"Everybody has their own opinion and own ideas of what beauty is"

Heipsuli hattivatit!  Tiedättekö sen tunteen kun kaapissa on levy suklaata ja haluaisit syödä sen kokonaan, mutta et siltikään halua? Yrität hallita suklaan himoa ottamalla suklaasta "vain yhden rivin." jos olet kiltti itsellesi annat luvan ottaa jopa kaksi. Tähän asti mun suunnitelma syödä vain pari riviä toimii, mutta sen jälkeen kaikki meneekin pieleen. Parin minuutin päästä olen nimittäin taas kerran sen suklaalevyn vieressä toitottamalla itselleni ettei yksi rivi lisää ole pahaksi. Ennen kuin huomaankaan on suklaalevystä jäljellä vain tyhjät paperit ja mieleni tekee silti lisää suklaata!! Huoh elämä on epäreilua ja mä alan näyttämään tällä syömisellä ihan muumilta.

Noh en ehkä sentään. Olen kuitenkin yrittänyt käydä salilla ainakin pari kertaa viikossa ja ilman ollessa aurinkoinen olen huomannut eksyneeni myös lenkkeilemään ♥ (Ei pieni muumi maha mitään haittaa..)

Kuten jo ensimmäisestä kuvasta varmasti huomaatte, koristaa nenääni tämä pikku koriste. Perhe, ei hätää se ei ole lävistetty vaan ihan huijauskoru jolla yritin aiheuttaa erilaisia slaageja perheessäni. Jostain syystä kukaan heistä ei uskonut lävistyksen olevan aito!! (Ihme tyyppejä!!) Siskoni oli ensimmäinen joka nauroi huonolle pilalleni ja edes äiti ei uskonut aitouteen vaikka näki sen livenä!! Totesivat vain ettei tuo koru ole yhtään mua eikä se siksi myöskään ole aito. (Oikeassa ovat.)

Pilani oli siis surkea, mutta jotenkin tykästyin tähän ja nyt hillun himassa edelleen tämä "lävistys" nenässä. Oivoi kun mulla on halvat huvit!

Tämän viikon aikana olen laskenut enemmän lääkelaskuja kun koko elämäni aikana (pientä liioittelua) äiti on myös käynyt auttamassa ja jätti voimapiirrustuksen jossa on muumeja ♥ Äitin piirrustus myös auttoi muistamaan elämän realiteetteja. Mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää ja mistä stressata turhaan.

Olen ehtinyt tasan kerran kahvittelemaan ja se kahvittelu tapahtui tänään kun näin ihanan työkaverini Lizeten ♥ Piristi viikkoa paljon jutella niin aurinkoiselle ja ihanalle ihmiselle ♥

Taas kerran päänvaivaa aiheuttavat hiukseni, jotka ovat ihan kamalat! Juurikasvu tuntuu olevan tummempi kuin ikinä ennen ja ohut tukka aiheuttaa kauheita kriiseilyjä. Ihan oikeasti antaisin niin paljon jos saisin paksut hiukset. Nyt sitten taas kerran mietin mitä hiuksilleni teen. Oikeasti en haluaisi tehdä mitään, mutta en tiedä kauanko näitäkään kestää. Haluaisin kestopidennykset, mutta eihän niitä jaksa huollattaa enkä raaski maksaa itseäni kipeäksi.

Mummi varmaan suosittelee siellä ruudun takana värjäämään tukan luonnollisen väriseksi, mutta kun tunnen itseni ja tiedän, että kaksi viikkoa tummalla tukalla ja olen taas ottamassa värinpoistoa ja vannomassa ikuiseen vaaleaan. Olen mä vaan turhamainen ihminen voi hyvä elämä sentään!

Yritän olla nyt vaivaamatta aivojani hiusjutuilla ja muutenkin elämään pienemmällä stressillä. Juttelu äidin kanssa kyllä auttoi paljon ja kieltämättä harteillani oleva taakka keveni huomattavasti.

Viikonlopuksi on luvassa syntymäpäiväjuhlia, lääkelaskentaa ja toivottavasti myös hiukkasen ystäviä ;) Kello alkaa lähenemään yhdeksää ja mä suuntaan kohti salia. Ei tässä muutakaan tekemistä ole perjantaiksi ja tosiaan ettei muumimaha ja muumipeppu pääse yllättämään niin täytyy tässä jotain alkaa tekemään!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja toivottavasti ensiviikolla ehdin vähän rauhallisemmissa merkeissä. Alkaa tämä kiire tuntumaan jo vähän pahalta!