Babysitting day

Niinkuin tuossa aikaisemmin mainitsin pojista vanhin sairasti tänään kotona (ja siinä sivussa keskimmäinen oli myös kotona.) joten mulla oli kädet täynnä työtä.
Sattumoisin tää päivä on myös mun "Babysitting day" eli mun tehtäviin kuuluu poikien nukuttaminen sun muut hommat.
Niinkuin lasten kanssa yleensäkkin niin pyykkiä oli täksikin päiväksi kertynyt ja reippaana (väsyneenä) laitoin koneen pyörimään ja nautin poikien seurasta.

En todellakaan tiedä mikä ihme mua vaivaa, mutta kaikista maailman vaatteista rakastan eniten lasten vaatteita. Suomessa päiväkodissa työskennellessä juttelin aina mun ihana ystävän kanssa eri lasten vaatteista ja päiväkodissa rakastuttiin lapsiin kenellä oli upeimmat vaatteet. (Varsinkin yks ihana poika ja sen tyyli sai meiät huokailemaan ihastuksesta.) Okei tottakai me rakastuttiin myös erilaisten lasten persoonallisuuksiin, eikä vaan vaatteisiin :D Ootan niin sitä päivää kun saan omia lapsia ja sitten voin pukea niille niin ihania vaatteita, että oksat pois. (Tätä katellaan siis tossa varmaan 10 vuoden päästä, eli ei hätää :D)

Aamulla William:illa oli siis kurkku kipeänä ja vähän lämpöä (Vanhin poika 6-v.) mutta niin mun tuurilla kaikki oireet katosivat jo aamupäivällä ja mulla oli täysi työ pitää pojat aisoissa. Onneksi ei ole kovin vaikea keksiä koko päiväksi pojille rauhallista tekemistä. Rankempaa on vahtia, että rauha pysyy yllä ilman riitoja sun muita ärsykkeitä. Siinä siis riitti mullekkin ihan tarpeeksi tekemistä ja itsekkään en ihan terve ole.

Siinä ne poitsut yritti nätisti leikkiä Beyblade:illa, mutta lopuksihan se meni tappeluksi ja alettiin leikkimään lääkärileikkiä ja mä olin se sairastava osapuoli.

Siinä sitä sitten mennään. Tää kuva kertoo kaiken tarvittavan mun päivästä. Tää kuva myös herättää kysymyksen, että kuka täysjärkinen antaa kameran 6-vuotiaalle pojalle?! No ei kukaan. Eli siis ilmeisesti meidän yli nero poika on osannut itse avata kameran ja ottaa sillä kuvan. Jatkossa aion kyllä pitää kameran kaukana, vaikka nauroinkin kun huomasin nää kuvat mun kamerassa. (En silti halua mun kallisarvoiselle kameralle käyvän mitään ja siinä on muutenkin joku probleema joten vien sen näytettäväksi liikkeeseen jos en itse ratkaisua keksi.)

Tälläsiä leikkejä meillä tänään. Tosiaan luettiin myös ihan mahtavaa lasten kirjaa mistä jo aikaisemmassa postauksessani vähän vinkkasin ja täytyy kertoa, että olen rakastunut lasten kirjoihin täällä! Okei tottakai olen aina rakastanut Peppiä ja Vaahteranmäen Eemeliä sun muita klassikoita,  mutta englanniksi kaikki vaan on niin hassun hassua.
Niinpä siis:

Tarina kertoo siis suurimmaksi osaksi Irlannin susikoirasta :)

Rakastan noita kuvia! Siis kuvittaja on aivan mahtava ja kirjan tarina on niin huvittava. Kirjassa käsitellään myös erittäin avoimesti ja erikoisesti "Pooppia." (Siis kakkaa.) ja mun mielestä on huvittavaa lukea jotakin tällaista.(Tämä kirja sopis hyvin mun poikaystävälle luettavaks!)  Lisäksi rakastan kaikkea sitä suloista ja lapsellista mitä kirja käsittelee. Ihana välillä kirjan avulla palata takaisin hiekkalaatikolle ja muistella omaa lapsuuttaan. Tämä kirja uppoaa varmasti jokaisen lapsen mieleen, joten nyt ensiksi etsin itselleni tämän alkuperäisen englanninkielisen version ja sitten katson josko löytäisin suomenkielisen version siskon pojille joululahjaksi. (Saa nähdä mitä sisko tästä kirjasta ajattelee :D) 

Nyt kuitenkin menen hyvillä mielin nukkumaan, kun taas on saanut höpistä Timpan kanssa ja kirjoitella vähän äitille. Hyvät yöt kaikille!