“Memories warm you up from the inside. But they also tear you apart"

Saan varmasti nyt kaikkien vihat päälleni kun sanon, että parin viimeisen päivän lumisade on oikeasti ihan kiva juttu. Itseäni ei henkilökohtaisesti masentanut luminen maa tai marsun kokoiset hiutaleet tippaakaan. Muutenkin koko talvi oli aika säälittävä ja muistoissa on taas enemmän pimeitä ja sateisia päiviä kuin kauniita, valkoisia ja valoisia maisemia (onneksi niitäkin oli edes hetken!) 

Maanantaina mylläsin taas kerran vaatekaappini sisällön ja kaivoin sen syövereistä pitkän villatakin, villasukat ja siitä se asun kokoaminen taas lähti.

Lumisade oli ja meni ja ainakin meillä näyttää taas kerran piha masentavan märältä ja maisema on muutenkin ruma! Tätä kyseistä vesisade säätä vihaan enemmän kuin mitään! Syksyllä luonto on niin kaunis, että vesisateen kestää juuri ja juuri, mutta täytyy tässä vakavissaan alkaa harkita muuttoa jonnekkin muualle kun tuntuu siltä ettei suomessa saa koskaan nauttia kivasta säästä paria päivää enempää! (murrr!!)

Huomasin juuri, että jokaisessa kuvassa mun pää on ihmeellisesti alaspäin. Olen ilmeisesti niin rakastunut uuteen paitaani etten malta katsoa mihinkään muualle :D

Vesisateen ja järkyttävän tuulen pakottamana olen hengaillut sisällä enemmän kuin tarpeeksi. Katsoin parin viime päivän aikana areenasta au pairit Lontoossa ja heti perään sen jenkki version. Ensimmäisen kauden suosikkini oli ihana, sympaattinen Anna ♥ toisella kaudella en voi sanoa oikein ketään suosikiksi, mutta voi hyvää päivää niitä tunnemyrskyjä :D Olen aina ollut sitä mieltä, että olen super herkkä ja muutenkin vähän tasapainoton ja nössykkä ihminen, mutta molemmilla kausilla oli kyllä sellaisia super dramaatikkoja, että omat itkut jäivät ihan mitättömiksi.

Toisaalta löysin molemmilla kausilla paljon tilanteita joihin samaistua ja varsinkin ongelmat joita au pairit kohtasivat omien poikaystäviensä kanssa olivat aivan niitä samoja joita itse kävin läpi... Olen ehkä kamalan julma ihminen, mutta välillä meni hermo siihen miten dramaattisesti neljän kuukauden ero otettiin. Jokainen on erilainen persoona, mutta ensimmäisellä kaudella oli niin paljon itkua, että mietin useasti miksi jotkut tytöistä edes lähtivät reissuun jos neljän kuukauden ero perheestä tekee niin tiukkaa ettei yhdestäkään hetkestä voi nauttia?

Yllättävän koukuttava sarja, mutta johtuikin varmasti juuri niistä samaistumisen tunteista, että kyseinen sarja kolahti. Katsottuani molemmat kaudet vietin taas pari tuntia hirveässä angstissa ja mietin miten siistiä olisi taas lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille (ei kyllä au pairiksi enää.) Toisaalta oli vähän huono juttu katsoa varsinkin ensimmäinen tuotantokausi, koska sain taas ihmeellisiä tunteiden purkauksia ja juuri ne samaistumisen tunteet olivat niin voimakkaita, etten uskonut vieläkin parin vuoden jälkeen saavani tällaisia viboja au pair jutuista.

Loppuviikko meneekin taas töissä (ylläri...) mutta yritän saada pari projektia etenemään niin saadaan ne myös tänne näytille ;) Reipasta viikkoa ihanat, tsemppiä säätä vastaan!!

Cause I've got a golden ticket I've got a golden twinkle in my eye

"You can close your eyes to the things you don't want to see, but you can't close your heart to the things you don't want to feel." 

-Johnny Depp

Halusin tulla vielä piipahtamaan blogissa ennen viikonlopun vieton aloittamista ja tulla jakamaan pari kivaa kuvaa tältä viikolta. Tuo Johnny Depin viisaus ei sinänsä liity mitenkään tekstini sisältöön, mutta rakastan noita viisaita sanoja niin paljon, että halusin ne tänne jakaa ♥ 

Viikko on ollut henkisesti aika raastava, mutta hyviäkin hetkiä on riittänyt (kuten tänää ♥) ja töissä sekä koulussa rullaa hyvin. 

Olen hehkuttanut puhelimeni uusia kuoria enkä vaan pääse yli siitä miten siistit nämä ovat! Ikuisena suklaan ja tietysti Willy Wonkan fanina olen esitellyt kuoria vähän jokaiselle. Sain vihdoinkin vuosien odottelun jälkeen kultaisen lippuni ♥ Wonkan suklaata olen saanut kuitenkin maistaa jo aikoja sitten ;)

Tietysti Wonkan suklaan lisäksi täytyy hehkuttaa rakkauttani näihin toisiin kuoriin. "We're all mad here." on ehkä kliseisin Liisa Ihmemaassa lainaus ja käytetyin kaikkialla maailmassa. Silloin tällöin tämä klisee koristaa myös puhelintani ;) 

Molempia kuoria yhditää myös se, että Tim Burton on omilla elokuva versioillaan herättänyt vanhat klassikot nykypäivään omalla erityisellä tyylillään. Olen ollut rakastunut molempiin tarinoihin jo kauan ennen Tim Burtonin versioita, mutta silti Tim Burtonin versioista on tullut omia suosikkejani ♥ 

Haluan myös kehua kirppis löytöjäni parin päivän takaa! Farkut herättivät ihastukseni värinsä ja "boyfriend" tyylinsä takia. Paita taas on jostain kaukaa tuttu ja se päätyi mukaani minkäs muun kun värinsä takia. Yhteensä ostoksille tuli hintaa 5 euroa! (Housut 3 euroa paita kaksi!) Olin älyttömän tyytyväinen, mutta täytyy kyllä sanoa, että monessa pöydässä sana "kirppis" on jo kadottanut merkityksensä. (Tai sitten mun käsitys poikkeaa muiden omasta.) Mielestäni on törkeää pyytää vanhoista taaperon kengistä 18 euroa tai nahkahanskoista 25 euroa! Tietysti ymmärrän, että aito nahka ei ole halpaa ja kengätkin olivat hyvässä kunnossa, mutta ihan oikeasti kirpparin hinnat pitäisi pitää kirpparin hintoina. Eikö idea vähän katoa jos ihmiset alkavat myymään tavaraa samalla hinnalla kuin normaalissa kaupassa? 

Noh se siitä avautumisesta. Yritettiin vielä saada vähän edustavampia asukuvia kuin tuo yllä oleva, mutta ei ole kehumista edes näissä ;D Asu on jotenkin niin kaukana niistä normaaleista vaatteista, mutta silti niin minua! Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? :D

Lopuksi vielä kuva päivän piristyksestä ♥ Kävin vähän kuvailemassa ja halimassa kummipoikaa, kenen synttäreitä päästään juhlimaan sunnuntaina! Lapset on vaan niin suurta rakkautta etten kestä ♥

Rentouttavaa viikonloppua kaikille, palataan taas pian! :)

Spring party dress

Kaunista tiistain alkua ihanat lukijani! Onneksi eilisen sää oli vain tilapäinen mielenhäiriö ja tänään ulkona näyttää taas kauniilta ja keväiseltä. Maanantai kului hirveetä vauhtia ohi ja kotiinkin pääsin vasta puoli kahdeksan aikaan. Kummipojan yksivuotis syntymäpäiväkin meinasi mennä kokonaan ohi muistin.. Loppuviikko kuluu taas töiden parissa, mutta vielä hetkeksi aion palata viimeviikonlopun juttuihin, ihan vain parilla kuvalla.

Lauantaina juhlittiin 50-vuotis synttäreitä ja nutturoihin ihastuneena päätin taas kerran väsätä sellaisen. Olen hirveän huono katsomaan mitään tutoriaaleja, joten tämäkin kampaus syntyi ihan vain ohuella banaani valkilla ja parilla pinnillä. Koristeeksi laitoin pari pinkkiä kukkasta ja siinä koko kampauksen sisältö. Super helppoa ja kesti noin 3 minuuttia tehdä :D (Okei kiharrus vei varmaan 30 minuuttia...)  Hiuksien väristä ei varmasti tarvitse sanoa mitään. Supervaaleat kohdat on kivoja, keltaiset ei!

Hiuksissa ruusuja, valkoiset ruusu korvakorut ja vielä selkäkin tatuoituna ruusuilla, aika selkeä teema taas kerran.

Mekko on mummin ostama ja hankittu niinkin kaukaa kun Ruotsin Gina Tricotista. Viimekevään reissun jälkeen olen käyttänyt mekkoa tasan kerran, joten olin innoissani kun vihdoinkin sain syyn laittaa tämän uudestaan päälle. Aluksi suunnittelin ostavani uuden mekon, mutta ihan turhaa rahan käyttöä kun muutenkin ostoslistalla on aika paljon tärkeitä asioita.

Tässä sama mekko viime keväänä käytössä. Tykkään näistä viime vuoden kuvista sen verran, että halusin laittaa yhden kokokuvan. Kokonaisuus on sama ja valkoinen bleiseri pysyi koko illan päällä, vaikka tulikin tanssittua. (Tota tukkaa ei kyllä ole ikävä, voi hyvänen aika mitä värien sekaloistoa..)

Meikkinä toimi perus valkoinen ja vaaleanpunainen. Rajaukset olivat ihan super ohuet eivätkä ne edes näy kunnolla kuvassa. Kuitenkin yleiskuvani oli keväinen ja heleä. Vaaleanpunainen on kyllä ihan mun suosikkini.

Juhlat sujuivat todella hyvin ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Syntymäpäiväsankari on kyllä sellainen ikinuori ettei juhlilta voinut muuta odottakaan!

Sunnuntai vietettiin ihan vain superväsyneinä ja kuten ylläolevasta kuvasta voi päätella, ei fiilis ollut ihan huipussaan. Siivottiin kuitenkin koti lattiasta kattoon (eipä uskoisi kun tänään taas katsoo ympärilleen.)
Uskoin tämän viikon olevan rauhallisempi kuin edeltäjänsä, mutta nyt katsoessani kalenteria näyttää se ihan yhtä kiireiseltä kun edellinenkin. Toisaalta eipä ainakaan tule jäätyä sänkyyn makaamaan. (Paitsi kaikeksi vapaa-ajaksi ;)

Ihanaa viikon alkua, palataan taas loppuviikosta!

"Everybody has their own opinion and own ideas of what beauty is"

Heipsuli hattivatit!  Tiedättekö sen tunteen kun kaapissa on levy suklaata ja haluaisit syödä sen kokonaan, mutta et siltikään halua? Yrität hallita suklaan himoa ottamalla suklaasta "vain yhden rivin." jos olet kiltti itsellesi annat luvan ottaa jopa kaksi. Tähän asti mun suunnitelma syödä vain pari riviä toimii, mutta sen jälkeen kaikki meneekin pieleen. Parin minuutin päästä olen nimittäin taas kerran sen suklaalevyn vieressä toitottamalla itselleni ettei yksi rivi lisää ole pahaksi. Ennen kuin huomaankaan on suklaalevystä jäljellä vain tyhjät paperit ja mieleni tekee silti lisää suklaata!! Huoh elämä on epäreilua ja mä alan näyttämään tällä syömisellä ihan muumilta.

Noh en ehkä sentään. Olen kuitenkin yrittänyt käydä salilla ainakin pari kertaa viikossa ja ilman ollessa aurinkoinen olen huomannut eksyneeni myös lenkkeilemään ♥ (Ei pieni muumi maha mitään haittaa..)

Kuten jo ensimmäisestä kuvasta varmasti huomaatte, koristaa nenääni tämä pikku koriste. Perhe, ei hätää se ei ole lävistetty vaan ihan huijauskoru jolla yritin aiheuttaa erilaisia slaageja perheessäni. Jostain syystä kukaan heistä ei uskonut lävistyksen olevan aito!! (Ihme tyyppejä!!) Siskoni oli ensimmäinen joka nauroi huonolle pilalleni ja edes äiti ei uskonut aitouteen vaikka näki sen livenä!! Totesivat vain ettei tuo koru ole yhtään mua eikä se siksi myöskään ole aito. (Oikeassa ovat.)

Pilani oli siis surkea, mutta jotenkin tykästyin tähän ja nyt hillun himassa edelleen tämä "lävistys" nenässä. Oivoi kun mulla on halvat huvit!

Tämän viikon aikana olen laskenut enemmän lääkelaskuja kun koko elämäni aikana (pientä liioittelua) äiti on myös käynyt auttamassa ja jätti voimapiirrustuksen jossa on muumeja ♥ Äitin piirrustus myös auttoi muistamaan elämän realiteetteja. Mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää ja mistä stressata turhaan.

Olen ehtinyt tasan kerran kahvittelemaan ja se kahvittelu tapahtui tänään kun näin ihanan työkaverini Lizeten ♥ Piristi viikkoa paljon jutella niin aurinkoiselle ja ihanalle ihmiselle ♥

Taas kerran päänvaivaa aiheuttavat hiukseni, jotka ovat ihan kamalat! Juurikasvu tuntuu olevan tummempi kuin ikinä ennen ja ohut tukka aiheuttaa kauheita kriiseilyjä. Ihan oikeasti antaisin niin paljon jos saisin paksut hiukset. Nyt sitten taas kerran mietin mitä hiuksilleni teen. Oikeasti en haluaisi tehdä mitään, mutta en tiedä kauanko näitäkään kestää. Haluaisin kestopidennykset, mutta eihän niitä jaksa huollattaa enkä raaski maksaa itseäni kipeäksi.

Mummi varmaan suosittelee siellä ruudun takana värjäämään tukan luonnollisen väriseksi, mutta kun tunnen itseni ja tiedän, että kaksi viikkoa tummalla tukalla ja olen taas ottamassa värinpoistoa ja vannomassa ikuiseen vaaleaan. Olen mä vaan turhamainen ihminen voi hyvä elämä sentään!

Yritän olla nyt vaivaamatta aivojani hiusjutuilla ja muutenkin elämään pienemmällä stressillä. Juttelu äidin kanssa kyllä auttoi paljon ja kieltämättä harteillani oleva taakka keveni huomattavasti.

Viikonlopuksi on luvassa syntymäpäiväjuhlia, lääkelaskentaa ja toivottavasti myös hiukkasen ystäviä ;) Kello alkaa lähenemään yhdeksää ja mä suuntaan kohti salia. Ei tässä muutakaan tekemistä ole perjantaiksi ja tosiaan ettei muumimaha ja muumipeppu pääse yllättämään niin täytyy tässä jotain alkaa tekemään!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja toivottavasti ensiviikolla ehdin vähän rauhallisemmissa merkeissä. Alkaa tämä kiire tuntumaan jo vähän pahalta!

Ireland's call!

                                                          Hearts of steel and heads unbowing

                                                          Vowing never to be broke

                                                          We will fight until we can fight no more

                                                           From the four proud provinces of Ireland

                                                           Ireland, Ireland together standing tall

                                                           Shoulder to shoulder we'll answer Ireland's call 

Hyvää St. Patrickin päivää kaikille!! Päätin jo kuukausia sitten, että tänä vuonna aion juhlia päivää edes puoliksi sen ansaitsemalla tavalla, joten päätin taas kerran muistella Irlantia ja kertoa teille kaikesta mitä mieleen juolahtaa! (En ihan kaikesta, mun mielessä pyörii yllättävän paljon asioita samaan aikaan.)

Tietenkään en voinut jättää päivää pelkän muistelemisen varaan olisi ollut aika laimeat pirskeet. Niimpä kaivoin kaappieni kätköstä parin vuoden takaisten megapartyjen romppeita ja näin vaatimattomasti lähdin juhlistamaan tätä uskomatonta päivää.

Tietenkään pelkkä hupsu hattu ja apila eivät tuoneet oikeutta tälle päivälle, joten kaivoin kaapista myös yhden lipuistani (kyllä niitä on enemmän kuin yksi!) ja lähdin piristämään kaikkia lähipiirin asukkaita tällä upealla väriloistolla! Tietenkin Irlantilaisia perinteitä kunnioittaen olen antanut musiikin raikaa koko päivän ja keittiön ikkunan ollessa auki, ovat naapurit saaneet kuunnella Ireland's call:lia toistolla jo pari tuntia! (Viimeiset säkeet ovat suosikkini ja laulan ne aina mukana, säkeet löytyvät myös tuosta postauksen alusta. Jos haluatte vakuuttavamman lukukokemuksen kannattaa laittaa tuo biisi taustalle soimaan ;) 

Viime vuoden Paddyn päivä jäi vajavaiseksi, sillä seuraavan päivän työvuoro ei sallinut hirveää biletystä (jota ei kyllä tapahdu tänäänkään.) Viime vuonna join illalla yhden Bulmersin ja kättäni koristi lasten apila- tatuointi, tänä vuonna en voinut kuvitellakkaan kokevani samaa surkeaa kohtaloa! 

Viime vuoteen verrattuna on myös matkasuunnitelmani erilaisia, sillä toisin kuin viime vuonna en ole varannut vielä lentolippua takaisin tuolle vihreälle saarelle. Kieltämättä ajatus on super surullinen ja ahdistuksen maailman mestarina ahdistuin tietysti tästäkin. Kuitenkin sosiaalinen media pelastaa minut tässäkin hetkessä, sillä Idan pari vuotta sitten laittama kuva unelmieni Irlanti päivästä on vieläkin täysin sama ja siksi jos nyt pääsisin Irlantiin viettäisin sen ajan juuri näin:

"First we are heading to Galway and the Cliffs of Moher for a lovely walk and a uncountable number of romantic photos of us up there. The sun is shining and you DON'T have a stomach bug haha. 

Later on we'll go and say hi to our dear/deer friends in Phoenix Park (yes, we travelled there by my time machine) and hang out with them for a while. Isn't it time for a hot chocolate and a brownie now? Of course, it's always time for fika! And where should we go? No doubt, Hippety's it is! As soon as we finished up there we start to think "hm, where will we have dinner?" Then I'll take you to Jamie Oliver's Italian of course! Coz it's aaall about food and sweets.

And drinks!!! Time to get dressed for tonight's party! Let's have some craic! We'll have one of those crazy pre-parties for two, like we had at the hotel room in Waterford! Sláinte! Then I'll buy you pints and pints of Bulmers and we starting to realize that this will not end good. Before we lose all control we'll steal a couple of more Bulmers glasses, you can never have too many of those right? Then it'll be as crazy as St. Patrick's Day with Anika and Johanna and we'll really show everyone that we are a couple haha! But we'll be grand, coz we won't remember much the day after anyway. We'll end the night in one of the best ways, cuddling up in bed with Lisa's two penguins!"                                                                                                                                       -Ida

 ♥♥♥♥♥♥♥♥ 

Idan kirjoittama tarina täydellisestä päivästä on ihan oikeasti täydellinen, vaikka lippuja Irlantiin ei olekkaan varattu ajatus vanhoista muistoista ja mahdollisuus tulevista lämmittävät mun mieltä vielä vuosia ♥ 

Idan lisäksi kaipaan tätä täydellistä ja empaattista tyttöä yli kaiken. Lisa on erittäin samantyyppinen ihmisenä kuin minä ja olen jo kauan sitten surrut sitä, ettei meillä ole enää aikaa samalla tavalla toisillemme kuin ennen. Mielestäni Lisa on täydellinen esimerkki siitä minkälainen on tyypillinen, hyvä Irlantilainen ihminen ♥ 

Irlannista on aina osa mukanani minne ikinä menenkään, mutta haluan vielä näyttää pari konkreettista asiaa! 

Mun kotiavaimissa on edelleenkin tallella se sama pullonavaaja, jonka ostin ensimmäisenä viikonloppunani Irlannissa, sen lisäksi vuoden lopulla sain tämän avaimenperän, joka näyttää, että Irlantiin on 50km. Tästä on tullut vähän höhlä ajatus mulle, mutta aina kun ikävä iskee, mietin kuinka lähellä kyseinen maa loppupeleissä on ja kuinka usein voin sinne matkustaa jos oikeasti superkriisi tai joku muu välttämätön pakko iskee.

Tietysti tärkeimpänä muistona kannan ikuista kuvaa yhdestä Irlannin tunnetuimmista symbooleista ja edelleenkin tämä tatuointi on minulle rakkain. 

Kotonamme on myös kuvia Irlannista, rukoustaulu makuu"huoneen" ikkunalaudalla, kasa päin kirjoja, laseja/mukeja, kenkiä sekä koruja, jotka kaikki olen Irlannista tuonut mukanani. Kaikkea en varmasti edes muista, mutta Irlanti elää aina niin muistoissani kuin materiankin kautta meillä. (Ja niin tulee aina olemaan!) Valitettavasti kaikkia niitä hyvästeltyjä ihmisiä en ole voinut purkittaa ja siksi ikävä heitä kohtaan ei tietenkään koskaan muutu. Parin ihmisen kohdalla olen myös hyväksynyt sen tosiasian, etten heitä enää koskaan tule näkemään. Mitä kauemmin olen asunut takaisin Suomessa sitä enemmän ymmärrän omaa itkuisuuttani ja pahaa oloani lähtiessäni viimeisen kerran pois Dublinista. Kaikki ne kyyneleet kuuluvat niille ihmisille ♥ 

Noniin ennen kuin mun päivä menee nenäliinojen tuhlailuun niin siirrytään eteenpäin! Lukiessani vanhoja postauksia huomaan useasti kehuni Irlantilaisia kohtaan ja ilman kaikkia näitä blogiin kirjoitettuja hetkiä en varmasti olisi muistanut puoliakaan. Todella surullista on se miten olen taas tottunut tähän meidän omaan kulttuuriimme ja tietynlaiseen käytökseen. Irlannissa asuessani muutuin puheliaammaksi (kyllä ihan oikeasti se on mahdollista!) ja nautin aivan eritavalla pienistäkin hetkistä. Muuttumiseni tapahtui "luonnollisella" tavalla pikkuhiljaa, mutta en enää koe olevani se sama ihminen kuin silloin, vaikka kuinka haluaisin. En voi korostaa tarpeeksi sitä kuinka tervetullut ja hyväksytty olo tuli kun esimerkiksi englannin opettajani kutsui minut luokseen teelle tai kun istuimme viimeisen englannin tunnin jälkeen pubissa koko porukka ja katsoimme jotain matsia ja kerroimme asioita kotimaistamme. 

Irlantilaiset harrastavat muuten eniten hyväntekeväisyyttä koko Euroopassa! Oikeasti välillä meinasi kyllä vähän ärsyttääkkin se kaikki kakkujen leipominen ja muu hömpötys, mutta kaikki rahat menivät ainakin hyvään tarkoitukseen ja olen oppinut arvostamaan tätä Irlantilaisten ainaista ahkeruutta liittyen muiden auttamiseen. Päätin itsekkin tehdä lahjoituksen ja näin Irlannin kansallispäivän kunniaksi menin WWF:n sivuille ja valitsin kohteeksi Itämeren. Rehellisesti olisin halunnut lahjoittaa kaikkiin kohteisiin, mutta tunnen itseni heti paremmaksi ihmiseksi! (Haha pientä liioittelua..) 

Tietenkään näin uskomattomana päivänä kun ulkona oikeasti pärjäsi pelkän Irkku viitan kanssa (kävin päivällä hakemassa postin lippuun kietoutuneena! hiihihi) täytyy ruuankin olla sen arvoista, joten ruokalista oli kevyesti haastava! 

Pääruokana oli "Irish stew" jonka toteutin kuin aito Irlantilainen! Paitsi etten löytänyt kaupasta Guinnesia vaan korvasin sen Karhulla :D Olin yllättynyt kuinka hyvää siitä tuli ja mieluusti popsin vielä seuraavat pari päivää tuota herkkua. Leipänä toimi perus viljaleipä, vaikka alunperin suunnittelinkin tekeväni soodaleipää, joka on tyypillinen Irlantilainen herkku. Keskellä kuvassa on minttu/suklaa pirtelöä ja alhaalla suklaa/Baleys- mousse, joka onnistui täydellisesti!! Baleys maistui juuri sopivasti ja koostumus oli täydellisempi kuin koskaan. Mun ruuat olivat selvästi tänään onnistuneita Irlantilaisen onnen takia ;) (Kuvan donitsit ovat Siwasta, oli vaan pakko saada lisää vihreetä pöytään.)

Pöydän vaatimaton kattaus ennen kaikkien ruokien esille laittoa. Narsissit olivat välttämätön koriste, sillä Irlannissa niitä sai ihailla kaikissa puistoissa ja tien varsilla juuri näin kevään aikaan. Voi, että miten rakastan noita kirkkaita kukkasia ♥

Päivä oli ihanan täydellinen, vaikka vietinkin siitä yhdeksän tuntia yksin :D Sain ainakin tanssia ja laulaa täydestä sydämestäni, selailla vanhoja kuvia ja lukea päiväkirjoja, kalentereita ja kaikkia ihania juttuja ihan rauhassa. Oli muuten ihan parasta lukea mun ja Idan kirjoittamia lauseita, jotka toimivat muistin virkistyksenä jollekkin huvittavalle tapahtumalle. Ne ovat niin sisäpiirijuttuja, etten koe mitään järkeä niitä tänne kirjoittaa kun jokainen niistä sisältää hurjan tarinan :D (Enkä usko, että ne on yhtä hauskoja kenenkään muun mielestä.)

Päivän aikana kuuntelin vanhaa soittolistaani, joka sisälsikin Kodalinea, Macklemorea, The Scriptiä, One directionia ja muita Irlannin soitettuja kappaleita. Parin kuukauden päästä on Irlannista lähdöstäni jo kaksi vuotta. Niin se aika vain menee, huoh miten haikeaa.
Ensivuonna voisin viedä tätä tempausta taas askeleen pidemmälle ja kutsua isomman porukan viettämään tätä hienoa päivää tai sitten raahaan porukkaa mukaani Irlantiin ja vietetään hurjat neljä päivää! Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan, mutta tänään oli kuitenkin ihana päivä ♥

Ps. Taidan juoda vielä pari Bulmersia ennen iltaa ;)

Bring your own sunshine!

Viikonlopun aikana ei koneella raaskinut montaa minuuttia viettää näiden ihanien ilmojen vihdoinkin saavuttua meidänkin merikaupunkiimme! Olen niin iloinen, ettei viikonlopusta kulunut yhtään minuttia "turhaan" esimerkiksi sängyssä makoiluun tai sisällä jumittamiseen vaan jokainen aurinkoinen hetki nautittiin juuri sen ansaitsemalla tavalla. (Nukkumalla autossa :D )

Tein viimeviikolla vain yövuoroja ja yritin laskea lääkelaskuja, joten mieliala ei ollut ihan parhaimmasta päästä. Voimakas väsymys ja stressi saivat kuitenkin väistyä taas hetkeksi.
Jotenkin olen ollut vähän laiska kuvaaja, mutta talven väistyessä huomaan, että omakin kiinnostus on taas kasvanut ja kuvattavaa näyttää löytyvän ihan jokaisesta tilanteesta.

Vaikka ulkona olikin aurinkoista ei vaatetukseni silti ihan riittänyt muualla kun autossa istumiseen. Takki ja talvikengät jäivät suosiolla kotiin ja istuin kun mikäkin kesälomalainen autossa ympärillä vain meri ja aurinko ♥ Odotan kesää tänä vuonna enemmän kuin koskaan ennen! 

Ulkoilun lisäksi käytiin katsomassa pikkuprinssiämme Miroa ♥ Kohta on jo kummipojan ensimmäinen syntymäpäivä. Aika menee niin nopeasti! 

Myös kotona kevät alkaa näkyä ja kynttilät ovat saaneet ihan uuden värimaailman. Huomenna muuten juhlitaan Irlannin kansallispäivää, joka on edelleenkin lähellä sydäntäni. Sen kunniaksi aion tehdä ihan oman postauksen pitkästä aikaa rakkaasta, vihreästä saaresta ♥ (En vain malta odottaa huomista!)
Katsoin myös lentoja Dubliniin ja kyllä sydäntä riipaisi kun näin alle 200 euron lennot.. Kunhan olen keskustellut herra T:n kanssa taidan varata matkan jo loppukesäksi.. Alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä vasta joulun paikkeilla, mutta katsotaan.... Tietysti kesällä pitäisi tehdä niitä töitä.

Tiivistettynä voin sanoa viikonlopun olleen ihana ja maanantain olleen kirottu. Vaikka koen levänneeni hyvin viimeiset kaksi päivää ei tänään meinannut päästä millään liikkeelle, vaan väsymys kaatoi takaisin sänkyyn uudestaan ja uudestaan. Tälläkin hetkellä olisin jo valmis peiton alle ja nukkumaan. Täytyy vähän lisätä vitamiineja aamupalaan ja todeta taas kerran ettei elimistölleni vaan sovi yövuorot!

Tänään ohjelmassa on vielä kaupassa käyntiä (Jeee Prismaan!!) ja tän väsymyksen  selättämiseksi jotain superhyvää iltapalaa.

Palataan siis huomenna vähän vihreämmissä merkeissä! ♥♥

Birthday party and bunny

Viikko näytti alkavan yhtä harmaana kuin edeltäjänsäkin, mutta iltapäivällä saimmekin nauttia auringonpaisteesta ja ihanan lämpöisestä säästä. Päähän eksyivät heti aurinkolasit ja hetken aikaa uskalsin ulkona hyppiä ilman takkia. Vietimme iltapäivän metsässä hyppien kun starttasimme Frisbeegolf  kauden!  

Todiste siitä, että aurinko on vielä olemassa! ;)

Sunnuntaina vietimme siskon syntymäpäiviä äidin luona kakun ja kahvien merkeissä.

