"I'm so glad I live in a world where there are Octobers"

Heippa täältä pienen kaaoksen keskeltä! Iltapäivä sujui reippaasti siivoillessa kaikkea vähemmän tärkää (meikkejä ) sekä kuunnellen masentavaa musiikkia ja pitäen pupua silmällä.

Olen juonut kolme pulloa mustaviinimarja mehua ja olen varma, että se on ollut parempi lääke kun mikään pilleri ikinä. Lapsena (enkö mä enää voi olla lapsi?!) mummi teki aina maailman parasta viinimarjamehua ja paranin heti. Tällä kertaa mehu ei ollut mummin tekemää, eikä tietenkään yhtä hyvää ,mutta hyvin  se silti maistui. 

Syksy on jo vuosien ajan pitänyt sisällään kirouksen. Alakuloisuus, väsymys ja ylitsepääsemättömältä tuntuva stressi valtaa mielen ja vie viimeisetkin järjet menneessään. Vielä vettä myllyyn lisää melankolinen musiikki, jota on ihan pakko tietysti kuunnella. 

Rakastan syksyn värejä, sen synkkyyden keskellä olevaa kauneutta, mutta joka vuosi se saa minut yhtä voimakkaasti pois siitä peruspositiivisesta elämänasenteestani, joka on antanut voimaa huonoinakin aikoina. 

Tietysti myös pitkään jatkunut kipeily ja neljän seinän sisällä pänttääminen ovat vaikuttaneet yleiseen fiilikseen. Kuitenkin haluan toivoa, että lumi tulisi viimeistään marraskuun puolessa välissä, jolloin lumi tekisi taas valoa elämään ja pääsisi mahdollisimman nopeasti taas talviurheilun ja lumienkeleiden pariin!! 

Paluu takaisin tähän päivään. Syyskuussa olen: 

Tehnyt omenapiirakkaa  ♥

Katsonut Vain elämää ♥

Halinut pupua ja Timppaa ♥

Lukenut enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä 

Olen yrittänyt ottaa kuvia kauniista väriloistosta, mutta valitettavasti tämä kuva jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kun kameran putki alkoi pitää outoa ääntä. Ilmeisesti järkkärini alkaa olemaan vanhuuden höperö tai sitten pelkkä putken vaihto riittää. Niin tai näin rahanmenoa ei voi estää. 

Onneksi meillä on maailman söpöin pupu, joka on aloittanut uhmaiän oireilun. Yritän pitää Murun poissa, vaikka seuraavasta postauksesta, mutta olen tainnut seota kevyesti.

Tällä viikolla olen joka päivä laittanut vähintään yhden kuvan murusta joko Timpalle tai siskolleni (tai molemmille.) sillä kaikki uusi ja jännittävä mitä Muru tekee täytyy tietysti heti kertoa "isille" tai "tädille." Kyllä, olen pimahtanut.

Onneksi huomenna pupun seura vaihtuu vähän fiksumpaan ja saan taas kunnon juttutuokion ihanan ystävän kanssa ♥ 

Syksyn pimeydessä on ihana sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan. Myös villasukat ovat jo päässeet käyttöön ja mun mielestä on ihanaa, että ulkona ei enää tule hiki pelkästä hengittämisestä.

Syksyllä on hyvät- ja huonot puolensa. Yritän nyt muistaa vain ne hyvät.

Ihanaa viikonloppua lukijat, palaan pian! ♥