Dublin on kaunis, mielenkiintoinen ja yllätyksellinen. Kauniit toisistaan poikkeavat kadut ja yksityiskohdat saavat välillä kaiken tuntumaan niin epätodelliselta. Pieni iltapäivä kävely on silloin tällöin välttämätöntä näillä ihanilla taianomaisilla kaduilla! <3
Valitettavasti Dublin on kaupunki siinä missä muutkin, vaikka mä sitä katsonkin vaaleanpunaisten lasien läpi. Lauantaina minä ja mun ihanat tytöt Ida ja Lisa oltiin kiertelemässä kauppoja ennen ihanaa ravintola-iltaa.
Mä olin kipeä, joten tarkoitus oli vain käydä parissa kivassa kaupassa, syödä ja lähteä kotiin nukkumaan.
Se on kumma miten mikään ei ikinä mene meillä suunnitelmien mukaan!
Yhdessä vaiheessa meidän vakio katua käveltäessä huomataan Lisan kanssa, että Ida on kadonnut. Kello oli vasta kuusi, joten ei me siinä mitään panikoitu vaan mentiin takaisin päin. Siellä Ida olikin vähän matkan päässä pysähdyksissä ja tekstaamassa jollekkin. Hetkeä myöhemmin vähän mua pidempi mies nappaa Idalta puhelimen ja juoksi se kädessä vastakkaiseen suuntaan. Puukko vilahtaa ja kolmen sekuntin päästä kukaan ei tiedä minne varas on kadonnut.
Lisa vaan raivoaa ja vastaanotossa oleva nainen yrittää olla myötätuntoinen. Gadra kertoo, että sama jätkä on varastanut jo kolme puhelinta saman päivän aikana.
Tässä kohtaa mua alkaa jo kiukuttamaan. Vaarallinen mies on siis juoksennellut tolla samalla alueella koko päivän varastellen puhelimia, eikä kukaan saa sitä kiinni!
Ida täyttää jonkun tympeän kaavakkeen ja me tytöt siirrytään suru-tuopeille.
Sieltä siirrytään rennosti kauppaan ja kahden viinipullollisen kanssa siirrytään ravintolaan.
Kaksi pullollista viiniä siinä maisteltiin ja herkuteltiin ihanilla ruuilla (Mä en ees juo normaalisti viiniä!)
Yhdeksältä siirryttiin pubeilemaan ja parin drinkin jälkeen oli tosi kivaa, kunnes..
Ihan yhtäkkiä Ida ja Lisa on molemmat ihan sekaisin. Me ei oltu juotu paljoakaan, mutta nää mun fiksut ystäväni jättivät drinkkinsä pöydälle, vaikkei kumpikaan enää sitä muista.
Lisa oli ihan ok, mutta yhdessä hetkessä Ida vaan katosi. (Hetkeä aiemmin oli liikkunu jätkäporukan keskellä.)
Etsin Idaa joka puolelta, mutta saan kuulla 20 minuutin jälkeen, että Ida on heitetty pihalle.
Nappaan Lisan matkaan ja myöhemmin Ida löytyy pihalta järjestyksenvalvojan kanssa.
Kello yksitoista loppu siis näitten tyttöjen bileet ja me lähdetään taksilla Lisan luokse. Se oli mun päätös, koska en missään tapauksessa halunnut viedä Idaa kotiin herättämään pieniä lapsia.
Se taksi-matka oli mun elämän kauhein. Lisaa vaan pyörryttää ja kikatuttaa vuoron perään. Ida oksentaa ja sammuu vuoron perään.
Onneksi Lisan maailman ihanin perhe piti meistä tän jälkeen huolta!
Ida pääsi nukkumaan ja Lisa ja minä oltiin vielä pari tuntia hereillä. (Laittaisin kuvia perheestä, mutta se ois jo vähän outoa ;)
Tänä aamuna Ida oli täysin normaali. Ei pääkipua tai mitään. Edellisenä iltana se ei edes pysynyt pystyssä tai pystynyt avaamaan silmiä! Ei vaan millään voi olla mahdollista, että alkoholi ois tehny ton (varsinkin kun juotiin saman verran, mutta mä join nopeammin.)
Lisa taas oli hirveässä päänsäryssä ja kivuissa eikä sekään juonut mitään enempää kun minä!
Koko ilta oli niin pelottava ja on jotenkin niin hirveetä ajatella, että kaikki toi tapahtu meille eilen.
Mun pitää siis välillä muistaa riisua ne vaaleanpunaiset lasit ja muistaa, että kadut on täynnä narkkareita sun muita hämärä-hemmoja. Turvallisuus ei ole koskaan itsestäänselvyys ja mä olen tosi onnekas kun mulle ei ole vielä tapahtunut mitään pahempaa, eikä toivottavasti koskaan tapahdukkaan.
Lauantain vastapainoksi mä aion viettää ihanan sunnuntai-illan katsomalla Disneyn Anastasian ja Peter Panin.
Huomenna taas tervetuloa arjelle ja viikko menee varmasti ihan erilaisissa merkeissä.
Idalle on tilattu uusi puhelin ja elämä alkaa palata taas normaaliksi. Kyllä se tästä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti