Quiet Saturday

Viikonloput ovat tämän työn henkireikä. Jokainen päivä samassa paikassa työskentelemistä, nukkumista, syömistä ja kaiken laista asumista tekee tehtävänsä. Perhe voi olla ihan kuinka ihana tahansa, mutta silti ei kukaan halua omassa kodissakaan olla pitkiä putkia ilman maiseman vaihdosta. Siksi jokainen viikonloppu on tärkeä. Irkku-mamini totesi fiksusti, että mitä järkeä lähteä toiseen maahan ja vuoden päästä palata kotiin näkemättä yhtään mitään.

Mulla ei ole ollut tällaista oloa kertaakaan. Oikeasti olen ollut tyytyväinen jokaiseen viikonloppuun ja kokenut nähneeni paljon enemmän kuin moni au pair näin lyhyessä ajassa. Varmistin vielä kalenteristani jokaisen viikonlopun ohjelman ja kyllä mä aika hitsin tyytyväinen olen!

Ida kuitenkin totesi mulle torstaina, että on tympääntynyt kun ei pitkään aikaan ole tehty mitään muuta kun ravattu Dublinin kaupungissa. Mulle tää huomautus tuli aika järkytyksenä ja aloin miettimään missä kohtaa meidän viikonloput on ollut samaa tylsää arkea.

Todettiin sitten yhdessä, että mähän olen nähnyt enemmän kuin Ida ja tehnyt enemmän reissuja. Mun perheen kanssa meillä oli linna-viikonloppu ja mun perhe vei mut katsomaan Dublinin lähiseutuja. Ida on siis kaksi viikonloppua enemmän viettänyt Dublinin keskustassa, joten ymmärsin ruotsalaisen turhautumisen. (Mulla on myös ollut viikonloppuisin töitä, joten silloinkin Ida hengannut kaupungilla.)

Suunnittelin tytön piristämiseksi päiväreissua rauhalliseen ja rentouttavaan Dalkeyn kylään, missä vietin aikaa oman irkku-perheeni kanssa yhden ihanan sunnuntain. 

Dalkey on aivan ihana paikka! Se on ihan rannikolla ja matkaa meidän kotoa Dartilla kyseiseen paikkaan on arviolta 30minuuttia. (Aika menee ihan naurettavan nopeasti kun mä pääsen puhumisessa vauhtiin.) 

Mulle siis Dalkey oli jo entuudestaan tutumpi kuin Idalle, joten en halunnut missään tapauksessa mennä samanlaista kierrosta kun edellisellä kerralla. 

Niimpä mentiin yksi Dart-pysäkki enemmän ja jäätiin pois Killineyn-asemalla. 

Killiney ja Dalkey ovat siis aivan vierekkäin ja pienen vinkin avustuksella. (Idan irkku-mamin) saatiin reitti ohje Killineyn läpi Dalkeyn pieneen kylään ja söpöihin putiikkeihin. Kaikki kuvat siis Killineystä!

 Killiney oli aivan ihana! Ollaan Idan kanssa ehdottomasti luontoihmisiä ja noi suloiset pienet tiet ja kauniit yksityiskohdat ja pienen kylän tunnelma vetosi meihin ihan täysillä.
Huomattavin ero todettiin meidän omassa käytöksessä. Rakastetaan kyllä Dublinia ja sen vilkkautta ja kaikkien asioiden helppoa saatavuutta, mutta välillä sellainen ihmismäärä ja hälinä tekee vain lisää taakkaa ja väsymystä työviikkoon. Dublinin keskustassa shoppailessa me ollaan aina Idan kanssa tosi ärtyneitä jos ei samalla sekunnilla löydetä hyvää ruokapaikkaa. Meitä myös alkaa molempia kiukuttaa käveleminen ja jokainen vastaantuleva ihminen näyttää idjootilta. Kaikki tämä johtuu vain siitä, että on liikaa hälinää.

Killiney oli tähän kaikkeen suuri vastakohta. Palmut, kauniit vuoret ja auringonpaiste teki tunnelmasta ihanan rauhoittavan ja neljän tunnin käveleminen ei tuntunut missään kun ympärillä oli kokoajan uusia nautittavia maisemia. Ylemmästä kuvasta ei mulle ainakaan ensimmäisenä tule mieleen Irlanti. Vai mitä mieltä te olette?
Sovittiin myös Idan kanssa, että tuodaan keväällä lapset tuonne uimaan, koska mahdollisuutena on myös nähdä Delfiinejä.

Jyrkiltä teiltä päästiin sitten siirtymään varsinaiseen patikointi osuuteen kun suunta oli kokoajan ylöspäin!

Ihanaa, ihanaa ja vielä lisää ihanaa! Metsä sulki meidät kokonaan pois ulkomaailmasta ja huokailtiin vain kuunnellessamme linnun laulua ja mulla taas pääsi mielikuvitus valloilleen. Olisin voinut minä hetkenä hyvänsä kuvitella näkeväni metsäkauriin tai pikkuihmisen hyppäävän puun takaa. (Kyllä, olen erittäin realisti.)

 Kävelimme huipulle ehkä viisitoista minuuttia ja näkymä oli kokemisen arvoinen ja henkeäsalpaavan upea.

Dublinin vuoret näkyivät kokoajan oikealla puolella ja muistan jopa parin vuoren nimen! Tuntuu hölmöltä kun en kirjoita enempää, mutta ei tässä ole mitään kirjoitettavaa. Kaiken näkee kuvista. Kaunis paikka! Niitä Delfiinejä voi nähdä tosiaan erittäin useinkin, sillä näissä vesissä Delfiineiden täytyy liikkua, jotta ne pääsevät paikasta toiseen. Irkku-isin mukaan tämä on yksi Delfiinien eniten käyttämä reitti.

 Sieltä me lähdettiin tulemaan alas päin ja tarkoituksena löytää Dalkeyn ihana pikku kylä. Kirjoittelen kylästä sitten oman postauksensa ja kaikesta siitä mitä sieltä löydettiin. Nyt lähdetään Idan kanssa viettämään sunnuntaita meidän omissa kivoissa pikku suunnitelmissa. Uskomatonta, että ensiviikonloppuna juhlitaan jo mun synttäreitä! Hyvää sunnuntaita ja rakasta isänpäivää kaikille iseille! <3

Lopuksi vielä mun yksinäinen masennuskuva. Mulla on samanlainen kuva Facebookissa, mutta siinä tuolilla meitä istuu kaksi ihmistä. Nyt mä olen joutunut istumaan jo yli kaksi kuukautta yksinään eikä se tunnu yhtään hyvältä. Kaikki ne ajatukset mitä mulla oli tästä matkasta on muuttunut. Ensinnäkään en ole saanut jakaa Irlannin reissuani vielä kenenkään rakkaan ihmisen kanssa muuten kuin blogin kautta.

Olen todella iloinen, että perheeni lukee tätä ja näkee miten hömelö pärjäilee. Silti aina välillä tulee se paha mieli kun tajuaa ettei voi ottaa rakasta kädestä kiinni ja vetää mukaansa kaikkiin seikkailuihin.
Toivotaan, että se vielä tapahtuisi. Rakkaita haleja ja pusuja murut!