What I have to say is far more important than how long my eyelashes are

Tänään ajattelin aloittaa uuden aihealueen liittyen pintapuolisempiin asioihin, kuten meikit, hiukset ja ripset. Jos siis pintapuoliset asiat eivät kiinnosta, ei kannata lukea, kuvat voi kuitenkin selata jos haluaa naureskella ;)

Blogini tyyli on vaihdellut alusta asti enkä osaa luokitella sitä oikein mihinkään kategoriaan.
Alkuksi aiheena oli tietenkin matkablogi, josta se muuttui lifestyle-tyyppiseksi blogiksi, sitten tulivat paremmat kuvat erilaisin teemoin ja tällä hetkellä blogia selaamalla saattaa löytää juttuja ihan laidasta laitaan.

Niinpä päätin nyt aloittaa tunnisteella "turhamaisuus" kertomaan  pinnallisempia asioita omasta elämästäni. Tähän kuuluvat mielestäni kaikki puunaamiseen liittyvät asiat. Turhamaisuus mielletään yleensä negatiivisena asiana, mutta siitä ei ole tässä kysymys. Minusta kaikelle on vaan hyvä antaa nimi ja tulevaisuudessa tunnisteesta " turhamaisuus" tulee löytymään erilaisia ulkonäköön liittyviä juttuja.

Aloitan aiheella, jossa olen omasta mielestäni kehittynyt käyttäjänä huomattavasti, nimittäin ripset.

Muistan miten vuosia sitten alkoi kadulla näkyä ihania räpsysilmiä, jotka herättivät monenlaista mielipidettä. Niinkun yleensäkin kaikki uusi tuntuivat myös ripsipidennykset kauhistuttavan monia.

 Näin itsekkin monesti ylilyöntejä kun esimerkiksi kassatytöllä oli selvästi noin sata ripseä liikaa ja välillä meinasin kiljaista kun samalla kassatytöllä sojotti enää kolme pitkää jäljelle jäänyttä ripseä muuten pelkkien tynkien keskeltä. Silloin omakin suhtautumiseni oli epäluuloinen, mutta en koskaan sulkenut pois mahdollisuutta ottaa omia.

Liikkui myös erilaisia tarinoita miten ripset laitetaan kiinni ja minä hölmö vielä uskoin, että ne oikeasti ommellaan :D Oivoi kaikkea sitä uskoo! Liikkui myös huhuja erittäin alleergisoivista liimoista, jotka turvottivat silmät kiinni sekunneissa ja liimoista joiden takia sokeutuu yms. 

Yhtenä päivänä aamuvuorossa kuitenkin työskentelin tytön kanssa, kenellä oli maailman kauneimmat ripset. Katsoin ihaillen miten vielä kello kolme (jolloin itse näytin tukka sekaisin ja ilman ripsiväriä lähinnä zombilta.) näyttivät hänen kasvonsa täydelliseltä ja mun mielestä juuri niiden ripsien takia!! 

Siitä se sitten lähti. Irlantiin lähtiessä otin ensimmäiset ylihintaiset ripseni ja yllä olevassa kuvassa sain ripsituppoja joululomalla kun ihana Emma, laittoi ne mun hiusten lisäksi. (Taisin maksaa tosta hiusten laitosta (ompele pidennykset) ja ripsistä samanverran kun liikkeessä pelkistä ripsistä.) Tuosta kuvasta siis noin vuosi ja 3kk.

Joululomasta se pakkomielle taisi sitten virallisesti lähteä! 

Palatessani takaisin Irlantiin lähtivät viimeiset tupot pikkuhiljaa, eikä naama näyttänyt omasta mielestäni enää miltään. Saatoin jopa ahdistua, kun lähtiessäni ulos näytin enemmän räjähtäneeltä kotiäidiltä, kun nuorelta naiselta. Siksi viikonloppuisin oli ihana panostaa! 

Pelastukseni löytyi eräänä shoppailu-päivänä, kun Penneys tarjosi apuaan. (Penneys on sama halpatavara kauppa kun Primark Briteissä.) Tais olla irkku-mami, joka vinkkas hyvästä ripsitarjonnasta. 

Siitä se sitten lähti! Ensimmäiset kerrat ripsipidennyksiä laitettiin jo kauan ennen joulua, mutta joulun jälkeen olin jo sen verran niitä käyttänyt, etten tarvinnut enää Idan apua vaan liimailin ripset parissa minuutissa ihan itsekkin. 

Yllä olevassa kuvassa ripset ennnen rajausta (joka mun mielestä oli välttämätön, että noi rumat reunat sai "piiloon". Kuva on otettu salamalla, siksi rumat heijastukset rispsistä.) Aika hurjalta näyttää ylläolevassa kuvassa mun mielestä näin jälkikäteen kun katson. Tietysti silmät auki sai ihan erilaisen vaikutelman. 

Jostain syystä mun oli hirveen vaikee löytää kuvia missä mulla olisi silmät auki tai sitten kuvassa ei ole niin hyvää laatua, että ripsiä edes huomasi. Ylhäällä kuitenkin edes jotenkin ripset esillä. Juuri nuo ripset oli mun lempparit ja pyrinkin aina ostamaan samanlaiset. 

Jossain vaiheessa mulla kuitenkin iski kauhea innostus ja aloin ostamaan erilaisia tosin kuvassa taitaa olla kolme paria juuri niitä mun lempi ripsiä. Se oli ärsyttävää huomata noissa halvoissa ripsissä, että ne eivät olleet identtisiä, vaikka samalla nimellä kulkivatkin. Riippui myös päivästä kuinka hyvin sain ripset istumaan ja siitä kuinka paljon leikkasin ripsien leveyttä. Yksi pari masoi 3,50 ja kolme paria tais saada vitosella. Samoja ripsiä pystyin uudelleen käyttämään 3-5 kertaa riippuen siitä kuinka nätisti sain liiman irti ja kuinka rankka ilta oli takana. (Kuinka pahasti olin siis hinkannut naamaa yöllä tyynyyn :D)

Jossain vaiheessa se homma alkoi mennä mulla vähän yli ja viikonloppujen lisäksi ripset jäivät päähän arkisinkin. Ensimmäinen kerta taisi oikeasti olla vahinko. Kävin lauantaina ulkona, sunnuntaina suihkussa, eivätkä ripset lähteneetkään ihan niin helposti. Niinpä suihkun jälkeen lisäsin  vaan liimaa ja alkuviikko meni myös ripsien kanssa. 

Jotenkin mä kuvittelin, että tukka takussa, ilman meikkiä ne kilometrin mittaiset ripset näyttäisivät hyvältä. Voi huoh, miten ihania kaikki ihmiset olivat. Kukaan ei koskaan sanonut miten tyhmältä mä oikeasti näytin...

Tietysti ripsirakkaus vain kasvoi ja kasvoi ja muistan, että keväällä ne normaalit ripset eivät enää riittäneet vaan ostin tuuheampia ja vielä edellisiäkin pidempiä räpsyjä. Näihin en sentään tunkenut ripsiväriä, mutta se toisaalta teki niistä vielä feikimmät kun niihin ei laittanut yhtään pintaa.

Muistan kun iskä näki mun ripset, siinä oli ensimmäinen ihminen, joka kauhisteli niitä päin naamaa :D Silmät auki taisin näyttää peuralta ajovaloissa :D

Tietysti joskus ne näytti tosi nätiltä ja sain hyviäkin kommentteja, mutta mun yleiseen arki tyyliin tälläset mega räpsyt eivät vaan sopineet. 

Ylhäällä oleva kuva on Galwayn reissusta lähtö päivänä kun olin pitänyt samoja ripsiä neljä päivää. Ripset olivat katkeilleet sieltä sun täältä, liima oli loppu ja silti mä pidin niitä väkisin! Oikeesti Idan olis pitäny lyödä mua tossa kohtaa päähän ja repiä noi ripset, vaikka väkisin!! 

Mun mielestä toi on kamalan näköistä! Ihan nuutunut, meikitön naama muuten, mutta silmissä puoliksi rikki menneet party-räpsyt. Kaikenlisäksi olin vatsataudissa, joten ripset ei todellakaan auttaneet tilannetta yhtään. Itku miks mä aina vedän kaiken niin yli? 

Pari todistetta vielä mun pahimmasta addiktiosta. Mä ihan tosissani laitoin ripset, kun lähettiin katsomaan noita ihania maisemia ja tuulen tuiverrukseen.

Muistan miten bussissa ton reissun päätteeksi Ida nauroi ja totesi ripsien olevan vielä täydellisesti paikallaan. Nuo ripset vielä näyttivätkin hyvältä! Silti taas kerran kysyn itseltäni, miksi mun piti laittaa tekoripset tuonne?

Kesän lähestyessä, pidin ripsiä lopulta taas vähemmän ja ystäväni Joanna totesi minun näyttävän paremmalta luonnillisena ja pyysi etten laittaisi mega ripsiä enää ollenkaan. Tämän pyynnön jälkeen käytin ulkona käydessä taas pienempiä ripsiä, mutta käytin kuitenkin.

Suomessa taisin kaksi kertaa laittaa ripset ja sen jälkeen viimeisten mennessä rikki, en raaskinut enää uusia ostaa. Kotona tuntui jotenkin tyhmältä pitää niitä. En edes tiedä miksi. Kai yksi syy oli se, että olin paljon töissä ja muutenkin kesällä keskityin ruskettumiseen.

Meripäivillä näin yhden tutun kenellä oli upeat ripset! Taas se sama mielikuva syntyi kun silloin edellisenä kesänä töissä, ihaillessani työkaverin ripsiä. Silloin mun oli pakko saada ne!! 

Nyt puolen vuoden ajan mulla on ollut ripsipidennykset, jotka aivan mahtava nuori nainen laittaa! Mun ripsiteknikko on lahjakas ja sen lisäksi ihana ihminen ja meistä on tullut ystäviä. Mun mielestä on ihanaa joka kerta laittaa hänelle viestiä ja sopia uusi aika, koska tiedän olevani tyytyväinen lopputulokseen. 

Yleisesti haen hienovaraista parannusta ripsiini ja suht luonnollista ilmettä, mutta olen huomannut taas pikkuhiljaa haluavani pidempää ripseä. Ensikerralla varmaan pyydänkin vähän pidempää, mutta pyrin pysymään kohtuuden rajoissa ja luotan siihen, että ripsiteknikkoni sanoo , jos alan taas vetämään överiksi. 

Tällä hetkellä olen tyytyväinen ripsiini, jotka ovat ihan eriluokkaa kun Irlannissa käyttämäni. Tietysti kyseessä on kaksi täysin erilaista laittotapaa ja kaksi täysin erilaista materiaalia! 

Uskon myös siihen, että Irlannissa totuin tietynlaiseen katukuvaan, jossa tytöt olivat erittäin voimakkaasti meikattuja, sekä suurimmaksi osaksi todella epäaidon näköisiä. Kotkan pienissä piireissä sitä ei halunnut vetää enää niin suurta ehostusta ihan tavallisen illan takia. 

Tällainen tarina siis mun ripsiseikkailu tähän päivään asti. Katsotaan kuinka monet tekoripset ostan tulevalta Irlannin matkalta ;) 

Huomenna alkaa yötyöt pitkästä aikaa, saa nähdä miten käy! 

Hyvää viikonloppua kaikille töihin ja vapaalle!  ♥