Mun irkku-isi on koko viikon ajan vähän vihjaillut mulle yhteisestä retkestä. Tietysti suurena irkku fanina halusin ehdottomasti saada syyn viettää lisää aikaa "oikean" irlantilaisen kanssa, joten kysyin varovasti sunnuntai aamuna irkku-mamilta jos voisin viettää päivän heidän kanssaa. (Tästä ei silti tuu tapa.)
Ihanan ihana päivä siis lähti käyntiin. Tosiaan viime viikonloppuna vierailin Wicklow-vuorilla, mutta tämän päivän tarkoituksena oli nähdä Irlantilaisen silmin vuoret ja sain kuulla mun irkku-isiltä erittäin paljon mielenkiintoista tietoa. (Mitä voin sitten kertoa kotona kaikille ja kaikki ajattelee, että kylläpä se Jenni tosiaan tietää paljon irlannista)
Tällaiset kauniit näkymät sieltä sitten avartui! Tosiaan vuorille oli autolla sellainen tunnin matka ja ei voi muuta sanoa kun kaunista! Heti kun pääsin ulos autosta ja katselemaan ympärilleni mut valtasi niin hyvä olo ja mieletön fiilis siitä miten paljon nähtävää "pelkissä" vuorissa onkaan.
Poitsuilla oli ihan omat kuviot meneillään. (Mä taas olin niin intopiukeena ja riemuidioottina ettei mitään rajaa.)
Rakastin tuolla vuorilla noita jyrkkiä pudotuksia! Oli upeaa kävellä kun huomasi, että kohta edessä avartuisi uusi ja upea maisema! (Koskaan ei voinut tietää mitä seuraavaksi näki!)
Niinkuin tässä kuvassa hyvin asia ilmenee!! Tuolla vastapäätä oleva vuori ei näytä yhtään niin siistiltä tässä kuvassa, mutta oikeasti toi on vaan nähtävä omin silmin! Mun kuvaajan lahjakkuudet ei ole niin hyvät, että saisin ikuistettua tuon kaiken niin upeasti kuin itse olisi paikan päällä. (Alhaalla muuten ihan "lätäkön" reunalla on Guinnessi:n perheen asunto. Ne oluen mestarit siis omistaa vielä tälläsen upean paikan ja niillä on hehtaareja maata täällä!) Tosiaan siis jos haluaa ostaa talon tältä alueelta pitää odottaa, että kokonainen suku kuolee, koska talot menevät täällä aina perheen jäseneltä toiselle eikä paikalle ole enää lupa rakentaa lisää. Siinä meni mun unelma eläkepäivien viettämisestä täällä!
Sugar loaf nimityksellä kulkeva vuori Irlannissa. (Kun googletin niin seassa oli joku älyttömän kuuluisa vuori Brasiliassa, mutta tää ei liity siihen mitenkään!)
Niin ja kattokaa noita lampaita! Voi, että ne oli ihania vaikkei mun pärstä niitä yhtään kiinnostanutkaan. (Tainnut nähdä liikaa punatukkaisia ihmisiä.)
Sitten mentiinkin metsään! Siinä taas yksi uskomaton asia! Oikeesti kun katsoin sitä metsää ensimmäisen kerran tuli just sellanen olo, että jonkun puun takaa hiipii iso paha susi, mutta sitten näkymät taas vaihtuivat!
Siellä se jo vähän näkyykin!! Aivan ihana, kaunis vesiputous! Mun elämän ensimmäinen "oikea" vesiputous :)) Okei ei se ole mikään 10 metriä leveä, mutta iso se oli!! Tuli taas ihan mieletön olo kun yhtäkkiä keskellä metsää alkaa kuulua kova veden pauhu ja hetkeä myöhemmin et olekkaan enää metsässä vaan isolla aukealla ja eteen avautuu tällaiset maisemat! Oon niin intona vieläkin! Vesiputoukselle aion mennä uudestaankin käymään ja irkku-isi näytti jo mulle mistä voin sitten patikoida yksin. (Se ei selvästikkään tunne mua kun ajattelee, että mut on turvallista päästää yksin patikoimaan vuoristoon. Mullahan tulis jo ensimmäinen ongelma siinä kun eksyisin väärään bussiin!)
Tietenkään pojat ei oikein ymmärtänyt mun intoilua. (Pah, höppänät ei edes tajua miten upeassa paikassa asuvat!) Tässä Tommy vetää pullaa napaan ja kuvan ottamisen jälkeen sain pullaisen suukon poskelle! Ihana Tommy!!
Perheellä oli ihan tavoitekkin tälle reissulle, nimittäin Blackberryjen kerääminen. (joo on niillä suomenkielinenkin nimi, mutta karhun marja on niin ankea..)
Taas yksi syy mulle lisää kiljua ja juosta ympäri metsiä ja mättäitä! Keräsin mun ensimmäiset Blackberryt!! Ei apua, perhe ei varmaan ikinä enää halua mua mukaan kun kiljun joka asiasta kun eläin!! Huomenna tehdään meidän oma ihan piirakka marjoista! Ihanaa!!
Lopuksi vielä vähän kuvaa miltä se pikku kylä näytti. Tuossa siis kaunista keskustaa ja siinä kaikki tärkein olikin! Kaupunki on siis tosiaan pieni ja sisäpiiriin on ihan mahdotonta päästä ulkopaikkakuntalaisena. Täytyy siis vain nauttia jatkossakin maisemista turistina.
Ihana retki, ihanissa maisemissa. Välillä tosin tuntui, että olin perheen teini-ikäinen tytär (angstin tilalla vaan järkyttävä määrä intoa) joten en nyt tiedä onko se hyvä vai huono juttu.
Tälläset reissut on vaan kivoja! Mulle paljon uutta tietoa pienessä ajassa, mutta myös ihana piristys ja päätös viikonlopulle! On niin helpottavaa kun on oikeasti oikeaa tekemistä, eikä sisällä kyhjötystä!
Säät on ollut taas ihan mahtavat ja koko viikonloppuna ei ole paljoa sadellut. Tosiaan nyt aika mennä nukkumaan, mutta reippaana alottaa tämä tyttö uuden viikon ja valmistautuu jo ensi viikonlopun suuriin seikkailuihin!
Tosiaan torstaina siis juhlittiin Arthur Guinness:ia ja mehän päätettiin sitten jatkaa tätä Guinnessiin perehtymistä ja suunnata lauantain kunniaks Guinness Storehouse:a tutkailemaan! (Tähän ois täydellisesti sopinut vielä reissu pubiin, mutta se jää toiseen kertaan, koska mulla on tää ilta töitä.)
Tosiaan meitä oli menossa mukana minä ja kolme muuta tyttöä. (saksalainen, ruotsalainen ja tanskalainen)
Lähdettiin kello kaksitoista kävelemään Dublinin keskustasta ja saavuttiin perille yhden paikkeilla. (Ei me pahasti eksytty.) Ovella oli järkyttävä jono ja meitä alko saman tien kiukuttamaan.
Turhaan kuitenkin kiukuteltiin nimittäin homma toimi nopeasti ja vaikka sisälläkin oli jonoa niin nautittiin 20 minuutin ajan ihan naurettavista Guinness:in mainoksista (Okei osa oli hyviä)
Tää teksti kun ilmesty meiän eteen lattialle niin alettiin päästä tunnelmaan!
Yleisvaikutelmasta mun on pakko sanoa, että koko tehdas oli erittäin kaunis. En oikeestaan tiedä mitä olin kuvitellut, mutta en tätä. Paikat oli rakenettu erittäin tarkasti ja yleinen tunnelma oli rauhallinen ja keskittynyt. Ihmiset ketkä olivat samaan aikaan meidän kanssa vierailulla olivat oikeasti kiinnostuneita toiminnasta. (Arvatkaa kuka heitti kolikon tonne veteen?)
Koko matkan ajan oli myös tarjottavana erittäin mielenkiintoisia tietopaketteja sekä tietysti Guinnessin teko alusta loppuun. (En laita koko operaatiota nyt tänne. ) Niin selkeää se kuitenkin oli, että mun täytyy varmaan hommata tarvittavat välineet ja tehdä omaa kaljaa!
Tosiaan tehtaalla oli sellaisia kivoja maistamispisteitä ja seinissä selkeät ohjeet kuinka koko Guinnessin juomisen kuuluisi mennä. Tässä mun versio:
Tosiaan maistoin ja en tykänny. Yritin tosiaan kilautella kolikolla tota lasia (kolikolla kilautetaan lasia ja jos se kilahtaa tuoppi on laskeutunut ja voit alkaa "nauttimaan") no kyllähän se kilahteli ja kolahteli, mutta ei se maku mun suussa sen paremmaksi muuttunut. Mun osalta Guinnessit jäi siis tähän..
Tää seinä oli älyttömän kiva juttu! Tosiaan siellä vaatimattomasti Presidentti vaimoineen maistelee Guinnessia. (Onneks en oo presidentti. En ees oluen juomisesta selviäisi!) Seinällä oli myös mm. Elijah Wood ja Irlannin jalkapallo-joukkue. Nii ja tietysti Englannin kuningatar!!
Myös teknologia oli erittäin kehittynyttä ja saatiin nauttia hienoista ohjelmista ja siellä se rakas Suomikin mainittiin Guinnessin kuluttaja maana! Hyvä Suomi!!
Alemmassa kuvassa mun tytöt. Vasemmalta lähtien Saksalainen, Tanskalainen ja Ruotsalainen (Ei nimillä väliä kun voi sanoa mistä on kotosin!)
Alettiin olemaan kypsiä kiertelyyn ja haluttiin nähdä ylin kerros. Ylimmässä kerroksessa siis tosiaan sijaitsee Gravity Bar. Sieltä siis saat lunastaa lipukkeella yhden ilmaisen Guinnessin. (Ottakaa huomioon, että oltiin saatu niitä maistiasia jo aikasemmin.) Gravity Bar oli erittäin siisti paikka! Huone oli ympyrän muotoinen ja seinät lasia (Tuli mieleen näsin neula) ja ikkunoista näki kaunista Dublinia silmän kantamattomiin.
Kuvia riittäisi, mutta otetaan tästä yksi esimerkki!
Sitten mä pääsin vauhtiin ja voi elämä. Halusin siis ottaa tytöistä unohtumattoman kuvan Guinnessit kädessä. Vieressä kuitenkin jutusteli erittäin miellyttävä porukka ja yksi heistä tulikin ehdottamaan, että ottaisi meistä kuvia! No olihan se ihana ajatus, mutta mulla ei ollut Guinnessia!!
Niinpä fiksuna tyttönä päätin ottaa takana olevasta pöydästä lainaksi yhden (Itseasiassa kuvassa näkyykin hieman herraa kenen Guinnessia lopulta lainasin)
Tähän siis sopii sanonta "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa." Valitettavasti kyseinen herra ei oikein ymmärtänyt mun lainaamista (vaikka kyllä sitä nauratti) vaan tästä hetkestä lähtien mies ei irrottanut otetta hetkeksikään koko Guinnesista. Pyysin vielä myöhemmin anteeksi ja selitin, että tarvitsin kuvausrekvisiittaa ja mies totesi, että suomalaiset on kyllä ihan sekasin. (Mies siis kuvitteli, että olin juonu jo oman Guinnesin!)
Tällästä siis mun päivään. (Ainiin, kuvassa vasemmalta oikealle: Tanska, Ruotsi, Saksa, Suomi)
Tietysti piti myös käydä ihan Guinnessin omassa kaupassa ja ostin iskälle Guinnessin t-paidan :) Kiva antaa jotakin "tuliaisiksi" kun tulevat täällä käymään!
Loppuhuipennuksena!
Maailman mahtavin hevosajelu!! Jostain syystä Tanskalainen ei innostunut reissusta, mutta minä ja Saksalainen oltiin ihan intona! (Tästä myös tulossa video lähipäivinä Facebookkiin..) Ihan mahtava reissu, ihan mahtavat tytöt, ihan mahtava Dublin! Tää tyttö menee nyt töihin ja toivottaa kaikille hyvää iltaa! Muistakaa Guinness!!
Havahduin tän viikon torstaina tajuamaan, että olen ollut lauantaina täällä kuukauden! Apua!
Toisaalta oli sellainen olo, että johan on aika mennyt, mutta toisaalta alkoi miettimään mitä kaikkea en ole tehnyt/nähnyt/kokenut suomessa kuukauteen.
Tietysti mun olo on silti ihan mahtava! Mietin kaikkea mitä olen kuukauden aikana kokenut ja oppinut. Mietin kaikkea sitä itsevarmuuden kasvamista oman englannin kielen käytössä ja kaikkia niitä upeita paikkoja ja hassuja juttuja mitä olen ehtinyt näkemään ja kokemaan.
Tää kuva on mun ja Idan yhdeltä rennolta lauantailta (tais olla viime lauantai) kun syötiin herkkuruokaa ihanassa ravintolassa, ihanissa yläilmoissa.
On ollut tosi siistiä tavata täällä tyttö, jonka kanssa mennä uusiin paikkoihin. Tottakai käyn hirveästi yksinkin kaupungilla ja kävelemässä. (Tosiaan kun Ida ei siitä kävelystä tykkää.) ja on ollut ihana välillä vain miettiä omia juttuja omassa päässä ilman ketään muuta. (Ja eksyä siinä samalla jollekkinn tuntemattomalle kadulle ja kulkea 45 minuuttia ristiin rastiin löytääkseen oikean paikan.) Toisaalta on niin paljon helpompaa vain laittaa viesti Idalle, että mennäänkö sinne tänne tai tonne. Varsinkin kun elämä ei aina ole niin helppoa kun on pitkät työpäivät ja uudet jutut. Joten on hyvä päästä purkamaan toiselle samassa tilanteessa olevalle omia ajatuksiaan.
Toisaalta ollaan niin erilaisia ja toisaalta samanlaisia. ida on ensinnäkin maailman hitain ihminen ja aina myöhässä. (Kuulostaa kaukaisesti poikaystävältäni.. ;) Ida on hidas ihan sama onko kyseessä hampaiden pesu vai laukun olalle laitto. Itse olen taas erittäin tarkka aikataulujen kanssa ja joka paikkaan olen menossa vähintään sen 10 minuuttia etuajassa ja mulle tuottaa välillä suurta tuskaa hymyillä kun Ida pahoittelee taas kerran myöhästymistää.
Silti meillä on samanlaisia ajatuksia. Ollaan aika maanläheisiä molemmat ja halutaan nähdä paljon irlannin luontoa. Mulla on vähän enemmän halua mennä kaikkiin museoihin, mutta mä voin ihan hyvin talvella kiertää niitä yksinkin jos Idaa ei millään kiinnosta.
Siinä taas yksi ihana asia minkä olen itsestäni oppinut (Itselleni kehittänyt) Voin mennä paikasta toiseen yksin. Olen aina tykännyt suomessakin viettää päiviä ihan rauhassa yksinäni, mutta yleensä puolen päivän paikkeilla on tullut kamala tarve soittaa ihanalle ihmiselle ja pyytä tekemään yhdessä jotain kivaa.
Tietysti täällä kun ei ole mahdollista joka hetki soittaa toiselle ihmiselle ja pyytää seuraksi on ollut vaan pakko tyytyä yksinäisyyteen. Nyt olen tyytyväinen yksin oloon! On ihanaa kun kadulla kävellessä saat vain kävellä ja rakastua jokaiseen tuttuun ja tuntemattomaan katuun aina uudelleen ja uudelleen. (Tietysti välillä (aina!) tulee katkera olo kun katselee pariskuntia rakastuneina ja haluaisi itse olla Timpan kanssa.)
Kuitenkin olen nyt paljon varmempi tekemään asioita yksin enkä tarvitse toisen ihmisen mielipidettä jokaiseen käänteeseen.
Tietysti se ikävä aina iskee, mutta en voisi olla onnellisempi mun tekemästä päätöksestä tutustua Irlantiin ja sen mahtavaan kulttuuriin ja luontoon! Meillä on Idan kanssa tulossa tulevana viikonloppuna (hyvä kun sais nyt ensin tän viikonlopun käytyä.) niin mahtava ensimmäinen "oikea" suunniteltu reissu ettei mitään rajaa.
Odotan siis innolla tuleviakin viikonloppuja ja rakkaita ihmisiä tänne mua katsomaan. Eikä siihen jouluunkaan enää ole kauaa aikaa! Nyt kuitenkin aika lähteä kokemaan lisää Guinnessia :)
Aamu oli tänään erityisen ihana herra Tommyn kanssa! Siis tein mun elämäni pahimman (parhaimman) virheen kun edes ajattelin, että mun pähkähulluja ideoita kannattaisi toteuttaa pienellä lapsella.
Elikkä tänä aamuna oli sellainen fiilis, että haluaisin nähdä mun ystäviä. Olen kertonut pojille mun ystävien nimiä ja koska pojat on suomen-irlantilaisia heiltä sujui hyvin kaikki nimet. Paitsi yksi!
Mun yhdellä kaverilla on kiva etunimi ja kiva sukunimi, josta tulee tosi kiva ja hassu kokonimi. Jostain syystä Tommy ei vain oppinut tätä nimeä ja päätin antaa Tommylle vähän lisää motivaatiota nimen oppimiseen. Niinpä sanoin, että kyseinen nimi on taikasana ja jos Tommy osaa sanoa sen saa hän jääkaapista hilloa leivän päälle. (Söin omaa aamupala leipää ja normaalisti se mikä on mun on myös Tommyn..) Tää pahuksen fiksu muksu meni vielä oppimaan sen nimen!! (Nauhotinkin sen, mutta en laita sitä tänne ;) Kun Tommy tajusi sanovansa nimen oikein juoksi meidän ihana reipas pikkupoika innoissaan jääkaapille ja uskomaton taika toteutui ja Tommy sai erittäin vähän (riittävästi Tommylle) hilloa leivän päälle.
Ainoaksi ongelmaksi muodostui kun en antanut lisää hilloa ja Tommy juoksi jääkaapin ohi ainakin sen 10 kertaa ja kiljui nimeä naama punaisena. (Yritä siinä nyt sitten selittää, että ei taika toimi montaa kertaa..) Eli näin! Jennin kasvatusopas tulee varmaan myyntiin ihan näinä päivinä. (Toivottavasti huomenna aamupala pöydässä Tommy ei enää muista "taikasanaa" saattaa perheen äiti vähän kummastella kun poika hokee koko aamun suomalaista nimeä..)
Jokatapauksessa kun työntäyteinen viikko on ohi haluaa vain hengähtää. Mulla ja Idalla on ollut joka perjantai tarve mennä tutustumaan pubeihin ja Irlannin yöelämään. Kuitenkin tänään meillä ei ollut sellaista fiilistä. (Ei varmaankaan mitään tekemistä torstai-illan kanssa.) Joten päätettiin, että hengaillaan yhdessä, mutta tehdään kaikkea ihan fiilispohjalta.
Niinpä siis kun kello löi kolme ja ihana irkku-isäni tuli kotiin istahdin koneelleni ja kurkkasin ulos ikkunasta. Kappas vain ihana sää ja siitä se ajatus sitten lähti. Päätettiin siis Idan kanssa vuokrata leffa, kävellä vähän lähipiirissä (Ida vihaa kävelyä.) ja sen jälkeen suunntata Idan luokse katsomaan leffa.
Ylhäällä olevassa kuvassa vasemmalla puolella olevat talot siis ovat meidän "taloyhtiötä" eli yksi noista taloista on mun koti ja yksi Idan :) Oikealla puolella on sitten vähän vähäosaisempien asuntoja ja tää pikku joki erottaa hyvän ja "huonon" kansan. Ollaan siis tosi rajalla hämärää porukkaa ja siksi iltaisin meidän lähialueilla on vähän vaarallista liikkua.
Tässä meidän lähin kirkkomme. (Näitä riittää kyllä joka kulmassa.) Samalta näyttää kun suomessa, mutta söpö pikkunen kirkko tuo silti on.
Tässä pieni siivu meidän lähi Stadionia. (Ihan tiedoksi se on euroopan kolmanneksi suurin stadion! Croke Park tosiaan vetää 82 300 ihmistä ja olen jatkossa ehdottomasti menossa katsomaan pelejä tuonne. Rakastan urheilua! Ida tosin vihaa urheilua, joten joudun menemään yksin tai löytämään muuta seuraa.)
Käveltiin Idan kanssa myös siellä huonommalla alueella..
Uskomatonta miten paljon erilaisia maisemia mahtuu yhteen kilometriin. Oikeesti käveltiin vaan ympyrää siinä meidän lähipiirissä ja kaikki tämä löytyi ihan läheltä! Fiilisteltiin tietysti taas kauniita ovia ja ihmisten mielikuvitusta erilaisien pihojen ideoinnissa. (Mun täytyy varmaan tehdä postaus "Irlannin kauneimmat pihat.")
Tosiaan 45 minuutin rauhallisen kävelyn jälkeen Idalle riitti ja suunnattiin idan kotiin. (Rakastan Idan kotia! Se on kaunis, ihana ja perhe on vaan niin täydellinen! Oikeesti siitä perheestä rakkaus kumpuaa joka paikkaan ja vanhemmat on niin ihania) Tää ei tarkota mitenkään, että mun perheessä ei ois rakkautta! Mun irkku perhe on aina mun irkku perhe!
Niin siis valittiin (mä valitsin) elokuvaksi Prinsessa ja sammakko (uudestaan!) Mun mielestä se vaan oli niin ihana! (Ida ei tykännyt elokuvasta, joten ensi kerralla katsotaan jotain mitä kaikki rakastaa)
Ihanan takkatulen ääressä sitten hengailtiin ja söin ihan liian monta Kit Kat suklaapatukkaa. (Koska se mun suklaan vihaaminen oikein alkaa?!)
Tosiaan leikin sitten tulen kohentajaa ja Ida nappasi erittäin onnistuneen kuvan! Mulla huom päällä suomen värit kun pelattiin tänään suomi vs. ruotsi jääkiekko ottelua (suomi tietenkin voitti!) Nyt mun hienon vaateyhdistelmän päällä kuitenkin Idan villapaita kun tuli vähän viileää.
Tosiaan rento fiilis perjantai! Huomenna on myös fiilikset kohdillaan, mutta näin rennoissa meiningeissä ei mennä kun tytöt lähtee Guinness-tehtailemaan ja ilta kuluu töiden parissa! Huomenna kuitenkin taas uudet jännät jutu! Erittäin hyvää fiilistelyä kaikille!
Joo tosiaan siis eilen illalla oli tarkotus lähteä vähän fiilistelemään Dublinin yötä kun ihmiset juhlivat Guinness-day:tä. Tarkotuksena oli lähteä kello seitsemän, juoda parit drinksut (siiderit tai kaljat) ja tulla kotia.
Niin no ensinnäkin kello oli viittä minuuttia vaille seitsemän kun edelleen leikin poikien kanssa ja odottelen mun irkku-isiä kotiin.
Pahoillaan mun lemppari Irkku sitten soitti ja sanoi pyöräilevänsä niin kovaa kun pystyi. Lopulta päästiin Idan kanssa viettämään iltaa kahdeksan paikkeilla ja meillä oli suuret suunnitelmat!
Nimittäin, tää Guinness-day on oikeasti ihan älytön party-night ja jokainen itseään kunnioittava irlantilainen on paikan päällä. Niinpä live-musiikki oli myös sen tasoista. Jokaisessa pubissa oli siis live-esitys ja suurinpia nimiä olivat erittäin suositut irlantilais bändit ja Mika!! Kuka muistaa Mikan?! Itsellä ei ihan heti kolahtanut mutta kun mun irkku-isi Connor alkoi laulaa tätä biisiä ni johan muistin!
Olin aika järkyttynyt kun Connor kertoi aikaisemmin päivällä jutelleen Mikan kanssa ja herra kuulemma oli erittäin ujo! Hah tästähän mä vasta innostuin, että nyt päästään oikeen kunnon bileisiin!
Tosiaan tallustettiin sitten kaupungille ja voi elämä mikä ihmismäärä!! Siis oon tottunu siihen, että Temple Bar alueella on ihmisiä paljon, mutta nyt niitä ihmisiä hyppi joka kulman takaa ja jokaisella on hyvä fiilis.
Idan kanssa huokaistiin ihastuksesta kun kuultiin jokaisesta baarista aitoa live-musiikkia ja välillä vaan pysähdyttiin kadun kulmaan fiilistelemään menoa kaduilla ja pubeissa.
Tietenkin mulla oli taas kamala pakkomielle ja kun näin ihmisillä kasvomaalauksia mun oli vaan PAKKO saada omani! Niinpä juoksin jonkun viattoman vastaantulijan kimppuun ja vaadin saada tietää mistä saa bling bling apilan?! Tää mun vastaantulija oli siis äärimmäisessä kännissä oleva Irlantilainen (kello oli hei puol 9 ?!)
joka sössötti vaan jotain epämääräistä. Siis okei täytyy sanoa, että rakastan Irlantia, mutta en tajuu miten kaikki jaksaa aina alottaa sen juomisen niin aikasin ja lopettaa niin myöhään? Mun vähäinen juominen ei aina oikein sovi tänne :D
Niin joka tapauksessa ilmoitin Idalle, että haluan kasvomaalauksen ja en suostu pitämään hauskaa ennen kuin sen saan. Tottakai pitkänä ihmisenä näin erittäin hyvin ihmisten päiden yli (ei puhuta mitään mun 10cm korkokengistä.) ja loppujen lopuksi sainkin hymyn huulille:
Siis kattokaa nyt miten ihana!! Maksoi muuten vaan 3 euroa ja 20 minuutin jonotuksen :) Tosiaan Ida huokas helpotuksesta kun sain mun kasvomaalauksen (Ida otti tietysti myös, vaikka oli niin olevinaan tyhmä juttu!)
Ehdin tässä välissä jo saada uuden pakkomielteen kun kaikilla ihmisillä mun ympärillä oli hölmö hattu päässä. Ystävällinen nainen kertoi, että saan hatun läheisestä pubista, mutta ikäraja on 21-vuotta.
No tottakai siitä hatusta tuli mulle kamala pakkomielle, mutta Idan onneksi eräs vanhempi nais ihminen oli huonossa kunnossa ja huonolla tuulella, lähdössä kotiin joten hän lahjoitti oman hattunsa minulle! (Iso kiitos ikäkriisille ja suurelle määrälle alkoholia!)
Tietysti tämän jälkeen pääsin kaikkiin haluamiini pubeihin, koska mulla oli toi hattu päässä portsarit ajatteli automaattisesti, että mun on pakko olla yli 21!
Harmi vaan, että tosiaan niitä ihmisiä oli niin paljon. Siis aluksi se oli tosi hauskaa kun jokapuolella tuli ihmiset juttelemaan ja kyselemään, mutta kun haluttiin päästä Pubiin niin monen oven edessä oli niin paljon ihmisiä, ettei ollut toivoakaan päästä sisälle. Sama ongelma kävi pubin edessä missä Mika soitti. Ovella oli yli sadan ihmisen jono ja sisälle pääsi kaikenlisäksi vielä kutsuvieraat, joten ovella oleva nainen ilmoitti pahoittelevasti ettei meillä olisi mitään saumaa päästä pubiin sinä iltana. (Kello tässä vaiheessa 5 vaille 9)
Todettiin sitten Idan kanssa, että parempi olisi vain kävellä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Ollaan huomattu muuten erittäin outo juttu jokaisessa Irlantilaisessa. Aina kun jutellaan jonkun kanssa saadaan kuulla monta eri versiota ihmisen elämästä. Siis yhtenä esimerkkinä ihana pariskunta (jonka kauniimpi osapuoli ilmoitti mulle, että mä olen ihan kuin hän, mutta 10 vuotta nuorempana.) joka kertoi ensiksi, että nämä olivat heidän ensimmäiset treffinsä. Seuraavaksi he kertoivat olevansa vain ystäviä, mutta tunteneet koko ikänsä. Tämän tarinan jälkeen he kertoivat menevänsä ensikesänä naimisiin (ja me Idan kanssa onniteltiin tosi kovasti.) Siis mitä?! Oltiin niin hämmentyneitä ettei tajuttu yhtään mikä on homman nimi, mutta oltiin jutussa mukana.
