B-day

Kuppikakkujen ja Angry Birds-kakun täyteistä päivää kaikille!
Perjantai-ilta ja koko Lauantai meni siis omistautumisessa meidän ihanan 7-vee poitsun synttäreihin!
Mulla on viimiset pari päivää sekoittuneet päässä yhdeksi isoksi blurriksi, enkä pysty sanomaan mitkä asiat tapahtuivat eilen ja mitkä tänään. (Pistetään järkyttävän väsymyksen piikkiin.)
Ihan mahtavaa oli kyllä nähdä se lasten ilo ja energisyys synttäreillä. Niin iloisia naamoja ja niin paljon ihania lapsia! En tiedä mikä näissä Irlantilaisissa lapsissa on, mutta tytöt on ihan älyttömän nättejä ja monesta pojasta näkee, että tuleva sydämen murskaaja on kasvamassa! (Jennin-lapsianalyysit menossa täällä!)
Kuppikakut tosiaan on mun käsialaa ja kakku mun Irkku-mamini!
Päivässä ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Synttärit on aina synttärit. Paljon töitä ja sen jälkeen tyhjä olo. (Okei popsin niin monta kuppikakkua, että vihaan itteäni jo ennen kun näen tuloksen mun vyötäröllä.)
Sain tänää myös lisää työkeikkoja ja tässä meneekin viikon ripeästi töitä tehden ennen suomen-reissua. (Money, money, money)

Lisäksi mulla on tullut ihan uusi villitys. Entuudestaan tuttu salatut elämät pyörii siis joka ilta mun tietokoneella sen puolen tunnin ajan, mutta nyt mun uusi rakkaus "Vain elämää" on noussut ihan listä ykköseksi.
Kyseinen ohjelma tekee mulle monesta syystä niin hyvän olon. (Kuva haettu google-kuvahaun kautta.)
Myös suomalainen musiikki on pyörinyt mun soittolistalla repeat:illa viimisen viikon eikä mikään mun suosikki ole kantautunut mun korviin moneen päivään. (Okei tänään synttäreillä tietysti soi vain englannin-kielistä musiikkia ja pari suosikkia kuulin.)
Tän mun suomi-korostuksen lisäksi alan olemaan jo niin joulutäpinöissä. Olen ihan varmasti ansainnut jonkinlaisen palkinnon siitä, että haluan jakaa kaikille palan irlantia lahjan muodossa. (Äiti, tätini ja mummini ovatkin jo kovasti lahjoja ostelleet, joten sieltä tulee oikein kivat palkinnot ;)

Jostain ihmeen syystä olen tälläviikolla myös miettinyt normaalia enemmän omaa tulevaisuuttani. (Osaan elää hetkessä! Rakastan vain suunnittelua ja miettimistä!)
Tiedän, että vuosi täällä on vasta alussa (Okei se menee nopeasti!!), mutta jatkuvasti teen uusia suunnitelmia ja kehittelen ideoita päässäni. Olen kirjoittanut henkilökohtaista päiväkirjaani tällä viikolla enemmän kun koko aikana yhteensä ja perusmielentilaani vosi parhaiten kuvailla "mietiskeleväksi."
Eniten turhauttaa, että jokainen jännittävä suunnitelma minkä teen, romutan saman tien typerillä ajatuksilla muista ihmisistä. Tietysti välillä pitää olla itsekäs, mutta haluan ajatella mikä on hyväksi minulle ja muille ympärilläni oleville.
Mulla on ihan käsittämätön tarve päästä kokoajan elämässä eteenpäin suuria harppauksia. Yksi ammattitutkinto juuri suoritettu ja heti olen jo kuolaamassa seuraavan perään.
Elämää tässä on vielä edessä paljon ja on vähän höppänää ajatella ettei olisi aikaa, mutta ei mun kaikkia unelmia vaan voi toteuttaa. (Ihan varmasti joku tässä kohtaa ajattelee, että voihan!!)
Mun unelmat on kuitenkin niin ristiriitaisia ja jotkut niin älyttömiä, että täytyy vain valita ne unelmat mitkä menevät muiden unelmien yli ja onhan se hyvä jättää jotkin asiat tekemättä. Ei sitten ainakaan voi sanoa katuvansa tekojansa. (Mielummin silti tekee liikaa kun liian vähän!)
Mistä päästäänkin siihen asiaan, kun haluan olla niin hitsin täydellinen! Olen kaukana siitä, tiedän sen, mutta olen kuuluisa virheiden vihaaja, joten en haluaisi omassa elämässäni katua mitään suuria päätöksiä tulevaisuudessa.
Parit ajatukset mitkä ovat itsepintaisesti pyörineet mielensopukoissa tämän viikon, ovat mm. Opiskelu ulkomailla, maailman kiertämistä työn merkeissä sekä vakituiseen työhön siirtyminen ja oman asunnon ostaminen.
Kaikki noista unelmista ovat niin kaukana toisistaan ja kaikista eniten mua itseäni noista vaihtoehdoista on toi viiminen vaihtoehto mikä on aika pelottavaa, koska kuka parikymppinen oikeasti haluaa asettua aloilleen?
Tiedän ettei viimeinen vaihtoehto ole vielä mua varten, mutta mun täytyy tässä vuoden aikana kasvaa aika paljon, että voisin tosissani kuvitella melkein 5 vuoden opiskelua poissa suomesta. Se ei kuulosta tällä hetkellä yhtään realistiselta vaihtoehdolta, mutta silti mietin sitä. Pahemmalta musta kuulostaisi melkein 5 vuotta suomessa opiskelua.
Mun mielen sopukoissa pyöriminen saa tälle illalle riittää, koska totean sen olevan vain loputon labyrintti johon ei ole vastausta eli ulospääsyä.
Mä lähden nyt katsomaan kotimaista leffaa ja ottamaan rennosti, ilman miettimistä! Toivottavasti muilla vähän vauhdikkaampi lauantai-ilta! (Tää on kyllä aika jees <3 ) Hyvää yötä!