Mitä täällä tapahtuu!

Kadotettu kesäkuu, hiljainen heinäkuu ja melkein eletty elokuu.

Blogi on viettänyt osaltani hyvin pitkää kesälomaa vailla minkäänlaista järkevää syytä. Minulla on tainnut olla kova kiire elää, sillä kaikki ihanat muistot jotka mielelläni olisin tallentanut tänne blogin sivuille ovat vain muistoina mielessäni. Erittäin haikein mielin käyn läpi kuluneiden kuukausien kuvia ja palaan mielessäni kesään, joka ei oikeasti koskaan virallisesti edes alkanut eikä oikeasti vielä edes loppunut.

Suurinosa koululaisista on jo aloittanut syyslukukauden, mutta oma pääni seikkailee vielä pilvissä ja tulevan kesäloman odottelussa. Oma kesälomanihan alkaa vasta ensiviikon lopulla.  

Olisi niin monia ihania asioita kerrottavana. Kaikki upeat hetket tärkeiden ihmisten kanssa, uudet työkaverit ja eläin jutut, sekä mahdolliset muutokset tuulet, jotka hiipivät oven taakse aivan yllättäen. Kaikki kuulostaa niin salaperäiseltä, mutta jatkossa aion taas panostaa tänne blogiin asioistani, sillä täytyy myöntää, että pikkuinen pettymys on selata blogin sivuja joilta kaikki nämä mielessä pyörivät muistot puuttuvat.

Aloitan kertomalla meidän perheen pikkuisesta eli Murusta ♥ 

Muru on asunut kanssamme kohta vuoden ja tämä pikkuinen punainen paholainen on saanut äidinvaistoni hyrräämään pahemman kerran. Timppa on jo useaan otteeseen huokaillut itkukohtauksilleni, jotka liittyvät huonoon omaantuntoon  liittyen tähän karvapalleroon. Esimerkiksi pitkän päivän jälkeen joutuessani lähtemään kauppaan ja jättämään Murun taas yksin nousevat tunteeni pintaan puhtaasta syyllisyydestä. Taas se pieni joutuu jäämään yksin. Saan myös itkukohtauksia Murun nuuhkiessa minua ja kerjätessä rapsutuksia. Tämä pienoinen on vain niin suurta rakkautta. 

Niinpä pienoinen rakkaamme sai uuden ystävän ♥ Tämä pieni lumilaikku on uusin rakkautemme ja tällä hetkellä nimetön. Pupuneiti tuli meille kokeiluun ja nyt viikon testailun jälkeen uskallan neidistä teille kertoa. Tytöt näyttävät nimittäin tulevan toimeen alkukankeudesta huolimatta!

Murun käytös on selvästi muuttunut aktiivisemmaksi ja nämä neidit ovat tuoneet paljon uutta iloa elämäämme. Kirjoittelen lisää pupujen tarinaa kunhan pääseen tähän blogiarkeen takaisin!

 

Pupuilun lisäksi kesään on kuulunut pyörän tuunausta, josta on nyt ehdottomasti mainostettava. Olen niin ylpeä tästä vaaleanpunaisesta unelmastani, jonka nimesinkin Hattara yksisarviseksi! Täydellinen nimi täydelliselle pyörälle.  Rullailen tällä rakkaudella varmasti vielä monet kesät!

Mansikkakuoria ja nutturoita. Kesän tärkeimmät jutut itseeni liittyen taitaa olla siinä. Hiukseni ovat taas kerran herättäneet monenlaisia mielipiteitä, mutta itseäni järkyttää eniten tuo oman värin tummuus. Edelleenkään en pääse yli siitä tosiasiasta, että olen kaikkien näiden vuosien jälkeen tumma!! Miksi en voi olla esim pinkki?!

Mansikkaterapian lisäksi parasta lääkettä hyvälle mielelle ovat ystävät. Täällä tippalinssissä katselen varsinkin kuvia joissa ystäväni ovat. Olen ihmisenä todella huono jakamaan aikatauluni monelle ihmiselle. Minulle ei vain ole mahdollista suunnitella samalle viikolle kymmentä eri kahvitteluhetkeä tai edes viittä. Siksi nämä erityiset hetket ovat oikeasti tärkeitä, sillä ne ovat niitä ainoita kertoja kun kesällä heidän kanssaan olen aikaa oikeasti kunnolla viettänyt.

Tärkeitä hetkiä on tietysti ollut myös Timpan kanssa ja näin loppukesästä niitä tulee vielä paljon lisää♥

Kirjoittamisen jatkaminen on yllättävän haastavaa ja tästä nyyhkyksestä ei meinaa tulla nyt loppua ollenkaan. Kiitollisena kaikesta kesän aikana koetusta ja edessäpäin olevasta ihanasta. Voin jakaa kaikille teille lukijoille vain pelkkää rakkautta. Toivottavasti teitä vielä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy, sillä kesähorros on nyt päättynyt ja blogi on palautettu takaisin henkiin.

Kunhan lopetan tämän pillityksen siirryn valmistelemaan huomista postausta. Luvassa on paljon kosmetiikkaa, hiuksia, pupuja ja rakkautta.

Sydämiä sinne kaikille teille ihanat ♥

Ps. Chisun uusin biisi -Ihana- on edottomasti se minun biisi!!