5: When you're a nurse you know that every day you will touch a life or a life will touch yours

Tämän päivän luukku on aikataulusta vähän myöhässä, pahoittelut siitä.

Tänään koulussa oli aika puuduttava päivä. Sinänsä ei mitenkään raskas, mutta keskelle päivää jäänyt vapaa-aika ja raahautuminen takaisin kouluun ärsyttivät mua ihan hirveesti. (Ihan oma vika, että lähdin aamulla liikkeelle huonoilla unilla.) 

Olin ihan selvästi tosi huonolla tuulella koko päivän, vaikka yritinkin olla reipas. Onneksi koulun jälkeen sain taas ystäviä kylään ja Mia viihtyi mun luona koko illan. Itseasiassa lähti vasta äsken, joten siinä syy miksi päivän luukku on ihan viimetipassa.

Ajattelin pikkaisen kirjoittaa mun alan valinnasta ja koulusta, koska se tulee vielä kolmen vuoden ajan olemaan suuri osa mun elämää. Kuvat on meidän koulun käytävältä olevasta vitriinistä ja kuvissa on vanhoja työvälineitä ja muuta mun mielestä mielenkiintoista. 

En usko vieläkään tietäväni täysin mitä haluan. Tai siis mä tiedän haluavani työskennellä hoitoalalla, mutta tarkka suuntautuminen ei ole ihan vielä tiedossa.

Ennen koulun alkua olin täysin varma, että tuleva työni olisi kätilönä. Tällä hetkellä opiskelen siis sairaanhoitajaksi ensimmäistä vuotta. Ennen kun mut edes valittiin opiskelemaan sanoin, että unelma-ammattini on kätilö. Koulun alusta asti oppiessani uusia asioita, saadessani uusi näkökulmia, kertomuksia  työstä, sekä tutustumista pintaraapaisuina muihin hoitoalan erikoisuuksiin on mieleeni noussut pieni epävarmuus ja tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin tehdä ja kokeilla kaikkea! Kätilön työtä tietysti myös.

 Kokeilemisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, päinvastoin olisi varmasti vain itselleni hyödyllistä kun näkisin mahdollisimman paljon kaikkea. Toisaalta taas tehokkainta oppimisen kannalta olisi ehkä se, että perehtyisin useammassa harjoittelussa samaan hoitoalan osaan ja näin ollen jo koulutuksen aikana saisin vankan ja hyvän perustan ja valmistumisen koittaessa helpommin töitä omasta "erikoistumiseeni" liittyvästä yksiköstä.

Fakta on se, että mietin taas kerran asioita turhan aikaisin tai ylipäänsä turhaan. Eiköhän tässä ole vain parasta mennä päivä kerrallaan ja katsoa mihin elämä vie. Varmasti minäkin löydän oman paikkani hoitoalalla. Niinkuin tähänkin asti olen löytänyt. Mun huono puoli opiskelussa on aina asioiden järketön stressaaminen. Hei haloo, kaikki menis paljon paremmin kun muistais hengittää ees pari kertaa rauhallisesti.

Yksi juttu mistä olen ihan innoissani tälläkin hetkellä on mahdollisuus lähteä vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi. Omia suosikkejani minne voisin lähteä ovat Kanada, Kiina ja Australia sekä Irlanti ja Norja. Moni muukin paikka houkuttelisi, mutta tällähetkellä leikin ajatuksella kolmesta kuukaudesta Norjassa ja kolmesta kuukaudesta jossakin muualla!
Nämäkin jutut liittyvät tulevaisuuteen ja niitä katselen sitten tarkemmin. Vuodessa ehtii monikin asia muuttua ja paljon!

Tylsintä opiskelun aikana on turhan stressailun lisäksi ikävä töihin. Mun tekisi ihan hirveästi mieli käydä töissä kivassa hoiva paikassa, mutta pariin kuukauteen ei ole kuulunut töistä mitään. Mua harmittaa kun en näe entisiä työkavereitani enää ollenkaan eikä mulla tunnu edes olevan aikaa käydä piipahtamassa. Opiskelu on tietysti aina hyvä juttu ja on ihanaa olla ns. "turvassa" seuraavat kolme vuotta, kun päämääränä on koulussa käyminen ja sen suorittaminen. Silti kaipailen hirveästi sitä työtä ja arkea työn ohella! Onneksi mulla on vielä ihan riittävästi vuosia tehdä töitä valmistumisen jälkeenkin. (Ei varmaan mee montaa vuotta kun jo valitan miten rankkaa on tehdä aina töitä ;)

Kauhea toi yllä olevassa kuvassa oleva ruisku. Tollasella kun joku tuikkaa niin tekee varmaan hyvää..

 Hermostuin parinkin kertaa kuvia ottaessa tyhmään valoon ja haastavaan kuvaus ympäristöön. Mun mielestä toi hoitsun asu on kuitenkin aika hieno ja ois ollu siistiä käyttää tollasta! (Oon kyllä yleensä ihan tyytyväinen nykyisiinkin vaatteisiin.)

Vähän erilaisia merkkejä.

Kiinnosti tosi paljon lueskella vähän hoitoalan historiaa ja tutustua näihin erilaisiin merkkeihin.

Mun mielestä noi lääkärinlaukut oli niin siistejä! Oli pakko jättää ne viimeisiksi ja todeta, et just tollasia ois kiva nähdä vieläkin. Irlannissa yhdellä lääkärillä oli samantapainen iso, ruskea laukku ja se oli mun mielestä ihan älyttömän hieno! Mulla on ihan selvästi suuri rakkaus ton tyyppisiä laukkuja kohtaan.

Tässä pientä pintaraapaisua mun ajatuksista liittyen kouluun. Tiivistettynä koko teksti; olen tyytyväinen stressipallero! Toivottavasti tykkäsitte kuvista, vaikka kirjoittelu jäi suunniteltua suppeammaksi. En halunnutkaan alkaa kirjoittamaan romaania tästä aiheesta kun noin lyhyesti ja ytimekkäästi sen sain ilmaistua.

Tänään juhlitaankin Suomen itsenäisyyttä ja kirjoittelen uuden luukun ja ehdottomasti aikaisemmin! Hyvää yötä tai huomenta kaikille ihanille lukijoille! Kiitos kivoista kommenteista :)