Huulipunien käyttö jatkuu ja uusin suosikkini on mua:n  ihana mattahuulipuna, joka levitetään huulikiillon tavoin. Pigmentti on voimakas ja pysyvyys hyvä! Mikäköhän huulikarkki-hirviö minusta vielä kuoriutuu ennen kestää? 

Toinen iso asia on, etten ole käyttänyt pidennyksiä kertaakaan yli kuukauteen ja siksi olen käyttänyt kaiken mielikuvitukseni, jotta saisin lyhyehköihin hiuksiini jotain eloa ja uusia juttuja.

 Kampaus ei sinänsä ole mikään taidonnäyte, koska minulla ei ole minkäänlaista sorminäppäryyttä :D Yksinkertaistettuna kiharsin hiukseni ja solmin ne! Solmimisen jälkeen käänsin vain latvat "kiekuralle." Yhtään kuvaa ei kampauksen taka osasta ole, mutta sanotaan, että yleiskuva oli sotkuinen :D

Siskoni "lahjapöytä" näytti aika vaaleanpunaiselta ;) Oikealla oleva purkki, sekä sen ympärillä olevat vaaleanpunaiset yleistavarat ovat minun lahjani siskolle. Myös My little pony- suklaamuna ja huulikiilto ovat minulta.

Tiesin perheemme naisten (äiti, täti ja mummini) ostaneen astioita, joten jatkoin itse käytännöllisellä linjalla ja ostin leivontavälineitä, pillejä sun muita juttuja :)
Onneksi Lauran poikaystävä osti kauniin kaulakorun ja tietysti Laura sai pari kirjekuortakin niin ei kaikki lahjat menneet ihan samalla käytännöllisyys linjalla :D Toisaalta mun mielestä on super kivaa, että Lauralla on valmiina kaikenlaisia astioita ja muita tavaroita kun kotoa muuttamisen päivä koittaa :)

Indi taas söpöili meille ♥ Täytyy sanoa, että äitin ja Ekin luona ei tunnu enää samalta ilman Oulan läsnäoloa. Rakas Lapinkoira täytti jokaisen huoneen läsnäolollaan ja perheeni tuntuu niin paljon pienemmältä ilman sitä koiraa. Vähän hassua, että yksi koira sai perheen tuntumaan niin paljon isommalta, mutta toisaalta perheemme koirat ovat aina merkinneet minulle paljon. Onneksi meillä on silti vielä Indi ja toivottavasti saamme pitää tämän karvapalleron vielä pitkään. ♥

Äidin kotona on aina niin siistiä ja ihanasti sisustettua etten koskaan kyllästy kuvailemaan kaikkia ihania juttuja siellä. Oli tietysti myös ihana nähdä mummia ja pappaa pitkästä aikaa ♥ Mummin tekemää kuivakakkua otin pari ( viisi) palaa kotiin ja ehdin aikani kuluksi jo syödä jokaisen niistä. (Upsista!) Mikä siinä muuten on, että mummien tekemä ruoka maistuu aina niin törkeän hyvältä?

Pääsiäinen on myös lähellä ja tulppaaneja näkyy meidänkin kotona jo lähes päivittäin. (Vihaan vain niitä hintoja!!) En tiedä mikä siinä on, mutta kukatkin näyttävät äidin kotona nätimmiltä :D

En ole vähään aikaan taas päivittänyt tilannetta meidän pikkuriiviöstä!
Muru on kasvanut ja kokoa alkaa olemaan reippaasti. Murun lempipaikka on sohva ja tyyppi ei viihdy sylissä enää yhtään. Kynsien leikkaus on silti alkanut sujumaan ja kunhan neidillä on sylissä "tilaa" sujuu operaatio oikein nätisti.

 Ulkona tämä hienohelma ei viihdy, mutta kesällä tilanne toivottavasti muuttuu. En voi ymmärtää miksei pupu viihdy ulkona?!

Pääsiäisen lähestyessä olen suunnitellut teema kuvailua, mutta Murun ollessa jo näin iso ja vauhdikas liikkeissään ei kuvaaminen olekkaan enää niin helppoa, kun tyyppi pysyy paikoillaan tasan yhden sekuntin :D

Pääasia kuitenkin, että Muru on terve ja kaikki on sujunut hyvin ja minun rakkaus "pikkuista" kohtaan vain kasvaa päivä päivältä ♥

Tässä taas höpöttelyä parilta päivältä :) Uusi viikko on taas alkanut ja siihen kuuluu mm. mahdollisia muutoksia kodin sisustuksessa, monta yövuoroa, sekä koulussa hiippailua.
Kunhan tästä kaikesta selviän niin palailen taas takaisin tänne blogin puolelle.
Keväistä viikkoa ihanat lukijat ♥

There's nothing more romantic than Italian food

Herkullista torstaita kaikille! Eilen mussuttaessani Pizzaa päätin vihdoin koota sekä omista, että isäni kuva materiaaleista jonkin laisia herkku kollaaseja teidän nähtäväksenne. Hirveä työ käydä läpi satoja kuvia ja yrittää valita ne parhaimmat.

Oli ihan hirveätä huomata miten paljon erilaisia juttuja sitä on saanut mahaan ahdettua yhdessä viikossa! :D Onneksi monet kuvista olivat heilahtaneita ja onneksi kaikista en kuvaa erehtynyt ottamaan sillä olisin saanut ehkä vuosisadan morkkiksen  ;D 

 Toisaalta lomalla voi kuitenkin syömistä nauttia "vähän" enemmän ja sen on oltava ok ;)

Ensimmäisenä  haluaisin laittaa kuvat meidän lempi juomista (niin viiniä ei lasketa..heh heh) Suomessa juotu kaakao ei tule enää ikinä maistumaan samalta näiden herkullisten rinnekahviloiden kaakaoiden jälkeen ♥ En kyllä halua tietää tuon kaakaon rasvaprosenttia kun käytössä oli selvästi jotain super kermaa plus tietty yliannostus kermavaahtoa ja suklaasiirappia :D Ihan hyvä vain ettei se kotona maistu samalta...
Kahveista en tajua mitään, mutta siskoni oli selvästi rakastunut paikallisiin Cappuccinoihin! Kyllä ne munkin mielestä näytti ja tuoksui ihan hyviltä, mutta kahvi ei vaan nappaa :D

Hotellimme tarjosi (jo etukäteen maksetun) illallisen joka päivä. Illallinen alkoi puoli kahdeksalta ja päättyi kunhan olimme syöneet. (Viimeisenä iltana nautittiin puolitoista tuntia, mutta muuten oltiin tunnin verran.)  Ruokailuun oli ihan hirveä yrittää sopeutua, enkä saanut viikon aikana kertaakaan lähdettyä ravintolasta ilman ähkyä.

