3: With adulthood comes responsibility

Huoh mikä päivä. Piilotin ahdistukseni ja väsymykseni jouluostosten sekaan ja mietin taas kerran kuinka ärsyttävää on olla aikuinen. Joku sanoi joskus, että aikuisuus on tunnetila, voit itse päättää reagoitko asioihin samalla tavalla kuin pienenä, vai otatko vastuun. Sitä aikuisuudessa vihaan, kaikki  tekemiset ovat omalla vastuulla.

Listasin asioita, mitkä muistuttavat minua viikottain siitä, että olen oikeasti aikuinen:

Kun arkiaamujen lempijuomani muutttui kaakaosta kahviksi.

Kun sukulaiseni jäivät minua lyhyemmiksi (tädit, mummit, äiti!! Onneksi perheeni miehet ovat sentään pysyneet pidempinä..)

Kun joku tuntematon huomauttaa (yleensä joku lapsiperhe) katso tuon rouvan tai eikö tuolla tädillä olekkin....

Kun iskä lopetti mun puhelinlaskujen maksamisen vuosia sitten. (Pidin varmuudeksi saldorajaa vielä puoli vuotta sen jälkeen.)

Kun ostoslistallani lukee muutakin kun suklaa, meikkivoide, hiuslakka. (Jauheliha, sipuli, oivariini.)

Kun tajuaa, että on tuntenut parhaan ystävänsä 8 vuotta ja silti ensimmäisestä tapaamisesta tuntuu olevan vain pari vuotta.


Kun joululahja toiveet ovat luokkaa uusi pussilakanasetti, kahvinkeitin,  tyynyt ja pyyhkeitä. (Missä My little ponyt ja uusi Ken- barbie on?!)

Kun puolituttu ihminen kauhistelee ikääni (Luulin, että oot ainaki 25! Hei kiitti...)

Tai kun kysytään kuinka monta lasta minulla on  ja missä puolisoni on töissä.

Kun ympärilläni olevat itseni ikäiset ihmiset saavat vakiduunin, menevät naimisiin, ostavat asunnon, ja tekevät lapsia. Perässä tullaan?!

Tällästä pientä tänään. Nyt tää aikuinen menee nukkumaan ;)