Eilen tavattiin sitten viiden jätkän porukka ja pojat sanoivat olevansa Kanadasta, joten meidän piti neuvoa yhden pubin sijainti. (Kiinnostavan Irlantilainen aksentti kaikilla kuitenkin.) Sen jälkeen pojat sanoivat etsivänsä kadonneita tyttöystäviään ja lopuksi tarina meni siihen, että he ovat asuneet viimeiset kolme vuotta eripuolilla maailmaa, mutta rakastuivat Irlantiin ja jäivät tänne. Ainiin! Oli vielä yksi tarina. Kun lähdettiin Idan kanssa jatkamaan matkaa pojat kertoivat lähtevänsä kotiin 2 viikon päästä, mutta heidän kotinsa on läheisessä kaupungissa minkä nimeä he eivät muista. Siis mitä?! Oikeesti me Idan kanssa ajateltiin eka, että ei vaan tajuta englantia tarpeeksi hyvin, mutta tääkin porukka ihan innoissaan selitti jokaisen tarinansa ja höpötti omiaan. Samoin yks perheen äiti kertoi meille eka, että hänellä on kaksi poikaa ja hän rakastaa heitä, mutta sen jälkeen hän sanoi, että hänellä on kaksi poikaa ja kolme tyttöä ja kaikki eri isistä.
Nää Irlantilaisten jutut on välillä niin ihmeellisiä ja tarinat niin puun takaa, että musta tuntuu, että tehdään Idan kanssa kohta omat tarinat meidän elämästä.
Tässä vielä kuva minkä törkeänä nappasin netistä. Tosiaan tää on erittäin realistinen kuva siitä miten paljon ihmisiä siellä oli! Ja kaikilla tää ihme tapa ottaa Oluet mukanaan ulos baarista. Oon ihan varma, että suomessa se ois varkaus kun veis sen lasin ulos, mutta täällä se on enemmänkin tapa, että juot ulkona pubista.
Kävin just lukemassa ketä kaikkia täällä eilen esiinty ja oon nyt niin kateellinen.. Me nimittäin jouduttiin lähtemään kotiin kymmenen jälkeen kun mun maha alko kramppaamaan. Tää aamu onkin mennyt vatsan väänteissä, mutta toivotaan, että iltaa kohti helpottaa.
Mulla on nyt suuremman luokan ongelma kun en haluais pestä mun ihanaa Shamrockia pois naamasta, mutta täytyy lähteä tänään vielä ihmisten ilmoille joten vissiin pakko (nyyh..)
Vielä siis pakko sanoa, että eilen oli hauskaa, mutta odotan todella maaliskuuta kun juhlitaan isoja kemuja ;) Täällä nimittäin St Patrick's Day (Pyhän Patrikin päivä) eli Irlannin kansallispäivä ja sit vasta onkii kovat bileet. Sitä ennen kuitenkin ehtii olla Halloween, mun synttärit ja pikkujoulut ainakin, joten juhlintaa pitäis riittää! Tällästä eilen ja tänään rauhallista iltaa ihan vaan tohon naapuriin.
Tänään ei olekkaan ihan tavallinen torstai päivä meillä täällä Irlannissa, vaan ihmiset alkavat juhlia Arthur Guinnesin päivää.
Pienenä tietopakettina siis, että Guinnes on lähtöisin Irlannista ja sen on kehittänyt Arthur Guinnes. Guinnes on ainakin Irlannin juoduin olut ja erittäin suosittu monissa muissakin maissa.
Mun mielestä Guinnes maistuu pahalta erittäin vahvalta oluelta jossa on ripaus kahvia, joten se ei ole vielä päässyt mun lemppari juomien liställe, mutta onhan tässä monta kuukautta vielä aikaa opetella ;) (Heh, heh.)
Tosiaan tänään kun työpäiväni loppuu kello kuusi, vaihdan vaatteet ja suuntaan ruotsalaisen kanssa katselemaan pubeiluja ja mahtavaa koko viikonlopun kestävää juhlintaa! Odotetaan myös tosi paljon hyvää musiikkia tänä iltana, koska jokaisessa pubissa pitäisi tänään olla live-esiintyjä eikä mitään disco jumputusta. Voiko olla täydellisempää tälläselle Irlantiin hurahtaneelle ihmiselle?!
Tietysti olen erittäin fiksu ja haluan tulla ajoissa kotiin. (Ruotsalaisella on tietysti huomenna vapaata, mutta mulla ihan normaali työpäivä.)
Näillä kuitenkin mennään ja toivotaan, että tulee mahtava ilta ja mahtava viikonloppu. (Vaikka lauantai onkin mulla työilta.)
Ainii! Olin tänää reipas ja kävin happi hyppelyllä kiertelemässä vähän lähiseutuja. (Eksyin vaan 2 kertaa ja vaan ihan pikkasen.) Oispa joku kenen kanssa lenkkeillä :( (Mulla ja Idalla ei mene aikataulut päivässä samalla tavalla niin erittäin harvoin voidaan kesken päivää nähdä.)
