Mun maailma

Heippa hei kaikille! :) Viikko on taas kadonnut jonnekkin ihan hirveän nopeasti. (Toistanko mä itseäni täällä blogissa jatkuvasti? ) Hupsista, hupsista. 

Mun viikko on ollut facebook stalkkauksesta päätellen aika samanlainen kun monella muullakin. Kaikilla naperoilla on mennyt hermo tohon säähän ja myönnän itsekkin, että alku fiilistelyn jälkeen toi zombie- apocalypse- harmaus vois jo kadota ja taivaalta vois sadella pari ihanaa lumihiutaletta. Äitin kanssa me molemmat muistetaan miten aina mun lapsuuden syntymäpäivinä satoi lunta. Ihan huvin vuoksi (pakkomielle, pakkomielle!!) tarkistin tilastoja ilmatieteen laitokselta ja tosiaankin parina vuonna (Talvi 2003-2004) talven lasku alkoi minun syntymäpäivästä :) Monena vuonna ensilumi on satanut myös ihan syntymäpäiväni tienoilla. Toki kyseessä on Etelä -Suomen talvi sillä lapissa lunta on lähes aina satanut jo lokakuussa. 

Tällä naamalla sitä on taas viikon päivät liikuttu. Kuva on otettu puhelimen kameralla joten voitte kuvitella miten kauniit nuo silmäpussit on livenä.. Silmänympärysvoide on ystäväni <3 

Illat ovat venyneet pitkälle yöhön ja yön ja päivän raja on kevyesti hämärtynyt. Koulujuttujen lisäksi olen saanut aikaan ihmeellisiä projekteja ja päiväkirjan sivut ovat täyttyneet kummallisista piirrustuksista. 

Oikeasti tuo ilma ei kiukuttaisi edes niin paljon jos saisin mieleni järjestykseen. Mun viikkoon kului ihan liikaa negatiivista energiaa. Koitin käydä happihyppelyillä, mutta Kotkassa on taas meneillään joku hiton taifuuni (joo joo ei meillä oo trooppisia pyörremyrskyjä ihan sama!!) ja tuntuu, että tukan lisäksi lähtee aivot päästä. Siksi lenkkeilykään ei ole huvittanut yhtään.

Onneksi totesin taas yhtenä päivänä, että ihan turhista sitä taas jaksaa valittaa. Istuin sohvan nurkkaan kuuman glögin kanssa ja kuuntelin musiikkia. Ihan rauhallinen ja rento ilta kotona, ei hassumpaa oikeasti. 

 Totesin myös, että jäätävän juminaaman voi piilottaa silmälasien taakse ja kun muutenkin sattuu olemaan huono näkö ja niitä silmälaseja pitäisi oikeasti käyttää niin mikäpä siinä. Säästyy piilolinssien ostolta kun suosiolla käyttää laseja, hyvä minä, säästölinjalla mennään.

Yritin mä oikeasti olla reipas, muttei se ilmeisesti kovin hyvin tällä viikolla onnistunut kun niin moni perheenjäsen mua kävi katsomassa. Välillä taidan vieläkin olla vähän ressukka. (Pienenä olin kauhee ressukka!) Äiti oli mulle tosi ihana ja ylläriksi se oli ostanut mulle tollaset pingviini korvakorut. Onko äiti vähän ihana <3 Huomatkaa kuvassa myös kaunis pulisonki, mulla ei kasva viikset mut mites lasketaanko pulisongit? Oi tätä movemberia.

Perjantaina yritin auttaa ihanaa Annaa ja maalailin Annan uutta asuntoa sieltä sun täältä. Ihan hyvä siitä tuli, vaikka eteiseen voisi kyllä eksyä joku ammattimaalari. Kerrankin mun pituudesta oli siis jotain hyötyä kun kukaan hobitti ei yltänyt katonrajaan maalailemaan. Välineetkin oli niin naiselliset. Kuinka moni voi sanoa maalanneensa meikkisiveltimellä? :D Joku vois kommentoida tähän jotain nasevaa.

Viikonloppu meni muutenkin todella nopeesti kun lauantaina sain ihania sukulaisia ja muuten olinkin ihanien ystävien kanssa. Käytiin tänään ystäväni Mian kanssa isänpäivä päivällisellä ja vaikka isät puuttuivatkin niin ajatus on tärkein, vai mitä?

Ajattelin vielä kirjoitella vähän paremmin eilisestä ja tästä päivästä, joten odotettavissa uusia postauksia ihan niin nopeasti kun vain aikataululta ehdin. Hirveästi tekee taas mieli kirjoittaa. Kyllä on ihan erilaisilla mielillä tänään kun esimerkiksi vertaa viime maanantaihin. Viikonloppu on selvästi tehnyt tehtävänsä ja huomenna arjen aloittaa taas reipas minä. Katotaan kuinka kauan jaksan olla reipas, mutta ainakin hetken voin olla ylpeä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, koitetaan jaksaa :) Niin ja hyvää isänpäivää kaikille ihanille papoille, isille ja isähahmoille <3

Pappa <3