4: So many books, so little time

Heippa ja kivaa keskiviikkoa kaikille :) On niin ihanaa ajatella, että huomenna on viikon viimeinen koulupäivä! Rennosti ei voi kuitenkaan ottaa, koska ensiviikko on tungettu täyteen kokeita ja niistä olisi ihan suotavaa päästä läpi. Niinpä ainakin perjantai menee varmasti päntätessä, mutta mielummin mä pänttäilen pyjamassa kun koulun penkillä. (Kumpikohan on tehokkaampaa?)

Innostuin ihan vahingossa youtuben ihmeelliseen maailmaan ja nyt viimeisen puolen tunnin ajan olen kuunnellut lastenohjelmien alku tunnareita. Bambukarhut, Halinallet, My little pony, Tohtori sykerö, Vili vilperi, Nalle puh, Muumit, Ankronikat, Richard scarryn touhukas maailma ja Tontut viimeisempinä. On jännä miten eritavalla reagoin jokaisen tunnarin kohdalla. Ankronikat oli ehkä siistein, koska osasin vielä laulaa alkutunnarin, vaikken olekkaan katsonut elokuvia vähintään seitsemään vuoteen. Bambukarhut, Nalle puh ja tontut sai mut melkeen itkemään (hyvä kysymys miksi?) ja muut tunnarit herätti mussa mieleen jonkun tietyn jakson kyseisestä sarjasta. Ainiin Alfred J. Kwakin tunnaria en unohda IKINÄ!

Voisin jatkaa piirretyistä puhumista, vaikka koko illan, mutta tän päivän luukun aiheena mulla on kirjat! Oon saattanu mainita pariinkin kertaan, että rakastan lukea, vaikka viimeaikoina mun lukeminen on ollut koulukirjojen selailua ja nukahtamista naama anatomian kirjassa, heh heh.

Ihan ensinnäkin pahoittelu kuvien keltaisuudesta. Ehdin kuvata vasta pimeän tullen ja kotini tunnelma valaistus ei sovi kameralle. (Kuvaajassakin mahdollisesti vikaa.)

Laskin tuossa yksi päivä kirjani ja totesin kirjoja olevan noin 200. Tästä summasta tosin täytyy miinustaa sarjakuvat (sarjakuva kirjat! Lehdet on asia erikseen..) Myös lainassa olevat koulukirjat, omat vanhat koulukirjat sekä kirjat joita minulla on useana painoksena. Silloin hyllyyn jäisi 160 kirjaa. Tässä ei ole tarkoitus määrällä kehuskella, vaan todeta se, että mä oikeasti rakastan kirjoja. Jokaisella on varmasti oma mielipide siitä mikä on paljon kirjoja.

Minkälaisia kirjoja mä sitten luen? Kerroin tossa pari päivää sitten ystävälleni laskeneeni kirjani ja kerrottuani määrän hän totesi jokaisen olevan jotain fantasia hömpötystä.  Suurin osa taitaa olla, mutta yllä olevasta kuvasta huomaa, että kaikenlaisia opuksia hyllystä löytyy. 

Alhaalla ensimmäisenä yksinkertaisesti kirja, joka kertoo kaikki merkittävimmät tapahtumat vuodelta 1992. Syntymävuonnani tutkittiin erittäin paljon mm. mafiosojen toimintaa ja monta suurta nimeä kuulusteltiinkin ja pidätettiin. 

Psykologian kirja on ostettu Dublinin Urban Outfitterssista (lempi kauppojani <3) ja kirja sisältää tietoa merkittävimmistä psykologeista, sekä ihanaa pientä tietoa ihmisen mielestä ja erilaisista käyttäytymis metodeista. 

Pacific kertoo toisesta maailmansodasta tyynellä merellä. Kirja keskittyy merivoimien suurimpaan joukko-osastoon ja niinkuin ensimmäinenkin osa, myös tämä perustuu täysin tositapahtumiin. Ensimmäinen osa "taistelutoverit" herätti mussa paljon enemmän tunteita, koska katsoin sarjan ensin ja vasta sen jälkeen luin kirjan (jota minulla ei vielä ole ;( ) Pasificista en ole tv- sarjaa edes katsonut, mutta kirja oli mielenkiintoinen, vaikka raskasta luettavaa.

Koirien pikkujättiläisen olen "varastanut" äidin kaapista. Mulla on myös hevosiin liittyviä tietokirjoja kaksin kappalein ja hevosiin liittyviä hömppä kirjoja säästössä muutama kappale.

Leivonta kirja, fantasiaa, sarjakuvaa, rakkaus tarinaa,  ongelmalapsi kirjaa (Jos ongelmalapset, teksti perustuen tositapahtumiin sekä psykologia uppoavat suosittelen Torey Haydenin kirjoja. Rankkaa, mutta hyvää luettavaa!) Ylimpänä kasassa eroottista romaania vielä tarjolla. 

Mä voisin jatkaa näistäkin yöhön asti, mutta uupumaan jäi vielä urheiluun liittyvät kirjat (Jääkiekko, jalkapallo, hevospoolo.) sekä parhaat lastenkirjat lapsenmieliselle.

Mikä niissä kirjoissa on niin ihanaa? Pari mun tuttua on kauhistellut, mun turhamaisuutta ostaa kirjoja, kun niitä voi ihan hyvin lainata myös kirjastosta. Mä puollustan tätä osin sillä, että monet kirjat ovat lahjoja mummilta, joka mut äidin avustuksella tietysti on opettanut rakastamaan lukemista. Sitäpaitsi joillain ihmisillä on sadat kengät tai/ja sata laukkua, mulla ei kumpiakaan ;) Mistä tulikin mieleen, mä tarvisen uuden laukun.. 

Mitäs mä tässä itseäni puollustelemaan, jokanen tekee niinkuin parhaaksi näkee :)

Multa katosi ihan ajatus, mutta niin tärkeää tietysti on se kirjan sisältö. Jos se ei ole ihanaa niin ainakin ajatuksia herättävää, mieltä vahvistavaa tai esimerkiksi opettavaista. Mä olen oppinut jokaisesta lukemastani kirjasta jotakin. (Okei "Siipirdium lentiusa- loitsulla" en tee mitään, kiitos kuitenkin Harry Potter.)

Taas se pointti katosi!! Niin yllä oleva kirja kertoo Oz nimisestä velhosta sekä tytöstä nimeltä Dorothy. Jokainen varmaan tuntee tarinan tai on nähnyt alkuperäisen tai uudistetun elokuvan? Dublinissa tutustuin moniin sarjakuviin ja yhtenä sateisena päivänä Marvel- osastolta eksyi mukaani ihanan pirteä sarjakuva, joka muistutti mua itsestäni.

Ihan sattumalta kyseinen teos lähti mun mukaan reissuun pohjois-Corkiin kun suunnattiin viikonlopuksi Blackwater Castleen. Lueskelin kyseistä kirjaa eilen ja tietysti itse tarinan lisäksi mun mieli vaelteli koko ajan tuolla linnan käytävillä ja omissa seikkailuissani linnan ympäristössä. 

Marvelin Dorothy ja minä oltiin tuohon aikaan saman näköisiä. Lyhyet oranssit hiukset, hirveästi energiaa ja suupielet kokoajan ylöspäin. 

Taas mä pääsen palaamaan näihin tunnelmiin.

Joku sanoi joskus, että ihminen jättää aina palan itsestään kirjan väliin sen sulkiessaan. Mun mielestä se on totta, mä jätin paljon muistoja ton kirjan väliin.

Tohon paikkaan, noihin tunnelmiin mä palaan siis aina avatessani kyseisen kirjan. Oli muuten jännää löytää kirjan välistä kirje!! Olin itse sen kirjoittanut ja se oli täynnä rakkaus lyriikoita. Oli ihanaa lukea ne nyt!

 Loppuun vielä lempi kirjani ikinä! Harry Potterit on eläny mun matkassa ihan sieltä kuusi vuotiaasta asti ja mä olen yksi niistä nörteistä, joka viimeisen kirjan saatuaan sulkeutui huoneeseensa eikä poistunut sieltä ennen kun kirja oli luettu loppuun. Muistan miten soitin serkulleni Iinalle luettuani kirjan viidessä tunnissa loppuun. Kävimme läpi suurimmat jutut ja mikä huvittavinta kun puhelu loppui luin kirjan heti perään uudestaan. Tämän jälkeen valtasi sanoinkuvaamaton tyhjyyden tunne.

 Feeniksin killan olen lukenut kaikista Harry Pottereista useimmiten eli noin kaksikymmentä kertaa.

Kehtaan mä nyt jo myöntää, että itkin monet kerrat lukiessani Harry Pottereita, alkaen Siriuksen kuolemasta ja päättyen kirjasarjan loppumiseen. Kyllä Harry Potter -nörtin elämä voi olla hankalaa. 

Leffoista parhaiten muistan kun isäpuolen kanssa mentiin katsomaan eka elokuva ja ihan kahdestaan! Se oli niin siistiä! 

Siinä mun tän päivän joulukalenteri :) Jatkan iltaa kuuntelemalla Backstreet boysin parhaimpia (eli kaikkia biisejä!) ja lukemalla vähän lisää. Toivottavasti ei ollut liian tylsää luettavaa, mä vaan uppouduin tähän aiheeseen niin innolla, että silloin tällöin koko kirjoituksen pointti on kadonnut kymmenen lausetta aikaisemmin. Toivottavasti saitte kuitenkin jotain tästä tekstistä irti. 

Huomenna taas toisenlaisissa merkeissä! Heippa, heippa :)