Taidan napata seuraavan vastaantulevan koiran mun matkaan ;)
Oikein Guinnesin täyteistä viikonloppua kaikille!!
Niinkuin tuossa aikaisemmin mainitsin pojista vanhin sairasti tänään kotona (ja siinä sivussa keskimmäinen oli myös kotona.) joten mulla oli kädet täynnä työtä.
Sattumoisin tää päivä on myös mun "Babysitting day" eli mun tehtäviin kuuluu poikien nukuttaminen sun muut hommat.
Niinkuin lasten kanssa yleensäkkin niin pyykkiä oli täksikin päiväksi kertynyt ja reippaana (väsyneenä) laitoin koneen pyörimään ja nautin poikien seurasta.
En todellakaan tiedä mikä ihme mua vaivaa, mutta kaikista maailman vaatteista rakastan eniten lasten vaatteita. Suomessa päiväkodissa työskennellessä juttelin aina mun ihana ystävän kanssa eri lasten vaatteista ja päiväkodissa rakastuttiin lapsiin kenellä oli upeimmat vaatteet. (Varsinkin yks ihana poika ja sen tyyli sai meiät huokailemaan ihastuksesta.) Okei tottakai me rakastuttiin myös erilaisten lasten persoonallisuuksiin, eikä vaan vaatteisiin :D Ootan niin sitä päivää kun saan omia lapsia ja sitten voin pukea niille niin ihania vaatteita, että oksat pois. (Tätä katellaan siis tossa varmaan 10 vuoden päästä, eli ei hätää :D)
Aamulla William:illa oli siis kurkku kipeänä ja vähän lämpöä (Vanhin poika 6-v.) mutta niin mun tuurilla kaikki oireet katosivat jo aamupäivällä ja mulla oli täysi työ pitää pojat aisoissa. Onneksi ei ole kovin vaikea keksiä koko päiväksi pojille rauhallista tekemistä. Rankempaa on vahtia, että rauha pysyy yllä ilman riitoja sun muita ärsykkeitä. Siinä siis riitti mullekkin ihan tarpeeksi tekemistä ja itsekkään en ihan terve ole.
Siinä ne poitsut yritti nätisti leikkiä Beyblade:illa, mutta lopuksihan se meni tappeluksi ja alettiin leikkimään lääkärileikkiä ja mä olin se sairastava osapuoli.
Siinä sitä sitten mennään. Tää kuva kertoo kaiken tarvittavan mun päivästä. Tää kuva myös herättää kysymyksen, että kuka täysjärkinen antaa kameran 6-vuotiaalle pojalle?! No ei kukaan. Eli siis ilmeisesti meidän yli nero poika on osannut itse avata kameran ja ottaa sillä kuvan. Jatkossa aion kyllä pitää kameran kaukana, vaikka nauroinkin kun huomasin nää kuvat mun kamerassa. (En silti halua mun kallisarvoiselle kameralle käyvän mitään ja siinä on muutenkin joku probleema joten vien sen näytettäväksi liikkeeseen jos en itse ratkaisua keksi.)
Tälläsiä leikkejä meillä tänään. Tosiaan luettiin myös ihan mahtavaa lasten kirjaa mistä jo aikaisemmassa postauksessani vähän vinkkasin ja täytyy kertoa, että olen rakastunut lasten kirjoihin täällä! Okei tottakai olen aina rakastanut Peppiä ja Vaahteranmäen Eemeliä sun muita klassikoita, mutta englanniksi kaikki vaan on niin hassun hassua.
Niinpä siis:
Tarina kertoo siis suurimmaksi osaksi Irlannin susikoirasta :)
Rakastan noita kuvia! Siis kuvittaja on aivan mahtava ja kirjan tarina on niin huvittava. Kirjassa käsitellään myös erittäin avoimesti ja erikoisesti "Pooppia." (Siis kakkaa.) ja mun mielestä on huvittavaa lukea jotakin tällaista.(Tämä kirja sopis hyvin mun poikaystävälle luettavaks!) Lisäksi rakastan kaikkea sitä suloista ja lapsellista mitä kirja käsittelee. Ihana välillä kirjan avulla palata takaisin hiekkalaatikolle ja muistella omaa lapsuuttaan. Tämä kirja uppoaa varmasti jokaisen lapsen mieleen, joten nyt ensiksi etsin itselleni tämän alkuperäisen englanninkielisen version ja sitten katson josko löytäisin suomenkielisen version siskon pojille joululahjaksi. (Saa nähdä mitä sisko tästä kirjasta ajattelee :D)
Nyt kuitenkin menen hyvillä mielin nukkumaan, kun taas on saanut höpistä Timpan kanssa ja kirjoitella vähän äitille. Hyvät yöt kaikille!
