"Under the same sky dreaming the same direction."

Mun on pakko hehkuttaa sitä miten moni odottamani asia on toteutunut tänä vuonna! Ensinnäkin olen käynyt Irlannissa, viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa ja käynyt mökillä. Kesä on tietysti taas kerran ollut täynnä työtä ja kieltämättä myös stressiä ja välillä myös murheitakin, mutta silti olen saanut kokea taas yhden ihanan päivän ja tällä kertaa Porvoossa! 

Viime perjantaina 15 päivä oli parisuhteemme vuosipäivä ja Timpan ehdotuksesta vietimme iltapäivän tässä kesän suosikki kaupungissani. Kirjoittelin viimekesänäkin kyseisestä kaupungista ja täytyy sanoa, että rakastuin siihen entistäkin enemmän.

Viime kesään verrattuna huomasin, että vanhakaupunki oli jo siirtynyt syysmallistoihin eikä yksikään kauppa näyttänyt samalta kuin viimekesänä. Upea valikoima ja kauniit maisemat saivat mut huokailemaan ihastuksesta ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta tällä reissulla huomasin syksyn oikeasti olevan jo ihan lähellä. 

Ihmisiä ei myöskään ollut liikenteessä samalla tavalla kun keskikesällä (jos japanilaisia tai/ja kiinalaisia ei lasketa.) joten kävely tutuilla kaduilla oli miellyttävää lämpöisestä ilmasta  huolimatta.

Rakastan vanhan kaupungin "lapsellisuutta." Kuka voisi olla stressaantunut ja huonotuulinen pastellitalojen loiston keskellä. Tai miten voisi esittää välinpitämätöntä kun jokaisen putiikin rappusilla on jännittävää hipelöitävää.

Olin positiivisesti yllättynyt Timpan käytöksestä reissussa. Timppa ei yleensä innostu mun hössöttämisestä ja häsläämisestä, mutta melkein samalla tavalla Timppa ihasteli tätä upeaa kesäkaupunkia mun kanssa.

Oli myös ihanaa todeta, että molemmat meistä voisivat kuvitella asuvansa Porvoossa. Yleensä kaupunki ihastuksemme eivät nimittäin kohtaa ja toisinaan olen myös pelännyt ettei Timo halua ikinä pois Kotkasta (toisin kuin minä.) En näe mahdottomaksi sitäkään, että vuosien päästä perustaisimme perheen Kymenlaakson seudulle, mutta rehellisesti toivoisin kaupungin olevan joku muu.

Oli  muuten erittäin hyvä asia ettei jokainen  putiikki ollut täynnä samoja juttuja kun viime kesänä sillä todennäköisesti kotiin olisi lähtenyt puolet enemmän tavaraa (vaikka näin jälkikäteen tuntuukin, että kaikki tarvittava saatiin.)

Tällä reissulla huomasin ajattelevani monista muistakin asioista positiivisemmin. Olen aina tykännyt mukulakivi teistä, mutta viimekesänä vielä kauhistelin sitä miten vaikeaa pyörällä olisi liikkua noilla vanhoilla kaduilla kivien tehdessä epämukavia pomppuja. Tänä vuonna huomasin ikävöineeni noita ihania epätasaisia teitä. Mukulakivet ovat loppujen lopuksi ainoa oikea pohja tälle kaupungille (tai sen osalle.)

Sain jo Timpan lupaamaan, että vierailemme Porvoossa talvikaudella ja jos tulee paljon lunta tulemme ihastelemaan Porvoon joulua ♥ (Romanttinen Jenni on taas vauhdissa vaaleanpunaisten sydämiensä kanssa.)

Taas kerran kehuin kaduille panostettuja yksityiskohtia. Eikö olisi ihan siistiä jos itsekkin alkaisi koristelemaan kotia ihanilla ja erikoisilla jutuilla? (Katosta roikkuvia tuoleja sekä muuta yhtä käytännöllistä. )

Monet putiikkien  sisäänkäynnit olivat vielä täynnä kukkasia ja meidän molempien lempparikauppa taisi olla Vanilla Home. (Tai ainakin sieltä löysimme eniten kiinnostavia juttuja.)

Koko Porvoon vanhakaupunki tuli kierrettyä yllättävän nopeasti (mitä muuta kahdelta malttamattomalta pitkäkoivelta voi odottaa?)

Pitkän kävelyn jälkee osasi Timppa vielä yllättää viemällä mut lepuuttamaan jalkoja Porvoon paahtimolle. 

Tilat olivat erittäin miellyttävät sisältä ja ulkona terassilla jokimaisemassa vasta pystyikin rentoutumaan. Huokailin ihastuksesta istuskellessani hetken aikaa yksin terassilla Timpan hakieassa meille juomia. 

Ostoksetkin sai hetkeksi pois käsistä.. (Niin enhän mä niitä kantanut..)

Yhteisiä vuosia kertyy tottakai kokoajan lisää ja toivon niistä jokaisen olevan yhtä ihana. Tietysti jokaisena vuonna se tärkein lahja mulle on meidän yhteinen aika. Olisin voinut jatkaa yhteistä aikaa koko viikonlopun ja sen ylikin, mutta toisaalta yksi erityinen päivä saa arvostamaan sitä toista ja sen toisen ihmisen aikaa vielä enemmän. 

Kukkia ei Timppa mulle tänä vuonna ostanut, mutta tuo vaaleanpunainen pupu on ehkä söpöintä ikinä! (tässä kohtaa mulla on kerrostalon kokoiset sydämet silmien tilalla!) 

Tänään töissä säikähdin huomatessani, että ikävöin Timoa, vaikka juuri viimeksi aamulla nähtiin. Mun mielestä se on kuitenkin ehdottomasti positiivinen asia. Näin kolmen vuoden jälkeenkin toinen voi vielä saada mut hymyilemään suupielet korvissa ja niin toivottavasti on vielä kolmenkymmenen vuoden päästä. 

Nyt nää mun vaaleanpunaisten lasien läpi kirjoitetut hömpötykset loppuu ja ensikerralla kirjoittelen taas jostakin realistisesta ja masentavasta arkihässäkästä jossa Timppa ei suostu viemään roskia eikä " ikinä" ostamaan kukkia ;)

Loppuun vielä meidän uudet kengät ♥ (Intersport taisi sittenkin olla se Timpan lemppari kauppa.)

Voin jo etukäteen kertoa, että seuraavalla kerralla kirjoittelen meidän sisustuksesta ja kodin lemppariasioista. Huomasin nimittäin tuossa pari viikkoa sitten, että vuosi tässä kodissa on jo ehtinyt kulua ja siitä noin puolet yhdessä asumista. 

Nyt kuitenkin ihanaa viikon jatkoa kaikille! :) 

Ps. Alhaalla linkki viime kesän Porvoon reissuun.) 

http://readheads-daydream.blogspot.fi/2013/08/kaunis-porvoo.html