Happy Guinness Day!!

Joo tosiaan siis eilen illalla oli tarkotus lähteä vähän fiilistelemään Dublinin yötä kun ihmiset juhlivat Guinness-day:tä. Tarkotuksena oli lähteä kello seitsemän, juoda parit drinksut (siiderit tai kaljat) ja tulla kotia.
Niin no ensinnäkin kello oli viittä minuuttia vaille seitsemän kun edelleen leikin poikien kanssa ja odottelen mun irkku-isiä kotiin.
Pahoillaan mun lemppari Irkku sitten soitti ja sanoi pyöräilevänsä niin kovaa kun pystyi. Lopulta päästiin Idan kanssa viettämään iltaa kahdeksan paikkeilla ja meillä oli suuret suunnitelmat!
Nimittäin, tää Guinness-day on oikeasti ihan älytön party-night ja jokainen itseään kunnioittava irlantilainen on paikan päällä. Niinpä live-musiikki oli myös sen tasoista. Jokaisessa pubissa oli siis live-esitys ja suurinpia nimiä olivat erittäin suositut irlantilais bändit ja Mika!! Kuka muistaa Mikan?! Itsellä ei ihan heti kolahtanut mutta kun mun irkku-isi Connor alkoi laulaa tätä biisiä ni johan muistin!

Olin aika järkyttynyt kun Connor kertoi aikaisemmin päivällä jutelleen Mikan kanssa ja herra kuulemma oli erittäin ujo! Hah tästähän mä vasta innostuin, että nyt päästään oikeen kunnon bileisiin!
Tosiaan tallustettiin sitten kaupungille ja voi elämä mikä ihmismäärä!! Siis oon tottunu siihen, että Temple Bar alueella on ihmisiä paljon, mutta nyt niitä ihmisiä hyppi joka kulman takaa ja jokaisella on hyvä fiilis.
Idan kanssa huokaistiin ihastuksesta kun kuultiin jokaisesta baarista aitoa live-musiikkia ja välillä vaan pysähdyttiin kadun kulmaan fiilistelemään menoa kaduilla ja pubeissa.
Tietenkin mulla oli taas kamala pakkomielle ja kun näin ihmisillä kasvomaalauksia mun oli vaan PAKKO saada omani! Niinpä juoksin jonkun viattoman vastaantulijan kimppuun ja vaadin saada tietää mistä saa bling bling apilan?! Tää mun vastaantulija oli siis äärimmäisessä kännissä oleva Irlantilainen (kello oli hei puol 9 ?!)
joka sössötti vaan jotain epämääräistä. Siis okei täytyy sanoa, että rakastan Irlantia, mutta en tajuu miten kaikki jaksaa aina alottaa sen juomisen niin aikasin ja lopettaa niin myöhään? Mun vähäinen juominen ei aina oikein sovi tänne :D
Niin joka tapauksessa ilmoitin Idalle, että haluan kasvomaalauksen ja en suostu pitämään hauskaa ennen kuin sen saan. Tottakai pitkänä ihmisenä näin erittäin hyvin ihmisten päiden yli (ei puhuta mitään mun 10cm korkokengistä.) ja loppujen lopuksi sainkin hymyn huulille:

Siis kattokaa nyt miten ihana!! Maksoi muuten vaan 3 euroa ja 20 minuutin jonotuksen :) Tosiaan Ida huokas helpotuksesta kun sain mun kasvomaalauksen (Ida otti tietysti myös, vaikka oli niin olevinaan tyhmä juttu!)
Ehdin tässä välissä jo saada uuden pakkomielteen kun kaikilla ihmisillä mun ympärillä oli hölmö hattu päässä. Ystävällinen nainen kertoi, että saan hatun läheisestä pubista, mutta ikäraja on 21-vuotta.
No tottakai siitä hatusta tuli mulle kamala pakkomielle, mutta Idan onneksi eräs vanhempi nais ihminen oli huonossa kunnossa ja huonolla tuulella, lähdössä kotiin joten hän lahjoitti oman hattunsa minulle! (Iso kiitos ikäkriisille ja suurelle määrälle alkoholia!)

Tietysti tämän jälkeen pääsin kaikkiin haluamiini pubeihin, koska mulla oli toi hattu päässä portsarit ajatteli automaattisesti, että mun on pakko olla yli 21!
Harmi vaan, että tosiaan niitä ihmisiä oli niin paljon. Siis aluksi se oli tosi hauskaa kun jokapuolella tuli ihmiset juttelemaan ja kyselemään, mutta kun haluttiin päästä Pubiin niin monen oven edessä oli niin paljon ihmisiä, ettei ollut toivoakaan päästä sisälle. Sama ongelma kävi pubin edessä missä Mika soitti. Ovella oli yli sadan ihmisen jono ja sisälle pääsi kaikenlisäksi vielä kutsuvieraat, joten ovella oleva nainen ilmoitti pahoittelevasti ettei meillä olisi mitään saumaa päästä pubiin sinä iltana. (Kello tässä vaiheessa 5 vaille 9)
Todettiin sitten Idan kanssa, että parempi olisi vain kävellä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Ollaan huomattu muuten erittäin outo juttu jokaisessa Irlantilaisessa. Aina kun jutellaan jonkun kanssa saadaan kuulla monta eri versiota ihmisen elämästä. Siis yhtenä esimerkkinä ihana pariskunta (jonka kauniimpi osapuoli ilmoitti mulle, että mä olen ihan kuin hän, mutta 10 vuotta nuorempana.) joka kertoi ensiksi, että nämä olivat heidän ensimmäiset treffinsä. Seuraavaksi he kertoivat olevansa vain ystäviä, mutta tunteneet koko ikänsä. Tämän tarinan jälkeen he kertoivat menevänsä ensikesänä naimisiin (ja me Idan kanssa onniteltiin tosi kovasti.) Siis mitä?! Oltiin niin hämmentyneitä ettei tajuttu yhtään mikä on homman nimi,  mutta oltiin jutussa mukana.
Eilen tavattiin sitten viiden jätkän porukka ja pojat sanoivat olevansa Kanadasta, joten meidän piti neuvoa yhden pubin sijainti. (Kiinnostavan Irlantilainen aksentti kaikilla kuitenkin.) Sen jälkeen pojat sanoivat etsivänsä kadonneita tyttöystäviään ja lopuksi tarina meni siihen, että he ovat asuneet viimeiset kolme vuotta eripuolilla maailmaa, mutta rakastuivat Irlantiin ja jäivät tänne. Ainiin! Oli vielä yksi tarina. Kun lähdettiin Idan kanssa jatkamaan matkaa pojat kertoivat lähtevänsä kotiin 2 viikon päästä, mutta heidän kotinsa on läheisessä kaupungissa minkä nimeä he eivät muista. Siis mitä?! Oikeesti me Idan kanssa ajateltiin eka, että ei vaan tajuta englantia tarpeeksi hyvin, mutta tääkin porukka ihan innoissaan selitti jokaisen tarinansa ja höpötti omiaan. Samoin yks perheen äiti kertoi meille eka, että hänellä on kaksi poikaa ja hän rakastaa heitä, mutta sen jälkeen hän sanoi, että hänellä on kaksi poikaa ja kolme tyttöä ja kaikki eri isistä.
Nää Irlantilaisten jutut on välillä niin ihmeellisiä ja tarinat niin puun takaa, että musta tuntuu, että tehdään Idan kanssa kohta omat tarinat meidän elämästä.

Tässä vielä kuva minkä törkeänä nappasin netistä. Tosiaan tää on erittäin realistinen kuva siitä miten paljon ihmisiä siellä oli! Ja kaikilla tää ihme tapa ottaa Oluet mukanaan ulos baarista. Oon ihan varma, että suomessa se ois varkaus kun veis sen lasin ulos, mutta täällä se on enemmänkin tapa, että juot ulkona pubista.
Kävin just lukemassa ketä kaikkia täällä eilen esiinty ja oon nyt niin kateellinen.. Me nimittäin jouduttiin lähtemään kotiin kymmenen jälkeen kun mun maha alko kramppaamaan. Tää aamu onkin mennyt vatsan väänteissä, mutta toivotaan, että iltaa kohti helpottaa.
Mulla on nyt suuremman luokan ongelma kun en haluais pestä mun ihanaa Shamrockia pois naamasta, mutta täytyy lähteä tänään vielä ihmisten ilmoille joten vissiin pakko (nyyh..)
Vielä siis pakko sanoa, että eilen oli hauskaa, mutta odotan todella maaliskuuta kun juhlitaan isoja kemuja ;) Täällä nimittäin St Patrick's Day (Pyhän Patrikin päivä) eli Irlannin kansallispäivä ja sit vasta onkii kovat bileet. Sitä ennen kuitenkin ehtii olla Halloween, mun synttärit ja pikkujoulut ainakin, joten juhlintaa pitäis riittää! Tällästä eilen ja tänään rauhallista iltaa ihan vaan tohon naapuriin.