Olen herännyt tänä aamuna puoli kuudelta ja vihdoinkin nyt kellon näyttäessä kuusi iltapäivällä voin rojahtaa sänkyyn ja rentoutua ensimmäisen kerran koko päivänä. Viimeiset viikot ovat olleet älytöntä haipakkaa töissä ja tuntuu, että mitä lähempänä loma on sitä enemmän sen tarpeessa on jokaisen työpäivän loputtua.
Huomenna saan painaa vielä reilu yhdentoista tunnin työpäivän, mutta sitten voin virallisesti sanoa, minun lomani alkaneeksi. Tuntuu vielä niin epätodelliselta etten hehkuta sen enempää!
Vielä näin viimeisten työpäivien pehmikkeeksi olen viettänyt paljon aikaa meidän perheen luppakorvien kanssa. Nuo sympaattiset pomppijat ovat tuoneet elämääni ihan uutta sisältöä ja tämän postauksen ideana on vaan kertoa kuinka siistejä tyyppejä meidän kanssa asustaa :)
Ensimmäisen viikon ajan yhteiskuvat näistä tytöistä olivat täysin mahdottomia. Kotimme valtasi aina pupuralli näiden neitosten päästessä vapaalle ja tavarat lentelivät pitkin poikin tyttöjen törmäillessä kaikkeen edessä olevaan (myös toisiinsa.)
Uusi perheenjäsenemme on viisikuukautta vanha "nimetön." Aluksi sanottiin pikkuista nimettömäksi ihan vain siitä syystä ettei hyvää nimeä tullut mieleen. Hyviä ehdotuksia olivat Ruusunen, Tuhkimo ja Hertta, mutta Timpan tyrmätessä kaikki on pupumme tyydyttävä nimeen nimetön.
Nimetön käyttäytyy välillä kuin maailman omistaja eikä todellakaan arkaile näyttää mahtavuuttaan. Hellyyttävä pupunen on myös mestari akrobaatti ja neiti on saanut itsensä ulos häkistä jo useita kertoja. Ensimmäinen karkaaminen tapahtui Timpan ensimmäisenä lomapäivänä kun minä lähdin töihin kuuden jälkeen ja puput jäivät keskenään. Nimetön oli yksinkertaisesti kiivennyt ulos häkistä siirtämällä häkissä olevan talon auki jääneen kattoluukun kohdalle. Timppa raukka heräsi ennen yhdeksää epämääräiseen rapinaan ja siinä nimetön tuijottaa pällisteli unista miestä parinkymmenen sentin päässä.
Hellyyttävän ulkokuoren alla on ainakin yksi miinus. Neiti on nimittäis täysi kusiruikku. Nimetön ei todellakaan ole sisäsiisti vaan pissaa on ihan jokapaikassa kun taas meidän valioyksilö, ärrimurri Muru on siisteyden perikuva. Oikeastaan kanit ovat tarkkoja siististä ympäristöstä, mutta sotkevat silti minkä kerkiävät. Murun asuessa yksin riitti kolmen päivän välein pieni putsaus ja viikon välein täys siivous. Nyt Nimettömän muutettua taloon pitäisi häkki siivota päivittäin! En hitossa jaksa, joten meillä joutuu tuulettamaan ihan kokoajan.. Toisaalta olen vuosisadan oudoin tyyppi ja rakastan siivota heinää ja papanoita. Niistä tulee niin ihana tallimainen tuoksu. Vähän kuin omistaisi kaksi mini heppaa hajusta päätellen ♥
Noh sen lisäksi, että meidän papanakoneet haisevat helposti on heillä myös ilmeisen epäselvää kuinka heidän tulisi liikkua jos siis ajatellaan tyypillistä pupumaista loikkimista.
Ikuistin tämänä koiramaisen kävelykuvan Murusta joskus talven aikaan ja ajattelin, että yksinäisen pupun on ihan ok kuvitella olevansa joku koiran tapainen tasainen tallustaja.
Mutta sitten Nimetön aloitti saman jutun!! Mikä näitä tyyppejä oikein vaivaa?!
Nimetön on heikohkosta kodista "pelastettu" suojattimme, joka opetetaan pikkuhiljaa tavoille. Unelmissani voin vuoden päästä sanoa nimettömän olevan sisäsiisti ja vähemmän ahne.
Muru kärsi lievästä lihavuudesta vielä kuukausi takaperin, mutta nyt neidin paino on siinä vähän alle kahdessa kilossa. Ylimääräisiä ruokia vähennettiin jo ennen Nimettömän muuttoa, joten paino on voinut laskea senkin takia, mutta tarkkailen toistaiseksi vielä tilannetta sillä en halua Murun kärsivän millään lailla. Halusin Murulle seuraa juuri siksi, että voisin tarjota sille mahdollisimman laadukasta elämää, jos Muru alkaa oireilemaan loppuu kokeilumme tämän uuden tytön kanssa sitten siihen. Toisaalta jos riitaantuminen näiden kahden välillä syntyisi esimerkiksi puolen vuoden päästä en tietenkään enää Nimettömästä luopuisi vaan tekisimme vain häkkijaon (isompaan häkkiin tietysti.)
Ruuan suhteen Nimetön vie kaikki herkut eikä se pelkää käyttää hampaitaan. Nimettömän huonot kokemukset edellisessä perheessä ovat tietenkin syy tähän, mutta toistaiseksi kaikki ylimääräinen pitää jakaa tarkasti, heinää on tietysti aina tarjolla ja se onkin tällä hetkellä 95 prosenttia koko viikon ruokailusta, Tämä tarkoittaa sitä, että banaania, näkkäriä tai muita herkkuja ei tarjoilla ennen kun pellettien syöminen omista kipoista onnistuu ilman, että Nimetön käy uhittelemaan Murulle tai minulle.
Tällä hetkellä eletään kuitenkin sopusoinnun aikoja ja nämä kaksi niin erilaista pupua ovat löytäneet onnen toisistaan ♥
Puput ovat ihania ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti