It would be a privilege to have my heart broken by you

Heippa taas lukijat!  Blogin puolella hiljaisuutta on kulunut taas viisi päivää ja heinäkuusta nauttiminen on vauhdissa.  Suurimmaksi osaksi aika on mennyt yllätyt yllätys töissä, mutta tietysti monia muitakin kivoja asioita on ehtinyt tehdä päivien kuluksi. 

Alkuviikosta olin yövuoroissa ja tietysti hampaiden pesu piti tehdä töissä työvuoron loputtua kun matka ei jatkunutkaan kohti kotia ja sänkyä vaan verotoimistoa ja pitkää jonotusta. 

Yövuorojen jälkeen herääminen ja varsinkin rytmien kääntäminen oikein on ollut ihan tuskaa. Niinkuin tämänkin postauksen ajankohdasta voi päätellä ei aikaisin nukkumaan meno ole vieläkään onnistunut. Myös herääminen ihmisten aikaan on ollut vaikeaa (varsinkin tänään.)

Upeat kelit ovat kyllä kannustaneet joka päivä ulkoilemaan joko ennen töitä tai viimeistään töiden jälkeen. En voi kyllä sanoa nauttineeni helteestä ihan joka hetki, mutta suurimmaksi osaksi auringonpaiste ja tappo lämpö ovat kelvanneet ;)  (Toimiva ilmastointi töissä voisi parantaa huomattavasti kesästä nauttimista.)

Tänään käytiin salilla ja mä nautin kyllä enemmän tosta sohvalla torkkumisesta kun pumppaamisesta. Ihailen aina treenattuja pimuja (kuten siskoani, joka treenaa puolet enemmän ja on puolet paremmassa kunnossa), mutta mun salikuvat ei tämän uskottavammaksi muutu ;) 

Eilen käytiin tyttöjen kesken katsomassa varmasti koskettavin elokuva mitä olen ikinä nähnyt. Anni varasi liput jo hyvissä ajoin mulle ja Rialle myös ja perjantai ilta sujui itkuisissa merkeissä.

"Tähtiin kirjoitettu virhe" oli ihana ja hyvin etenevä tarina. Vaikka olenkin romantikko en yleensä jaksa katsoa lässytys leffoja montaa kertaa uudestaan. Tämä elokuva on kuitenkin ihan omaa luokkaansa ja ensimmäinen kyynel kun tipahti ei itku loppunut ennen elokuvan loppua.

Innostuin elokuvasta ja aioinkin seuraavaksi lukea kyseisen kirjan, sekä muita John Greenin tuotoksia. Aion lukea ne englanniksi niinkuin nykyään suurimman osan kirjoistani, koska uskon, että tarina pääsee oikeuksiinsa juuri alkuperäiskielellään.

Harvoin suosittelen mitään elokuvia, mutta suosittelen jokaista elokuvasta kiinnostunutta varaamaan mukaan nenäliinoja, sillä loppuakohden tarina vain herkisti enemmän ja enemmän. Yksi erittäin rakas biisikin elokuvassa kuului (Kodaline- All I want ) ja vaikkei kohtaus ollut surullinen itkin jo pelkistä tunteista kyseistä biisiä kohtaan :D Jollain tavalla nautin ehkä itseni itkettämisestä, koska haluaisin mennä katsomaan tämän uudestaan!

Pari ihanaa sitaattia elokuvasta ♥

“As he read, I fell in love the way you fall asleep: slowly, and then all at once.”

“Some infinities are bigger than other infinities.”


"Oh, I wouldn’t mind, Hazel Grace. It would be a privilege to have my heart broken by you.”


“You don't get to choose if you get hurt in this world...but you do have some say in who hurts you. I like my choices.”

“Maybe 'okay' will be our 'always”

♥♥                                                                                                                                                         ♥♥

Meinasin vielä loppuun laittaa itkupillikuvan, mutta päätin, että se on liikaa ;) Huomenna (siis tänään) koittaa taas työt, mutta sitä ennen tehdään vielä pari kivaa juttua :) Keskiviikkona on viisauden hampaan poisto ja jännitän jo nyt ihan täysillä! 

Nyt äkkiä nukkumaan, että uudet kivat jutut tulisi nopeammin. Heippa! 

 Ps. Ainiin muutin vähän ulkoasu juttuja. Mun ajatukset on aina vähän avaruudesta ja lillun muutenkin jossain toisilla planeetoilla, joten mun mielestä uus banneri on hyvä ;) (Tausta on tyhjä, mutta mietiskelen vielä mitä tekisin sille!)