Ruoka- annoksia oli neljä ja ne olivat alkupala, ensimmäinen ateria, toinen ateria sekä jälkiruoka. Yllä olevassa kuvassa ensimmäinen oikealta Lasagne, sitten possu-pihvi (super rasvaista) alhaalla perhospasta (nimi Italiaksi tarkoitti sitä tunnetta kun on ihastunut ja on perhosia vatsassa ♥♥♥)
Ja alhaalla oikealla kerma/peruna keitto (Mun lemppari!!) Näistä kuvassa olevista ruuista ensimmäisiä aterioita ovat kaikki paitsi possu pihvi....

Tässä kuvassa alapuolen ruuat ovat alkuruokia elikkä pizzaleipä, sekä viikon kevyin alkupala eli juustoa ja tomaattia. Ylhäällä taas ensimmäinen illallinen eli keitto ja oikealla pippurista pihviä toisena annoksena. Kuvitelkaa siis syövänne ensin alkupaloiksi pizzapala jonka jälkeen runsas keitto, pasta tai lasagne. Tämän jälkeen söisitte vielä jonkun runsaan pihvi annoksen ja lopulta jälkiruuan. Kaiken tämän välissä juotte viiniä ja vettä. Ai, että mun maha kiitti. 

Kaikkeista kauheinta oli se, että tarjoilia kysyi aina ruokaa jättäessä siihen syyn, jotta voi kertoa kokille mikä meni "vikaan." Tarjoilijat olivat super rentoa porukkaa eivätkä tarkoittaneet pahaa, mutta kyllä tuli aina välillä vähän huono fiilis selitellä miksei syö herkulliselta maistuvaa ruokaa loppuun. (Syytin aina viiniä tai sanoin, että jälkiruualle pitää jättää tilaa.) Super järkyttävää oli, että toisina päivinä en ihan oikeasti jättänyt mitään syömättä!

Jälkiruokina oli Tiramisua, Panna cottaa, Browniea, jäätelöä ja hedelmäsalaattia ainakin! Mmm mitä herkkuja.. ♥ Rakastin niitä kaikkia ja aion kokeilla jossain vaiheessa Panna cottaa itse :)

(Huomatkaa muuten ravintolakuvista eka kollaasi on mun iphone 4 materiaalia ja alemmassa iskän iphone 6. Alla olevat kuvat on ihanan kirkkaita ja muutenkin laadukkaita. Mä haluan iphone kutosen myös!)

Kaikkiin pastoihin ja keittoihin sai parmesan- juustoa ja sitä kyllä käytettiin! Niin hyvää oli ja niin paljon muutti makua! Pastan koostumuksesta jo mainitsinkin elikkä koostumus oli aina omille hampaille liian kova eikä siksi ollut mikään super makunautinto. Toisaalta kuka meidät suomalaiset on opettanut siihen löllöpasta juttuun ?! 

Illallista ennen yritimme aina jättää mahdollisimman pitkän välin ruokailussa. Yleensä söimme rinteessä jo aamupäivästä kevyen keiton, mutta oli meillä yksi poikkeuksellinen päivä jolloin oli päästävä maistamaan sitä maailman kuulua ruokaa eli tietty Pizzaa! 

Rehellisesti Pizzan maussa ei ollut mitään vikaa vaan se oli erittäin hyvää oikeasti, mutta missä kaikki täyte? Tämäkin on ilmeisesti joku suomalainen juttu, että Pizza tungetaan täyteen tavaraa, mutta niin sen pitäisikin olla! Reunat olivat Italiassa ehdottomasti parempia, mutta muuten käännyn ehdottomasti tutun ja turvallisen pizzan puolelle.. Oi voi minkälaisiksi ruokailijoiksi meidät on kasvatettu! :D

Sitten niihin tuliaisiin. Cervinia on super kallis kylä enkä voi tarpeeksi korostaa sitä! Kuitenkin paljon olisin voinut tuoda kotiin tavaraa, mutta onneksi budjetti ja laukkujen painorajat estivät super shoppailun. (Kuka idjootti on keksinyt, että tavaroiden painoraja on 20 kiloa talviurheilukamojen kanssa?! Ihan oikeasti mitä hittoa siellä säännöissä ajatellaan? On aika kohtuutonta, että viikon reissulle pitäisi riittää alle 14 kiloa! Mun laskettelumonot painavat 7 kiloa yhteensä ja sen lisäksi kypärä, lasketteluvaatteet plus ihan perus shampoot, meikit ja vaatteet. En voinut ottaa edes vaihtokenkiä mukaan!! Tämän lisäksi suksista piti tietty maksaa superisti extraa, mutta suksipussissa ei suksien lisäksi saanut olla mitään muutan! Öööh... Ihan tulevaisuutta ajatellen mietin vaan sitä ettei laskettelureissuun voi lähteä viikkoa pidemmäksi aikaa, koska vaatteet loppuu yksinkertaisesti kesken.) 

Mutta joo paasaukseni on päättynyt. Ihan ensimmäisenä mun täytyy kiittää mun iskää, joka mahdollisti mun pienet henkilökohtaiset shoppailut. (Iskän avustuksella saadut tuotteet myöhemmin.)

Kotiin  itselleni toin tätä super ihanaa pastaa! En tiedä raaskinko ikinä edes tehdä noista mitään ruokaa, kun ne näyttävät pussissa niin söpöiltä! ♥ (Eihän noita kehtaa edes sotkea mihinkään kastikkeeseen.)

Oikealla olevalla viinipullolla on tunnearvoa, sillä ensimmäiset kolme iltaa joimme tätä "talon viiniä", joka pehmeän makunsa ansiosta upposi myös minuun. (Landraan siis aina punaviinin coca-colalla, TIEDÄN olen syntinen!!) 

Olin siis niin innoissani, että tämä normaaleilla prosenteilla varusteltu viini maistui, joten lähdin etsimään sitä viinikaupoista. (Joissa viinejä ihan oikeasti riitti.) Viinikaupassa sitten ilmeni ettei kyseistä viiniä saa myydä heillä (joku spesiaali juttu) mutta muita kyseisen merkin viinejä oli pilvin pimein. Ensin yritettiin Lauran kanssa löytää joku samankaltainen, mutta eihän pulloissa lukenut mitään englanniksi saatika suomeksi! Yritin kysellä myyjältä, mutta Italiaano katseli vain ärsyyntyneenä kun lääpin hänen super hintavia viinipullojaan. 

Onneksi omaan mahtavat puhelahjat ja niimpä illallisella kerroin huolestani ravintolan pitäjälle, joka totesi, että ainoa paikka mistä viiniä voisi saada oli heidän ravintolansa. Surusta suunniltani huokailin dramaattisesti ja voivottelin elämän epäreiluutta, kunnes ravintolan pitäjä lupasi antaa yhden viinipullon minulle viimeisenä iltana. Hah kannattaa avata suunsa! Loppupeleissä sainkin pullon jo samana iltana ruokailtuamme ja hölmönä uskoin, että oikeasti sain viinin mukaani ilmaiseksi ;D Tietty iskän se piti maksaa!! Noh saimme kuitenkin reilut alennukset ja nyt minulla on ihan ensimmäinen oma punaviini pulloni ♥ Hei tajusin juuri, että enhän mä edes maksanut tuosta viinistä itse! ;D Eli mun viikon ostokset oli pussi pastaa! (Ja luvaton määrä suklaata..)

Vielä lopuksi haluan esitellä kaikki ihanuudet jotka matkan aikana sain! Vaikutan kauhean itsekkäältä reissaajalta, mutta tuotiin me äitille ja Timpalle tuliaisia :D
Jotenkin tulee kauhea tarve selitellä mun tekemisiä, joten annan esimerkin shoppailu tilanteesta. Katsottiin pitkään yhtä super söpöä pipoa Merjan lapsenlapselle ja Lauran kummitytölle Lumille. Pipo oli perus valkoinen ja siinä oli kaksi söpöä tuspsua (Se oli niin hieno!!) Käytiin Lauran kanssa sitten kurkkimassa sitä ja pipolla taisi olla hintaa 250 euroa... ÄKKIÄ ulos kaupasta! Ei millään pahalla, mutta kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, että ostaa 2- vuotiaalle niin kalliin pipon? (me ei tietenkään sitä ostettu johan se pää turpoaa vuodessa ja pipo jää pieneksi!)
 Noh toinen esimerkki oli ihan super kiva laskettelutakki, mutta pelkkä sen koskeminen teki pahaa kun hintalappu näytti 1800 euroa... heh heh! Katsoin vielä viimeisenä vaihtoehtona toiselle kummipojistani talvihanskoja ensi vuotta ajatellen (Jos vaikka Miro lähtisi kummin kanssa laskettelemaan ;)  Mutta edelleen mietin, kuinka paljon ylimääräistä ihmisellä täytyy olla rahaa, että ostaa taaperolle 50 euron hanskat? Tai ehkä se on normaalia ja mä en vain käy ihan täysillä!

Mutta nyt niihin mun juttuihin!!

Ensimmäisenä nuo maailman sympaattisimmat tossut! Pidin noita tossuja joka päivä aamiaisella ja kaikkina mahdollisina muinakin aikoina! Yleisesti säästin hyvin sukkapareja kun laskettelun jälkeen heitin hikiset sukat likapussiin ja vietin iltani nämä jalassa.  Vaaleansiniset ovat minun ja edessä näkyvä mikä lie vaaleanharmaa? on siskoni :)

Oikealla pitkäaikainen haaveeni eli lumihiutale korvakorut! Niin super kauniit ja niin kauan halutut. Mietin tautuoinniksi pitkän aikaa lumihiutaletta, mutta ainakin tällä hetkellä nämä korvakorut riittävät oikein hyvin ♥

Sateenkaari Aloe Vera rasva (HEI ostin tämän itse! ) Tuo purkki vain herätti mun sisäinen yksisarvisen eloon ja kunhan saan tämän super hoitavan rasvan käytettyä tulee purkista oikein hyvä säilytys rasia ♥

Sen lisäksi Infinity- rannekoru.

Vielä loppuun lähes identtinen kuva edelliseen postaukseen. Koiran ja mun asento on vaan pikkasen eri! Huomatkaa nimittäin kuvassa mun aamiainen elikkä tyypillinen italialainen drinkki nimeltä Grappa (viina shotti.) Oli muuten ihan hirveetä! :D Toisaalta sain juoda sitä aidosta Grappa-lasista ja muutenkin olipahan kokemus ;)

Yleisesti ruoka ja juomat olivat todella hyviä, mutta kyllä minä rakastan ihan aitoja suomalaisia juttuja enkä usko, että edes kymmenessä vuodessa voisin tottua tuohon super myöhäiseen ruokailuun! (Enpä...)

Ne niistä herkuista, kaikkia kuvia katsellessa tuli vähän nälkä, mutta ehkä pari riviä suklaata vie mun nälän pois :D Suklaasta piti vielä sanoa, että mikään ei kyllä voita Fazerin sinistä, ei mikään!!
Italiassa suosittiin Milkan suklaata ja makuja oli ihan rajattomasti, mutta ei se vaan mitenkään voi korvata Fazeria ♥ Ostin myös Tobleronea ja Malteser suklaata ( mutta ne katosi parempiin suihin jo alkuviikosta.)
Kokeilin myös Oreo- keksejä, mutta ihan samalta ne maistuu kun perus Dominot sanoo kuka mitä haluaa :D

Siinä vähän tarinointia mun makuelämyksistä ;)


Tämän päivän sää on ollut taas niin tyhmä kun olla ja voi joten Cervinian alpit vierailevat unissani ♥ Onneksi viikonlopuksi on taas mukavaa tekemistä ja jos aikaa riittää niin varmasti tulen taas kirjoittelemaan :)