahjaa, mutta niistä laittelen kuvia varmaan myöhemmin. (Ne on vaan niin MUA. Pelottavaa miten Ida tuntee jo nyt mut niin hyvin)
Myös puolalaiselta sain ihanan nalle-kortin minkä teksti oli pelkkää Puolaa. Olin niin rakastunut koko puolan kieleen, että uhkasin ottaa tatuoinnin puolaksi. Joanna itseasiassa kirjoitti yhen jutun puolaksi minkä voisi kuvitella upeaksi tatuoinniksi ;)
Mun synttäreillä syötiin hyvää ruokaa ja höpötettiin paljon. Oli mukavaa ja tuntu hyvältä. (Kotona tuntui silti paremmalta.)

Pakko on vielä kertoa mun sekoilusta Ikeassa! Ikea oli ihana, mutta parempi sekin on kotona! Kaiken vaan löytää helpommin kotona kun Ikean alkaa osata jo ulkoa siellä ;)
Idalle ostin pipari-muotteja, joulun tuoksuisia kynttilöitä, Ikean omaa suklaata ja tarvitseehan Ida vauvalle ensimmäiset tossunsa!
Ida suhtautu mun "vitsiin" erittäin hyvin ja sano mut kaikilla maailman nimityksillä hulluksi. (Idalla ei valitettavasti ole poikaystävää tai muitakaan syitä miksi hankkia lapsia, mutta mä halusin olla valmiina!)
Niin ja kyllä mulla on itselläni kultaiset lasten kengät odottamassa enkä itsekkään ole vauvakuumeessa, joten pistetään mun erikoisen luonteen piikkiin! (Oottakaa kun kuulette mun hää-kirjoista sun muista..)
Sit siihen mun "oikeaan" aiheeseen.

Lennot meni siis hyvin Suomeen ja takaisin Irlantiin. Vaihto tapahtui Saksassa ja voi elämä mitä säätöä! Siis joo kaikki meni hyvin, mutta taas tuli yks lisä miks voin valittaa Saksasta.
Mulla on muodostunut pieniä epäluuloja pikku hiljaa elämän aikana Saksaan. Älkää siis ymmärtäkö väärin, varmasti ja ehdottomasti upea paikka, mutta ihan jalkapallosta tää koko valitus Saksaan on alkanut. Mulla on myös erittäin huonot fiilikset monesta Saksalaisesta au pairista, koska se käytös on törkeää ja ylimielistä. (Irlantilaiset on ihan samaa mieltä! Älkää ymmärtäkö väärin on upeita ihmisiä varmasti paikka pullollaan.)
Frankfurtin lentokenttä oli ihan yli iso. Meidän lento myöhästy 45 minuttia ja mulla jäi sellaset  40 minuuttia aikaa ehtiä koneeseen. (Tää siis kotiin päin  mentäessä.)

Järkyttävällä paineella pitäisi päästä toiseen päähän lentokenttää, mutta turvatarkastuksessa mun korkokengät on kuulemma epäilyttävät ja ne pitää riisua. Ei siinä mitään valittamista, mutta kun ne skannattiin sen hiton koneen läpi 5 kertaa! Siinä mä erehdyn vilkuilemaan kelloa ja joudun sellaseen sivu huoneeseen, jossa mun kaikki vaatteet tutkittiin yksi kerrallaan. (Mun iloinen suomalainen naama ei vaan sovi saksaan.)
Noo turvatarkastuksesta ärtyneenä kipitin gasellin askelin kohti oikeaa porttia, mutta ei se kävelykään onnistunut kun kaksi reilu kolmekymppistä miestä tulee puhua papattamaan mulle saksaa.
Yllättäen en ymmärrä mitään ja kun alan puhumaan englantia menee nää kaljamahaiset, mustan karvan peitossa olevat ärsyttävät olennot ihan sekaisin. Ne alkaa viheltelemään ja kyselemään hintaa mun säärien koskettelemiseen. (Ihan tosissaan, mikä tää mun tuuri on? Tottakai just mä kohtaan ne kentän ainoat kännissä olevat urpot.) Onneksi ihana nais-vartija ohjaa miehet muualle ja mä pääsen jatkamaan matkaa.
Loppu matka mun portille menee juostessa ja päästyäni portille on lento myöhässä. (Fiilis tässä kohtaa on sama mikä tossa kortissa!)

Onneksi nauran aina mun sähläilyille ja kommelluksille, joten siinä kun oli aikaa odotella seuraavaa lentoa 

en halunnut juoksussa syntyneen hien menevän hukkaan vaan lähdin kävelemään takaisin päin ja ostamaan itselleni kortin I Love Frankfurt. Kyllä sinne voisi vielä mennä, ihan varmasti mahtava paikka.

Tää päivä on menny Santa Lucia- juhlan harjoitusten merkeissä. (Ollaan Idan kanssa niin täpinöissä ja meiän harkat vaan on mahtavia!) Ulkona paistanut aurinko mut huolestuttavan kylmä. (Tosin lumi täällä ois ihan mahtavaa ja tosi jees. Paitsi Irlantilaisten mielestä) 

Tää raskasmieinen "aikuinen" lähtee nyt katsomaan Suomi-viihdettä ja nukkumaan. Iskä ja äitipuoli saapuu torstaina, joten ei kauaa kun pääsen hehkuttamaan mun lempparipaikkoja! Hyvää yötä! (Oon kyllä niin sekavassa mielentilassa ettei mitään rajaa!)

Back in Ireland

Ei uskoisi, että viisi päivää sitten olin tämän näköisessä tilanteessa matkalaukkuni kanssa. 

Mun innostus oli katossa ja tunteet myllersi tuhatta ja sataan. Ikävöin niin paljon kotiin ja vihdoinkin pääsisin sinne. Matkalaukku pullotti tuliaisista, mutta silti joitain tuliaisia jäi vielä Irlantiin.

Pientä epätoivoa oli havaittavissa kun yritin järkätä hermoja kuriin, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti etten ollut varma näinkö unta.

Suomi oli niin täydellinen kun muistinkin. Ilma oli todella harmaa kun saavuin torstaina puoli kahdelta Helsinki-Vantaa lentokentälle. Iskä oli vastassa ja päästiin Jumboon kiertelemään. Mun vatsa vaan muljui koko ajan eikä mikään tuntunut aidolta. Ihan oikeasti oli sellainen tunne, että sitä vain herää ja on taas Irlannissa. Eikö tällaiset fiilikset pitäis nimenomaan tulla silloin kun menee ulkomaille?! 

Isäpuolen kyydillä pääsin Kotkaan ja viiden paikkeilla tutut rakkaat kadut ympäröivät mut ja mun sydäntä puristi niin kovasti. Tuntui kun koko elämä olis niitten katujen välissä, vaikka oon asunut mun elämästä "vain" reilu 5-vuotta Kotkassa. 

Ne tunteet kun näkee rakkaimpansa on samaan aikaan niin ihania ja kamalia. Se onnen tunne pakahduttaa ajatukset ja ihan kaiken. Lamaantuneena sitä ei osaa tehdä muuta kun vain hymyillä urpona toiselle ja jähmettyä paikalleen. Kun siitä lamaannuksesta vihdoinkin virkoaa, alkaa sellainen sekamelska ettei tiedä itkeekö vai nauraako. (Tein kompromissin ja tein molempia.) 

Reagoin kaikenlaisiin muutoksiin hirveän voimakkaasti ja varsinkin jos olen epävarma jostakin, korostuu kaikki tunteen ainakin kymmenellä! 

Ikävä on hirveä tunne, mutta kaikesta siitä on selvitty tähän asti ja tuntui vaan niin mahtavalta päästä oman rakkaan kainaloon nukkumaan. Kaikki oli taas hyvin ja elämä tuntui turvalliselta ja oikeasti aika täydelliseltä. 

Näin äidin luona siskon, mummin, papan ja tätini niinkuin aina ennekin ja tuntui tosi hyvältä kun voi olla sataprosenttisesti oma itsensä. Pyrin kyllä olemaan Irlannissakin oma itseni, mutta niin vapautunut kun kotona en voi olla täällä. (Joskus Idan seurassa tietysti pääsee samaan.) 

Sain tänä vuonna aivan mahdottoman määrän synttärilahjoja! (Tai oliko nää nyt joulu-synttärit yhdistettynä?) Tais olla, kun niin paljon lahjoja putkahti, samoilta ihmisiltä. Lauantaina vietettiin siis mun synttäreitä äitillä. Mun rakas muumi-kokoelma kasvo näin monella ja olen ihan tosi onnellinen. Sain iskältä suomen pelipaidan ja monia ihania juttuja jäi käteen <3 

Tässä vielä kuvia mun rakkaan pikkusen siskoni tekemästä kortista. On mulla vaan ihana sisko. Niin ihanan, ihana :) Näin paljon näki muhun vaivaa ja niin ihana kortti. On se vaan lahjakas murunen. 

Toi Pikku Myy on kuulemma minä, joten siitä oli vielä pakko ottaa lähikuvaa ;) Toi mun ikäkin on niin nätisti kirjotettu. Kiitos sisko, oot ihana<3 

Syötiin nami nami ruokaa, otettiin rennosti, vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin. Niin hyvillä mielin olin kotona!

Perjantai-illasta ei ole kuvia (ihan hyvä vaan, vaikka ihan mahtavaa olikin.) 

Näin ihania ihmisiä (En mitään muita nähnytkään viikonloppuna kuin ihania ihmisiä!) Kotkan seurahuone ei ollut muuttunut miksikään ja samat rakkaat naamat siellä pyöri. Ihan hölmöltä varmaan kuulostaa, mutta kaikki "tavallisuus" teki siitä yhDen parhaista baari-illoista ikinä. (Murunen vain puuttui.)

Kotka ei ollut muuttunut miksikään ja siinä oli yksi syy miksi se lähtö oli niin vaikeaa. Siis joo-o mulla on mahdollisuus viettää elämääni upeassa maassa monta kuukautta vielä, mutta itken Kotkaan kun se ois joku luksus kohde. 

Tietysti upeat ihmiset on varmasti se suurin syy miks paikka on oikeasti niin upea!

Nippuun kierrettynä viikonloppuun kuului Poikaystävän kainaloon käpertymistä, perheen seurasta nauttimista, ihan mahtavien ystävien ja kavereiden kanssa juhlimista (Joo olin mä parin kanssa ihan selvänäkin ;) ja kaikkea muuta mukavaa, mikä tekee Suomesta ja etenkin Kotkasta täydellisen kodin mulle. 

Ihania ihmisiä jäi vielä näkemättä puutteellisen ajan vuoksi, mutta ei tässä enää kauaa ole jouluun. (Katsotaan jos joulun jälkeen lähtisi uudet tuulet puhaltamaan..) 

Meni kyllä Suomi-aika aivan liian nopeasti! 

Kirjoittelen vielä mun reissusta Suomeen ja muustakin mitä synttäreihin liittyi. (Keksisin vaikka kuinka paljon turhaa höpinää, mutta yritän hillitä, että aikaa jää näille irkku-jutuille.) 

Kiitos vielä kaikille ihanille, ketkä teitte mun kotiin tulosta niin ihanan. 

Irlannissa kohtasin karun sadekelin, sain takaisin rikkimenneen matkalaukun ja myös itse tavarat ottivat osumaa. (Itkin jo katkerasti.) Lento myöhästyi ja taksia odotellessa kastuin, vaikka olin katoksessa. (Taito se on sekin!) 

Mä lähen nyt Idan kanssa ilta höpöttely-kävelylle ja huomenna taas jatkuu töiden parissa. 

Hyvää yötä sinne Suomeen <3   

Ylemmässä kuvassa perheen vanhukset <3 Mummin ja papan Ada-koira ja meiän Oula <3 

Finland, here I come!!

Yritin olla kiltti tyttö ja mennä nukkumaan kello kymmenen, mutta jännittää vaan niin paljon ettei pysty!
Mulla on ihan mahtava fiilis enkä meinaa pysyä paikallani.
Tuntuu, että olisin unessa eikä tätä oikeasti tapahtuisikaan. Totuus silti on, että kunhan blondi nyt vaan ryhdistäytyy niin 11 tunnin päästä oon jo Suomessa! (Jostain syystä nyt en edes mieti vaihtoa sun muita härdellejä mitä matkustamiseen kuuluu. Kaikki kyllä järjestyy!)
Niin rakkautta, että mun sydän varmaan  räjähtää!
Yritän kirjoitella mun synttäreistä sun muista ihanista jutuista kun palailen Irlantiin, mutta Suomessa ei varmaan  malta tulla tänne kirjoittelemaan. Hyvää loppuviikkoa kaikille, monet teistä rakkaista näänkin! Viikonloppuna halitaan, itketään ja nauretaan paljon!

Täällä mä jo odottelen lähtöä! Lupaan yrittää nukkua koneessa! Pusi, pusi!!

Ei se siitä

On ollut aika tasainen viikonloppu. Käytiin ihanien tyttöjen kanssa lauantaina ulkona, mutta ei se humala lähtenyt millään käyntiin kun vedin järkyttävän satsin täydellistä irlantilaista ruokaa The Brazen- head nimisessä Irlannin vanhimmassa pubissa.
Lauantaina eksyin myös sinne Ikeaan ja aivan ihanaan ostoskeskukseen missä joulu oli niin kauniisti esillä, että itku tuli. (Vähän herkkänä alkaa jo olemaan kun kotiin kyläily lähestyy.)
Mulla ei kuitenkaan ole nyt mitään intoa kertoa mun Ikea-reissusta tai ostoskeskus-kokemuksesta vaan haluan ihan vaan kertoa tästä sunnuntaista.

 Jotkut kuvat ovat torstailta, joten jos sää näyttää vähän erilaiselta se johtuu ihan siitä, että torstaina oli upea ilma. Meidän sunnuntain on täyttänyt kova tuuli, ajoittainen sade ja yleisesti järkyttävän kylmä keli!

 Tutustuttiin taas vähän laajemmin meidän kotiseutuun ja ollaan kyllä niin tyhmiä Skandinavian tyttöjä ettei mitään rajaa! Siis kattokaa mikä mesta?! Toi on meidän oma ihana ranta eikä olla ikinä huomattu kyseistä paikkaa. Välillä tuntuu, että kuljetaan niin laput silmillä. Ylpeänä voin siis todeta asuneeni täällä kaksi ja puolikuukautta enkä edes tunne omaa kotiseutuani. (Silti oon niin olevinani oikea Irlantilainen.)

