7: Cousins are the friends you keep forever

Eilen vietettiin itsenäisyyspäivää ja juhlittiin serkkuni lakkiaisia. Luukku numero seitsemän on sekoitus Itiksen joulukuvia ja serkkuni juhlapäivää. 

Lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna liikenteeseen ja ehdimme siskon kanssa viettää hetken Itäkeskuksen käytävillä liikkeiden ollessa suljettuna. Kerrankin Helsingissä oli rauhallista.

Joulukoristelu oli uskomattoman kaunista ja olisin halunnut viettää koko päivän kävellen ympäri Helsinkiä ja ihastellen katuja sekä näyteikkunoiden koristeluja.

Viikonlopun sää ei ollut ihan niin upea ja ihana mitä olin toivonut, mutta oli maassa hetken aikaa lunta. Viikonlopun suunnitelmat menivät joiltain osin uusiksi, sillä perjantaina sain ihmeellisen allergisen reaktion ja hetken tuntui siltä etten saisi silmiäni enää ollenkaan auki. Ilmeisesti kyseessä oli jokin ruokaan liittyvä allergia, mutta en itse keksinyt mikä voisi olla syynä.
Niimpä perjantai meni kotona maaten ja nukkuen. Tylsää..
Onneksi lauantai menikin kokonaan "reissussa."

Joulukuu on taas antanut mahdollisuuden olla vähän normaalia enemmän sekaisin. Onneksi Itäkeskus oli tyhjillään, koska mun ja siskon jouluvalo sekoilu ei ehkä vaikuttanut ihan terveeltä. Pari ohikulkijaa luuli varmaan meidän matkustaneet Helsinkiin Suomen syvimmän metsän keskeltä, missä ei ikinä vietetä joulua tai koristella kuusia.

'

Poro! 

Oikeesti niin ihanat koristelut! 

Tietysti piti käydä tsekkaamassa mun viimevuoden lempi näyteikkuna, joka täällä blogissakin näkyi tammikuussa. Tänä vuonna ikkuna ei ollut niin hieno, koska siellä oli vähemmän pingviinejä. Onneksi tää siisti yksilö ja pari muutakin löytyi. Näyteikkunoissa oli paljon pupuja tänä vuonna (mun mielestä) mutta kun kotona on yksi ihan elävä sellainen ei pehmolelut enää kiinnosta ;)

Taisin kevyesti seota tosta kuusesta, mutta onneksi joulu ei ole aina ja kolmen viikon päästä alan taas rauhoittumaan normaaliksi aikuiseksi.

Serkun juhliin ehdittiin jo pari tuntia ennen muita mikä oli ihan älyttömän hyvä ratkaisu. Kun vieraita alkoi saapumaan ei ehtinyt enää samalla tavalla höpötellä. Pienenä juhlat oli paljon kivempia kun pystyi vaan juoksemaan huoneesta toiseen kun päätön apina. Nykyään pitää leikkiä aikuista ja kertoa tulevaisuuden suunnitelmista.

Toisaalta näin "aikuisena" on kiva keskustella perheen kanssa kun osaa sanoa muutakin kun "missä sitä kakkua ja/tai saisinko nyt lisää sitä kakkua."

Aikuisuudessa ajan kuluminen on myös nopeampaa. Arjen hulinassa sitä ei tajuakkaan miten kauan edellisistä yhteisistä hetkistä onkaan. Oltiin todella läheisiä meidän serkun kanssa pienenä ja voin sanoa, että serkku oli yksi parhaista kavereista. Vaikka asiat eivät olekkaan enää samalla tavalla kuin pienenä on ihanaa, että pidetään kuitenkin yhteyttä ja saatiin olla juhlimassa serkun suurta päivää ♥


Huomenna taas yksi itselleni erityisen tärkeä luukku vuorossa ja muutenkin viikolla pari aika pitkää tekstiä tulossa. Toivottavasti ensi viikko menisi yhtä nopeasti kuin tämäkin ja päästäisiin availemaan joululahjoja ja syömään herkkuruokia!
Kivaa viikkoa kaikille! :)