Toisaalta oli sellainen olo, että johan on aika mennyt, mutta toisaalta alkoi miettimään mitä kaikkea en ole tehnyt/nähnyt/kokenut suomessa kuukauteen.
Tietysti mun olo on silti ihan mahtava! Mietin kaikkea mitä olen kuukauden aikana kokenut ja oppinut. Mietin kaikkea sitä itsevarmuuden kasvamista oman englannin kielen käytössä ja kaikkia niitä upeita paikkoja ja hassuja juttuja mitä olen ehtinyt näkemään ja kokemaan.
Tää kuva on mun ja Idan yhdeltä rennolta lauantailta (tais olla viime lauantai) kun syötiin herkkuruokaa ihanassa ravintolassa, ihanissa yläilmoissa.
On ollut tosi siistiä tavata täällä tyttö, jonka kanssa mennä uusiin paikkoihin. Tottakai käyn hirveästi yksinkin kaupungilla ja kävelemässä. (Tosiaan kun Ida ei siitä kävelystä tykkää.) ja on ollut ihana välillä vain miettiä omia juttuja omassa päässä ilman ketään muuta. (Ja eksyä siinä samalla jollekkinn tuntemattomalle kadulle ja kulkea 45 minuuttia ristiin rastiin löytääkseen oikean paikan.) Toisaalta on niin paljon helpompaa vain laittaa viesti Idalle, että mennäänkö sinne tänne tai tonne. Varsinkin kun elämä ei aina ole niin helppoa kun on pitkät työpäivät ja uudet jutut. Joten on hyvä päästä purkamaan toiselle samassa tilanteessa olevalle omia ajatuksiaan.
Toisaalta ollaan niin erilaisia ja toisaalta samanlaisia. ida on ensinnäkin maailman hitain ihminen ja aina myöhässä. (Kuulostaa kaukaisesti poikaystävältäni.. ;) Ida on hidas ihan sama onko kyseessä hampaiden pesu vai laukun olalle laitto. Itse olen taas erittäin tarkka aikataulujen kanssa ja joka paikkaan olen menossa vähintään sen 10 minuuttia etuajassa ja mulle tuottaa välillä suurta tuskaa hymyillä kun Ida pahoittelee taas kerran myöhästymistää.
Silti meillä on samanlaisia ajatuksia. Ollaan aika maanläheisiä molemmat ja halutaan nähdä paljon irlannin luontoa. Mulla on vähän enemmän halua mennä kaikkiin museoihin, mutta mä voin ihan hyvin talvella kiertää niitä yksinkin jos Idaa ei millään kiinnosta.
Siinä taas yksi ihana asia minkä olen itsestäni oppinut (Itselleni kehittänyt) Voin mennä paikasta toiseen yksin. Olen aina tykännyt suomessakin viettää päiviä ihan rauhassa yksinäni, mutta yleensä puolen päivän paikkeilla on tullut kamala tarve soittaa ihanalle ihmiselle ja pyytä tekemään yhdessä jotain kivaa.
Tietysti täällä kun ei ole mahdollista joka hetki soittaa toiselle ihmiselle ja pyytää seuraksi on ollut vaan pakko tyytyä yksinäisyyteen. Nyt olen tyytyväinen yksin oloon! On ihanaa kun kadulla kävellessä saat vain kävellä ja rakastua jokaiseen tuttuun ja tuntemattomaan katuun aina uudelleen ja uudelleen. (Tietysti välillä (aina!) tulee katkera olo kun katselee pariskuntia rakastuneina ja haluaisi itse olla Timpan kanssa.)
Kuitenkin olen nyt paljon varmempi tekemään asioita yksin enkä tarvitse toisen ihmisen mielipidettä jokaiseen käänteeseen.
Tietysti se ikävä aina iskee, mutta en voisi olla onnellisempi mun tekemästä päätöksestä tutustua Irlantiin ja sen mahtavaan kulttuuriin ja luontoon! Meillä on Idan kanssa tulossa tulevana viikonloppuna (hyvä kun sais nyt ensin tän viikonlopun käytyä.) niin mahtava ensimmäinen "oikea" suunniteltu reissu ettei mitään rajaa.
Odotan siis innolla tuleviakin viikonloppuja ja rakkaita ihmisiä tänne mua katsomaan. Eikä siihen jouluunkaan enää ole kauaa aikaa! Nyt kuitenkin aika lähteä kokemaan lisää Guinnessia :)
Hyvää kuukausi päivää mulle ja Irlannille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti