Turhamaisuus senkun korostuu tässä joulukalenterissa ;)
Neljäs luukku on pieni kurskistus mun elämääni pitkillä kynsillä. Kynnet ovat siinä mielessä ärsyttävät, että hoitaessasi niitä hyvin, kukaan ei usko niitä omiksi ja jättäessäsi ne hoitamatta saat aikaiseksi puistatuksia :D
Huomasin jo seiskaluokan alussa, että mun kynnet ei katkea lähes mistään ja aina ne leikatessa sai parin viikon päästä olla jo leikkaamassa uudestaan. (En tosin ikinä leikannut kynsiä.) Toisilla menee kasvu hiuksiin, mulla se jäi kynsiin.
Ärsyttävintä kynsissä on se, että niitä epäillään aika feikeiksi. Tietty syyllistyin itsekkin pari kuukautta sitten epäilemään erään tutun ripsiä jatkoiksi, mutta ihan tytön omat ne olivat. Tietty nykyään kaiken ulkonäköön liittyvän voit ostaa. On hiuksia, kynsiä, ripsiä ja rusketusta joihin kaikkiin tarvitset vain rahaa saadaksesi ne.
Kuvissa tähän asti nähdyt kynnet ovat Timpan siskon lakkaamia. Itse en osaa sen hienompia väkerryksiä edes tehdä. Peruslakkauksilla mennään kun itse teen.
Kouluaikoina ei ollut niin väliä, vaikka pidinkin kynsiä todella pitkinä. Harjoitteluissa ei tietenkään saanut pitää pitkiä kynsiä, mutta heti kun annoi kynsille mahdollisuuden alkoivat ne kasvaa. Päiväkkodissa työskennellessäni pidin pitkiä kynsiä ja parit kesätyöt myös.
Kynnet on aina olleet mulle sellainen turhamaisuuden huippu. Järjellä kun ajattelee niin eihän niistä ole mitään hyötyä eivätkä ne loppujen lopuksi herätä niin paljon huomiota, joten miksi niistä on niin vaikea luopua.
Otin ensimmäiset geeli lakkaukset kynsiin syksyllä ja niistä vasta vaikea onkin luopua. Neljä viikkoa ilman lakkausta ja huolta ja kynnet vaan näyttää täydellisiltä.
Ensi vuoden alussa kynnet lähtevät multa kokonaan pitkäksi ajaksi. Sairaalassa ei ihan samalla tavalla katsota näitä kynsiä kun koulussa.
Meillä jokaisella on varmaan ne omat "ylpeyden" aiheet kauneudessa ja mulla ne on ehdottomasti kynnet ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti