Synttäreitä sain viettää Suomessa pienen juopottelun ja rauhallisen perhe-juhlan merkeissä. Kumpikin juhla oli ihana eikä hyvästä mielestä ollut epäilystäkään. (Tulee pelkästään hyvä mieli kun miettii kaikkien höpöjen naamoja!)
Irlannissa sain myös omat partyt, mutta mulla oli hirveän vaivautunut olo melkein koko ajan. Onneksi naapurin Ida ja entinen au pair oli aivan ihanaa höpöttely seuraa ja lahjoista olin niin otettu ettei mitään rajaa.
Meidän perheen vanhin poika piirsi mulle ihanan Yoda kortin (missä mä myös ratsastin) ja nauroin tosi kauan tälle kortille. Niin random juttuja mut silti sellasia mistä pidän todella paljon!
Meiän Ida teki mulle niin hyvän mielen ja koko kortti on täynnä vaan meiän kahen omia ihan hassuja juttuja. Ollaan me vaan niin erilaisia mutta silti niin samanlaisia :)
Sain Idalta pari muuta aivan ihanaa lahjaa, mutta niistä laittelen kuvia varmaan myöhemmin. (Ne on vaan niin MUA. Pelottavaa miten Ida tuntee jo nyt mut niin hyvin)
Myös puolalaiselta sain ihanan nalle-kortin minkä teksti oli pelkkää Puolaa. Olin niin rakastunut koko puolan kieleen, että uhkasin ottaa tatuoinnin puolaksi. Joanna itseasiassa kirjoitti yhen jutun puolaksi minkä voisi kuvitella upeaksi tatuoinniksi ;)
Mun synttäreillä syötiin hyvää ruokaa ja höpötettiin paljon. Oli mukavaa ja tuntu hyvältä. (Kotona tuntui silti paremmalta.)
Idalle ostin pipari-muotteja, joulun tuoksuisia kynttilöitä, Ikean omaa suklaata ja tarvitseehan Ida vauvalle ensimmäiset tossunsa!
Ida suhtautu mun "vitsiin" erittäin hyvin ja sano mut kaikilla maailman nimityksillä hulluksi. (Idalla ei valitettavasti ole poikaystävää tai muitakaan syitä miksi hankkia lapsia, mutta mä halusin olla valmiina!)
Niin ja kyllä mulla on itselläni kultaiset lasten kengät odottamassa enkä itsekkään ole vauvakuumeessa, joten pistetään mun erikoisen luonteen piikkiin! (Oottakaa kun kuulette mun hää-kirjoista sun muista..)
Sit siihen mun "oikeaan" aiheeseen.
Lennot meni siis hyvin Suomeen ja takaisin Irlantiin. Vaihto tapahtui Saksassa ja voi elämä mitä säätöä! Siis joo kaikki meni hyvin, mutta taas tuli yks lisä miks voin valittaa Saksasta.
Mulla on muodostunut pieniä epäluuloja pikku hiljaa elämän aikana Saksaan. Älkää siis ymmärtäkö väärin, varmasti ja ehdottomasti upea paikka, mutta ihan jalkapallosta tää koko valitus Saksaan on alkanut. Mulla on myös erittäin huonot fiilikset monesta Saksalaisesta au pairista, koska se käytös on törkeää ja ylimielistä. (Irlantilaiset on ihan samaa mieltä! Älkää ymmärtäkö väärin on upeita ihmisiä varmasti paikka pullollaan.)
Frankfurtin lentokenttä oli ihan yli iso. Meidän lento myöhästy 45 minuttia ja mulla jäi sellaset 40 minuuttia aikaa ehtiä koneeseen. (Tää siis kotiin päin mentäessä.)
Järkyttävällä paineella pitäisi päästä toiseen päähän lentokenttää, mutta turvatarkastuksessa mun korkokengät on kuulemma epäilyttävät ja ne pitää riisua. Ei siinä mitään valittamista, mutta kun ne skannattiin sen hiton koneen läpi 5 kertaa! Siinä mä erehdyn vilkuilemaan kelloa ja joudun sellaseen sivu huoneeseen, jossa mun kaikki vaatteet tutkittiin yksi kerrallaan. (Mun iloinen suomalainen naama ei vaan sovi saksaan.)
Noo turvatarkastuksesta ärtyneenä kipitin gasellin askelin kohti oikeaa porttia, mutta ei se kävelykään onnistunut kun kaksi reilu kolmekymppistä miestä tulee puhua papattamaan mulle saksaa.
Yllättäen en ymmärrä mitään ja kun alan puhumaan englantia menee nää kaljamahaiset, mustan karvan peitossa olevat ärsyttävät olennot ihan sekaisin. Ne alkaa viheltelemään ja kyselemään hintaa mun säärien koskettelemiseen. (Ihan tosissaan, mikä tää mun tuuri on? Tottakai just mä kohtaan ne kentän ainoat kännissä olevat urpot.) Onneksi ihana nais-vartija ohjaa miehet muualle ja mä pääsen jatkamaan matkaa.
Loppu matka mun portille menee juostessa ja päästyäni portille on lento myöhässä. (Fiilis tässä kohtaa on sama mikä tossa kortissa!)
Onneksi nauran aina mun sähläilyille ja kommelluksille, joten siinä kun oli aikaa odotella seuraavaa lentoa
en halunnut juoksussa syntyneen hien menevän hukkaan vaan lähdin kävelemään takaisin päin ja ostamaan itselleni kortin I Love Frankfurt. Kyllä sinne voisi vielä mennä, ihan varmasti mahtava paikka.
Tää päivä on menny Santa Lucia- juhlan harjoitusten merkeissä. (Ollaan Idan kanssa niin täpinöissä ja meiän harkat vaan on mahtavia!) Ulkona paistanut aurinko mut huolestuttavan kylmä. (Tosin lumi täällä ois ihan mahtavaa ja tosi jees. Paitsi Irlantilaisten mielestä)
Tää raskasmieinen "aikuinen" lähtee nyt katsomaan Suomi-viihdettä ja nukkumaan. Iskä ja äitipuoli saapuu torstaina, joten ei kauaa kun pääsen hehkuttamaan mun lempparipaikkoja! Hyvää yötä! (Oon kyllä niin sekavassa mielentilassa ettei mitään rajaa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti