Ireland, always part of me

 Oon pyöritellyt tätä kirjoitusta jo viimeisen viikon enkä ole saanut tähänkään tekstiin  mitään järkevää aikaiseksi. Mä kuitenkin haluan kirjoittaa ja nyt olen kirjoittanut tarpeeksi. Tässä mun ajatuksia. 

Kiinnostuminen Irlantiin tapahtui melkein neljä vuotta sitten, kun tarkoituksena oli päästä älyttömän siistiin reissuun. Elämä meni kuitenkin eteenpäin ja ihan toiseen suuntaan, joten koko reissua  

ei koskaan tapahtunut. En kuitenkaan ikinä unohtanut Irlantia ja aina silloin tällöin unelmoin siitä. 

Viime kesänä töissä istuin tauolla tylsyyttäni tietokoneen ääressä ja valitin mun ihanalle työkaverille miten mun elämässä ei tapahdu koskaan mitään jännää ja aina vaan tätä arkea ja oikeesti onko mun elämä nyt sit tätä? Tähänkö nyt sit on tultu? Tasaiseen ja työntäyteiseen elämään?! 

Tosta noin se vaan lähti ja Irlantiin päädyin! Oli ihan mahtavaa, että olin juuri oikeaan aikaan lukemassa hakuja ja miten mä satuin löytämään just sen tietyn hakemuksen ja perheen! Kaikki tuntui vaan siltä, että näin on tarkoitettu ja pienen epävarmuuden takana mulla oli kuitenkin suuri halu lähteä. Vastasin hakemuksen ja parin lisäkysymyksen ja haastattelun jälkeen tapahtui jotain ihan uskomatonta, mä pääsin, Irlanti mä olin oikeasti lähdössä!

Ensimmäiset kaksi viikkoani Irlannissa, hirveä helleaalto, ei yhtään sadetta ja jokainen ihminen toistaan ihanampi. Rakastuin Irlantiin heti!

My dream wedding place <3 

Kärsin ikuisuuden kamalasta ikävästä. Mulla oli niin vaikeeta. Mä rakastin kaikkea ja kaikkia mitä näin, mutta mua myös ahdisti. Olin epävarma, mutta koskaan mua ei pelottanut. Mulla on alusta asti ollut parasystävä täällä.

Me ollaan edelleenkin ihan erilaisia ja tehdään edelleenkin toisemme hulluiks, enkä katsois Idaa hetkeäkään  ellei me oltaisi koettu kaikkia näitä juttuja yhdessä. Me pystyttiin alusta asti turvaamaan toisiimme, ja pystyttiin tekemään mitä vaan, koska meillä oli toisemme.

Howth

Sitä ei oikeasti edes ymmärrä miten nopeasti aika menee. Alussa ei otettu minkäänlaista stressiä reissaamisesta tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan, koska meillä oli niin paljon aikaa vielä jäljellä. 

Alussa kuitenkin pieninkin retki oli suuri seikkailu. Pelkkä Dublinin keskusta sai mut huokailemaan ensimmäiset kaksi viikkoa ennen kuin näkyyn alkoi jotenkin tottumaan. Oma työmatka poikien koululle näytti paratiisilta ja retket meren lähelle olivat parasta ikinä!

Wicklow mountains

Näin jälkeenpäin loppusuoralla jos miettii, mitä asioita olisi pitänyt tehdä toisin, niin sanoisin, että ei mitään. Ikävää olisi voinut vähentää, mutta sen ikävän takia olen muuttunut ja oppinut asioita. Mulla on ikävä, mutta mulla ei ole ikävä, koska nyt olen vahva ja itsenäinen. Asia mitä kadun nyt on, että en jää pidemmäksi aikaa.

Belfast

Ollaan tehty hulluja, pelottavia, vaarallisia, ihania, mutta ennen kaikkea uusia asioita. Ilman sen parempia suunnitelmia ollaan päätetty lähteä jonnekkin ja saatu muodostettua reissusta uskomaton seikkailu!

Vähintäänkin yhtä paljon olen rakastunut Irlantilaisiin ihmisiin. Oikeasti se fiilis kun  työpäivän jälkeen istuskelet penkillä, meren lähellä ja pyyhit kyyneliä, huonon päivän takia ja random ihminen istuu viereen ja kysyy tarvitsenko nenäliinaa. Tällaisia kokemuksia mulla on monia ja ihan erilaisissa tilanteissa. Ihmiset näkevät, että juoksen bussiin ja viimeinen bussilipun ostaja pidättelee bussia ja maksaa mulle vielä kaiken lisäksi lipun ilman mitään syytä. Kassalla kun huomaan, että multa puuttuu 50 centtiä, antaa kassa henkilö mun silti viedä ostokseni. Taksikuskit, jotka lähes poikkeuksetta antaa alennusta ja muuten kyselee kuulumisia ja pitää huolta, että varmasti pääsen turvallisesti ovesta sisään ennenkuin jatkaa matkaa... Lista on loputon.

Tottakai idjootteja on kaikkialla, mutta yleisesti puhuen Irlantilaiset on käytöksessä ja elämänasenteessa paljon Suomalaisia parempia.. (Tietysti kulttuurierot yms. vaikuttavat tähän.)

Siinä onkin yksi asia mitä vihaan kun palaan Suomeen.
Ihmisten jatkuva negatiivisuus ja toisten ihmisten elämään puuttuminen rasittavat mun hermoja jo nyt. Miten se voi olla aina niin vaikeeta saada hymy tai miksi aina jonossa takana olevan pitää huokailla ja puuskuttaa niskaan ja vihdoin (2 minuutin jälkeen) todeta kovaan ääneen kun edessä oleva on hidas. Siis tsiisus ihmiset!!! Tietysti mun rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset on Suomeesa ja olisin ihan rikki ilman teitä <3 Kun on huono päivä niin kukaan muu kun oikea ystävä ei osaa piriistää.  Täällä Irlannissa se on vaikeampaa, mutta silti aina kaikki muuttuu paremmaksi niinkuin sääkin. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.


Irlanti on vaan niin upea. Tää on niin  mun paikka, vaikka maailmassa onkin vielä paljonn nähtävää, en voi kuvitella saavani samanlaista tunnetta pitkään aikaan missään muualla kun Irlannissa.

Irlanti rauhoittaa. Se tekee mulle hyvän olon. Erilaisen, niinkuin vapaan. Olen kai niin turtunut ikävään, ettei mikään enää tunnu pahalta täällä. 

Olen vain niin kiitollinen, että mä pääsin tänne enkä voi lopettaa ikinä tätä fiilistelyä.

Loppujen lopuksi Irlanti on osa mua ja asuminen täällä kuuluu ikuisesti osaksi mun elämää. Toiset vuodet elämässä ovat merkittävämpiä kun toiset ja toisten vuosien teot vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, jopa koko loppu elämän. Sen mä tiedän, että mä tulen aina palaamaan Irlantiin. Kuka tietää, koska ja kuinka pitkäksi aikaa, mutta mä en ikinä unohda. Ireland, always part of me, always in my heart <3 

Kävelin kaupungilla tässä yhtenä päivänä. Taustamusiikkina soi kaikki ne biisit mitkä yhdistän tähän yhdeksään kuukauten. One Direction, Macklemore, The original rude boys, Kodaline, The dubliners jne.. Näin mun lempi pubit temple bar alueella, myös lempi yöklubien ohi eksyin kulkemaan kiersin Grafton streetin, ohitin luas pysäkit, kävin trinityssä, ylitin liffey- joen monta kertaa aina eri siltaa kulkien. Viimeisiä kertoja näissä paikoissa, kuka tietää ehkä viimeinen, kaikkiin näihin paikkoihin tuskin kerkeän enää.. Hyvästelin mun rakkaimmat paikat, mun kaupungin <3 

En ole nukkunut tällä viikolla yhtään yötä kunnolla, lähtö on liian lähellä. Pelkkä Dublinin ikävöinti saa mut itkemään, mutta kaikkien ihmisten menetys saa mut valvomaan öisin. Kuulostaa dramaattiselta, mutta monia näistä upeista ihmisistä en tule koskaan enää näkemään. Elämä kun vie erisuuntiin..

Katsotaan minne suuntaan mun elämä lähtee ja kuinka nopeasti palaan Irlantiin. Sanoisin "Onneksi mulla on vielä aikaa." mutta aika on niin suhteellista ja tähänkin asti se on mennyt niin nopeasti, että totean vain nauttivani mun elämän tästä osa-alueesta vielä kun voin <3

Suuri kiitos kuuluu mun perheelle ja ystäville, jotka ovat kestäneet mun oikutteluja ja olleet mun tukena aina silloinkin kun itse en ole tukea antanut. Olen kohta tulossa kotiin ja on ihana tietää, että mulla on ihmisiä, ketkä tekee mun sopeutumisen kotiin helpommaksi. Kiitos rakkaat, mä yritän saada mun arjen taas rullaamaan.

Olen niin onnellinen, että lähdin Irlantiin, kaikki oli sen arvoista <3 

P.S. I love you

Ihankun joku varastaisi mun päivistä puolet! Oikeesti aika menee aivan liian nopeasti, viikot ja päivät käy vähiin, paljon tapahtuu, eikä mulla ei ole aikaa päivittää asioita tänne! 

En varmasti ole ensimmäinen au pair, joka kokee näitä ahdistuksen tunteita kun yksi ihana osa elämästä on päättymässä ja on tehtävä tilaa uudelle. Musta vaan tuntuu, että Suomeen palaaminen on mahdotonta ja olisi vain helpompi pysyä täällä. 

Mun on ihan turha edes jauhaa näistä tunteista, kun fakta on se, että kotiin lähtö lähestyy silti ja ennenkun huomaankaan niin siellä taas olen ja 9 kuukautta elämästä on vain muistoissa. 

Yritän nyt kirjoittaa edes jotain viimeviikosta:

Maanantaina mulla oli vapaa ja suuntasin vihdoin ja viimein Snakebiten tatuointi studioon ottamaan vähän mustetta iholle. Olin käynyt kyseisessä paikassa jo kaksi kertaa aikaisemmin ja vihdoinkin toisella kerralla sain ajan varattua maanantaille. Osittain oli ihan mun oma vika, että en saanut tatuointia aikaisemmin kun olin alusta asti sitä mieltä, että kukaan muu kun herra S ei voi tehdä tatuointiani. Valitettavasti mua ennen jonossa oli aika monta muutakin ihmistä ketkä halusivat tatuoinnin kyseiseltä henkilöltä, mutta kerrankin mulla oli tuuri ja sain itseni ahdettua tatuoitavaksi! 

Loppupeleissä mun tatuointi oli niin simppeli, että jokainen paikalla olevista ammattilaisista olisi pystynyt tekemään erinomaista jälkeä, mutta varmanpäälle pelaaminen on tällaisessa tilanteessa varmasti ymmärrettävää. Sisko vähän ihmetteli, että minne mun vaaleanpunainen yksisarvinen- tatuointi jäi, mutta se ehkä joskus toiste ;) 

Tiistain vietin ihanan ihmisen luona leffaa katsellen ja jutellen <3 (The Inbetweeners movie, kattokaa ;) 

Perjantai vedettiin hirveellä vauhdilla ja juhlittiin Ruotsalaisen luona puoli kahteen asti ennenkun eksyttiin taksilla kaupunkiin ja hulluun yökerhoon. Mulla on koko kroppa ihan mustelmilla ja oon aivan romuna vieläkin. Lauantaina pääsin sängystä ylös vihdoin ja viimein kahden jälkeen ja puoli neljä olin ensimmäistä kertaa ulkona. Nää "viikon nollaukset" on alanut tulemaan kunnon tavaksi. 

 Sunnuntai oli ihan täydellinen! Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa <3 Niin lämmintä, ihanaa :)
Oikeesti fiilisteltiin Idan takapihalla puoli päivää ennenkun päästiin liikkeelle. (Silti oon niin hiton valkonen!! Missä mun rusketus on?!!)

 Suunnattiin mun rakkaimman Idani kanssa Dundrum nimiseen paikkaan, joka kuuluu siis Dubliniin. Mentiin bussilla ja täytyy taas korostaa kuinka mä rakastan näitä hintoja <3 Matka kesti siis sellaset 45 minuuttia suunnilleen ja bussista maksoin 2,80. Bussi lähti meidän oven edestä ja päätyi Dundrumin keskustaan. Täydellisen helppoa.

 Kierreltiin Dublinin siisteintä ostoskeskusta, otettiin aurinkoa kolme tuntia ja vaan oltiin. Juteltiin läpi kaikki mahdolliset asiat ja laitettiin aurinkolasit päähän kun alettiin herkistelemään.

 Maailman siistein juttu oli kuitenkin se, että pääsin Jamie Oliverin ravintolaan!! Aivan älyttömän siistiä ja mahtavaa. Tietenkään itse Jamie ei paikalla ollut, mutta ihan varmasti tarkan seulan läpi kyseinen ravintola on mennyt, sillä jokainen tarjoilija oli kun Voguen sivuilta niin miehissä kuin naisissakin. Sen lisäksi palvelu oli miellyttävää ja karhea sisustus näytti hyvältä! Paikka on äärimmäisen suosittu ja pöytävaraus on hyvä tehdä vähintään päivää aikaisemmin. (Riippuen tietysti minä päivänä ja mihin aikaan haluaa syödä.)

Tietysti Jamien ravintolan takia olisi voinut vaivautua meikkaamaan.. Pääasia oli kuitenkin, että ruoka oli aivan mahtavaa, enkä oo ikinä syönyt noin hyvää hampparia, nami nami <3 Noi mun hiukset on, hmmm mielenkiintoset.. 

 Lähdettiin kotiin päin kahdeksan paikkeilla, mutta eksyttiin vielä vähän pubeilemaan sunnuntain kunniaksi. Kymmenen jälkeen eksyttiin kotiin ja katsoin vielä pienessä hiprakassa P.S I love you:n. Sain sitä itselleni aikaiseksi hirveän itkukohtauksen, mutta kriisipuhelu naapuriin toimii aina.

Viimeviikko oli monilta osin ihan tavallinen viikko, mutta silti siihen sisältyi niin paljon tunteita, että se oli yksi mun parhaista. Oon niin herkällä päällä, mutta samalla kokoajan kiellän itseltäni ajatukset siitä, että kotiin lähdön päivä lähenee, enkä voi pysäyttää sitä.

Mulla on niin paljon hyvää kotona, mutta on mulla myös Irlannissa hyvää. Irlannista tuli mun koti ja taas mun pitäisi alottaa uusi aika mun elämässä, vaikka niin tykkään ja rakastan tätä aikaa. Mun elämä on muuttunut viimeisen kolmen vuoden aikana koko ajan, mutta nyt en yhtäkkiä taas tiedäkkään mitä mä haluan, vaikka vuosi sitten olin niin varma, että tiedän.

Tällästä täällä siis, yhtä tunteiden vuoristorataa ;)

Niin ja mulla on siis taas vapaapäivä jos joku ihmettelee, miksi mulla nyt on aikaa kirjoittaa ;)

Butterflies on my mind

Mun viikonloppu on alkanut kaikin puolin hyvin, enkä malta odottaa kaikkea kivaa tänään  tai varsinkaan maanantaita! Mulla on nimittäin maanantai vapaa ja todella jännää tekemistä ;) 

Ensin kuitenkin pois alta hyvät uutiset  eli tossa jo pari viikkoa sitten suoritin mun englannin kurssin ja sain siitä Englannin kielen sertifikaatin! Wuuhuu! :) Jännitti ihan sikana, mutta sain vielä erikseen kutsun mun opettajan luokse teelle ja samalla opettaja palautti kaikki esseet joiden keskiarvoksi tuli B+ :) Olin siis ihan täpinöissäni jo siitä, että ensimmäisen kerran elämässä mun arvosana on pisteinä ja kirjaimina, mutta toiseksi paras arvosana ja vielä plussan kanssa sai mut tosi onnelliseksi!! 

Tää viikko oli poikkeuksellinen siinä suhteessa, että keskiviikko oli tosiaankin vapaa. Aivan ihanaa! 

Mun teki mieli kasata ajatuksia ja vaan kävellä ympäri Irlantia miettien asioita. Hoidin pari kivaa juttua ja kävin tosiaan kahvittelemassa Lisan kanssa, mutta muuten kävelin ihanilla kaduilla ja lopulta eksyin meren äärelle. 

 Oli niin kaunista ja ihanaa. Meren äärellä sain niin ihanan hyvän olon tunteen. Hengitin vaan rauhallisesti meri-ilmaa ja katselin simpukoita.

 Tuulessa ja auringon paisteessa pitää vähän siristellä ;)

Oli ihana riisua kengät, kävellä rantahiekalla ja rantaviivaa pitkin antaen aaltojen kastella jalat. Huomatkaa miten valkoset varpaat mulla on.. Ei ne jalat ole likaiset, mulla on vaan ehkä maailman rumimmat rusketusrajat.

Perjantai-ilta alkoi viinin maistelulla (pullolla viiniä) ja siitä sitten yllättäen baariin. 

Mulla oli aivan ihana ilta! Vietettiin vaan kivaa ystävien kanssa ja ei juotu liikaa. Kaikki porukan jätkät oli homoja ja siis oikeesti, jokainen tyttö tarvitsee oman homon! :D Niin ihania ihmisiä, upeita persoonia ja aivan mahtavaa läppää! Ainoa heikko puoli, että nää pojat tosiaan rakastaa Ruotsia ja sen johdosta myös ystäväni Ida oli suuressa suosiossa. Ihanaa tottakai, mutta mä en oikeen osallistua keskusteluun kun kyseessä on Ruotsi. Suomelle vielä vähän huonoa mainosta, kun ollaan ilmeisesti Euroopan yksi homo vastaisimmista maista..  Pojat onneks kuitenkin tykkäsi musta ja oon niin onnellinen, että lähdin ulos just näiden ihmisten kanssa. 

Lauantaina hoidin taas asioita kaupungilla ja sen jälkeen suunnattiin mun irkku-mamin ystävän lapsen First Communioniin.

Koin pienen kriisin kun alkoi peilikuvan koko ahdistamaan, mut ainakin tukka oli hyvin.

 First Communion Jennin tapaan selitettynä: Irlannissa on kahteen ryhmään kuuluvia lapsia. Koulupuku lapset ja ei koulupuku lapset. (Mun lapsilla ei koulupukua) Kaikki koulupukua käyttävät lapset ovat siis Katolilaisia ja koulupuku lapsilla on ensimmäinen ehtoollinen 8-vuotiaina.

Oikeesti se ei oo ihan samanlainen ehtoollinen kun meillä teininä, vaan lapset saavat ainoastaan leivän. Kirkossa myös lauletaan kauniita lauluja ja tytöillä on valkoiset mekot ja hunnut. (Ihan hääpuku meiningillä!!) Jotkut lapset oli niin yliöveri kauheita, mutta meidän prinsessa oli kyllä oikeasti todella kaunis eikä yhtään överi. (Okei päivänvarjo ja silkki hansikkaat ehkä vähän liikaa, mutta hunnunkaan kanssa ei mennyt yli.)

Ihan perheestä riippuu se kuinka paljon uskontoa, nostetaa esiin, mutta Irlannissa vieläkin 60 prosenttia väestöstä käy joka viikko kirkossa, mikä on musta aika paljon. (Kymmenen vuotta sitten 90 prosenttia kävi vielä kirkossa joka viikko!!! ) Paljon vahvemmin uskonnollisuus ilmenee siis täällä, mutta näissä juhlissa kaikki oli ihan ns. normaalia ja ruoka mahtavaa!!

 Syötiin siis ihana ateria Hiltonin hotellissa ja huh huh, kun oli hyvää!!

Tässä kohtaa kiukutti se hiton jääkiekko, mutta ei siitä sen enempää.. Suomi saa luvan taistella pronssista tosissaan!

Itse juhlien prinsessa Tara ja isi :) (Valitettavasti mulla ei ole äidistä ja tyttärestä kuvaa, enkä Tarasta muita kuvia laita :)
Ihan ilman mitään mielistelyjä voin sanoa, että tuo tyttö on jo nyt niin upea, että tulevaisuudessa tyttö voi olla, vaikka millanen supermalli.

Koristelu ja yleistunnelma oli ihana ja todella kauniisti oli kaikki laitettu. Kyllä tykkäsin!! Kiitos vielä paljon kutsusta <3 

Euroviisut oli ihan kivat, vaikken koskaan oo mikään suurin fani ollutkaan. Mun mielestä tää vuos ei ollut mitenkään erityinen, mutta voittaja oli hyvä, jeijj Tanska! :) 

Tänään mulla oli suunnitelmissa shoppailua ja puistossa olisi taas ihana kesä tapahtuma, mutta tää tyttö ehkä skippaa kaiken, koska lätkä on nähtävä!! Katotaan nyt miten saan mun aikataulut suunniteltua, ihana päivä toivottavasti kuitenkin edessä!

Tää viiminen kuva mun oli ihan pakko laittaa, koska heti kun näin tän rakastuin tähän hetkeen vielä enemmän. Kuvassa siis katsotaan Tommyn kanssa videota, missä se laulaa mulle "Hey baby, I think I wanna marry you."  Ei mun pikkunen tietenkään ymmärrä mitä se oikeen mulle laulelee, mutta koko tilanne oli vaan niin hellyyttävä. En oikeesti tiedä, miten kestän sanoa hyvästit pojille.. <3

Nyt kuitenkin aika saada tää päivä käyntiin. Ihanaa päivää kaikille! <3

Don't think twice it's alright

Heippa taas pitkästä aikaa! Arki on rullaillut normaalisti, eikä mitään suurta ole ehtinyt tapahtua viimeisen postauksen jälkeen. (Kaikkea jännittävää kuitenkin, mun elämä ei ole ikinä tylsää ;) Olen käynyt pari kertaa leffassa ( The Croods ja Iron man 3!! <3) sekä hillunut poitsujen kanssa. Se on ihan varmana tää kevät mikä tekee ne noin villeiks, mutta onneks mullakin on ollut energiaa melkein jokaiselle päivälle ;)

Mun kameran usb-johto vihaa mua, joten kaikki kuvat on kännykällä otettuja, niinkun laadusta voi päätellä. Onneks mulla on nyt mun ihana Nokia ja sain siihen oman johdonkin. Eilinen ilta menikin musiikkia ladatessa ja ollaan Idan kanssa tää koko päivä fiilistelty miten siistiä on, kun on sitä musiikkia!!
Oikeesti Kodaline on ollut mun ja Idan lempi bändi täällä Irlannissa niin pitkään! Ollaa kuunneltu myös U2 ja The Scriptiä. (Nii ja kaikkia "meidän" biisejä. Niitä on ehtiny kertyä ja must tuntuu, että mun kaverit ei kyllä tykkää niistä!)

Mulla on kertynyt vähän vapaapäiviä ja yhen niistä sain pitää eilen. Oli ihanaa hengailla maailman parhaissa pyjama housuissa yhdeksään asti aamulla! <3 Kymmeneltä lähdin kaupunkiin ja siellä se mun päivä menikin. Oikeesti SpongeBob on täydellinen <3

Herkuttelin ihanalla piiraalla ja rakkaasta seurasta eli mun irkku tytöstäni. Samalla kirjoittelin myös vähän sitä latauslistaa ja sainkin ihan kivan näköisen listan aikaiseksi ;) Keräsin myös vähän rohkeutta seuraavaa koitosta varten..

Rakastuin palavasti noihin kenkiin ja musta tuntuu, että käyn silittelemässä kyseisiä yksilöitä seuraavat viikot ja josko, vaikka saisin kerättyä rahaa niihin. Kengät ovat vähän liian arvokkaat mun lompakolle, mutta mä haluan ne ;(  Mun mielestä on ihan ok käyttää aikaa yksien kenkien kanssa puolitoista tuntia :)

Kävelin ympäri kenkä kauppaa ja moni tuli ihastelemaan ja sain niin ihania kommentteja, että ihan niiden takia en ois halunnu ees riisua koko kenkiä ;) Kuitenkin elämä on valintoja täynnä ja mä valitsin käyttäväni mun rahani johonkin muuhun.. Ehkä mun viimisellä viikolla saan puristettua rahaa noihin!

Lätkää on tullut seurattua tottakai! On niin siistiä mennä pubiin, joka on täynnä ihmisiä ja isolta screeniltä saa nauttia pelistä. Suomi-faneja on tietysti mestat täynnä ja fiilis on niin paljon parempi kun jossain pikku baareissa.. Niin siistiä!! Kuvassa olevana iltana kaikki fanit oli mun takana, koska pääsin eteen katsomaan ;)
Nii ja Suomi- Slovakia oli vähän liian jännä, näin sen just tvkaistalta  jäljessä, mut viikonloppuna kutsuu taas isot screenit ja suorana fanitus! ( Itken vieläkin mun rakkaan Venäjän takia ;(

Mulla on vkl paljon erilaista ohjelmaa ja mä niin lupaan yrittää ottaa kuvia ja kirjottaa niistä  jutuista tänne! Ihan itsenikin takia kannattais varmasti skarpata. Tuntuu vaan hirveän vaikealta käsitellä yhtään mitään vakavampia asioita, mutta pakko mun on jossain vaiheessa palata takasin todellisuuteen. Se ei vaan oo niin helppoa.

Nyt näitten tunneongelmaisen höpinöiden jälkeen meen kuuntelemaan parit mahtavat biisit ja nukkumaan. Ihana kirjotella taas pitkästä aikaa ;)

Cildren's festival

Mulla menee jo päivät sekaisin ja tuntuu siltä ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja toteuttamaan kaikkea. Mulla on paljon asiaa, mutta en saa niitä mitenkään fiksusti kirjoitettua, joten luvassa taas sekamelskaa. (Kaikki kuvat kuitenkin samalta päivältä.)

 Viikonloppu meni taas ja onnistuin kadottamaan täysin ajantajun. Eilen oli bank holiday eli mulla oli vielä extra-vapaa, minkä takia oon ihan sekasin. Jääkiekkoa on tullut katottua, vietetty aikaa kavereiden kanssa ja niin edelleen, mutta koitan nyt yrittää selittää jotain lähipäivistä :D

 Sunnuntaina mun lounas-treffit peruuntuivat, joten kauniin ilman kunniaksi (jota on jatkunut ja jatkunut!!) lähdin läheiseen puistoon perheen kanssa viettämään rentoa sunnuntai iltapäivää.

St. Anne's puistoon oli järjestetty pieni tivoli ja kojuja oli siellä täällä, joten pelkän piknikin lisäksi meillä oli paljon ohjelmaa.

 Oon aina rakastanut kaikenlaisia huvipuistoja ja koko lapsuuden ja teini-iän päästiin linnanmäelle, joka oli mulle ja mun siskolle aina ihan itsestäänselvyys. Kun muutin Kotkaan en voinut uskoa, että jokainen ei viettänyt kesällä täydellistä päivää lintsillä. Sehän on ihan pakollinen juttu kesässä! Viime kesä tais itseasiassa olla mun ensimmäinen kun en käynyt litsillä, mutta kävin Särkänniemessä kylläkin :)

Mun suosikki oli ehdottomasti nää hevoset! Koska pääsen taas ratsastamaan? ;(

Mulla on muuten taas uusi pakkomielle! Oon alkanu seurailemaan tätä vloggausta eli video blogeja ja vaikken kauheesti oo jaksanu selailla niin omat lempparit on jo <3 Mulla on vaan sellanen tyyli et jos yhden hyvän löydän niin siinä pysyn enkä vaihda tai tsekkaa muuta tarjontaa. Sama juttu ihan normaaleissa blogeissa. Seuraan vakituisesti kolmea ja olen jokaisen seuraamisen aloittanut 3-5 vuotta sitten.

Seuraan youtubessa jätkää nimeltä Marcus Butler ja tyttöä Helen Melonlady. Marcus on niin huvittava, et oikeestaan vaan repeilen kaikelle mitä se sanoo ja ensimmäinen mielikuva Melonladysta oli, että tää on joku sekopää, mutta kymmenennen videon jälkeen jäin koukkuun xD En oo ikinä nähny mitään mielenkiintosta random höpöttelyssä, mutta Idan mielestä siitä tulis mulle täydellinen ammatti.. Hahahah ihana <3

Hahahah tää on ihan mun juttu. Mun perinne huvipuistoissa on kuitenkin aina ollut hattara ja ihan siitä syystä en ostanut yhtään suklaista pannaria, vohvelia tai suklaalevyä! Olen ylpeä.

Hattaraa etsimässä...

 Puistossa oli tollanen älyttömän siisti auto höskä juttu missä myytin limua ja muita virvokkeita. (Kuvasta puuttuu siis puolet koko rakennelmasta -.- ) Eipä näkyny omaa nimeä näissä tölkeissä :( (Onneks se Suomen kampanja on voimassa vissii koko kesän ja voin sit olla intopinkeenä idjoottina kotona!)

 Se puisto oli ihan valtava ja totesin, että toi koko pikku tivoli höskä on aika naurettavan pieni pala kokonaisuutta.

Jaksoin kävellä 10 minuuttia, mutta siinä ajassa löysin kaksi muuta leikkipaikkaa, puutarhan ja jonkun linnan. Niin ja ihan liikaa ihmisiä!

En voi ymmärtää miten vielä parikymppisenä pystyn iloitsemaan hattarasta näin paljon! Oikeesti mä tuun aina olemaan ärsyttävän onnellinen kaikesta hupsusta :D 

Meiän poitsutki sai hattaraa ja kaks järkyttävän kokosta palloa ne saikin tuhottua parissa minuutissa. (Oikeesti ei menny varmaan edes minuuttia..)

