Perjantai-iltana saavuttiin koirien katselusta väsyneinä takaisin hostelliin. Tässä vaiheessa meillä oli kaksi miespuolista huone toveria, jotka kumpikin olivat täysin erimaailmasta mun kanssa eikä mua kiinnostanut pätkääkään kuunnella niiden juttuja. Poitsut kuitenkin kertoivat suunnitelleensa lauantaille kierto-ajelu reissua ja kysyivät meitä mukaan. Mun ensimmäinen vastaus oli kohtelias kieltäytyminen, mutta tietysti jostain kumman syystä meidän ruotsityttö oli ihan samalla aaltopituudella näiden kahden urpon kanssa.. (Ei tsiisus..)
Ida siis suostui yhteiselle reissulle ja mä mökötin koko illan. Aamulla kuitenkin mentiin eri aikaan bussi asemalle ja nää pojat pääty toiseen bussiin. Siitä alkoi mun päivän hymy joka ei loppunut ennen iltaa.
Bussista maksettiin siis kaksikymmentä euroa ja reissuun kuului:
Kahden tunnin pysähtyminen Cliffs of moheriin
Dunguaire Castle
The Burren
Corcomroe abbey
Poulnabrone Dolmen
Dooleyn kylä ja monia muita paikkoja
Päivä alkoi kauniina ja niin ihanan aurinkoisena! Meidän bussi kuski oli reipas ja ihanan erikoinen aksentti korosti kuskin reipasta asennetta.
Corcomroe abbey
Ensimmäinen virallinen pysähdys paikka. Alotettiin sellasella mielenkiintoisella kierroksella erilaisilla hautausmailla ja vaan fiilisteltiin.
Kivirakennuksissa on jotain tosi ihanaa. Illalla toi paikka olisi ollut tosi kaunis ja tunnelma olisi varmasti ollut täysin erilainen.
Tapasin kierroksella niin erinäköisiä ja oloisia tyyppejä, että olisin halunnut jutella heistä monen kanssa, mutta jotenkin ei tuntunut luontevalta mennä höpöttelemään niitä näitä ihan tosta noin vaan. (Outoa kun yleensä juttua riittää, vaikka kärpäsistä. Pistän mahan piikkiin!)
Mulla oli tuona päivänä kamalia vatsa kramppeja ja jouduin jokaisessa kohteessa istuskelemaan hyvän aikaa, että jaksaisin taas kävellä. Hyvin kuitenkin hallitsin krampit ja saatiin jopa kuvia. Näin jälkeenpäin en edes uskoisi miten kovat ne kivut olivat. Ei naamassa ainakaan näy pahempaa kärsimystä, vaikka käsiä puristelenkin.
Irlantilaiset on tunnetusti erittäin taikauskoista kansaa ja varsinkin Galwayssa tapasin niin erikoisia ihmisiä, että musta tuntuu, että länsirannikolla ollaan enemmän taikauskoisia kun muualla. Kirjotan kyllä jossain vaiheessa sanasen ihmisistä. Mun mielestä kun on aina niin kiva analysoida erilaisia ihmisiä.
Oli ihanaa miten pilvien varjot näkyivät maassa. (Yritän olla viljelemättä liikaa sanaa "ihanaa", mutta ei se taida onnistua.. )
Mielenkiintoista reissussa oli, että maisema vaihtui koko ajan eri tyyliseksi!Niinkuin kuvistakin voitte päätellä meillä oli koko ajan jotain katsottavaa, koska maisema muuttui ja saatiin uutta silmänruokaa.
Alla olevassa kuvassa on laaja alue limestonea (kalkki kiveä), jota riitti silmän kantamattomiin. Ajeltiin tän tyyppisissä maisemissa sellaset 15 minuuttia ja oli uskomatonta miten karulta, mutta samalla niin kauniilta se näytti. Mun sydän myös murtui vähän väliä kun näin yksinäisen hepan keskellä ei mitään. Kuka jättää poninsa tollaseen paikkaan?!! Karua, mutta kaunista.
Tuolla lähellä on muuten sellainen alue missä vähän väliä syttyy tulipalo, koska alue on niin kuiva. Normaalisti ihmiset antavat palon olla, koska ne eivät leviä tai ole lähellä asutusta. Tulipahan vaan mieleen, kun kaikki ensimmäisenä yhdistävät sateen tähän maahan..
Poulnabrone Dolmen on alla olevan kivi järkäleen nimi. Tämä oli yksi niitä kohteista missä oli mahdotonta saada kuvaa ilman, että joku ärsyttävä ihminen ilmestyi hyppimään sivuun. Teki mieli ottaa ritsa ja ampua jokaista otsaan. Täydellistä turistitonta kuvaa ei siis ole, mutta voin kuvitella ettei kauhean moni ole iloinen nähdessään mun naaman heidän Irlannin reissun kuvissaan..
Tää oli uskomattoman kiinnostavaa! Tässä taas näkyy miten erilainen maaperä ja luonto on kyseessä. Tuolla oli myös täysin suojatonta, joten voitte kuvitella miten kylmästä ja kovasta tuulesta saatiin kärsiä..
Meillä oli myös aivan ihana uskomaton mahdollisuus saada Keltti-kielellä oma nimensä kaulakoruun! Arvatkaa kuinka mun ja Idan harmi oli suuri kun ei ollut käteistä matkassa. Ukko oli sellanen siisti viittaan kääriytynyt heebo joka puhui puoliksi Iiriä ja puoliksi englantia. Jos siis joku sattuu eksymään tuonne niin käteiset messiin!
Sellasen 5minuutin ajomatkan jälkeen saavuttiin taas vaihteeksi erilaisiin maisemiin. Vanhat kivimuurit, niityt ja lampaat putkahtelivat joka puolelta ja niin söpöjä ne oli! Irlannissa on muuten maailman eniten kivimuureja. Kaiken sen kiven näkemisen jälkeen uskon.. Muistan miten pienenä oli aina niin siistiä kun kaikissa piirretyissä oli kivimuuria ja olisin niin halunnut meillekkin oman kivimuurin. Hassua minkälaisia asioita lapsena toivoo. Ehkä mä otan pienen palan kotiin viemisiksi täältä Irlannista. Mitäköhän lähtöselvityksessä sanottais? ;)
Koko reissun aikana vastaan tuli erilaisia raunioita. Voin vaan kuvitella miten vaikuttava paikka toi on ollut ennen.. Monia elokuvia ja sarjoja on myös kuvattu täällä. Ikuisena Harry Potter fanina pitää mainita se ensimmäisenä, mutta myös musiikki puolella Maroon 5 ja Westlife ovat kuvanneet musiikki videon täällä. (Pikemminkin Cliffs of moher:issa, mutta se näkyy kohta alhaalla..)
Doolin kylä oli viimeinen pysähdys ennen sitä suurta h-hetkeä ennen odotetuinta pysäkkiä! Sympaattinen pikku kylä.
Herkullista käsin tehtyä suklaata
Näissä maisemissa...
Mun sydän pakahtui kun näin tän kaiken <3
Nut ennen tän postauksen loppua huomautan, että paljon jää julkaisematta, mutta mä en näe siinä mitään järkeä, että jakaisin kaiken sen tänne. Pääpiirteittäin mennään, mutta kohtuudella. Jotkut jutut jäävät vain mulle. Saa näihin postausten pituuksiinkin jotain tolkkua kun mulla menee helposti yli ;) Niin ja tuolla on oikeesti sellaset turvakaide systeemit eli siis me vaan hypittiin niitten turva seinämä höskien yli, vaikka Idaa eka vähän pelotti, mutta ei ois muuten saanu niin kivoja kuvia! Joten jos meette tonne, vaikka lasten kanssa niin hyvin on paikka suojattu!!
Jokatapauksessa meille annettiin kaksi tuntia aikaa kiertää ja tästä se lähti
Voitteko uskoa miten kaunista? Irlanti, arvostan tätä maata ikuisesti <3
The earth has music for those who listen
The cliffs are something so amazing!
If we destroy all this, then we are killing a part of our souls
I dream this so long time
All the colours in one place
I can finally breathe again.
Nature is not a place to visit. It is home.
Just before sun goes down (Dunguaire Castle.)
Ystäväni oli niin väsynyt, että jäi bussiin lepäämään, mutta mä nautin viimeisistä kauniista hetkistä yksin omissa ajatuksissani.
Se hyvä olo minkä tää reissu mulle antoi oli niin tarpeen. Tällasta rauhaa ja hyvää oloa en ole kokenut pitkään aikaan. Mulla oli se tunne, että oikeasti olen kotona. Tämä kaunis maa on nyt oikeasti osa mua niin kliseeltä kun kuulostaakin.
Näihin tunnelmiin mä lopetan tän ihanan päivän. Hyvää yötä, kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti