Mikä väri?

En ole koskaan ajatellut olevani turhamainen. Pienestä pitäen vaatteet on puettu päälle jotenkin päin ja äiti sai hävetä silmänsä päästä kun vielä viidennelläkin luokalla saatoin laittaa ruokatahroja täynnä olevan paidan päälle, koska eihän sitä oltu käytetty kun vasta yhden päivän ajan.

Leikin aina siskon kanssa, mutta eniten aikaa vietettiin poikien kanssa. Koulussa tietysti tuli paljon tyttöjä meille aina käymään, mutta poikien kanssa leikittiin läpi kesä ja aina kun mahdollista. En koskaan siis jaksanut välittää miltä näytin. Pojat ei myöskään koskaan kiusannut tai puhunut pahaa selän takana. (Eikä myöskään poikamaiset tytöt!)

Ensimmäisen kerran ylä asteella aloin välittämään enemmän siitä miltä näytän. Kaikki alkoi varmaan siitä kun ala-asteen viimeisellä luokalla joku heitti lapsellisen kommentin mun maksaläiskästä, joka mulla on ollut lähes aina. 

Lapset osaa olla niin julmia. Itse en välittänyt koko poskesta kunnes siitä alettiin kiusaamaan. Muistan vieläkin ne tuntemukset ja sen miten ajattelin ettei kukaan ole yhtä ruma kuin minä. 

Ruskea poski mulla on vieläkin. Toiset sanoo, että huomasivat sen heti ensimmäisellä kerralla kun mut tapasivat ja toiset vasta vuosien jälkeen kun olen asiasta itse kertonut. Valokuvissa poski harvoin näkyy erivärisenä, mutta näin kesän aikaan poski on taas tummunut ja lapsuuden typerät "traumat" nousevat pinnalle. Toisaalta mua ei kiinnosta ollenkaan, mutta toisaalta joka kerta kun joku huomauttaa mun poskesta haluaisin vaan piilottaa kasvoni hiusten sekaan ja toivoa ettei kukaan koskaan huomaisi sitä. 

Mun ajatus nyt vähän karkasi, mutta postauksen aihe oli, mikä hiustenväri on teidän mielestä paras? Tällä hetkellä mulla on siis punainen tukka, mutta (niinkuin aina) taas kerran tappelen haalistuneen ja epätasaisen värin kanssa. Kertokaa te mulle ihmiset mistä te tykkäätte? En sano, että valitsisin värin sen mukaan mistä tykätään eniten, mutta tällästä aivot narikkaan postausta oon halunnut tehdä jo pidemmän aikaan. Kertokaa siis mitä mieltä? ;)

 Blondi oli pitkästä aikaa aivan ihana juttu Irlannissa. Mun kasvojen väri muuttui omasta mielestäni ja kuljin paljon ilman meikkiä.

 Ruskea oli tavallinen, mutta kiva. Tykkäsin hirveästi siitä, koska kaikkien mielestä se sopi mulle. Toisaalta juuri mun luonteeni takia ruskea on kaikista huonoin väri, koska kyllästyn aina "tavalliseen."

 Niin toteutin pitkäaikaisen unelman ja siirryin pinkkiin. Rakastin pinkkiä ja oli ihanaa heittää sekaan silloin tällöin turkoosi raita. Töissä pari vanhemman ikäluokan työkaveria kommentoivat kyllä tukkaa mauttomaksi, eikä kyllä kaikki kaveritkaan voineet käsittää miksi mä sekaannuin pinkkiin. Mulla olisi varmaan vieläkin pinkki, mutta pidennykset sanoivat itsensä irti ja siskon irrotettua jatkot saivat pinkit suikaleetkin lähteä.

Viimeisimpänä sitten palasin alkuun elikkä punaiseen. Jatkot mulla on taas päässä. Alitajunnassa varmaan pitkä tukka tuo mulle turvaa, koska saan kasvot aina piiloon kun epävarmuus iskee. Siinä suhteen en ole itsestäni ollenkaan ylpeä. Olen vieläkin epävarma, vaikka maailmassa olisi niin monta muutakin asiaa mistä murehtia.

Niin tää kirjoitus menee taas ihan miten sattuu, joten lopetan tähän ja odottelen teidän kommentteja ;) Katsotaan ehkä seuraava väri onkin sininen ;)