 Oltiin kotona seitsemän pintaan ja mä lähin sit mun Irkku tyttö Lisan kanssa ulos. (Apua!!) Aluksi oli tosi kivaa, käytiin katsomassa ihan mahtavia Stand Up- koomikoita ja juomassa parit siiderit, jotka illan mittaan muuttu drinkeiks ja siitä illan mittaan muuttu yöklubiks ja voi elämä..
Lopputulos oli, että päästiin Lisan asunnolle kahdeksan aikaan aamulla ja sain Lisan veljen tekemiä pannareita aamupalaks (Oikeesti kuka 15-vuotias poika herää aamulla tekemään pannareita? Siis ihan oikeesti täydellinen teini!!)

Kotiin kävelyyn onnistuin kuluttamaan sellaset kaks tuntia ja suihkun jälkeen kello oli jo kolme ja huomasin kuluttaneeni koko päivän turhaan. Koko päivän viel paisto aurinko ja oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä niin kyllä siinä itku tuli kun huomas kaikkien päivän suunnitelmien tuhoutuneen. Ei siinäkään mitään mut mulla oli tosi kivoja suunnitelmia tosi ihanien ihmisten kanssa :(

Mulla on enää joitakin viikonloppuja jäljellä ja niistä yhden teen töitä, joten mun ahdistus on aivan järkyttävä...

En kuitenkaan vielä alota kauheita avautumispostauksia siitä vaan näytän teille miten järkyttävän kokonen naama mulla on ::D Siis ihan oikeesti, oon kamala! 

Mun unelma hiustenvärin näkee tosta hattarasta, mutta toi oranssi ei suostu lähtemään mun hiuksista mihinkään! (Terveisin kolme vaalennusta ja silver shampoon suurkuluttaja..)

Tää mega face vois mennä, vaikka nukkumaan, mutta todennäkösemmin meen vaan takas Youtuben ihmeelliseen maailmaan fiilistelemään vloggareita ;)

Koittakaa te pitää ajatukset kasassa ja ihanaa viikkoa! :)

Russian roulette

En oikeesti tiedä mikä mulla on vikana, mutta tää viikko on taas kadonnut jonnekkin! Oon tehny, vaikka mitä ja on ollut kivaa, mutta en mä siltikään voi käsittää, että mun perhe lähti maanantaina ja nyt on perjantai taas.

Siskon kanssa suoritettiin mun hiusten värjäysoperaatio ja alkuviikosta ne oli vielä ihan oranssin vaaleat.

Tiistaina kävin pubissa ja oli tosi ihanaa. Ihana seura <3 Mut ihan liikaa juomista!

 Yleensä käyn kävelyllä tai kaupassa, töiden jälkeen, että saan vähän muuta ajateltavaa, mutta tällä viikolla oon vihdoinkin oppinut tähän Irlantilaiseen tyyliin ja töiden jälkeen suunnannut pubiin. Oon niin Irlantilainen! (Taisin kyllä jo viimeviikolla käydä parina arki-iltana pubissa..)

Tää mun maistelu on aiheuttanut, älytöntä väsymystä, mut onneks nyt tulee viikonloppu ja pääsee lepäilemään. (Jos maistelulta ehtii ;) 

 Mun hiukset on herättäny yllättävän paljon keskustelua ja enimmäkseen kaikki on sitä mieltä et vaalea ei oo hyvä. Mä kuitenkin pidän sen, koska mulla on tosiaan niitä hulluja my little pony-suunnitelmia.. ;)
Eikä se mun mielestä niin paha oo :( On jotkut tykänny ;)

Se tosiaan vaalenee koko ajan hyvää vauhtia ja oranssi ois tarkotus saada pikkuhiljaa kokonaan pois.

Tänään alkaa vihdoinkin se ihana ja kauan odotettu jääkiekko!! Mun elämästä tulee erittäin tylsä blogia ajatellen, mutta musta tulee älyttömän onnellinen!! Suomen voittoa tietyst toivon, mutta oon aina ollut suuri Venäjä fani ja kun tsekkasin ketä siellä oikein pelaa niin uiuijuijui <3 (Ilja Kovaltsuk!! <3 )

Huomaan ettei mun päässä liiku taas yhtään järkevää ajatusta, joten meen syömään ja jatkamaan töitä. Ihanaa viikonloppua murut!!