Heipsuli ihanat lukijani! :)
Villasukat jalassa, mustaviinimarja mehua hörppien kurkkukivun lieventämiseksi voin todeta syksyn todella iskeneen ikävimmällä mahdollisella tavalla. Koitan taistella flunssaa vastaan, sillä tällä hetkellä elämäntilanne ei yksinkertaisesti anna aikaa sairastelulle. Toivotaan, että huomenna herätessäni kaktus kurkustani on kadonnut ja pääsen jatkamaan viikkoa uudella voimalla.
Tänään sain nauttia parin tunnin verran tämän ihanan pikkuisen seurasta kun äiti toi perheen uuden jäsenen tutustumaan pupuihimme. (Siitä tutustumisesta ei sen enempää, meidän luppakorvat on aika reviiritietoisia ja kiukkuisia akkoja.)
Lumiturpa Aava on aivan ihana ja hellyyttävä tapaus. Tietysti koiranpennut ovat aina ihania, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että Suomenlapinkoira on yksi parhaimmista koiraroduista ja pennut ovat suurimpia sydämen sulattajia koskaan.
Aava oli oikein tomera neiti, mutta ihme kyllä viihtyi meidän sohvalla yllättävän hyvin. Ehkä yksi syy oli jatkuva nunnuttaminen.
Kuinka suloinen toinen voikaan olla ♥ Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos koira meidän kotiin jonain päivänä tulee sen pitäisi olla juuri tätä kyseistä rotua.
Oli ihana katsella miten pikkuinen kuunteli äidin käskyjä niin hyvin ja leikki meidän suurehkolla pihalla ihan nätisti. Neiti on kuitenkin vasta kymmenen viikkoa, mutta fiksu kuin mikä!
Tämän vuoden omenasato on ollut harvinaisen surkea, mutta Aavalle niistä löytyikin hyvin viihdettä.
Omenien tökkiminen ja kimppuun hyökkääminen oli todella hauskaa. Todella uskottava saalistaja :D
Ihanaa viikon jatkoa kaikille, kirjoittelen taas pian :)
Ihanat kuvat! ♥
VastaaPoistaLapinkoirissa on parasta juuri niiden ääretön ihmisrakkaus, joten kyllä tulet saamaan iloisia hännänheilutuksia ja pusuja osaksesi aina kun nähdään :)
Koitahan parannella pian itsesi ♥