Ollaan kyllä niin monet kerrat Idan kanssa todettu olevamme niin hölmöjä, että normaalit ihmiset häpeilee pelkästään meidän seurassa. Meillä kuitenkin on maailman ihaninta yhdessä, joten ei ongelmaa!

Toi ranta on aivan uskomaton. Pitkää suoraa silmän kantamattomiin ja rauhoittava meri vierellä. Mun ja Idan ykköspaikka. Idalle oli vielä sunnuntain tappotuulen kunniaksi luvassa paljon silmänruokaa kun märkäpukuiset miehet harrasti riippulento-vesi mikälie juttua. Hauskaa sitä oli seurata, vaikka aika hataralla pohjalla toi mun kaukonäkö.

Koko alkuviikon tunsin itseni tosi vahvaksi, terveeksi ja muutenkin hyvinvoivaksi. Arki rullasi mukavasti ja mietin kokoajan vaan enemmän ja enemmän kotiin menoa. Siitä ajatukesta, että näkee perheen ja kaikki rakkaat vahvisti mun mieltä tosi paljon! Samalla pieni breikki arjesta Irlannissa, vaikka ihanaa täällä onkin. Oikeasti mulle tekee niin hyvää kaikki tää luonto ja muutenkin erilainen ympäristö.

Onhan Irlannissakin huonoja puolia (oottakaa kun pääsen siihen valitus osioon ;) mutta ei niitä asioita tule ajateltua niin usein. Pahinta on se kun oma koti on niin perkuleen ihana! Oikeasti olen niin onnekas saadessani taas kaikki upeat ihmiset mun ympärille. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta kukaan niistä ihmisistä ei ole mulle itsestäänselvyys eikä mikään tee mua onnellisemmaks kun se, että pääsen taas näkemään kaikki rakkaat naamat. Myös tuttu ympäristö tulee tekemään ihmeitä. Voi ei, kaikkia muistoja!

Kuitenkin Irlannissa mun jokainen päivä on seikkailu (joskus pienempi ja joskus suurempi.) Ihan normaali kävely kouluun hakemaan poikia kotiin on tosi jännää, koska ihan milloin vain voi sattua jotain odottamatonta. Viimeviikolla olin kävelemässä suojatielle, mutta keski-ikäinen mies pelasti mut jäämästä jonkun urpon urheiluauton alle riuhtaisemalla mut takaisin kävelytielle. Tästä syntyi erittäin mielenkiintoinen keskustelu kuolemasta ja kävelimmekin hetken aikaa yhtämatkaa.
Saan myös ainakin kerran viikossa kertoa, että suomessa juhlitaan joulut iglussa ja mun papalla on oma pingviini-farmi. Saan jotain sairasta iloa siitä, että ihmiset uskoo Suomen olevan tosi cool. (Sehän on!) Ennen sepitin myös tarinaa kadonneesta miehestä, mutta lopetin sen kun Irlantilaiset alkoi miettiä tätä mun kadonnutta miestä. (jos vaikka tuntisivat) Oikeesti kuinka ihania ihmisiä. Yksi mies oli jopa valmis lähtemään mun kanssa etsimään mun "kadonnutta miestä" Siinä sitten yritin selittää, että kyllä mä hänet löydän itsekkin. Ihmiset oikeasti välittää täällä. Mä rakastan sitä!
Tutustun ihan jatkuvasti uusiin ihmisiin ja nään erilaisia näkökantoja erilaisiin asioihin. Mun maailman kuva on laajentunut huomattavasti ja musta on tullut entistä pohdiskelevampi.
Tänään tapasin Gemman. Upea nainen, jolla on ihmistuntemusta, elämänkokemusta ja siitä kertynyttä viisautta niin paljon, että haluan itse olla samanlainen yli 50-vuotiaana.
Gemma vain katsoi mua ja kyseli silloin tällöin kysymyksiä joiden perusteella kertoi kaiken mun elämästä.
Minä ja Ida vain kuunneltiin lumoutuneina miten nainen kertoi mun elämäntarinan ihan kuin kirjasta.
Parit kyyneleetkin siinä tirautettiin ja Gemma antoi oman numeronsa. Mistä näitä ihmisiä oikein löytyy?
Irlannista rakkaat, Irlannista!

Myös mun englanti on niin paljon parempaa nyt! Saan jatkuvasti hyvän fiiliksen kun tajuan miten hyvin pystyn toimimaan kaikissa tilanteissa yksin. Mun englanti ei nimittäin ollut mitenkään erityisen hyvää. Mun mielestä mulla on kamala aksentti, mutta Idan mielestä se on hyvä, joten en valita. Ida sitä eniten kuitenkin joutuu kuuntelemaan, joten jos ruotsalainen on tyytyväinen täytyy mun olla myös.

Se mun hyväolo ei kuitenkaan kestänyt koko viikkoa. Perjantaina kuulin, että lentoyhtiöillä on erilaisia hämminkejä ja suuryhtiö SAS on menossa mitä suuremmalla todennäköisyydellä konkkaan. Ei siinä muuta, mutta mun lento suomeen jouluna on Sassilta. Takaisin Irlantiin mut kuljettaa Lufthansa, mutta sinne kotiin pitäisi ensin päästä perkele! Huoh, miten mua ahdistaa tällainen epätietoisuus ja kotiin pääseminen jouluksi on mun elämän tärkein asia tällähetkellä.

Ei siinä tietenkään kaikki, onhan jouluun vielä kuukausi, mutta kun ensiviikon lennoillakin on vaara pysähtyä tai vähintään vaikeutua kun on alkamassa joku lakko. Alunperin lakon piti alkaa maanantaina, mutta nyt ei olla vielä varmoja mikä päivä se alkaa. Tietenkin sen lakon on alettava kun mä haluan kotiin! Tekis mieli vaan kirjottaa kirosanaa kirosanan perään, mutta siitä ei kuitenkaan oo mitään hyötyä niin annan olla. Oon niin turhautunut, ärsyyntynyt ja räjähtämispisteessä koko lentämisen takia, että tekis mieli lähtee uimaan kotiin. 

Oon stressaillu jo viimiset kolme päivää siitä, että joudun tekemään vaihdon Saksassa niin nyt saan stressata pääsenkö kotiin ollenkaan! Tää on vaan mulle liian stressaavaa. Voisko joku ottaa edes puolet tästä olosta?

Purin tänään mun tuskia Idalle kun käveltiin tota rantatietä ja kohti ihania uusia paikkoja. Alunperin olin suunnitellut meneväni yksin, mutta Ida sattui juuri olemaan matkalla kauppaan, joten "kaikella on tarkoituksensa" opetus mielessäni kysyin Iidalta huvittaisiko lähteä kävelemää. Huvittihan Iidaa ja ihan neljä tuntia saatiin vietettyä kävelemällä näitä maisemia katsellen. 

Olo tuli jotenkin niin paljon helpommaksi kun vain käveli, käveli ja käveli. Oltiin välillä hiljaa pitkän aikaa ja välillä naurettiin hysteerisesti pitkän aikaa. Kaikki tunteet vaan käytiin yhdessä vuorotellen läpi. Varsinkin Gemman takia meille tuli tarpeelliseksi puhua lisää tunteista. (Se nainen niin tietää kaiken näistä jutuista!) 

Kävelyn jälkeen söin ja höpöttelin perheen kanssa. Tutkailin lentolippuja ja panikoin vähän lisää. Onneks Irkku-mami sanoi tekevänsä mulle ohjelappusen, joten laitan kaiken mun uskoni siihen. (Kunhan mä nyt vaan pääsen sinne kotiin!) 

Välillä meillä Idan kanssa on olo, että eletään jossain sadussa ainakin osittain. Irlanti on vaan taianomainen paketti. Kun yhdistää ihmiset, talot ja yleisnäkymän on tunnelma ihan  satumainen. Esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa olevassa piparkakku-talossa ei voi asua normaaleja ihmisiä. Ihan minä päivänä tahansa ovesta astuu ulos herttainen mummo joka oikeasti popsii lapsia iltapalaksi! (Idan mielestä oon välillä vähän liian mielikuvituksellinen.) 

"Atmosphere" on muodostunut mun  lempisanaksi englanniksi. Käytetään sitä kokoajan ja syystäkin! Jokaisella ihmisellä, jokaisella talolla ja jokaisella paikalla on oma tarinansa, mistä ilmapiiri ja tunnelma saa alkunsa. Irlannissa kaikki tämä korostuu. Suomessa taas niin moni tunne jää piiloon eikä asioista vaan voi ajatella samalla tavalla. Tiedän, että matkustelu tulee kuulumaan seuraavat "nuoruus" vuodet vahvana osana mun elämään (ei varmaan au pairina) ihan vain siksi, että tätä mä tarvitsen, vaikka hermoilenkin joka kerta hulluna! 

Pienikin reissu voi opettaa paljon. 

Näin sekavan purkautumisen jälkeen mun on hyvä mennä nukkumaan. Öitä pupuset, toivon enemmän kuin mitään muuta, että ensiviikolla nähdään! 

Pikkulauantai

Eilen suoraan töiden jälkeen kiskaisin siistit vaatteet päälle, pikkaisen puuteria naamaan ja eikun menoksi! Keskiviikon iltaan kuului siis tapaaminen irkku-perheeni entisen au pairin kanssa. Olen tavannut kyseisen nuoren naisen (kuulostaapas hienolta ;) aikaisemminkin ja pidin hänen persoonastaan niin paljon, että koin tarpeelliseksi pitää yhteyttä häneen ja mahdollisesti viettää aikaakin yhdessä.

Tietysti hänellä on myös yli vuoden kokemus Irlannista ja varsinkin Dublinin keskustasta, joten luotin siihen, että saisin paljon hyviä vinkkejä liittyen ravintoloihi, pubeihin sun muihin menomestoihin. (En erehtynyt!)

Mä sain aivan mahtavan päähänpiston aikasemmin aamulla, että haluan Sushia! En ollut ikinä ennen sitä syönyt ja tiesin, että kyseinen ex-aupair jotain hyvistä sushi paikoista tiesi, oli mun ihan pakko ehdottaa Sushia. Ruokapaikkana oli siis molemmille uusi paikka Yo!Sushi. Nimensä mukaan paikasta sai ihania erilaisia lajitelmia Sushia ja ruuat liikkuivat kätevästi liukuhihnalla.

Pöydällä meillä oli lista ruuista ja aina kun jonkun mielenkiintoisen valkkasi listasta ei muuta kun odottelemaan, että liukuhihna tuo sen eteen. Tää järjestely oli niin järkyttävän ihanan kamala ettei mitään rajaa. Jokainen kuppo oli myös värikoodattu ja esim oranssit kupit makso 4,50 ja siniset 3 euroa. Ei ruoka sinänsä ollut kallista, mutta kun niitä kuppeja kertyi aika nopeasti ja helposti..

Yritin mä niillä puikoilla syödä, mutta en kehannut liian kauaa yrittää taiteilla vaan luovutin suosiolla ja harjottelen kotona. Enskerralla sitten! (Tän tyylistä ruokaa voisin alkaa itekki tehdä<3)

Mmm tässä näitä mun lemppareita, voi elämä! Seuraavalla kerralla sit eksytään Idan kanssa samaan paikkaan!

Mun lautaset siis tuossa. Joku voi huvikseen laskea paljonko mun ateria maksoi. (Sanon silti, että tää on parempi vaihtoehto kun jossain hampparilla käyminen!! Ihan varmana ensimmäinen ruokapaikka kun meen Kotkaan on joku mäkkäri..)
Syömästä lähdettiin vatsat palloina kuuntelemaan ihanaa musiikkia ihanaan pubiin! Mun niin täytyy kertoa siitä pubista myöhemmin tarkemmin, koska me ollaan niin menossa sinne uudestaan!
Yhet siiderit nautittiin, kuunneltiin live-musiikkia (siellä oli siis niin ihania sanoituksia kappaleissa, että herkistelin pariinkin otteeseen.)

Kotiin menin kiltisti yhdeltätoista ja tähän ihanaan torstaihin heräsin suht reippaana! Ihanaa seuraa oli siis ex-au pair ja ihan varmasti olen jatkossakin pitämässä yhteyttä! Niin ihana, mukava ja valoisa persoona <3
Tänään ollut babysitting päivä ja huomenna samaten (eri perheessä vaan) Tapasin tänään myös naapurin Irlantilaisen lastenhoitajan joka on vaan pari vuotta vanhempi, joten tämän tytön kanssa ollaan varmana menossa ulos joku viikonloppu! Tuleva viikonloppu menee juhliessa kun ihan pikkaisen haluun mun synttäreiden kunniaks ottaa. Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! Mä palailen varmaan sunnuntaina ;)

Doctor Who

Mun tiistai ei ole kertaakaan ollut näin rauhallinen, koko Irlannissa asumisen aikana.
Meidän kahdella isommalla pojalla oli eilen molemmilla playdate samassa perheessä ja mä sain viettää koko päivän pelkästään  pikku mussun kanssa. (Okei kun Tommylla ei ollut leikki kavereita oli mun oltava kokoajan leikkimässä, mutta kivaa oli silti!)
Päiväunien aikana mä valmistelin ruokaa, siivosin ja kuuntelin musiikkia. Ihan mukava tiistai siiis.

 Posti yllätti mut myös iloisesti paketilla! Olin kyllä tietoinen, että poikaystäväni äiti lähetti paketin, mutta tämän paketin voimin hymyilin koko loppu päivän. Siitä tulee vaan uskomattoman iloiseksi kun postiluukusta tulee jotain itselle suunnattua. Tuntuu kun olisi vähän lähempänä kotia. Niin ja tietysti paketista kuoriutuu aina pala rakasta Suomea. Ihan kortti tekee mulle todella hyvän mielen, mutta siihen päälle vielä paketti niin olen ihan super onnellinen! Kiitos ihana!
Paketista kuoriutui siis Fazerin sininen, salmiakkia ja ripsiväri. (Ihan täydellistä!!)

Pari viikkoa sitten mulle saapui myös etukäteen syntymäpäivälahja! Olin ihan järkyttyneen onnellinen kun kesken lasten riehumisen postilaatikosta putkahtaa iso paketti ja vielä mulle!
 Ihanat suomipostimerkit tekivät jo niin suuren vaikutuksen, että olin valmis repimään paketin auki parissa sekuntissa.
Paketin lähetti siis mummini ja tiesin heti, että sisällä on kirja (mikä vielä lisäsi innostustani.) Mummi on entinen Wsoy:n työntekijä, joten pitkälti mummin ansiosta olen aina saanut kaikki ihanat kirjat ja oppinut lukemaan, rakastamaan ja arvostamaan kirjoja.
Sisältä paljastui siis Aila Meriluodon runo-kirja Lasimaalaus. Ihan nappiin meni kyllä mummin syntymäpäivä-lahja ja olenkin kirjan saamisesta asti jokaisena iltana lukenut pari runoa ennen nukkumaan menoa.
Kiitos Espooseen mummille, kaunis ajatus.
Oikeasti olen niin liikuttunut ja otettu siitä miten niin moni muistaa minua. Tätini on lähettänyt jo parikin ihanaa postikorttia ja pari muutakin on jo ehtinyt tulla. Olen kuitenkin ollut "vasta" reilu kaksi kuukautta. Ihana kiitos kaikille.
Mun piti oikeasti tulla tänne avautumaan mun iltaisista tv-sarjoista, joten ihan vähän voisin yrittää valaista.
Suomalaiset ohjelmat siis on jo selvillä. Salatut elämät ja Vain elämää ovat mun suosikkeja, mutta kun oikeasti haluan vain makoilla sängyssä ja katsoa jotain piristävää palaan vanhaan rakkaaseen sarjaan nimeltä Doctor Who.

Aloitin kyseisen sarjan seuraamisen jossain paikkeilla vuonna 2009 ja siitä asti Doctor Who on ollut yksi suosikeista. Välilla koko sarja on jäänyt kokonaan pois, mutta sama innostus mikä mulla oli alussa on taas palannut ja seurailenkin innolla mun lempi tohtorin David Tennantin jaksoja innollisena! Kaikki Doctor Who:ssa on vaan todella ihanaa. Tohtorin luonne, sarjan juoni ja jokaisen jakson erikoisuus. Niin täydellisen erilaista! Erikoisuutensa takia ei varmasti päädykkään jokaisen suosikiksi, mutta mulle tästä on tullut jo rutiini, että joka ilta ennen nukkumaan menoa (ennen runojen lukemista) avaan tietokoneen ja pistän Doctor Who:n pyörimään.
Doctor Who on siis tarina miehestä joka matkustaa ajassa. Hän ei tule maasta, vaikka näyttääkin ihmiseltä ja hän on lajinsa viimeinen. (Niin ainakin luulee.) Doctor Who taistelee pahuutta vastaan ja pelastaa vähän väliä koko maapallon erilaisilta avaruusolennoilta sun muilta örkeiltä. Doctor harvemmin matkustaa yksin elikkä normaalisti on aina vähintään se yksi matkustaja mukana.
Päänäyttelijä on vaihtunut moneen kertaan, mutta se kuuluu juttuun kun tohtorin pitää uusiutua. Mun lemppari oli David Tennant, mutta ei Matt Smith musta huono ole. Ihanan erilainen vain!
Katsokaa kuitenkin itse sarjaa. En ala tässä spoilaamaan liikaa.
Ihanaa, että ollaan jo keskellä viikkoa, vaikka vielä kivempaa olisi olla jo perjantaissa. Tänä iltana rikon mun rajoja ja lähden ulos illaksi. En normaalisti ikinä lähde arkisin lähiseutuja pidemmälle ihan vain sillä periaatteella , että seuraavana päivänä on töitä ja aikainen aamu, mutta tänään lähden kaupungille mun irkku-perheen entisen au pairin kanssa. (Se tosiaan asuu täällä Irlannissa ja mulle on tosi kiva pitkästä aikaa puhua suomea melkein itseni ikäisen ihmisen kanssa!)
Katsotaan siis mitä keskiviikko ilta tuo tullessaan!

Dublin Zoo

Maanantai-illan suunnitelmat menikin vähän uusiksi. Tarkoituksena mulla siis oli aloittaa Pilates-tunnit, mutta suuren suosion takia tunneilla ei ollut tilaa. Ensiviikolla sitten uudestaan!

Mulla ja Idalla on ihan hirveä itseinho-vaihe menossa kun punnittiin ittemme. Idalla ei ollut tarkkaa lukua antaa kuinka paljon tyttö on päässyt lihomaan Irlannissa asumisen aikana, mutta mulla oli liiankin tarkka luku ja se oli tasan 5 kiloa! Toi summa on ihan järkyttävä ottaen huomioon, että oon asunut täällä kaksi kuukautta! Mun mielestä asia oli niin vakava, että juttelin mun irkku-mamin kanssa asiasta.

Se on fakta, että poikien kanssa energiaa kuluu kun kokoajan saa olla juoksemassa niiden perässä, mutta sen takia mulla on myös lisääntynyt välipalojen määrä ja laatu on mennyt alaspäin. (Hilloleivät, limut, suklaapatukat + pahimmassa tapauksessa ruuaksi pizzaa.)
Okei siis ei meillä ole mitenkään perus irkku ruokailu tyyli täällä! Mä teen kaksi kertaa viikossa ruokaa ja se on yleensä ihan normaalia suomalaista ruokaa (makaroonilaatikko, lihapullat, jauhelihakastike, tonnikalakastike yms.) Niissä välipaloissa tää aina tökkii!
Vihaan Irlannin ruokakulttuuria ja alan kohta popsimaan pelkkiä herneitä! Ensviikolla kuitenkin alkaa pilates ja mä alan nyt katsomaan mitä suuhuni pistän! (Ne suklaapatukat vaan on niin ihana välipala.)

Masentavista merkeistä ihaniin juttuihin! Tosiaan täällä kun ainoat lemmikit on kolme vilkasta poikaa kaipaa huomattavan usein lemmikkiä. Oma koira voi pelastaa päivän niin monta kertaa. Se on aina vastassa ovella häntä heiluen, se ei koskaan valita sulle kun laitat liikaa ruokaa ja useimmissa tapauksissa silittäminen ja paijaaminen on enemmän kuin suotavaa.
Idan kanssa sitten päätettiin lähteä katsomaan eläimiä kun meillä ei niiden pitämiseen ole mitään mahdollisuutta.
Mun irkku-mami vielä antoi meille sellaiset kivat sisäänpääsy-liput, joten se antoi lisää tarvetta lähteä heti!
Sunnuntai aamuna noustiin siis reippaina ja lähdettiin liikkeelle!

 Dublinin eläintarha sijaitsee siis  Phoenix-puistossa aivan lähellä Dublinin keskustaa. Phoenix-puisto on laaja alue ja kooltaan noin 707 hehtaaria. Eläintarhan lisäksi puistossa on myös upeat lenkkeily mahdollisuudet ja hyvin hoidettu puisto on miellyttävä paikka myös piknikille. Puistossa on useita tekolampia ja hyvät mahdollisuudet nähdä joutsenia, sekä muita lintuja. Niin ja puistossa muuten sijaitsee myös Presidentin asunto!

Eläintarha oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka! Eläintarhan netti-sivuilta kävi ilmi, että eläintarha on viimevuoden suosituin perheiden ajanvietto kohde ja vierailijoita olikin yli miljoona.
Silti mulle ja Idalle riitti hyvin tilaa, vaikka ihmisiä olikin. Silti ei tullut hetkeäkään ahdasta fiilistä vaan päin vastoin. Tätä upeaa reipasta leijonaakin sai katsella ihan rauhassa.

Kissaeläimet tuli mulle erittäin positiivisena yllätyksenä, koska ne oli niin reippaita! (Paitsi lumileopardit) Tiikeritkin leikki pitkän aikaan ja oli kiva katsella niiden temmeltämistä, vaikka unohdin siinä kohtaa napsia kuvia.

Kirahvi oli ihan yks mun lemppareista ja olin niin innoissani siitä, että ne tuli niin lähelle! Isoja otuksia pitkine jalkoineen. Tunsin jotain hengenheimolaisuutta! :D

Tää Gorilla oli niin mahtava! Se vaan istui kädet puuskassa ja silloin tällöin kun joku ipana koputteli lasia käänsi Gorilla päänsä ja irvisti! (Kävi mulla vähän sääliksi. Ei sitä voi tietää, vaikka Gorilla olisi surullinen.)

Tässä ihanassa eläintarhassa oli mun mielestä panostettu todella upeasti luontoon. Jokapuolella oli huomioita yksilöllisesti kaikkien eläinten tarve saada luonnollinen elinympäristö. Pingviinit vei niin mun sydämen kun olin kokoajan kosketusetäisyydellä höpöttelemässä niille suomeksi. (Jostain syystä eläintarhan työntekijät ei uskonut, että suomessa on pingviinejä. Ihan ihme tyyppejä! Tähän asti kaikki on uskonut.)

Eläintarha pitää siis sisällään 400 eläintä ja kokoa tällä eläintarhalla on 28 hehtaaria. Punaiset pandat oli ihania!

 Söpöläisiä riitti ja saatiin aikaa ihan kehuttavasti kulumaan. Kolmen ja puolen tunnin kiertelyn jälkeen todettiin, että kaikki on nyt oikeasti nähty ja voitaisiin häippästä syömään. Silti oli pakko vielä käydä lahjatavara kaupassa kurkkimassa ja sieltä löytyi kaikkea tosi kivaa pikkusta.

Idan kanssa kuitenkin haluttiin kulkea säästölinjalla kun seuraavana viikonloppuna kuitenkin juhlitaan pikkusen mun synttäreitä. Yhden kirahvi jääkaappi-magneetin kuitenkin ostin ja se pääsee koristamaan mun jääkaapin ovea, sitten kun mulla se oma jääkaappi taas on.
Taas kerran saatiin ihana muisto meidän mielen sopukoihin tallennettua ja tulevana viikonloppuna voi hyvällä mielellä vähän viettää taas kaupunki elämää vastapainoksi tälle viikonlopulle.
Tosin on meillä vähän muitankin suunnitelmia ja toivon tosi paljon, että ne onnistuisi. (Meillä ei jostain syystä koskaan oikeen mikään suunnitelma onnistu) Katsellaan niistä sitten myöhemmin. Takaisin taas töiden pariin!