All of my memories keep you near

Viikko on taas startattu. Ilma on ollut tänään ihanan kirpeä ja vettä ei ole satanut yhtään, ihanaa nyt on oikeaa talven tuntua. 

Kävellessäni tänään pimenevillä kaduilla huomasin miten moni on jo laittanut ihania jouluvaloja ikkunoihin. Täytyy myöntää, että tämäkin päivä oli stressin täyteinen ja tehtäviä ainakin mulla riittää. Yritin tuossa tunnin verran lukea, mutta luovutin ja siirsin juttuja ihan suosiolla huomiselle. Annan itselleni luvan hengähtää tänä iltana ja ihan varmasti menen aikaisin nukkumaan. Tämä pää tarvitsee lepoa.

Arvatkaa kuka? ;)

Oli ihan pakko näin uuden viikon kunniaksi laittaa kuva vähän menneiltä ajoilta. Muutenkin tämä postaus liittyy sukulaisiini ja aina vähän kuin automaattisesti sitä palaa lapsuuteen miettiessään heitä. Todennäköisesti siksi, että silloin mummit, papat, serkut ja muut kuuluivat enemmän elämääni. (Tietysti he ovat aina osa elämääni, nykyään vain eri tavalla.) Tässä myös todiste siitä, että oon joskus ollut söpö, eikö niin? ;)

Pikku Jenni :)

Palaan ajassa taakseppäin lauantaihin jolloin sain vieraita. Tajusin taas yhtenä päivänä, että en ole viettänyt vieläkään kauan suunnittelemiani tupareita, joten sukulaisten tullessa vierailulle täyttyi kotini ensimmäistä kertaa "isommasta" porukasta. (Meitä oli siis seitsemän, wuuhuu!)

Vietettiin todella mukava päivä ja olin ihan järkyttynyt miten paljon kaikkea tavaraa mummi minulle toi. Kaikki oli tietysti tarpeellista, mutta olen silti vieläkin vähän sanaton. Mummin huoli ja rakkaus on rajaton. 

Juttua riitti ja menoa ja meininkiä myös. Paras hetki mun omasta mielestä oli varmaan se kun koko porukka kerääntyi pöydän ääreen ja syötiin hyvää ruokaa. Kiva lopetus muutenkin kivalle päivälle. Kylässä kävi siis mummi, tätini, hänen miehensä ja kaksi nuorinta serkkuani :) Sisko tuli myös mun luokse, joten meitä oli kiva porukka.

Mummi toi myös mulle takaisin tavaroita, jotka olen jo kertaalleen saanut perinnöksi mummin edesmenneeltä äidiltä eli mammalta. Irlantiin muuton takia jouduin lähettämään tavarani ympäri Suomea ja nyt kun olen virallisesti asettunut aloilleni alkavat kaikki tavarani olemaan pikkuhiljaa taas samassa paikassa. (Paria juttua lukuunottamatta.)

Mammalta saatu perintö on ollut minulla tiedossa aivan pienestä tytöstä lähtien. Mamma on aina halunnut antaa nämä minulle (olen mamman ensimmäinen lapsen lapsen lapsi, joten ihan siitä syystä juuri minulle.)

Mamma oli erittäin lahjakas käsistään, muistan miten ihanaa oli saada mamman tekemiä vaatteita ja pienenä tyttönä ollessani mamman luona kylässä ompelimme pannulappuja ja sain lojua maailman parhaassa kylpyammeessa niin kauan kun halusin. Mamman luona oli aina kivaa, vaikka isompana vierailut jäivät yhä vain vähemmälle varsinkin mamman kunnon laskiessa.

Ompelukoneen lisäksi sain kaksi laatikkoa erilaisia käsitöihin liittyviä elementtejä. En ole pariin vuoteen käyttänyt ompelukonetta ollenkaan, mutta odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan.

Muistan miten siskon kanssa rakastettiin aina leikkiä mumminkin luona napeilla. Oli ihanaa etsiä mummin nappikokoelmasta erilaisia kauniita nappeja ja vielä parempaa oli kun mummi joka kerta antoi meidän ottaa niitä mukaan. Kaikki ne napit katosivat leikkeihin, mutta kivaa meillä oli.

Löysin myös yhden kaavan jonka haluaisin toteuttaa joululomalla jos vain löydän mieleisen kankaan ja riittävästi aikaa.

Siskon kanssa näpräiltiin kaikkia noita kivoja pieniä juttuja lauantaina sukulaisten lähdettyä ja oikesti se oli ihanaa. Ulkopuolisen silmissä kaikki kuvissa esiintyvät jutut näyttävät varmaan aika turhalta, mutta omien muistojen takia mulle kaikki laatikoista löytyvä vastasi suurta aarretta.

 Vanhanaikaiset sikarirasiat sekä neulakotelot saivat mun silmät kiilumaan intona. Nämä ovat ihan oikeasti vanhoja juttuja eikä mitään humpuukkia.

 Sinisestä boksista mulla tulee mieleen ensimmäisenä ajat tallilla ja heppahulluilemassa. Tuli muuten taas kauhea ikävä sitä aikaa, ratsastus ja hevoset ovat ihania juttuja..

Sisältä ei kuitenkaan paljastu pinteleitä vaan mahdoton määrä erilaisia lankoja. Ainakaan langat ei pääse hetkeen loppumaan.

Ompelutarvikkeiden punainen lanka on edelleen toimiva yritys Helsingissä ja se on ollut toiminnassa vuodesta 1982. Mun sininenboksi sisälsi paljon erilaisia tavaroita kuten vetoketjuja, nauhoja, nappeja, lankoja sekä pari pientä kangasta. Suurinosa varmasti kyseisestä myymälästä.

Siinä mä todistetusti näpräilen kaikkea kivaa ja keskittyneesti tutkin mitä kaikkea näistä aarteista voisi tehdä. Toidennäkösesti oppimisprojektini tulee olemaan hidasta ja aikani ompelemiselle rajallista, mutta tästä on hyvä aloittaa. Saa nähdä mitä kaikkea keksin. Mamman tavaroista juuri näitä kuitenkin itse pidän kaikista arvokkaimpina ja olen erittäin kiintynyt kaikkeen tähän. 

Mamma syntyi vuonna 1917 ja nukkui pois viimevuoden huhtikuussa. Pitkän elämän sai mamma elää <3

Kaiken tarpeellisen lisäksi mummi toi minulle myös kirjan (Niinkun aina! Ne muistavat ketkä ovat lukeneet aikasemman postaukseni mummista.)

Tällä kertaa sain mietekirjan nimeltään "pieni mielenrauhan kirja." Täydellisen ajankohtainen ja täynnä ihania ajatuksia. Kirja on muuten uusien taloustikkaideni päällä. Kiitos niistäkin kuuluu mummille :)

"Mitäs pienistä"

- Tärkein taito mielentyyneyden säilyttämisessä on se, ettei menetä yöuniaan pikkuasioiden vuoksi. Toiseksi tärkeintä on osata pitää kaikkia asioita pikkuasioina.

"Muista, että omistaminen ja eläminen ovat kaksi eri asiaa."

"Talleta kauniita hetkiä"

- Kirjoita muistiin, ota valokuvia, pidä päiväkirjaa. Muistele hyviä hetkiä usein, nauti niistä ja mieti niitä, niin että niistä tulee osa päivärutiinia ja elämäntapaa.

Siinä pari mun lempparia kyseisestä opuksesta. Tietysti myös kylvyssä lilluminen ja muut erittäin hyvät ideat löytyivät kirjasta. Mun mielestä aivan täydellinen ja ajankohtainen kirja omaan elämääni. Täytyypä ottaa käytäntöön parikin kohtaa ja lisäillä joidenkin suositusten tekemistä ;)

Lopussa vielä kuva minusta ja mummista kesän lopulla. Kuvan päivämäärästä näkeekin, että pitkällä elokuuta jo ollaan, uskomatonta, että tuosta kesäisestä päivästä ei ole edes kolmea kuukautta! 

Toisaalta aika on taas mennyt kamalan nopeasti. Niin se vain on, että päivät menee kauhealla vauhdilla eteenpäin. Siskon kanssa ollaan sitä mieltä, että vuosi 2013 on mennyt nopeammin kuin mikään muu vuosi pitkään aikaan. Tänä vuonna on myös käynyt kaikenlaista. Aion tehdä vuosikatsauksen jossain vaiheessa, mutta nyt taidan oikeasti mennä vain nukkumaan. 

Onneksi huomessa saa sentään aamulla vähän nukkua. Näin viikko on taas saatu käyntiin, toivottavasti kenelläkään ei ole ollut ihan kamala maanantai.