Inhottavaa miten joka viikko teen uusia tavoitteita kirjoittaa tänne blogiin kivoja juttuja, mutta silti aikataulut venyvät ja huomaan taas uuden viikon kuluneen vauhdilla ohi.
Voin kertoa, että kärsin pahemman luokan koulustressistä, enkä tiedä olenko ikinä tuntenut näin kamalaa oloa opiskelua kohtaan. Haluan tietty opiskella, mutta haluaisin tehdä niin montaa muutakin asiaa etten voi sanoa nauttivani täysillä pitkistä, masentavista päivistä koulun kylmissä luokkahuoneissa.
Alla olevasta kuvasta voitte todeta Murun kärsivän samantyyppisestä syysväsymyksestä.
Samalla ilmeellä lähden joka päivä kouluun ja palaan takaisin kotiin :D
Toinen asia on Murun makoileminen. Tyypin ollessa vapaana tulee pikkuinen silloin tällöin pyytämään silityksiä (hyvänä päivänä.) Kuitenkin heti silittäessä menee Muru littanaksi kun pannukakku ja tuntuu, että pupu lässähtää silityksen alla! Se näytää huvittavalta, mutta en oikeen osaa sanoa mikä on homman nimi :D
Uhmaikä näkyy toisinaan ja ollessani pitkiä päiviä koulussa on Muru parina iltana ollut erittäin närkästynyt myöhäisestä ulkoilusta. Sisäsiisti pupuni lopetti sisäsiisteytensä ja pissii nyt minne sattuu, huoh.
Syksyssä parasta on värit ja niiden kuvaaminen. Vallitettavasti kamerani objekti meni rikki joten se on täysin käyttökelvoton. Parit turhautuneet itkut on tullut itkettyä ja nyt pari viikkoa ilman kuvaamista alkaa jo tuntua.
Olen lähes huomaamattani kuvannut jo vuosia viikottain ympärilläni olevaa elämää ja säilössä on tuhansia ehkä kymmeniä tuhansia kuvia. (Täytyy tarkastaa joku päivä.)
Puhelimella kuvaaminen ei mitenkään korvaa järjestelmäkameraani ja tällä hetkellä toivon enemmän kuin mitään, että voisin tallentaa upeat hetket ja maisemat silmilläni.
Puhelimella on tullut otettua vähän liikaakin kuvia omasta naamasta, mutta ainakin ihanat huulipunani pääsevät esille.
.jpg)
Hiukset on vieläkin aivan ihanat, vaikka otsatukka täytyykin leikata kahden viikon välein. Viikko on silti mennyt suurimmaksi osaksi normi ponnarilla tai nutturalla. Turha panostaa hiuksiin kun naamakin on lähempänä Zombia.
Onneksi viikon aikana on tapahtunut pieniä hyviäkin asioita ja turhamaisuuden puolelle on tulossa lähiaoikoina vähän enemmän kirjoituksia.
Suosikki kauneustuotteeni tulevat Avonilta ja näiden tuotteiden parissa yritän palailla viimeistään ensiviikon lopulla.
Hinta-laatusuhteen lisäksi Avonin tuotteissa viehättää niiden upea valikoima erilaisia tuoksuja. Olen tuoksufriikki ja kaikista makeimmat tuotteet ovat omia suosikkejani. Huulipuna addiktioni on lähtenyt vähän lapasesta Avonin takia, mutta hupinsa kullakin.
Olen ahminut varastot täyteen erilaisia rasvoja ja toivottavasti tänä talvena voin kokea silkinpehmeän ihon, vaikka pakkanen normaalisti kuivattaakin naamani paperiksi.
Oikeastaan mulla ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Olen hajoillut joka päivä enemmän tai vähemmän vähän kaikelle, mutta toivottavasti ensiviikolla helpottaisi.
Löysin ihania syksy kuvia viimevuodelta, mutta julkaisen ne myöhemmin sillä suuntana on Kouvola ja ystävän tuparit!
Nähdään taas! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti