Ireland's call!

                                                          Hearts of steel and heads unbowing

                                                          Vowing never to be broke

                                                          We will fight until we can fight no more

                                                           From the four proud provinces of Ireland

                                                           Ireland, Ireland together standing tall

                                                           Shoulder to shoulder we'll answer Ireland's call 

Hyvää St. Patrickin päivää kaikille!! Päätin jo kuukausia sitten, että tänä vuonna aion juhlia päivää edes puoliksi sen ansaitsemalla tavalla, joten päätin taas kerran muistella Irlantia ja kertoa teille kaikesta mitä mieleen juolahtaa! (En ihan kaikesta, mun mielessä pyörii yllättävän paljon asioita samaan aikaan.)

Tietenkään en voinut jättää päivää pelkän muistelemisen varaan olisi ollut aika laimeat pirskeet. Niimpä kaivoin kaappieni kätköstä parin vuoden takaisten megapartyjen romppeita ja näin vaatimattomasti lähdin juhlistamaan tätä uskomatonta päivää.

Tietenkään pelkkä hupsu hattu ja apila eivät tuoneet oikeutta tälle päivälle, joten kaivoin kaapista myös yhden lipuistani (kyllä niitä on enemmän kuin yksi!) ja lähdin piristämään kaikkia lähipiirin asukkaita tällä upealla väriloistolla! Tietenkin Irlantilaisia perinteitä kunnioittaen olen antanut musiikin raikaa koko päivän ja keittiön ikkunan ollessa auki, ovat naapurit saaneet kuunnella Ireland's call:lia toistolla jo pari tuntia! (Viimeiset säkeet ovat suosikkini ja laulan ne aina mukana, säkeet löytyvät myös tuosta postauksen alusta. Jos haluatte vakuuttavamman lukukokemuksen kannattaa laittaa tuo biisi taustalle soimaan ;) 

Viime vuoden Paddyn päivä jäi vajavaiseksi, sillä seuraavan päivän työvuoro ei sallinut hirveää biletystä (jota ei kyllä tapahdu tänäänkään.) Viime vuonna join illalla yhden Bulmersin ja kättäni koristi lasten apila- tatuointi, tänä vuonna en voinut kuvitellakkaan kokevani samaa surkeaa kohtaloa! 

Viime vuoteen verrattuna on myös matkasuunnitelmani erilaisia, sillä toisin kuin viime vuonna en ole varannut vielä lentolippua takaisin tuolle vihreälle saarelle. Kieltämättä ajatus on super surullinen ja ahdistuksen maailman mestarina ahdistuin tietysti tästäkin. Kuitenkin sosiaalinen media pelastaa minut tässäkin hetkessä, sillä Idan pari vuotta sitten laittama kuva unelmieni Irlanti päivästä on vieläkin täysin sama ja siksi jos nyt pääsisin Irlantiin viettäisin sen ajan juuri näin:

"First we are heading to Galway and the Cliffs of Moher for a lovely walk and a uncountable number of romantic photos of us up there. The sun is shining and you DON'T have a stomach bug haha. 

Later on we'll go and say hi to our dear/deer friends in Phoenix Park (yes, we travelled there by my time machine) and hang out with them for a while. Isn't it time for a hot chocolate and a brownie now? Of course, it's always time for fika! And where should we go? No doubt, Hippety's it is! As soon as we finished up there we start to think "hm, where will we have dinner?" Then I'll take you to Jamie Oliver's Italian of course! Coz it's aaall about food and sweets.

And drinks!!! Time to get dressed for tonight's party! Let's have some craic! We'll have one of those crazy pre-parties for two, like we had at the hotel room in Waterford! Sláinte! Then I'll buy you pints and pints of Bulmers and we starting to realize that this will not end good. Before we lose all control we'll steal a couple of more Bulmers glasses, you can never have too many of those right? Then it'll be as crazy as St. Patrick's Day with Anika and Johanna and we'll really show everyone that we are a couple haha! But we'll be grand, coz we won't remember much the day after anyway. We'll end the night in one of the best ways, cuddling up in bed with Lisa's two penguins!"                                                                                                                                       -Ida

 ♥♥♥♥♥♥♥♥ 

Idan kirjoittama tarina täydellisestä päivästä on ihan oikeasti täydellinen, vaikka lippuja Irlantiin ei olekkaan varattu ajatus vanhoista muistoista ja mahdollisuus tulevista lämmittävät mun mieltä vielä vuosia ♥ 

Idan lisäksi kaipaan tätä täydellistä ja empaattista tyttöä yli kaiken. Lisa on erittäin samantyyppinen ihmisenä kuin minä ja olen jo kauan sitten surrut sitä, ettei meillä ole enää aikaa samalla tavalla toisillemme kuin ennen. Mielestäni Lisa on täydellinen esimerkki siitä minkälainen on tyypillinen, hyvä Irlantilainen ihminen ♥ 

Irlannista on aina osa mukanani minne ikinä menenkään, mutta haluan vielä näyttää pari konkreettista asiaa! 

Mun kotiavaimissa on edelleenkin tallella se sama pullonavaaja, jonka ostin ensimmäisenä viikonloppunani Irlannissa, sen lisäksi vuoden lopulla sain tämän avaimenperän, joka näyttää, että Irlantiin on 50km. Tästä on tullut vähän höhlä ajatus mulle, mutta aina kun ikävä iskee, mietin kuinka lähellä kyseinen maa loppupeleissä on ja kuinka usein voin sinne matkustaa jos oikeasti superkriisi tai joku muu välttämätön pakko iskee.

Tietysti tärkeimpänä muistona kannan ikuista kuvaa yhdestä Irlannin tunnetuimmista symbooleista ja edelleenkin tämä tatuointi on minulle rakkain. 

Kotonamme on myös kuvia Irlannista, rukoustaulu makuu"huoneen" ikkunalaudalla, kasa päin kirjoja, laseja/mukeja, kenkiä sekä koruja, jotka kaikki olen Irlannista tuonut mukanani. Kaikkea en varmasti edes muista, mutta Irlanti elää aina niin muistoissani kuin materiankin kautta meillä. (Ja niin tulee aina olemaan!) Valitettavasti kaikkia niitä hyvästeltyjä ihmisiä en ole voinut purkittaa ja siksi ikävä heitä kohtaan ei tietenkään koskaan muutu. Parin ihmisen kohdalla olen myös hyväksynyt sen tosiasian, etten heitä enää koskaan tule näkemään. Mitä kauemmin olen asunut takaisin Suomessa sitä enemmän ymmärrän omaa itkuisuuttani ja pahaa oloani lähtiessäni viimeisen kerran pois Dublinista. Kaikki ne kyyneleet kuuluvat niille ihmisille ♥ 

Noniin ennen kuin mun päivä menee nenäliinojen tuhlailuun niin siirrytään eteenpäin! Lukiessani vanhoja postauksia huomaan useasti kehuni Irlantilaisia kohtaan ja ilman kaikkia näitä blogiin kirjoitettuja hetkiä en varmasti olisi muistanut puoliakaan. Todella surullista on se miten olen taas tottunut tähän meidän omaan kulttuuriimme ja tietynlaiseen käytökseen. Irlannissa asuessani muutuin puheliaammaksi (kyllä ihan oikeasti se on mahdollista!) ja nautin aivan eritavalla pienistäkin hetkistä. Muuttumiseni tapahtui "luonnollisella" tavalla pikkuhiljaa, mutta en enää koe olevani se sama ihminen kuin silloin, vaikka kuinka haluaisin. En voi korostaa tarpeeksi sitä kuinka tervetullut ja hyväksytty olo tuli kun esimerkiksi englannin opettajani kutsui minut luokseen teelle tai kun istuimme viimeisen englannin tunnin jälkeen pubissa koko porukka ja katsoimme jotain matsia ja kerroimme asioita kotimaistamme. 

Irlantilaiset harrastavat muuten eniten hyväntekeväisyyttä koko Euroopassa! Oikeasti välillä meinasi kyllä vähän ärsyttääkkin se kaikki kakkujen leipominen ja muu hömpötys, mutta kaikki rahat menivät ainakin hyvään tarkoitukseen ja olen oppinut arvostamaan tätä Irlantilaisten ainaista ahkeruutta liittyen muiden auttamiseen. Päätin itsekkin tehdä lahjoituksen ja näin Irlannin kansallispäivän kunniaksi menin WWF:n sivuille ja valitsin kohteeksi Itämeren. Rehellisesti olisin halunnut lahjoittaa kaikkiin kohteisiin, mutta tunnen itseni heti paremmaksi ihmiseksi! (Haha pientä liioittelua..) 

Tietenkään näin uskomattomana päivänä kun ulkona oikeasti pärjäsi pelkän Irkku viitan kanssa (kävin päivällä hakemassa postin lippuun kietoutuneena! hiihihi) täytyy ruuankin olla sen arvoista, joten ruokalista oli kevyesti haastava! 

Pääruokana oli "Irish stew" jonka toteutin kuin aito Irlantilainen! Paitsi etten löytänyt kaupasta Guinnesia vaan korvasin sen Karhulla :D Olin yllättynyt kuinka hyvää siitä tuli ja mieluusti popsin vielä seuraavat pari päivää tuota herkkua. Leipänä toimi perus viljaleipä, vaikka alunperin suunnittelinkin tekeväni soodaleipää, joka on tyypillinen Irlantilainen herkku. Keskellä kuvassa on minttu/suklaa pirtelöä ja alhaalla suklaa/Baleys- mousse, joka onnistui täydellisesti!! Baleys maistui juuri sopivasti ja koostumus oli täydellisempi kuin koskaan. Mun ruuat olivat selvästi tänään onnistuneita Irlantilaisen onnen takia ;) (Kuvan donitsit ovat Siwasta, oli vaan pakko saada lisää vihreetä pöytään.)

Pöydän vaatimaton kattaus ennen kaikkien ruokien esille laittoa. Narsissit olivat välttämätön koriste, sillä Irlannissa niitä sai ihailla kaikissa puistoissa ja tien varsilla juuri näin kevään aikaan. Voi, että miten rakastan noita kirkkaita kukkasia ♥

Päivä oli ihanan täydellinen, vaikka vietinkin siitä yhdeksän tuntia yksin :D Sain ainakin tanssia ja laulaa täydestä sydämestäni, selailla vanhoja kuvia ja lukea päiväkirjoja, kalentereita ja kaikkia ihania juttuja ihan rauhassa. Oli muuten ihan parasta lukea mun ja Idan kirjoittamia lauseita, jotka toimivat muistin virkistyksenä jollekkin huvittavalle tapahtumalle. Ne ovat niin sisäpiirijuttuja, etten koe mitään järkeä niitä tänne kirjoittaa kun jokainen niistä sisältää hurjan tarinan :D (Enkä usko, että ne on yhtä hauskoja kenenkään muun mielestä.)

Päivän aikana kuuntelin vanhaa soittolistaani, joka sisälsikin Kodalinea, Macklemorea, The Scriptiä, One directionia ja muita Irlannin soitettuja kappaleita. Parin kuukauden päästä on Irlannista lähdöstäni jo kaksi vuotta. Niin se aika vain menee, huoh miten haikeaa.
Ensivuonna voisin viedä tätä tempausta taas askeleen pidemmälle ja kutsua isomman porukan viettämään tätä hienoa päivää tai sitten raahaan porukkaa mukaani Irlantiin ja vietetään hurjat neljä päivää! Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan, mutta tänään oli kuitenkin ihana päivä ♥

Ps. Taidan juoda vielä pari Bulmersia ennen iltaa ;)