Where is my golden ticket ?

Perjantai lähestyy loppuaan ja rentouttavan viikonlopun tulisi alkaa. (Ei ihan.) Koulujutut eivät odota vaan ensiviikoksi on "mukavia" projekteja vielä tekemättä. Tehtävien lista on kasvanut ahdistavan pitkäksi, mutta toisaalta yhtä ahertamista koko opiskelu onkin. 

Positiivisena puolena on se, että jokainen näistä projekteista on ainakin aloitettu, joten se aloittamisen kynnys on jo ylitetty ;) 

Olen yrittänyt rentouttaa viikon jokaisen illan istumalla hetken aikaa ihan rauhassa ja hörppien kuumaa juomaa. Teen lisäksi näin joulun lähestyessä on Glögi maistunut ihanalta kylmien iltojen ja vetoisten lattioiden vastapainoksi.

Uudet Indiskasta ostetut mukit ovat ihanan isoja ja Timppakin on tykästynyt niihin. Ehdittiin kiireisen arjen keskellä viettää yksi rauhallinen hetki yhdessä ja höpötellä kivoja juttuja.

Kävin myös huollattamassa kynnet ja hyvin ovat kasvaneet. Alunperin mun piti leikata kynnet, mutta näin kiireisenä kouluaikana en kuitenkaan jaksa/pysty tekemään töitä, joten antaa kynsien kasvaa ;) 

Viikon herkuin juttu on tuo Wonkan suklaalevy jota maltoin jo maistaa! Maku ei ole mitään verrattuna aitoon suomalaiseen Fazerin suklaahan, mutta silti se on siistein tuliainen ikinä!

Makua voisi kuvailla vähän joulukalenterin suklaan tyyppiseksi. Erittäin makeaa siis ja koostumukseltaan Fazerin sinistä pehmeämpää. Kyllä kaikki varmaan tietää miltä joulukalenterin suklaa maistuu ;)

Viikolla olen myös käynyt äitin kanssa kahvilla ja äsken tultiin elokuvista :)

Inhottavaa, että näin perjantai-iltana stressaa jo ensiviikon jutut valmiiksi, mutta yritän ajatella positiivisesti. Opiskelu ei kestä ikuisesti ;)

Väsymys hiipii jo silmiin ja mun taitaa olla aika mennä nukkumaan. Kivaa viikonloppua ♥

Colorful darkness

Miten hiljaista täällä blogin puolella onkaan ollut. Viimeiset pari viikkoa ilman kameraa ovat kulkeneet masentavasti ja ilokseni totesin  syntymäpäiviini olevan enää alle kuukausi, joten viimeistään silloin saan uuden objektin ja pääsen takaisin kuvailun pariin ♥ 

Syksyn kauneimmat hetket alkavat olla ohi ja seuraavana odotellaankin lunta ja pientä pakkasta. Pakkasesta saadaankin jo nauttia, vaikka viimeisen viikon kaikki aamut ovat menneet ulkona tutisten. (Pukeutumiskysymys!) 

Nahkatakki täytyy  pakata kesäkaappiin ja kerrospukeutumista ja ylisuuria kaulaliinoja taas käyttämään. (Näen jo sähköiset hiukset ja kuivuneen naamani sekä punaisen nenäni keskellä lumikinoksia ;) 

Tänään ulkona seikkaillessa tuli kunnon talvi fiilikset ja taisin nähdä pari lumihiukkastakin. Heräsin aamulla ennen puolta seitsemää, kirjoitin parit sähköpostit liittyen kouluun ja avasin ruotsin kirjan. Syyslomaviikko on jo puolessa välissä eikä olo tunnu yhtään sen rentoutuneemmalta kuin viimeviikolla.

Kameran puuttumisen lisäksi yksi suurimpia syitä blogin hiljaiseloon onkin kova stressi ja yleinen kouluväsymys. En halua tuoda näitä asioita sen enempää blogin puolelle varsinkaan nyt kun tarvitsen positiivista asennetta enemmän kuin ikinä.

Eilinen aamupäivä meni Roosa nauha asioissa ja tänään kävin vielä katselemassa keräysasioita ohimennen uudelleen. Niin tärkeästä asiasta on kyse, että itseäni naisena kiinnostaa asia (sekä tietysti työni puolesta ♥)

Loppuviikoksi on ohjelmaa Helsingissä ja viikonloppu menee varmasti nopeasti. Toivottavasti vähän aivot narikassa meiningillä.

En tajua miten taas tuntuu siltä kun aika menisi kauhean nopeasti! Kaupat täyttyvät taas joulujutuista ja itsekkin ostin kotiin joulusaippuaa. AINIIN! Joku ihana tonttu lähetti mulle postissa joulusuklaata! Oliko vähän ihanaa eilen tulla kotiin kun postilaatikossa odotti maailman parasta suklaata ♥♥♥♥ (Kiitos Iida :)

Voin kuvitella jouluruoka mättäämisen alkavan kohta puoliin. Pienenä inhosin porkkana- ja lanttu laatikoita ja herkuttelin kurpitsakuutioilla, kinkulla ja perunalaatikolla. Nykyään porkkana on suosikkini ja voisin ahmia seuraavat kaksi kuukautta kyseistä herkkua.

Toisaalta mun mielestä jouluruoka vie kaiken hohdokkuuden jos alan jo nyt sitä mättäämään, joten odotan mahdollisia pikkujouluja sitä varten ;)

Eikä oo kyllä yhtään normaalia puhua lokakuussa jouluruoka jutuista joten nyt loppu!

Murulle kuuluu ihan hyvää. Tyyppi syö ja nukkuu ja riehuu eli ihan normaalia pupun elämää ;)

Nyt lähen pesemään pyykkiä ja kohta saankin ihanan Annin kylään ♥

Toivottavasti kohta tulee lunta ja pääsen hiihtämään!

A few things

Inhottavaa miten joka viikko teen  uusia tavoitteita kirjoittaa tänne blogiin kivoja juttuja, mutta silti aikataulut venyvät ja huomaan taas uuden viikon kuluneen vauhdilla ohi.

Voin kertoa, että kärsin pahemman luokan koulustressistä, enkä tiedä olenko ikinä tuntenut näin kamalaa oloa opiskelua kohtaan. Haluan tietty opiskella, mutta haluaisin tehdä niin montaa muutakin asiaa etten voi sanoa nauttivani täysillä pitkistä, masentavista päivistä koulun kylmissä luokkahuoneissa.

Alla olevasta kuvasta voitte todeta Murun kärsivän samantyyppisestä syysväsymyksestä.

Samalla ilmeellä lähden joka päivä kouluun ja palaan takaisin kotiin :D 

Ettei kaikki olisi niin masentavaa voin kertoa Murun kehityksestä. Ensinnäkin pikkupalleron karva ei ole enää mitään vauva karvaa vaan turkki on ihan aikuisen pupun turkkia. Pehmeä pikku tyttö on silti, mutta kevyt untuvamainen karva on kadonnut kokonaan.

Toinen asia on Murun makoileminen. Tyypin ollessa vapaana tulee pikkuinen silloin tällöin pyytämään silityksiä (hyvänä päivänä.) Kuitenkin heti silittäessä menee Muru littanaksi kun pannukakku ja tuntuu, että pupu lässähtää silityksen alla! Se näytää huvittavalta, mutta en oikeen osaa sanoa mikä on homman nimi :D

Uhmaikä näkyy toisinaan ja ollessani pitkiä päiviä koulussa on Muru parina iltana ollut erittäin närkästynyt myöhäisestä ulkoilusta. Sisäsiisti pupuni lopetti sisäsiisteytensä ja pissii nyt minne sattuu, huoh.

Syksyssä parasta on värit ja niiden kuvaaminen. Vallitettavasti kamerani objekti meni rikki joten se on täysin käyttökelvoton. Parit turhautuneet itkut on tullut itkettyä ja nyt pari viikkoa ilman kuvaamista alkaa jo tuntua.

Olen lähes huomaamattani kuvannut jo vuosia viikottain ympärilläni olevaa elämää ja säilössä on tuhansia ehkä kymmeniä tuhansia kuvia. (Täytyy tarkastaa joku päivä.) 

Puhelimella kuvaaminen ei mitenkään korvaa järjestelmäkameraani ja tällä hetkellä toivon enemmän kuin mitään, että voisin tallentaa upeat hetket ja maisemat silmilläni. 

Puhelimella on tullut otettua vähän liikaakin kuvia omasta naamasta, mutta ainakin ihanat huulipunani pääsevät esille.

Hiukset on vieläkin aivan ihanat, vaikka otsatukka täytyykin leikata kahden viikon välein. Viikko on silti mennyt suurimmaksi osaksi normi ponnarilla tai nutturalla. Turha panostaa hiuksiin kun naamakin on lähempänä Zombia.

Onneksi viikon aikana on tapahtunut pieniä hyviäkin asioita ja turhamaisuuden puolelle on tulossa lähiaoikoina vähän enemmän kirjoituksia. 

Suosikki kauneustuotteeni tulevat Avonilta ja näiden tuotteiden parissa yritän palailla viimeistään ensiviikon lopulla.

Hinta-laatusuhteen lisäksi Avonin tuotteissa viehättää niiden upea valikoima erilaisia tuoksuja. Olen tuoksufriikki ja kaikista makeimmat tuotteet ovat omia suosikkejani. Huulipuna addiktioni on lähtenyt vähän lapasesta Avonin takia, mutta hupinsa kullakin.

Olen ahminut varastot täyteen erilaisia rasvoja ja toivottavasti tänä talvena voin kokea silkinpehmeän ihon, vaikka pakkanen normaalisti kuivattaakin naamani paperiksi.

Oikeastaan mulla ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Olen hajoillut joka päivä enemmän tai vähemmän  vähän kaikelle, mutta toivottavasti ensiviikolla helpottaisi.

Löysin ihania syksy kuvia viimevuodelta, mutta julkaisen ne myöhemmin sillä suuntana on Kouvola ja ystävän tuparit!

Nähdään taas! ♥

"I'm so glad I live in a world where there are Octobers"

Heippa täältä pienen kaaoksen keskeltä! Iltapäivä sujui reippaasti siivoillessa kaikkea vähemmän tärkää (meikkejä ) sekä kuunnellen masentavaa musiikkia ja pitäen pupua silmällä.

Olen juonut kolme pulloa mustaviinimarja mehua ja olen varma, että se on ollut parempi lääke kun mikään pilleri ikinä. Lapsena (enkö mä enää voi olla lapsi?!) mummi teki aina maailman parasta viinimarjamehua ja paranin heti. Tällä kertaa mehu ei ollut mummin tekemää, eikä tietenkään yhtä hyvää ,mutta hyvin  se silti maistui. 

Syksy on jo vuosien ajan pitänyt sisällään kirouksen. Alakuloisuus, väsymys ja ylitsepääsemättömältä tuntuva stressi valtaa mielen ja vie viimeisetkin järjet menneessään. Vielä vettä myllyyn lisää melankolinen musiikki, jota on ihan pakko tietysti kuunnella. 

Rakastan syksyn värejä, sen synkkyyden keskellä olevaa kauneutta, mutta joka vuosi se saa minut yhtä voimakkaasti pois siitä peruspositiivisesta elämänasenteestani, joka on antanut voimaa huonoinakin aikoina. 

Tietysti myös pitkään jatkunut kipeily ja neljän seinän sisällä pänttääminen ovat vaikuttaneet yleiseen fiilikseen. Kuitenkin haluan toivoa, että lumi tulisi viimeistään marraskuun puolessa välissä, jolloin lumi tekisi taas valoa elämään ja pääsisi mahdollisimman nopeasti taas talviurheilun ja lumienkeleiden pariin!! 

Paluu takaisin tähän päivään. Syyskuussa olen: 

Tehnyt omenapiirakkaa  ♥

Katsonut Vain elämää ♥

Halinut pupua ja Timppaa ♥

Lukenut enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä 

Olen yrittänyt ottaa kuvia kauniista väriloistosta, mutta valitettavasti tämä kuva jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kun kameran putki alkoi pitää outoa ääntä. Ilmeisesti järkkärini alkaa olemaan vanhuuden höperö tai sitten pelkkä putken vaihto riittää. Niin tai näin rahanmenoa ei voi estää. 

Onneksi meillä on maailman söpöin pupu, joka on aloittanut uhmaiän oireilun. Yritän pitää Murun poissa, vaikka seuraavasta postauksesta, mutta olen tainnut seota kevyesti.

Tällä viikolla olen joka päivä laittanut vähintään yhden kuvan murusta joko Timpalle tai siskolleni (tai molemmille.) sillä kaikki uusi ja jännittävä mitä Muru tekee täytyy tietysti heti kertoa "isille" tai "tädille." Kyllä, olen pimahtanut.

Onneksi huomenna pupun seura vaihtuu vähän fiksumpaan ja saan taas kunnon juttutuokion ihanan ystävän kanssa ♥ 

Syksyn pimeydessä on ihana sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan. Myös villasukat ovat jo päässeet käyttöön ja mun mielestä on ihanaa, että ulkona ei enää tule hiki pelkästä hengittämisestä.

Syksyllä on hyvät- ja huonot puolensa. Yritän nyt muistaa vain ne hyvät.

Ihanaa viikonloppua lukijat, palaan pian! ♥