Ei uskoisi, että viisi päivää sitten olin tämän näköisessä tilanteessa matkalaukkuni kanssa.
Mun innostus oli katossa ja tunteet myllersi tuhatta ja sataan. Ikävöin niin paljon kotiin ja vihdoinkin pääsisin sinne. Matkalaukku pullotti tuliaisista, mutta silti joitain tuliaisia jäi vielä Irlantiin.
Pientä epätoivoa oli havaittavissa kun yritin järkätä hermoja kuriin, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti etten ollut varma näinkö unta.
Suomi oli niin täydellinen kun muistinkin. Ilma oli todella harmaa kun saavuin torstaina puoli kahdelta Helsinki-Vantaa lentokentälle. Iskä oli vastassa ja päästiin Jumboon kiertelemään. Mun vatsa vaan muljui koko ajan eikä mikään tuntunut aidolta. Ihan oikeasti oli sellainen tunne, että sitä vain herää ja on taas Irlannissa. Eikö tällaiset fiilikset pitäis nimenomaan tulla silloin kun menee ulkomaille?!
Isäpuolen kyydillä pääsin Kotkaan ja viiden paikkeilla tutut rakkaat kadut ympäröivät mut ja mun sydäntä puristi niin kovasti. Tuntui kun koko elämä olis niitten katujen välissä, vaikka oon asunut mun elämästä "vain" reilu 5-vuotta Kotkassa.
Ne tunteet kun näkee rakkaimpansa on samaan aikaan niin ihania ja kamalia. Se onnen tunne pakahduttaa ajatukset ja ihan kaiken. Lamaantuneena sitä ei osaa tehdä muuta kun vain hymyillä urpona toiselle ja jähmettyä paikalleen. Kun siitä lamaannuksesta vihdoinkin virkoaa, alkaa sellainen sekamelska ettei tiedä itkeekö vai nauraako. (Tein kompromissin ja tein molempia.)
Reagoin kaikenlaisiin muutoksiin hirveän voimakkaasti ja varsinkin jos olen epävarma jostakin, korostuu kaikki tunteen ainakin kymmenellä!
Ikävä on hirveä tunne, mutta kaikesta siitä on selvitty tähän asti ja tuntui vaan niin mahtavalta päästä oman rakkaan kainaloon nukkumaan. Kaikki oli taas hyvin ja elämä tuntui turvalliselta ja oikeasti aika täydelliseltä.
Näin äidin luona siskon, mummin, papan ja tätini niinkuin aina ennekin ja tuntui tosi hyvältä kun voi olla sataprosenttisesti oma itsensä. Pyrin kyllä olemaan Irlannissakin oma itseni, mutta niin vapautunut kun kotona en voi olla täällä. (Joskus Idan seurassa tietysti pääsee samaan.)
Sain tänä vuonna aivan mahdottoman määrän synttärilahjoja! (Tai oliko nää nyt joulu-synttärit yhdistettynä?) Tais olla, kun niin paljon lahjoja putkahti, samoilta ihmisiltä. Lauantaina vietettiin siis mun synttäreitä äitillä. Mun rakas muumi-kokoelma kasvo näin monella ja olen ihan tosi onnellinen. Sain iskältä suomen pelipaidan ja monia ihania juttuja jäi käteen <3
Tässä vielä kuvia mun rakkaan pikkusen siskoni tekemästä kortista. On mulla vaan ihana sisko. Niin ihanan, ihana :) Näin paljon näki muhun vaivaa ja niin ihana kortti. On se vaan lahjakas murunen.
Toi Pikku Myy on kuulemma minä, joten siitä oli vielä pakko ottaa lähikuvaa ;) Toi mun ikäkin on niin nätisti kirjotettu. Kiitos sisko, oot ihana<3
Syötiin nami nami ruokaa, otettiin rennosti, vaihdettiin kuulumisia ja naurettiin. Niin hyvillä mielin olin kotona!
Perjantai-illasta ei ole kuvia (ihan hyvä vaan, vaikka ihan mahtavaa olikin.)
Näin ihania ihmisiä (En mitään muita nähnytkään viikonloppuna kuin ihania ihmisiä!) Kotkan seurahuone ei ollut muuttunut miksikään ja samat rakkaat naamat siellä pyöri. Ihan hölmöltä varmaan kuulostaa, mutta kaikki "tavallisuus" teki siitä yhDen parhaista baari-illoista ikinä. (Murunen vain puuttui.)
Kotka ei ollut muuttunut miksikään ja siinä oli yksi syy miksi se lähtö oli niin vaikeaa. Siis joo-o mulla on mahdollisuus viettää elämääni upeassa maassa monta kuukautta vielä, mutta itken Kotkaan kun se ois joku luksus kohde.
Tietysti upeat ihmiset on varmasti se suurin syy miks paikka on oikeasti niin upea!
Nippuun kierrettynä viikonloppuun kuului Poikaystävän kainaloon käpertymistä, perheen seurasta nauttimista, ihan mahtavien ystävien ja kavereiden kanssa juhlimista (Joo olin mä parin kanssa ihan selvänäkin ;) ja kaikkea muuta mukavaa, mikä tekee Suomesta ja etenkin Kotkasta täydellisen kodin mulle.
Ihania ihmisiä jäi vielä näkemättä puutteellisen ajan vuoksi, mutta ei tässä enää kauaa ole jouluun. (Katsotaan jos joulun jälkeen lähtisi uudet tuulet puhaltamaan..)
Meni kyllä Suomi-aika aivan liian nopeasti!
Kirjoittelen vielä mun reissusta Suomeen ja muustakin mitä synttäreihin liittyi. (Keksisin vaikka kuinka paljon turhaa höpinää, mutta yritän hillitä, että aikaa jää näille irkku-jutuille.)
Kiitos vielä kaikille ihanille, ketkä teitte mun kotiin tulosta niin ihanan.
Irlannissa kohtasin karun sadekelin, sain takaisin rikkimenneen matkalaukun ja myös itse tavarat ottivat osumaa. (Itkin jo katkerasti.) Lento myöhästyi ja taksia odotellessa kastuin, vaikka olin katoksessa. (Taito se on sekin!)
Mä lähen nyt Idan kanssa ilta höpöttely-kävelylle ja huomenna taas jatkuu töiden parissa.
Hyvää yötä sinne Suomeen <3
Ylemmässä kuvassa perheen vanhukset <3 Mummin ja papan Ada-koira ja meiän Oula <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti