Kaunis Porvoo

Tuossa pari hassua viikkoa takaperin suunnattiin äidin ja erään ihanan ystävän kanssa päiväretkelle Porvooseen. Tarkoituksena oli kierrellä kaduilla ja kurkkia ihanien pikkuputiikkien tarjontaa. Pari ihanaa juttuakin matkalta jäi mukaan, mutta ihan vain pari ;)

Porvoo on aina ollut yksi niistä kaupungeista, minne haluan päästä joka kesä käymään. Silloin tällöin unelmissani myös kuvittelen asuvani Porvoossa. En tietysti tylsässä ja tavallisessa kerrostaloasunnossa, vaan suloisessa vaaleanpunaisessa mökissä, joka olisi täynnä sydämen muotoisia esineitä.

Pidemmän päälle kyllästyisin kuitenkin. Talven aikana kapeat mukulakivikadut ja taitamattomuuteni Ruotsin kielessä veisivät kaiken upeuden koko kaupungista, joten parempi näin. Porvoon upeus piileekin ehkä siinä, että sinne pääsee vain kerran vuodessa (nimenomaan kesällä) käymään ja viettämään upean päivän.

Vaatevalikoimasta löytyi monia kauniita mekkoja, mutta hintojen puolesta tyydyin vain huokailemaan ihastuksesta ja keskittymään kuvailemaan kauniita yksityiskohtia. Oikeasti olisi ollut ihan sama mitä kaupassa myydään, kaunis sisustus ja upeat yksityiskohdat veivät kuitenkin mennessään. 

Mulla kesti kauan valita ne omat suosikki kuvat kaikista ihanista ja näitä kuvia on mun mielestä silti ihan liikaa, mutta onneksi olkoon jos jaksat katsoa loppuun asti. Tästä lähtee :)

Oli ihana näpräillä erilaisia nuppeja! Vaaleanpunaisia, mintunvihreitä, turkooseja.. Söpöjä kaikki.

Ajatuksia herättäviä tekstejä.

Aivan ihanaa astioiden väriloistoa.(Onneksi kotona on omat ihanat astiat.)

Kenkäkaupassa oli kaikista vaikeinta. Kyseiset pikkukengät tais olla ainoat mihin rahat olisi riittäneet.

Ihania lamppuja!

Oltiin varmaan aika huvittava ryhmä kun huokailtiin aina puoteihin sisään mennessä.Ei tosin taidettu olla ainoita ;) Välillä oltiin myös kamalan ihana akka-lauma, joka nauraa rätkätti niin paljon, että oli muiden ihmisten korvilla kestämistä. (Onneksi ei oltu ainoat akat)

Lisää ihania kirjoituksia.

Jokaisella putiikilla oli oma ihana sisäänkäyntinsä.

Seuraavana taitaa tulla yksi mun ihan suosikeista.

Kaikki tossa putiikissa oli niin ihanaa!!

Teki mieli näpräillä kaikkea.

Kirjoitetaankohan mulle ikinä rakkauskirjettä? Niiin romanttista.

Ketään ei varmana kiinnosta toi soitin kuvassa. Kattokaa mikä yliruskettunut käsi mun äitillä on!! Ruskeuden salaisuutena 4 viikkoa merellä. Ei mulla vaan koskaan tollasta väriä oo..

Söpöjä yksityiskohtia!! Ihana seinätuoli !

Kaikkea vaaleanpunaista!

Putiikeilla oli myös kauniita nimiä.

Värien loistoa! Mun puolesta kaikkialla sais olla tän näköstä. Mä oikeasti rakastan värejä!

Porvoon kaduilla oli ihana astella. Välillä meinasin uppoutua omiin ajatuksiini, mutta juttu kaverit pitivät mielen skarppina.

Löydettiin myös yhteen älyttömän siistiin paikkaan.Suklaa, ikuinen heikkouteni.

Kaikki tuossa puodissa olisi voinut lähteä mun mukaan :)

Katuja, paljon katuja.

Pidemmän päälle mukulakivet voi olla tosi ärsyttäviä, esim. pyöräillessä, mutta näin yhdelle päivälle ihania. Löytyyhän meiltä tosin Kotkastakin mukulakiviä.. 

Porvoon rantaa.

Varmasti jokainen Suomalainen tunnistaa nämä punaiset puutalot, kuuluvan yhdeksi Porvoon tunnusmerkeistä.

Käveleminen oli tosi ihanaa, mutta piti välillä istuakkin. SYÖDÄ!!

Lohitäytettyä uuniperunaa ja salaattia <3

Saaristolaisleipä oli aivan liian hyvää!

Silmät kiinni, nautin <3

Moni muukin ihminen oli sitä mieltä, että Porvoon vanhakaupunki on aikas kiva.Ihmisiä oli siinä kahden jälkeen jo vähän liikaakin.

Ruokailun jälkeen kierreltiin vielä hetki katuja kunnes päädyttiin jälkiruualle.

Mulle juustokakkua!

Äitille ja Niinalle herkullista vadelma piirakkaa!

Kauniita kukkia <3

Kahvilaa viilensi auki oleva ovi. Kauniisti kadulle oleva maisema ei ainakaan haitannut yhtään.

Lopulta kun käveltiin takaisin autojen luokse ja tehtiin lähtöä, käveltiin vielä ihanien veneiden sun muiden paattien ohi.

Mun mielestä kyseinen reissupaatti oli kaikista ihanin. J.L. Runeberg tekee siis reissuja Porvoo- Helsinki välillä. Mielessäni suunnittelin jo mahdollista retkeä tulevalle kesälle.


Henkilökohtainen suosikki oli varmaan tämä vaaleanpunainen jättiläinen.

Tuollaisessa paikassa voisivat tulevaisuudessa juosta lapset ja lapsenlapset. (Jos sellaisia joskus toivottavasti saisi.)

Äidin ystävä lähti omalle autolleen ja me suunnattiin äidin kanssa omalle. Oli ihanaa kävellä vielä suloista puistoteitä aivan veden tuntumassa ennen kotiin paluuta.

Porvoon retki oli kieltämättä ihana irtiotto arjesta, joka jatkui taas seuraavana päivänä. Tänä kesänä lomaa ei ole tullut pidettyä, mutta muutama viikonloppu vapaa on takana päin.
Silti täytyy sanoa, että en ole niin onnellinen kuin toivoisin olevani. Omasta mielestäni mulla on hyvä työ, mutta niinkuin lähes jokainen työ, kyllä tämäkin vie voimat. Olen silti kiitollinen, että töitä on :)

Mulla on ollut ihania hetkiä ja ihania vapaapäiviä, mutta ei mitään erikoista ystävien kanssa. Ehkä kuitenkin olen surullinen siitä, että olen palannut oikeaan arkeen liian nopeasti. Kuulostaa varmaan ristiriitaiselta kun olen juuri hehkuttanut miten ihanaa arki on, mutta toisinaan kaipaan mä tähän arkeen lisää "sitä jotain." Suuria iloja, enemmän onnellisuuden tunnetta, hyvää oloa kaikilla osa-alueilla. Mä tarvitsen nyt jotain!

Ryhdistäydyn siis ja alan keksimään niiden pienien ilojen lisäksi  enemmän suuria iloja itselleni, koska ei asia muuten mihinkään muutu. En vielä tiedä sitäkään miten ryhdistäydyn, mutta ryhdistäydyn silti!  Melkein aina kuitenkin jaksan hymyillä ja en mä varmasti näin eläisi jos olisin onneton. Olen mä Irlannista sen verran oppinut, että kun jotain haluaa saavuttaa ja tehdä, pitää sen eteen tehdä kaikki ja vielä enemmänkin. Vain sillä tavalla voi olla itseensä tyytyväinen ja mikä tärkeintä olla onnellinen. (Nää on näitä mun omia ajatus hömpötyksiä)


Ei varmaan pitäisi töiden uuvuttamana tulla tänne höpisemään kun jutut muuttui niin masentaviksi ;) Huomenna on onneksi taas uusi päivä ja uusi työviikko.

Nukkukaa hyvin ja nauttikaa kesästä <3 Niin ja koittakaa olla onnellisia :)